Ville Virtanen näyttelee neuroottista neroa. Kuva: Yle Kuvapalvelu
Ville Virtanen näyttelee neuroottista neroa. Kuva: Yle Kuvapalvelu

Koko alkusyksyn tätä on saanut jännittää. Mutta Sorjonen-rikosdraama näyttää, että suomalaisiltakin sujuu nordic noir.

Rikostutkija Kari Sorjonen (Ville Virtanen) pakenee henkirikoksia vaimonsa synnyinseudulle Lappeenrantaan. Helsingissä jokainen katu ja talo muistuttaa Sorjosta kammottavasta rikoksesta, joka ei jätä häntä rauhaan edes unissa.

Lappeenrannan poliisi ei ole uskoa korviaan, kun KRP:n huippututkija haluaa siirtyä rajakaupunkiin ja aloittaa työt uudessa Vakavien rikosten erikoisyksikössä (VARE).

Kuinka ollakaan, Sorjosen unelma seesteisestä perhe-elämästä Pauliina-vaimon (Matleena Kuusniemi) ja teinitytär Janinan (Olivia Ainali) kanssa murenee, kun nuoren naisen alaston ruumis huuhtoutuu Saimaan rantaan. Kuka tyttö on ja mistä hän tuli? Sorjonen tiimeineen selvittää mysteeritytön taustoja.

Lue myös: Anu Sinisalo opetteli aseen käyttöä ja venäjää rooliaan varten

Näistä asetelmista alkaa Sorjonen, Suomen ensimmäinen nordic noir -genreä edustava sarja. Virtasen esittämä Sorjonen on lähes Sherlock Holmesin nerouteen yltävä rikostutkija, joka kammoaa ruumiita, verta ja rikoksia. Työssään Sorjonen on askeleen edellä muita, mutta kotona mies kamppailee aviomiehen ja isän velvollisuuksissa.

Sagan ja Sherlockin sekoitus

Virtasen esittämä hahmo tuo mieleen monet muut pohjoismaisten rikossarjojen päähenkilöt, kuten vaikkapa Silta-sarjan Saga Norénin. Sosiaalisesti kömpelö Sorjonen suhtautuu työhönsä sellaisella intohimolla, että työtoverien on sitä vaikea ymmärtää.

Sarjan kompastuskivi on paikoin pökkelöinen dialogi. Toisaalta töksähtelevät sananparret sopivat Sorjosen kaltaisen hahmon suuhun. Parasta antia ovat todentuntuiset henkilöhahmot. Ne ovat uskottavia, ärsyttäviä ja sympaattisia. Erityismaininnan ansaitsevat nuoret näyttelijät Olivia Ainali ja Lenita Susi, jotka vakuuttavat teinityttöjen rooleissaan. Etenkin Susi tuo kovia kokeneen Katian rooliin hienovaraista herkkyyttä.

Sorjonen on viihdyttävä, koukuttava ja kansainvälisen tuntuinen sarjauutuus, joka lupaa avausjaksollaan paljon. Tarkoin punottu murhamysteeri jaksaa pitää katsojan otteessaan. On mielenkiintoista nähdä, pystyykö sarja pitämään yllä avausjakson kaltaista jännitystä ja päästäänkö henkilöhahmoissa pintaraapaisua syvemmälle. Beckin, Wallanderin tai Silta-sarjan ystävät ahminevat sarjan miltei yhdellä istumalla, sillä se tulee kokonaisuudessaan katsottavaksi Yle Areenaan avausjakson esityksen aikoihin.

Sorjonen TV1 su klo 21.05

Georg Elser yritti murhata Hitlerin vuonna 1939. Oliver Hirschbiegelin draama pohtii, toimiko Elser yksin.

IS TV-LEHTI: Oliver Hirschbiegelin ohjaama Elser (2015) on yksi lukemattomista Adolf Hitlerin murhayrityksistä kertovista elokuvista – ja yksi niistä lukuisista, joiden varsinaisista lopputuloksista jälkimaailmalla ei ole paljon epäselvyyttä.

Kenties sen vuoksi ohjaaja hoitaa elokuvassa attentaatin pois melkein alta aikayksikön – ja keskittyy sen jälkeen kertomaan tekijästä ja hänen taustoistaan.

Hirschbiegel nousi kuuluisuuteen Hitlerin viimeisistä vaiheista kertovalla ohjaustyöllään Perikato (2004). Tuskin minkään elokuvan materiaalia on kierrätetty niin paljon nettilevityksessä kuin Perikatoa ”Hitler kuulee”-variaatioiden merkeissä.

Menestyksen jälkeen Hirschbiegel suuntasi englanninkielisille markkinoille, mutta monen kaltaisensa tavoin otti enempi takkiinsa esimerkiksi meilläkin nähdyllä tv-elokuvalla Dianasta (2013). Sen jälkeen on varmasti tuntunut hyvältä vaihtoehdolta palata Hitler-filmien pariin.

Georg Elserin (vetoava Christian Friedel) toteuttama murhayritys tapahtui marraskuussa 1939 Münchenissä. Monissa maissa Hirschbiegelin elokuvaa on levitetty nimellä ”13 minuuttia”: sen verran attentaatti kesti ennen kuin muun maailman harmiksi epäonnistui – kun Hitler ehti poistua paikalta.

Toimiko Elser yksin? Tätä katsojien melko varmasti tietämää seikkaa hänen natsikuulustelijansa selvittävät lopun elokuvaa samalla kun takaumissa kerrotaan hänen vaiheistaan pienen maalaiskylän kelloseppänä ja soittoniekkana.

Valitettavasti kokonaistarina natsismin noususta ja myös rakastettunsa puolesta kamppailevan Elserin vastarinnasta ei ole kovinkaan vivahteikas. Elokuva myös jättää harmittavia aukkoja. (110)

Elser, Teema & Fem ke klo 22.00

Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia.  Kuva: Yle kuvapalvelu
Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia. Kuva: Yle kuvapalvelu

Charlotte Lindroosin uudessa dokumentissa seurataan Miaa ja Jenniä. Kokevatko he  tehneensä oikean ratkaisun luovuttuaan lapsistaan?

IS TV-LEHTI: Kahden suomalaisen naisen tarinat avaavat sitä syvyyttä, johon päihderiippuvaisuus ja masennus uhkaavat pudottaa, vaikka vuosien jälkeen jo näyttäisi paremmalta. Molemmat, Mia ja Jenni, ovat joutuneet luopumaan lapsistaan, ja se on jättänyt syvän jäljen.

Charlotte Lindroosin uudessa dokumentissa lapset eivät ole estradilla, mutta heihin liittyy se, kuinka nousu synkästä kuilusta on kummankin naisen kohdalla tapahtunut. Toki katsotaan myös syihin, miksi kuiluun on kompastuttu: amfetamiini, heroiini, itsetuhoisuus, masennus, rikkonaiset perheet.

Esimerkiksi Mialla, joka kuvailee heroiinia suureksi rakkaudekseen, on muistoja, joissa hän tyttösenä meni kertomaan baariin äidille ja isäpuolelle itkevästä pikkusiskosta. Isäpuoli kantoi raivostuneena kotiin tukasta roikottaen.

Jenni taas masentui lapsensa syntymän jälkeen, eikä osaa pitää haluamallaan tavalla yhteyttä nyt jo murrosikäiseen tyttäreensä. Hän pelkää, mitä tälle on äidistä kerrottu. Koiraa hellivällä Jennillä on kuitenkin unelmia liittyen lapsiin, ja ne auttavat jaksamaan.

Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia. Kun on kokenut huumepumpulin, on merkityksellisten tunteiden löytäminen perusasioista hankalaa ja erilaista mutta täysin pakollista.

Kokevatko Mia ja Jenni tehneensä oikean ratkaisun luovuttuaan lapsistaan? Hyvin valittu musiikki syventää toivon tunnelmaa mutta muistuttaa myös elämän arvaamattomuudesta.

Docstop: Piikki sydämessä, TV1 ti klo 20.00