Puhuminen kannattaa aina, Pave Maijanen tietää. Kuvassa myös Maija Vilkkumaa. Kuvat: Nelonen
Puhuminen kannattaa aina, Pave Maijanen tietää. Kuvassa myös Maija Vilkkumaa. Kuvat: Nelonen

Seuraavassa Vain elämää -jaksossa Pave Maijanen saa vihdoin sanottua sanottavansa. Asia on vaivannut häntä yli 15 vuotta.

Ensimmäisesssä Vain elämää -jaksossa Pave Maijanen kertoi, että häntä on vaivannut yli 15 vuotta eräs asia, joka liittyy Maija Vilkkumaahan.

– Me puhutaan tää asia vielä jonain päivänä puhki, koska mä oon halunnut sitä. Mua on painanut hirveesti se juttu, mutta me selvitetään se vielä, Pave sanoi ensimmäisessä jaksossa Maijalle.

Asia liittyy Maijan ensimmäiseen levyyn Pitkä ihana leikki, joka julkaistiin vuonna 1999. Maija pyysi Pavea levynsä tuottajaksi, mutta Pave ei suostunut.

Perjantaina esitettävässä jaksossa Pave saa vihdoin kerrottua Maijalle, miksi asia on painanut häntä kaikki nämä vuodet.

– Mä en ollut millään tavalla kiireinen, mutta olin jotenkin niin down – niin matalalla. Käsitin, etten pysty tekee tätä juttua. Ongelma, joka mulla ollut tähän hetkeen saakka, on se, että mä esitin esitin sen jutun hirveän tökerösti. Mua jäi kalvaa se. Mutta se ei ollut susta se juttu, vaan musta. Mä en olis pystynyt siihen, Pave selittää Maijalle jaksossa.

– Tämän seurakunnan läsnäollessa mä todella pyydän anteeksi sitä tökeryyttä, joka siinä silloin vallitsi. Se on painanut mua, Pave sanoo.

Maija sanoo Pavelle, ettei hän ole kantanut asiasta kaunaa.

– Mä en kokenut sitä tökerönä. Mähän olin ihan tulokas ja ajattelin, että sä et nyt vaan pysty tekee tätä, Maija sanoo Pavelle.

Pave vaikuttaa huojentuneelta.

– Nyt mä pääsen tästä, Pave huokailee.

Vain elämää perjantaisin Nelosella klo 21.00. Seuraavassa jaksossa vietetään Maija Vilkkumaan päivää.

Jim Carreyn luoma draamakomedia repii huumorinsa 70-luvun stand up -klubien maailmasta.

IS TV-LEHTI: Koomikoiden elämää 1970-luvun Los Angelesissa kuvaava sarja Kuolen nauruun (I’m Dying Up Here, 2016–) on yhdistelmä näppärää sanailua, stand up -komiikkaa ja vakavaa draamaa – jopa kuolemanvakavaa. Sarja näyttää koomikot surullisina klovneina: hahmot ovat ristiriitaisia ja hankaliakin tyyppejä, jotka kilvoittelussa suosiosta näyttävät myös pimeämmät puolensa.

David Flebotte on kirjoittanut sarjan pohjautuen Los Angelesin viihdemaailmasta 70-luvulla kirjoittaneen toimittajan William Knoedelsederin kirjaan. Vuonna 2009 julkaistu kirja kertoi 70-luvulla syntyneen uuden viihdemuodon eli stand up -komiikan ja sen esitaistelijoiden, kuten Andy Kaufmanin, Richard Pryorin ja Jim Carreyn, noususta valokeilaan.

Yksi sarjan tuottajista onkin nykyinen megatähti Jim Carrey. Sarjassa on käytetty Carreyn omia kokemuksia, kuten myös Al Madrigalin, joka on osallistunut sarjan kirjoittamiseen. Madrigal myös näyttelee Edgar Martinezin roolin.

Sarjan hahmot pohjautuvat osittain todellisiin ihmisiin, mutta pääasiassa hahmot ovat fiktiivisiä.

Ajankuva on luotu uskottavasti puvustuksen, musiikin ja käsiteltävien teemojen osalta.

Esimerkiksi komiikan portinvartija, komediaklubin omistaja Goldie (Melissa Leo) perustuu legendaarisen The Comedy Store’s -klubin Mitzi Shoreen. 1972 avattu The Comedy Store oli länsirannikon keidas uusille komiikkakyvyille. Siellä aloittivat uransa muun muassa Jay Leno, David Letterman ja Robin Williams.

Sarja sijoittuu pääosin Goldien komediaklubille, jossa nuoret koomikot kurottavat kohti tähteyttä. Tavoitteena on ponnistaa komediaklubin lavalta The Tonight Show with Johnny Carson -tv-ohjelmaan ja sitä myötä koko Amerikan tavoittavaan tähteyteen.

Ensimmäisen jakson alussa yksi koomikoista saavuttaa tämän virstanpylvään, mutta pian häntä kohtaa tragedia. Tapahtumaketju sysää liikkeelle erilaisia reaktioita muussa porukassa.

Sarjaa on amerikkalaisissa arvioissa kritisoitu siitä, että se tarjoilee turhankin tutun tarinan. Suomalaisyleisölle tilanne on toinen: meille stand up -komiikan alkuajat eivät ole ennalta tuttua huttua.

Ajankuva on luotu uskottavasti puvustuksen, musiikin ja käsiteltävien teemojen osalta. Naiset ja etniset vähemmistöt joutuvat ponnistelemaan valkoisen miehen maailmassa.

Sarjasta on tekeillä toinen kausi.

 Kuolen nauruun, Sub ti klo 23.15

Korkeushyppääjä Patrik Sjöberg voitti maailmanmestaruuksia ja olympiamitaleja. 40 vuotta uransa jälkeen Sjöberg hoitaa lapsuutensa traumaa terapiassa.

IS TV-LEHTI: Vuonna 1987 ruotsalainen korkeushyppääjä Patrik Sjöberg (s. 1965) oli huipulla. Hän hyppäsi maailmanennätykseksi 242 senttiä kotiyleisön edessä Tukholmassa ja voitti maailmanmestaruuden Roomassa. Vuonna 1999 päättyneen uransa aikana hän ylsi muun muassa kolmesti olympiamitaleille sekä dominoi sisäratojen EM-kisoja.

Menestysvuosien taustalla oli kuitenkin synkkä salaisuus. Vuonna 2011 Sjöberg julkaisi muistelmateoksen, jossa hän kertoi joutuneensa vuosien ajan seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi.

Hyväksikäyttäjä oli yksi Sjöbergin läheisimmistä ihmisistä: pitkäaikainen valmentaja ja isäpuoli Viljo Nousiainen. Paljastus oli Ruotsissa valtava skandaali, nauttivathan sekä Sjöberg että vuonna 1999 kuollut Nousiainen suurta arvostusta Ruotsin urheilupiireissä.

Asian paljastuminen oli ensimmäinen askel Sjöbergin tiellä kohti mielenrauhaa. Vuonna 2015 hän aloitti terapian käsitelläkseen traumaansa. Tuore ruotsalaisdokumentti Patrik Sjöbergin taakka (Patrik Sjöberg i tearpi, 2017) vie katsojan kolmanneksi pyöräksi Sjöbergin ja psykologi Rebecka Malmin intiimeihin terapiaistuntoihin.

Malmin johdolla Sjöberg avaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan, kipeää suhdettaan suomalaiseen Nousiaiseen sekä tapahtumien vaikutusta myöhempään elämään.

Thomas Reckmanin ohjaaman dokumentin sävy on vakava ja rauhallinen. Sosiaalipornoilulle ei anneta onneksi tilaa. Vaikean aiheen takaa pilkistää myös toivoa.

Dokumenttiprojekti: Patrik Sjöbergin taakka, TV1 ma klo 21.30