Ensi vuonna televisioitavassa Ex-onnelliset-tv-sarjassa nähdään useita tuttuja kasvoja sekä lapsinäyttelijöitä. ”Lapset ovat mielettömiä näyttelijöitä, ja olen ylpeä siitä, mitä teemme yhdessä”, Johanna Vuoksenmaa sanoo.
Ensi vuonna televisioitavassa Ex-onnelliset-tv-sarjassa nähdään useita tuttuja kasvoja sekä lapsinäyttelijöitä. ”Lapset ovat mielettömiä näyttelijöitä, ja olen ylpeä siitä, mitä teemme yhdessä”, Johanna Vuoksenmaa sanoo.

Suosikkiohjaaja Johanna Vuoksenmaa kuvaa parhaillaan tv-sarjaa eroperheistä. – Sarjan idea perustuu omiin ja ystävieni ajatuksiin eron hetkellä. Kaikkihan haluaisivat erota niin, että vahingoittaisivat lapsia mahdollisimman vähän.

Klikkaa mua- ja Tahdon asia -tv-sarjojen ohjaaja Johanna Vuoksenmaa kuvaa parhaillaan uutta 12-osaista tv-sarjaa Ex-onnelliset.

Ex-onnelliset kertoo eroperheiden elämästä uudenlaisessa asunto-osakeyhtiössä, joka on räätälöity eronneiden lapsiperheiden tarpeisiin.

– Sarjan idea alkoi muhia jo vuosia sitten, kun keskustelin eronneiden ystävieni kanssa. Kaikki miettivät erotessaan erityisesti lapsiaan ja sitä, miten voisivat erota niin, että vahingoittaisivat heitä mahdollisimman vähän, Johanna kertoo.

”Vuoroasumisessa pitää olla kaksi asuntoa, kirjoituspöytää ja hammasharjaa, ja luistimet ovat sittenkin aina väärässä paikassa.”

Nykyään erotilanteissa päädytään yleensä vuoroasumiseen, jossa pienen ihmisen elämän jaetaan kahteen osaan.

– Vuoroasumisessa pitää olla kaksi asuntoa, kaksi kirjoituspöytää, kaksi hammasharjaa, ja lapsen luistimet ja koulukirjat ovat sittenkin aina väärässä paikassa toisen vanhemman luona, Johanna sanoo.  

Hän itse erosi vuosia sitten, ja silloin lapset jäivät asumaan perheen kotiin, josta vanhemmat muuttivat vuoroviikoin pois yksiöön.  

Exän naapurina

Ex-onnellisia kirjoittaessaan Johanna pukikin päälleen kuvitteelliset arkkitehdin housut ja suunnitteli talon, jossa eroperhe voi asua ilman, että kenenkään tarvitsee vaihtaa välillä kotia.

Vuoksenmaan sarjan talossa on kaksi rappua, joista toisesta kuljetaan isän, toisesta äidin asuntoon. Keskelle jää olohuone ja lastenhuoneet. Aikuisten yksiöiden ja lasten tilan välistä seinää ohjataan tietokoneella omien aikataulujen mukaan. Kun vanhemman viikko vaihtuu, kulku toisen vanhemman yksiöön sulkeutuu ja toiseen avautuu, ja lasten täytyy ainoastaan siirtää kenkänsä toiseen eteiseen.

Vaikka talon kaikki asukkaat haluavat lapsilleen hyvää, asetelma tarjoaa herkullisia draamallisia aineksia, kun vaistot ja järki ottavat toisistaan mittaa.

– Olemmeko eläimiä vai ajattelevia olentoja? Mistä mustasukkaisuus kumpuaa? Ja miten paljon voi todellisuudessa järjellään päättää, jos haluaa hyvää? käsikirjoittaja-ohjaaja pohtii sarjan teemoja.

Hieno näyttelijäkaarti

Toisin kuin Klikkaa mua -sarjassa, Ex-onnellisissa ei ole yhtä päähenkilöä yli muiden. Sarjassa näyttelevät muun muassa Miia Nuutila, Mikko Nousiainen, Jarkko Pajunen, Essi Hellén, Jonna Järnefelt ja Pertti Sveholm, mutta lapsinäyttelijät tekevät vähintään yhtä tärkeät roolit

– Lapset ovat mielettömiä näyttelijöitä, ja olen ylpeä siitä, mitä teemme yhdessä, Johanna kertoo kesken kiireisimmän kuvausputken.

Syksyllä aloitetut kuvaukset jatkuivat joulun jälkeen ja päättyvät pääsiäisen tienoilla. Valmista pitäisi olla ensi vuonna, jolloin sarja saa ensi-iltansa MTV3-kanavalla.

–Tämä on kausityötä. Joku tekee asfalttia kolme kuukautta, minä kuvaan aamusta iltaan sarjaa neljä kuukautta, mutta sen jälkeen voin keskittyä välillä vaikka kirjoittamiseen, Johanna sanoo.

Ex-onnelliset kolahtaa varmasti Klikkaa mua -faneille, mutta se puhuttelee luultavasti myös eri-ikäisiä katsojia.

– Näkökulma ihmisiin on samalla tavalla lämmin ja itselleen naurava. Tätä voi katsoa myös kymmenvuotias, jos seurassa on aikuinen, joka on valmis hänen kanssaan siitä keskustelemaan, Johanna sanoo.

Jim Carreyn luoma draamakomedia repii huumorinsa 70-luvun stand up -klubien maailmasta.

IS TV-LEHTI: Koomikoiden elämää 1970-luvun Los Angelesissa kuvaava sarja Kuolen nauruun (I’m Dying Up Here, 2016–) on yhdistelmä näppärää sanailua, stand up -komiikkaa ja vakavaa draamaa – jopa kuolemanvakavaa. Sarja näyttää koomikot surullisina klovneina: hahmot ovat ristiriitaisia ja hankaliakin tyyppejä, jotka kilvoittelussa suosiosta näyttävät myös pimeämmät puolensa.

David Flebotte on kirjoittanut sarjan pohjautuen Los Angelesin viihdemaailmasta 70-luvulla kirjoittaneen toimittajan William Knoedelsederin kirjaan. Vuonna 2009 julkaistu kirja kertoi 70-luvulla syntyneen uuden viihdemuodon eli stand up -komiikan ja sen esitaistelijoiden, kuten Andy Kaufmanin, Richard Pryorin ja Jim Carreyn, noususta valokeilaan.

Yksi sarjan tuottajista onkin nykyinen megatähti Jim Carrey. Sarjassa on käytetty Carreyn omia kokemuksia, kuten myös Al Madrigalin, joka on osallistunut sarjan kirjoittamiseen. Madrigal myös näyttelee Edgar Martinezin roolin.

Sarjan hahmot pohjautuvat osittain todellisiin ihmisiin, mutta pääasiassa hahmot ovat fiktiivisiä.

Ajankuva on luotu uskottavasti puvustuksen, musiikin ja käsiteltävien teemojen osalta.

Esimerkiksi komiikan portinvartija, komediaklubin omistaja Goldie (Melissa Leo) perustuu legendaarisen The Comedy Store’s -klubin Mitzi Shoreen. 1972 avattu The Comedy Store oli länsirannikon keidas uusille komiikkakyvyille. Siellä aloittivat uransa muun muassa Jay Leno, David Letterman ja Robin Williams.

Sarja sijoittuu pääosin Goldien komediaklubille, jossa nuoret koomikot kurottavat kohti tähteyttä. Tavoitteena on ponnistaa komediaklubin lavalta The Tonight Show with Johnny Carson -tv-ohjelmaan ja sitä myötä koko Amerikan tavoittavaan tähteyteen.

Ensimmäisen jakson alussa yksi koomikoista saavuttaa tämän virstanpylvään, mutta pian häntä kohtaa tragedia. Tapahtumaketju sysää liikkeelle erilaisia reaktioita muussa porukassa.

Sarjaa on amerikkalaisissa arvioissa kritisoitu siitä, että se tarjoilee turhankin tutun tarinan. Suomalaisyleisölle tilanne on toinen: meille stand up -komiikan alkuajat eivät ole ennalta tuttua huttua.

Ajankuva on luotu uskottavasti puvustuksen, musiikin ja käsiteltävien teemojen osalta. Naiset ja etniset vähemmistöt joutuvat ponnistelemaan valkoisen miehen maailmassa.

Sarjasta on tekeillä toinen kausi.

 Kuolen nauruun, Sub ti klo 23.15

Korkeushyppääjä Patrik Sjöberg voitti maailmanmestaruuksia ja olympiamitaleja. 40 vuotta uransa jälkeen Sjöberg hoitaa lapsuutensa traumaa terapiassa.

IS TV-LEHTI: Vuonna 1987 ruotsalainen korkeushyppääjä Patrik Sjöberg (s. 1965) oli huipulla. Hän hyppäsi maailmanennätykseksi 242 senttiä kotiyleisön edessä Tukholmassa ja voitti maailmanmestaruuden Roomassa. Vuonna 1999 päättyneen uransa aikana hän ylsi muun muassa kolmesti olympiamitaleille sekä dominoi sisäratojen EM-kisoja.

Menestysvuosien taustalla oli kuitenkin synkkä salaisuus. Vuonna 2011 Sjöberg julkaisi muistelmateoksen, jossa hän kertoi joutuneensa vuosien ajan seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi.

Hyväksikäyttäjä oli yksi Sjöbergin läheisimmistä ihmisistä: pitkäaikainen valmentaja ja isäpuoli Viljo Nousiainen. Paljastus oli Ruotsissa valtava skandaali, nauttivathan sekä Sjöberg että vuonna 1999 kuollut Nousiainen suurta arvostusta Ruotsin urheilupiireissä.

Asian paljastuminen oli ensimmäinen askel Sjöbergin tiellä kohti mielenrauhaa. Vuonna 2015 hän aloitti terapian käsitelläkseen traumaansa. Tuore ruotsalaisdokumentti Patrik Sjöbergin taakka (Patrik Sjöberg i tearpi, 2017) vie katsojan kolmanneksi pyöräksi Sjöbergin ja psykologi Rebecka Malmin intiimeihin terapiaistuntoihin.

Malmin johdolla Sjöberg avaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan, kipeää suhdettaan suomalaiseen Nousiaiseen sekä tapahtumien vaikutusta myöhempään elämään.

Thomas Reckmanin ohjaaman dokumentin sävy on vakava ja rauhallinen. Sosiaalipornoilulle ei anneta onneksi tilaa. Vaikean aiheen takaa pilkistää myös toivoa.

Dokumenttiprojekti: Patrik Sjöbergin taakka, TV1 ma klo 21.30