Kimmo Vehviläinen oli luovuttaa Selviytyjissä. ”Olin kuin koulukiusattu pikkupoika, jonka kanssa kukaan ei leiki. Mä olin vain niin yksin”, hän kertoo. Kuva: Nelonen
Kimmo Vehviläinen oli luovuttaa Selviytyjissä. ”Olin kuin koulukiusattu pikkupoika, jonka kanssa kukaan ei leiki. Mä olin vain niin yksin”, hän kertoo. Kuva: Nelonen

Psykologi Laura Stenroosin mukaan Selviytyjät-ohjelma on kilpailijoille paljon rankempi kuin miltä se kotisohvalla näyttää.

Selviytyjät-ohjelman tuottaja Mirko Baas kertoi hiljattain Me Naisille, että kuvauksissa oli koko ajan mukana psykologi Laura Stenroos. Tämä johtuu siitä, että ohjelma on sen verran rankka henkisesti.

– Laura jutteli kilpailijoiden kanssa päivittäisten kisojen tai heimoneuvostojen yhteydessä. Hän teki uskomattoman hyvää työtä henkisen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi, Baas kertoi maaliskuussa.

”Ihmiset eivät halunneet paljastua.”

Laura Stenroos vieraili tällä viikolla Radio Aallon Dynastia-ohjelmassa, jossa puitiin Kimmo Vehviläisen romahtamista kuvauksissa. Vehviläinen oli luovuttaa, mutta tuli toisiin ajatuksiin juteltuaan Stenroosin kanssa. Kaksikko kävi läpi Vehviläisen primitiivisiä tunteita, mutta kovin monen muun kanssa Stenroos ei käynyt syvällisiä keskustelua, vaikka nämä olisivatkin olleet henkisesti huonossa kunnossa. Syvällinen keskusteleminen kilpailijoiden kanssa oli Stenroosin mukaan käytännössä lähes mahdotonta.

– Ongelma oli siinä, että kilpailijoiden piti olla niin paljon kuvauksissa. Aikaa oli todella vähän, ja koko ajan oli joku vähän iholla. Jos olisin ottanut kontaktia johonkin kilpailijaan ja kysellyt, miten tällä menee, niin tällä ihmisellä olisi ollut vaara paljastua. En voinut alkaa osoittelemaan. Ihmiset eivät halunneet paljastua. Ja oli vaikea järjestää tilanteita, joissa olisi voinut jutella. Mutta muutama pakollinen keskusteluhetki jokaisella toki oli, Stenroos kertoi radiohaastattelussa.

”Valmistauduimme siihen, että joku haluaa jättää kisan kesken.”

Stenroosin mukaan ohjelma on kilpailijoille henkisesti paljon rankempi kuin miltä se kotisohville näyttää. Myös Mirko Baas kertoi aikaisemmin, että tuotantoryhmä varautui romahduksiin.

– Kyseessä on haastava tv-sarja. Valmistauduimme siihen, että joku haluaa jättää kisan kesken. Samassa paikassa (Filippiineillä) kuvattiin vuonna 2016 kuuden eri maan Selviytyjiä. Yksikään ei selvinnyt ilman, että joku ei olisi keskeyttänyt. Mutta ihmisen terveys menee aina tv-ohjelman edelle, joten kilpailijalla on aina mahdollisuus keskeyttää kisa, Baas kertoi.

Videolla Kimmo Vehviläinen ja Laura Stenroos kertovat, mitä Kimmolle oikein tapahtui, kun tämä oli luovuttaa. Video: Radio Aalto
 

Me Naiset ja Radio Aalto kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.

Ingmar Bergmanin juhlavuoden kunniaksi tänä iltana voi nautiskella komean kattauksen Bergman-vaikutteisia lyhytelokuvia. 

IS TV-LEHTI: Onneksi Ingmar Bergmanin (1918–2007) satavuotisjuhlinta ei suju vain hänen omien elokuviensa merkeissä, vaikka ne ovatkin tärkeintä (ja parasta) nähtävää.

Nyt televisiossa nähtävää, kuudesta lyhytelokuvasta koostuvaa episodifilmiä on markkinoitu nimellä Paluu Bergmaniin. Siinä kuusi nykyruotsalaista ohjaajakomeettaa on valmistanut oman Bergman-vaikutteisen lyhytfilminsä.

Kokoelma ei edusta mitään Bergmanin apinointia, vaan tekijät ovat ilmeisesti saaneet varsin vapaat kädet inspiroitua ruotsalaismestarin tuotannosta tai kommentoida sitä. Jopa animaatiota hyödyntävissä lyhäreissä on aika moderni tämän päivän näkökulma.

Bergmanin tutuille avioliittokuvauksille ovat velassa Patrik Eklundin Tulehtunut tilanne ja Pernilla Augustin Kohtauksia yössä, jonka miespääosassa Ville Virtanen näyttelee kuolemansairasta taiteilijaa.

Tekijöistä Augustin kanssa maineikkain on Tomas Alfredson, jonka ”popvideo” Bergmanin Reliquarium kuitenkin sortuu omaan nokkeluuteensa tavoittamatta Bergmanin maailmoja. Vielä kauemmaksi etenee Linus Tunströmin Ariel, josta en helposti keksinyt mitään yhteyttä Bergmaniin, vaikka olen nähnyt melkein kaikki tämän elokuvat.

Kaikkinensa episodikokoelma todistaa, että Ingmar Bergman oli oikeasti elokuvan jättiläinen, jonka saavutuksia nykytekijöiden on vaikea – ellei usein mahdoton – tavoittaa.

Tulehtunut tilanne ja muita lyhytelokuvia, Teema & Fem klo 22.00–23.20

Tv-ensi-illan saa tänään musta komedia Dog Eat Dog, jonka musta huumori ei ole kovin iskevää.

IS TV-LEHTI: Paul Schrader nousi maineeseen Taksikuskin (1976) ja Kuin raivo härkä -elokuvan (1980) käsikirjoittajana. Samoihin aikoihin käynnistynyt ohjaajanura on ollut varsinaista vuoristorataa, minkä tämä mustan huumorin rikosdraama todistaa.

Vaikka ex-vangit ovat pääosissa ja rikoksista on jatkuvasti kyse, trilleristä ei voi puhua, koska ryöstökeikkaan huipentuvassa elokuvassa ei ole jännitystä nimeksikään.

Schrader liikkuu tällä kertaa Tarantino-tyyppisen komediallisen lajityypin kintereillä: Nicolas Cagen, Willem Dafoen ja Chritopher Matthew Cookin tulkitsemat linnakundikaverukset eivät ole mitään järjen jättiläisiä.

Mikään Tarantino Paul Schrader ei kuitenkaan ole, hänen vahvuutensa ovat aivan muualla. Dog Eat Dogin musta huumori ei ole kovin iskevää, ja vaikka voisi hyväksyä väkivallan käsittelyn joskus osaksi huumoria, se ei tässä ole paljon muuta kuin vastenmielistä.

Veikkaan, että aika moni katsoja etsii kanavanvaihtonäppäintä jo alussa, kun Willem Dafoen esittämä Mad Dog harjoittaa näyttävää veriurheilua.

Dog Eat Dog (2016), Sub klo 21.00