Auto-onnettomuus sai Mikko Töyssyn lähtemään mukaan The Voice of Finlandiin. Kuva: Nelonen
Auto-onnettomuus sai Mikko Töyssyn lähtemään mukaan The Voice of Finlandiin. Kuva: Nelonen

Auto-onnettomuus pani näyttelijä Mikko Töyssyn miettimään, miksi olemme täällä. The Voice of Finlandissa hän yrittää jatkoon riskibiisillä.

Illan The Voice of Finlandissa kuullaan kauden ehkä yllättävin biisivalinta. Hanna Ekolan Villihevosia-kappale oli aikoinaan suosittu valinta Tenavatähti-ohjelmassa, mutta aikuisten laulukilpailuissa kukaan ei ole tohtinut sitä laulaa.

Perjantain ääni ratkaisee -jaksossa Hämeenlinnan teatterin näyttelijä Mikko Töyssy ottaa kuitenkin riskin. Tosin sovitus poikkeaa alkuperäisestä versiosta, ja Mikko todella tulkitsee biisin ja antaa kaikkensa. Se yllättää täysin myös valmentajat.

"Vitsi, mikä versio!"

– Vitsi, mikä versio, oikeasti! Tarja Turunen kommentoi Michael Monroelle kesken Mikon esityksen.

Yksi valmentaja ihmettelee myös, miten Mikko päätyi valitsemaan riskibiisin. Ehkä hieman yllättäen jopa Michael lämpenee Mikon tulkinnalle.

– Pääosin käännyin sun kunnioitukseksi. Oli niin komea esitys, että oli ihan pakko painaa nappia, koska muuten olisin tuntenut itseni hölmöksi. Kiitos, aivan fantastista laulua, Michael kehuu Mikkoa.

Onnettomuus nytkäytti ajatukset

Mikko kertoo jaksossa, että hän on laulanut lähinnä teatterissa.

– Tykkään laulaa sellaista musiikkia, jota voi tulkita niin, että mä ymmärrän siitä itsekin jotain. Mun pitää tuntea, että tää tuntuu hyvältä.

Rohkeuden lähteä Voice of Finlandiin Mikko sai sen jälkeen, kun joutui auto-onnettomuuteen.

– Elokuussa olin auto-onnettomuudessa. Auto lähti vesiliirtoon ja meni katon kautta muutaman kerran ympäri. Siinä kävi iso onni. Se oli sellanen, mikä on pistänyt miettimään elämää, että miksi täällä ollaan. Se oli myös yksi asia, joka nytkäytti ajatukset. Että nyt on tilaisuuteni, Mikko sanoo.

The Voice of Finlandin 5. jakso Nelosella pe 22.1. klo 20.00.

Jim Carreyn luoma draamakomedia repii huumorinsa 70-luvun stand up -klubien maailmasta.

IS TV-LEHTI: Koomikoiden elämää 1970-luvun Los Angelesissa kuvaava sarja Kuolen nauruun (I’m Dying Up Here, 2016–) on yhdistelmä näppärää sanailua, stand up -komiikkaa ja vakavaa draamaa – jopa kuolemanvakavaa. Sarja näyttää koomikot surullisina klovneina: hahmot ovat ristiriitaisia ja hankaliakin tyyppejä, jotka kilvoittelussa suosiosta näyttävät myös pimeämmät puolensa.

David Flebotte on kirjoittanut sarjan pohjautuen Los Angelesin viihdemaailmasta 70-luvulla kirjoittaneen toimittajan William Knoedelsederin kirjaan. Vuonna 2009 julkaistu kirja kertoi 70-luvulla syntyneen uuden viihdemuodon eli stand up -komiikan ja sen esitaistelijoiden, kuten Andy Kaufmanin, Richard Pryorin ja Jim Carreyn, noususta valokeilaan.

Yksi sarjan tuottajista onkin nykyinen megatähti Jim Carrey. Sarjassa on käytetty Carreyn omia kokemuksia, kuten myös Al Madrigalin, joka on osallistunut sarjan kirjoittamiseen. Madrigal myös näyttelee Edgar Martinezin roolin.

Sarjan hahmot pohjautuvat osittain todellisiin ihmisiin, mutta pääasiassa hahmot ovat fiktiivisiä.

Ajankuva on luotu uskottavasti puvustuksen, musiikin ja käsiteltävien teemojen osalta.

Esimerkiksi komiikan portinvartija, komediaklubin omistaja Goldie (Melissa Leo) perustuu legendaarisen The Comedy Store’s -klubin Mitzi Shoreen. 1972 avattu The Comedy Store oli länsirannikon keidas uusille komiikkakyvyille. Siellä aloittivat uransa muun muassa Jay Leno, David Letterman ja Robin Williams.

Sarja sijoittuu pääosin Goldien komediaklubille, jossa nuoret koomikot kurottavat kohti tähteyttä. Tavoitteena on ponnistaa komediaklubin lavalta The Tonight Show with Johnny Carson -tv-ohjelmaan ja sitä myötä koko Amerikan tavoittavaan tähteyteen.

Ensimmäisen jakson alussa yksi koomikoista saavuttaa tämän virstanpylvään, mutta pian häntä kohtaa tragedia. Tapahtumaketju sysää liikkeelle erilaisia reaktioita muussa porukassa.

Sarjaa on amerikkalaisissa arvioissa kritisoitu siitä, että se tarjoilee turhankin tutun tarinan. Suomalaisyleisölle tilanne on toinen: meille stand up -komiikan alkuajat eivät ole ennalta tuttua huttua.

Ajankuva on luotu uskottavasti puvustuksen, musiikin ja käsiteltävien teemojen osalta. Naiset ja etniset vähemmistöt joutuvat ponnistelemaan valkoisen miehen maailmassa.

Sarjasta on tekeillä toinen kausi.

 Kuolen nauruun, Sub ti klo 23.15

Korkeushyppääjä Patrik Sjöberg voitti maailmanmestaruuksia ja olympiamitaleja. 40 vuotta uransa jälkeen Sjöberg hoitaa lapsuutensa traumaa terapiassa.

IS TV-LEHTI: Vuonna 1987 ruotsalainen korkeushyppääjä Patrik Sjöberg (s. 1965) oli huipulla. Hän hyppäsi maailmanennätykseksi 242 senttiä kotiyleisön edessä Tukholmassa ja voitti maailmanmestaruuden Roomassa. Vuonna 1999 päättyneen uransa aikana hän ylsi muun muassa kolmesti olympiamitaleille sekä dominoi sisäratojen EM-kisoja.

Menestysvuosien taustalla oli kuitenkin synkkä salaisuus. Vuonna 2011 Sjöberg julkaisi muistelmateoksen, jossa hän kertoi joutuneensa vuosien ajan seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi.

Hyväksikäyttäjä oli yksi Sjöbergin läheisimmistä ihmisistä: pitkäaikainen valmentaja ja isäpuoli Viljo Nousiainen. Paljastus oli Ruotsissa valtava skandaali, nauttivathan sekä Sjöberg että vuonna 1999 kuollut Nousiainen suurta arvostusta Ruotsin urheilupiireissä.

Asian paljastuminen oli ensimmäinen askel Sjöbergin tiellä kohti mielenrauhaa. Vuonna 2015 hän aloitti terapian käsitelläkseen traumaansa. Tuore ruotsalaisdokumentti Patrik Sjöbergin taakka (Patrik Sjöberg i tearpi, 2017) vie katsojan kolmanneksi pyöräksi Sjöbergin ja psykologi Rebecka Malmin intiimeihin terapiaistuntoihin.

Malmin johdolla Sjöberg avaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan, kipeää suhdettaan suomalaiseen Nousiaiseen sekä tapahtumien vaikutusta myöhempään elämään.

Thomas Reckmanin ohjaaman dokumentin sävy on vakava ja rauhallinen. Sosiaalipornoilulle ei anneta onneksi tilaa. Vaikean aiheen takaa pilkistää myös toivoa.

Dokumenttiprojekti: Patrik Sjöbergin taakka, TV1 ma klo 21.30