Mira Luoti muokkasi Kasmirin Huonoo seuraa -hitin omaan elämäänsä sopivaksi. – Miran koko olemuksesta näki, että tekstin takana on aito, raaka tunne, Kasmir kommentoi.

Mira Luoti esitti Dannyn Vain elämää -päivänä kepeän Kesäkatu-hitin, mutta Kasmirin päivänä hänen biisivalintansa oli täysin erilainen. Mira valitsi biisikseen Huonoo seuraa.

”Pidin häntä isähahmona.”

– Mulla oli yläasteella sellainen vaihe elämässä, että olin aika sekaisin, koska mun musiikinopettaja kävi muhun käsiksi. En ollut ainut, mutta se on vasta nyt tullut esille. Luotin siihen ihmiseen ja pidin häntä isähahmona, ja hän käytti mun luottamusta väärin.

– Mulle tuli sellainen olo, että se ei riitä, että olen jotenkin hyvä, vaan mä halusin ennemminkin olla huono. Mulle tuli vähän häiriökäyttäytymistä ja sellaista, Mira muistelee tapahtumia, Mira kertoi jaksossa.

”Opettaja käytti mun hyväuskosuutta ja luottamusta hyväkseen.”

Tapahtumat vaikuttivat siihen, että Miran ja hänen ensirakkautensa, Happoradion kitaristi Mika ”AH” Haapasalon, tiet erkanivat.

– Olin hirveän rakastunut ja yritin kaikin keinoin hänen huomiota kalastella, mutta sitten tapahtui tosiaan tämä, että opettaja käytti mun hyväuskosuutta ja luottamusta hyväkseen. Sitten mun rakkauden kohde jatkoi eri suuntaan. Mulla on se kuva siitä ajasta, että olen mokannut kaiken. Kaikilla tarinoilla on aina puolensa. Henkilö, johon koitin silloin tehdä vaikutusta – niin mehän ollaan nykyään pariskunta.

Mira muokkasi alkuperäista kappaletta jonkun verran omaan tarinaansa sopivaksi. Rankka tarina ja esitys vetivät Kasmirin hiljaiseksi.

– Kyllä se tunteisiin ampaisi herkästi. Näki Miran koko olemuksesta, että tekstin takana todella on aito, raaka tunne. Oli pysäyttävä veto.

Mira on kertonut aikaisemminkin julkisuudessa, että oli yksi 30:sta, joka joutui yläasteikäisenä turkulaisen musiikonopettajan ahdistelemaksi. Lue lisää täältä.

Me Naiset ja ohjelmaa esittävä Nelonen kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.

Ingmar Bergmanin juhlavuoden kunniaksi tänä iltana voi nautiskella komean kattauksen Bergman-vaikutteisia lyhytelokuvia. 

IS TV-LEHTI: Onneksi Ingmar Bergmanin (1918–2007) satavuotisjuhlinta ei suju vain hänen omien elokuviensa merkeissä, vaikka ne ovatkin tärkeintä (ja parasta) nähtävää.

Nyt televisiossa nähtävää, kuudesta lyhytelokuvasta koostuvaa episodifilmiä on markkinoitu nimellä Paluu Bergmaniin. Siinä kuusi nykyruotsalaista ohjaajakomeettaa on valmistanut oman Bergman-vaikutteisen lyhytfilminsä.

Kokoelma ei edusta mitään Bergmanin apinointia, vaan tekijät ovat ilmeisesti saaneet varsin vapaat kädet inspiroitua ruotsalaismestarin tuotannosta tai kommentoida sitä. Jopa animaatiota hyödyntävissä lyhäreissä on aika moderni tämän päivän näkökulma.

Bergmanin tutuille avioliittokuvauksille ovat velassa Patrik Eklundin Tulehtunut tilanne ja Pernilla Augustin Kohtauksia yössä, jonka miespääosassa Ville Virtanen näyttelee kuolemansairasta taiteilijaa.

Tekijöistä Augustin kanssa maineikkain on Tomas Alfredson, jonka ”popvideo” Bergmanin Reliquarium kuitenkin sortuu omaan nokkeluuteensa tavoittamatta Bergmanin maailmoja. Vielä kauemmaksi etenee Linus Tunströmin Ariel, josta en helposti keksinyt mitään yhteyttä Bergmaniin, vaikka olen nähnyt melkein kaikki tämän elokuvat.

Kaikkinensa episodikokoelma todistaa, että Ingmar Bergman oli oikeasti elokuvan jättiläinen, jonka saavutuksia nykytekijöiden on vaikea – ellei usein mahdoton – tavoittaa.

Tulehtunut tilanne ja muita lyhytelokuvia, Teema & Fem klo 22.00–23.20

Tv-ensi-illan saa tänään musta komedia Dog Eat Dog, jonka musta huumori ei ole kovin iskevää.

IS TV-LEHTI: Paul Schrader nousi maineeseen Taksikuskin (1976) ja Kuin raivo härkä -elokuvan (1980) käsikirjoittajana. Samoihin aikoihin käynnistynyt ohjaajanura on ollut varsinaista vuoristorataa, minkä tämä mustan huumorin rikosdraama todistaa.

Vaikka ex-vangit ovat pääosissa ja rikoksista on jatkuvasti kyse, trilleristä ei voi puhua, koska ryöstökeikkaan huipentuvassa elokuvassa ei ole jännitystä nimeksikään.

Schrader liikkuu tällä kertaa Tarantino-tyyppisen komediallisen lajityypin kintereillä: Nicolas Cagen, Willem Dafoen ja Chritopher Matthew Cookin tulkitsemat linnakundikaverukset eivät ole mitään järjen jättiläisiä.

Mikään Tarantino Paul Schrader ei kuitenkaan ole, hänen vahvuutensa ovat aivan muualla. Dog Eat Dogin musta huumori ei ole kovin iskevää, ja vaikka voisi hyväksyä väkivallan käsittelyn joskus osaksi huumoria, se ei tässä ole paljon muuta kuin vastenmielistä.

Veikkaan, että aika moni katsoja etsii kanavanvaihtonäppäintä jo alussa, kun Willem Dafoen esittämä Mad Dog harjoittaa näyttävää veriurheilua.

Dog Eat Dog (2016), Sub klo 21.00