Kun tosi-tv-sarjaan tuodaan julkkiksia, sen syvin olemus saattaa jäädä unholaan. 

Amerikkalainen Selviytyjät on ollut yksi suosikki tosi-tv-sarjojani teini-ikäisestä saakka. Kun 2000-luvun alkupuolella ohjelmaa alettiin näyttää Suomessa, jäin heti koukkuun. Vuosien ajan sarja oli lauantai-iltojeni parasta viihdettä.

Ruotsalaiseen alkuperäisformaattiin perustuvan ohjelman tenho on 34 kauden aikana ehkä hieman hiipunut, mutta kyllä asetelma edelleen toimii. Joka kerta, kun joukko taviksia on heitetty kilvoittelemaan selviytymistaidoistaan eksoottiseen kohteeseen, olen nyökytellyt päätäni innoissani.

Parasta sarjassa on luonnon armoille asetettujen ihmisten välinen jännite: Toisinaan saarella on syttynyt romansseja, välillä puhtaita vihan liekkejä. Ja sitten on tietenkin se psykologinen peli. Selviytyäkseen ihmisten on liittouduttava keskenään. Kutkuttavimpia ovat ne hetket, kun liitot yhtäkkiä petetään ja joku äänestääkin heimoneuvostossa lupauksiaan vastaan.

Selviytyjät-formaattia on kokeiltu myös Suomessa pariin otteeseen 2000-luvun alussa ja vuosina 2012–2013.

Ja jälleen Selviytyjät tulevat Suomeen!

Mutta tällä kertaa ohjelmassa nähdään julkkiksia.

Voi, mikä pettymys.

Amerikkalaisessa menestysversiossa ei ole koskaan ollut julkkiskautta. Muissa maissa moisia on kokeiltu – ilman erityisiä onnistumisia. Siksi suomalainenkin versio herättää huolta. Ainakin kolmen kysymyksen verran:

1. Kiiltääkö kellään voitonhimo silmissä?

Selviytyjät ovat aina kilpailleet voittaakseen. Jenkkiversioissa pääpottina on ollut miljoona dollaria, jonka puolesta ihmiset ovat valmiita taistelemaan aivan tosissaan. Raha on luonut sarjaan aitoa ja luontevaa draamaa, koska häviö on kirpaissut miljoonan verran. Suomen julkkisversiossa palkinto on 30 000 euroa. Se on iso summa rahaa, mutta ei kuitenkaan mitään miljoonaan verrattuna. Riittääkö se luomaan kipinöivää kilpailuasetelmaa?

2. Voivatko kilpailijat tarjota mitään uutta?

Nelosella keväällä 2018 näytettävässä sarjassa kisailevat esimerkiksi Kalle Palander, Janni Hussi, Noora Karma ja Kimmo Vehviläinen. Tuttuja kasvoja ja ääniä kaikille. Siksi myös katsojalla on jo valmiita odotuksia heitä kohtaan. Parhaimmillaan karut olosuhteet voivat toki tuoda vanhoista tutuista ihan uusia puolia esiin. Mutta riittääkö se? Harmillisesti sarjasta jää tällä kertaa puuttumaan se ilo, että saa tutustua ihan uusiin tyyppeihin.

3. Syntyykö aitoja jännitteitä?

Niin, ne romanssit ja vihan kipinät. Ne ovat ihan totta Selviytyjien parasta antia. Voivatko julkisuudenhenkilöt tarjota niitä meille? Saariromansseihin tai katkeriin selkään puukottamisiin lähteminen voi olla heille haastavampaa kuin tavikselle. Siinähän saattaa mennä ystävällisyydestään tutun hahmon imago pilalle.

Suurin pelko ohjelman suhteen onkin se, että siitä tulee tylsä rantaseikkailu. Sellainen hyvänmielen höpöttelyohjelma tuttujen kasvojen kesken, jossa ohjelman syvin ydin, eli selviytyminen, liittoutuminen ja voittaminen, jää varjoihin.

Uudet jaksot herättävät myös kysymyksen, miksi tosi-tv-formaateista tehdään ylipäätään niin innokkaasti julkkisversioita?

Pahimmillaan loistavan formaatin muuttaminen julkkisvetoiseksi väljähdyttää sen kokonaan. Niin kävi esimerkiksi Arvostele mun illallinen -ohjelman julkkisversiolle. Sympaattinen ohjelma oli parhaimmillaankin vähän vaivaannuttava, kun puikkoihin pantiin neljä tähteä ja nimeksi vaihdettiin Neljän tähden illallinen.

Toivottavasti Selviytyjät Suomi -ohjelmalle ei käy samalla tavalla.

Sirpa

Selviytyjät Suomi -sarjasta tehdään julkkisversio – pilaako se loistavan formaatin kokonaan?

Kyllä, pilalle menee koko formaatti. Niin kyllästyttää ne iänikuiset samat naamat, joka ohjelmassa, ja etenkin nää tositveet suomessa, jokaiseen formaattiin tungetaan ne samat naamat, katsojaluvut laskee, ja tuottajat ihmettelee missä vika, olisko niissä hemmetin julkimoissa joita KUKAAN ei halua, joka ohjelmaan, ainakaan ohjelmien katsojat.
Lue kommentti

Georg Elser yritti murhata Hitlerin vuonna 1939. Oliver Hirschbiegelin draama pohtii, toimiko Elser yksin.

IS TV-LEHTI: Oliver Hirschbiegelin ohjaama Elser (2015) on yksi lukemattomista Adolf Hitlerin murhayrityksistä kertovista elokuvista – ja yksi niistä lukuisista, joiden varsinaisista lopputuloksista jälkimaailmalla ei ole paljon epäselvyyttä.

Kenties sen vuoksi ohjaaja hoitaa elokuvassa attentaatin pois melkein alta aikayksikön – ja keskittyy sen jälkeen kertomaan tekijästä ja hänen taustoistaan.

Hirschbiegel nousi kuuluisuuteen Hitlerin viimeisistä vaiheista kertovalla ohjaustyöllään Perikato (2004). Tuskin minkään elokuvan materiaalia on kierrätetty niin paljon nettilevityksessä kuin Perikatoa ”Hitler kuulee”-variaatioiden merkeissä.

Menestyksen jälkeen Hirschbiegel suuntasi englanninkielisille markkinoille, mutta monen kaltaisensa tavoin otti enempi takkiinsa esimerkiksi meilläkin nähdyllä tv-elokuvalla Dianasta (2013). Sen jälkeen on varmasti tuntunut hyvältä vaihtoehdolta palata Hitler-filmien pariin.

Georg Elserin (vetoava Christian Friedel) toteuttama murhayritys tapahtui marraskuussa 1939 Münchenissä. Monissa maissa Hirschbiegelin elokuvaa on levitetty nimellä ”13 minuuttia”: sen verran attentaatti kesti ennen kuin muun maailman harmiksi epäonnistui – kun Hitler ehti poistua paikalta.

Toimiko Elser yksin? Tätä katsojien melko varmasti tietämää seikkaa hänen natsikuulustelijansa selvittävät lopun elokuvaa samalla kun takaumissa kerrotaan hänen vaiheistaan pienen maalaiskylän kelloseppänä ja soittoniekkana.

Valitettavasti kokonaistarina natsismin noususta ja myös rakastettunsa puolesta kamppailevan Elserin vastarinnasta ei ole kovinkaan vivahteikas. Elokuva myös jättää harmittavia aukkoja. (110)

Elser, Teema & Fem ke klo 22.00

Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia.  Kuva: Yle kuvapalvelu
Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia. Kuva: Yle kuvapalvelu

Charlotte Lindroosin uudessa dokumentissa seurataan Miaa ja Jenniä. Kokevatko he  tehneensä oikean ratkaisun luovuttuaan lapsistaan?

IS TV-LEHTI: Kahden suomalaisen naisen tarinat avaavat sitä syvyyttä, johon päihderiippuvaisuus ja masennus uhkaavat pudottaa, vaikka vuosien jälkeen jo näyttäisi paremmalta. Molemmat, Mia ja Jenni, ovat joutuneet luopumaan lapsistaan, ja se on jättänyt syvän jäljen.

Charlotte Lindroosin uudessa dokumentissa lapset eivät ole estradilla, mutta heihin liittyy se, kuinka nousu synkästä kuilusta on kummankin naisen kohdalla tapahtunut. Toki katsotaan myös syihin, miksi kuiluun on kompastuttu: amfetamiini, heroiini, itsetuhoisuus, masennus, rikkonaiset perheet.

Esimerkiksi Mialla, joka kuvailee heroiinia suureksi rakkaudekseen, on muistoja, joissa hän tyttösenä meni kertomaan baariin äidille ja isäpuolelle itkevästä pikkusiskosta. Isäpuoli kantoi raivostuneena kotiin tukasta roikottaen.

Jenni taas masentui lapsensa syntymän jälkeen, eikä osaa pitää haluamallaan tavalla yhteyttä nyt jo murrosikäiseen tyttäreensä. Hän pelkää, mitä tälle on äidistä kerrottu. Koiraa hellivällä Jennillä on kuitenkin unelmia liittyen lapsiin, ja ne auttavat jaksamaan.

Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia. Kun on kokenut huumepumpulin, on merkityksellisten tunteiden löytäminen perusasioista hankalaa ja erilaista mutta täysin pakollista.

Kokevatko Mia ja Jenni tehneensä oikean ratkaisun luovuttuaan lapsistaan? Hyvin valittu musiikki syventää toivon tunnelmaa mutta muistuttaa myös elämän arvaamattomuudesta.

Docstop: Piikki sydämessä, TV1 ti klo 20.00