Toimittaja Tapio Suominen (kesk.) on listannut Usain Boltin ja Mo Farahin saavutukset. Kuva: Yle Kuvapalvelu
Toimittaja Tapio Suominen (kesk.) on listannut Usain Boltin ja Mo Farahin saavutukset. Kuva: Yle Kuvapalvelu

Tänään perjantaina alkaviin yleisurheilun MM-kisoihin voi alkaa valmistautua katsomalla ohjelman Usain Boltista ja Mo Farahista.

IS TV-LEHTI: Toimittaja Tapio Suominen ennakoi tuoreessa ohjelmassa Bolt ja Farah – lajiensa jättiläiset Lontoon MM-kisojen suurinta urheilutähteä. Jamaikan pikajuoksija Usain Bolt ja Iso-Britannian Mo Farah jättävät kisoissa jäähyväiset lajiensa arvokisoille.

Kumpi arvokisamitaleita uransa aikana kahmineista suurmiehistä mahtaa olla Lontoon olympiastadionin kuningas? Molemmilla on mahdollisuutensa, ja Tapio Suominen onkin listannut kummankin urheilijan keskeiset saavutukset ja molempien pettymyksen Daegunin MM-kisoissa 2011.

Yleisurheilutähdet nähtiin vuosi sitten Riossa viimeistä kertaa olympialaisissa, joista he lähtivät voittamattomina. Usain Bolt voitti kolmansissa peräkkäisissä olympialaisissa kaiken, mitä voitettavissa on. Mo Farah haastoi Lasse Virenin tupla-tuplan omistajana.

Kunnon hehkutusta

Puolituntisen aluksi Tapio Suominen kertaa Jamaikan salamaksi kutsutun Boltin uran, jota käydään läpi Ateenan olympialaisista (2000) Pekingin olympialaisten (2008) ja Berliinin MM-kisojen maailmanennätysten kautta viime vuoden Rioon.

Ohjelman loppuosa on omistettu ”Mogadishun miehelle”, nykyiselle britille. Mo Farahin uraa tarkastellaan erityisesti Lontoon ja Rion olympialaisten kautta. Hitaammasta lajista johtuen kaikkia kisoja ei eritellä, vaan nopeiden välähdyksien kautta listataan mitalisadetta.

Ohjelman dynamiikka syntyy Suomisen rauhallisen selostuksen lomittumisesta urheiluselostajien hehkutuksiin ja räväkkään musiikkitaustaan. Pari viimeistä minuuttia on fiilistelyä miesten urheilusaavutuksilla.

Bolt ja Farah – lajiensa jättiläiset, TV2 pe klo 20.25

Uusissa jaksoissa juontaja Sofia Rågenklint saa vetoavukseen koomikko Anders ”Ankka” Johanssonin.

IS TV-LEHTI:  Eläinmaailman moninaisuutta tarkasteleva ruotsalainen tietopaketti Elämäni eläimet: Eläinsairaalassa (Djursjukhuset, 1997–) jatkuu keväällä 2016 valmistunein jaksoin. Visuaalisestikin runsas sarja tutustuu eläinlääkärien työn monipuolisuuteen sekä Ruotsissa että kauempana. Tämän kauden eksoottinen kohde on eteläinen Afrikka.

Uusissa jaksoissa juontaja Sofia Rågenklint saa vetoavukseen koomikko Anders ”Ankka” Johanssonin, joka juontaa sarjaa vuoden 2008 jaksoista tutulla hurtilla huumorilla, mutta asiaa unohtamatta.

On hellyttävää huomata, että lemmikeistä pidetään hyvää huolta.

Itsensä täysillä likoon pistävä Ankka vetää jokaisessa jaksossa toistuvia osuuksia. Ankan kalat -osiossa hän sukeltelee vaarallisten evällisten keskellä. Nordens Ark -eläintarhassa hän oppii, kuinka harvinaisia eläimiä suojellaan. Ankan kissa & koira -pätkässä hän ottaa selvää, miksi hänen omat lemmikkinsä käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät. Viikon Ankassa hän ottaa lyhyesti esille jonkin mielenkiintoisen eläinknopin.

Ensimmäisessä jaksossa Ankka ottaa lisäksi selvää hevosten dopingtesteistä. Rågenklint puolestaan seuraa Namibiassa, kuinka gebardeja palautetaan takaisin luontoon. Ruotsissa hän tutustuu häntäänsä kipuilevaan kissaan ja syöpää sairastavaan mäyräkoiraan.

Näissä kohtauksissa on hellyttävää huomata, että lemmikeistä pidetään hyvää huolta.

Elämäni eläimet: Eläinsairaalassa, TV2 pe klo 16.00

Juha-Pekka Ristmeri saa idean rakennuttaa talon, joka kestää sata vuotta – ja maksaa yllättävän paljon.

IS TV-LEHTI: Uuden Sadan vuoden talo -sarjan alussa annetaan viitteitä siitä, että kaikki ei suju aivan niin kuin Strömsössä. Juha-Pekka Ristmeri saa selville, että hänen edesmenneiden vanhempiensa rakentama 50-vuotias talo Porissa on homeen saastuttama, ja se pitää purkaa. Tampereella asuva mies saa idean rakennuttaa talon, joka kestää sata vuotta. Lisäksi tämä taltioidaan kymmenosaiseksi tv-ohjelmaksi.

Ei siinä mitään, mutta arkkitehtonisesti talo on suureellinen, ja lisäksi rakennusaikataulu on tiukka. Elina-vaimo ei varauksettomasti ihastu ajatukseen, että tästä lähtien lomat vietetään Porissa.

Aikuiset lapsetkin luonnehtivat isäänsä mieheksi, joka saa aikaiseksi, mutta ei aina pohdi ideoitaan loppuun asti.

Arkkitehti Jukka Koivula, joka talon piirtää, huomauttaa jossain vaiheessa, että normaalisti tehtäisiin kustannusarvio ensin, mutta nyt ei sellaista ole näkynyt. Kustannuksien arvioidaan jo ensimmäisessä jaksossa nousevan 450 000 eurosta 650 000 euroon.

Vaikka kaikkea hankaluutta ennakoidaan, sujuu ensimmäinen osa kummallisen sutjakkaasti. Hikipisaraakaan ei näy Ristmeren otsalla, kun hän juoksee tontin naapureissa tarkistamassa mielipiteet tai vierailee eri virastoissa. Kyyneltä ei vierähdä, kun vanha koti runnotaan maan pinnalle.

Tällaisessa sarjassa saisi olla näkyvissä enemmän tunteita sekä raa'an työn voimaa.

Luonteet siis lyönevät yhteen, hankaluuksia seurannee ja Ristmeri on maksumiehenä.

Toivottavasti niihin päästään kiinni toisessa jaksossa. Ainakin vahvaa porilaista puhuvan timpurin Esa Dahlin astuminen ensimmäisen jakson viime metreillä kuvaan luo odotuksia tulevasta, kun hän lisäksi luikauttaa: ”Täytyykö vanhal arkkitehdil men näyttää millai piirretää?”

Luonteet siis lyönevät yhteen, hankaluuksia seurannee ja Ristmeri on maksumiehenä. Tätä olisi suonut näytettävän jo alkumetreiltä alkaen.

Unelma on toki kaikin puolin hieno, kun isolle tontille tehdään vanhojen puiden lomaan uusi kaunis rakennus kestävän periaatteen mukaisesti. Puutaloon suunnitellaan upea kasvihuone, sinne tulee aurinkopuutarha, ja katolle laitetaan aurinkokennoja. Kakkosjaksossa perustyöt lähtevät liikkeelle.

 Sadan vuoden talo, TV1 to klo 20.00