Ohjelma avaa naisnäkökulman sotaan ja sotilastiedusteluun.

"Rakas ystävä! On kulunut jonkin aikaa siitä kun sain ystävällisen kirjeenne. Olen vieläkin elossa, vaikka mielelläni menisin pois."
Näillä sanoilla alkoi kirje, jonka käsikirjoittaja Johanna Parikka-Altenstedt eräänä päivänä sai Pennsylvaniasta, Yhdysvalloista. Kirjoittaja oli 95-vuotias Flora Paasonen, Mannerheimin tiedustelupäällikön Aladar Paasosen leski. Käsikirjoittaja sai kutsun rapakon taakse haastattelemaan rouva Paasosta, joka menehtyi pian tämän jälkeen.

Parikka-Altenstedt toimi itse kertojaäänenä dokumentissa Flora ja Aladar – rakkautta ja vakoilua. Ohjelma avaa naisnäkökulman sotaan ja sotilastiedusteluun, kertoo kiehtovia yksityiskohtia Suomen historiasta ja ennen kaikkea käy läpi yhden pariskunnan suuren rakkaustarinan.

Unkarilainen Flora Bartha tapasi Aladar Paasosen (1898–1974) Helsingissä vuonna 1938. Aladar työskenteli silloin presidentti Kyösti Kallion adjutanttina. Sen jälkeen mies teki mittavan sotilasuran diplomaattina Moskovassa ja Berliinissä, Karjalan prikaatin komentajana ja marsalkka Mannerheimin tiedustelupäällikkönä. Sodan aikana pariskunta ei välillä kuullut toisistaan pariin vuoteen mitään. Myöhemmin he asuivat eri puolilla Eurooppaa, muun muassa Sveitsissä, jossa Aladar kirjoitti sanelusta Mannerheimin muistelmia. Lopulta pariskunta asettui Pennsylvaniaan, josta Flora kirjeensä lähetti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Flora ja Aladar, rakkautta ja vakoilua, tv 1 ke 2.7. klo 19.00

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla