Mikko ja Marja-Leena tapasivat vuonna 1987 oululaisessa tanssiravintolassa. ”Se on sellainen selittämätön tunne, että tässä se nyt taitaa olla”, Marja-Leena sanoo. Kuva: Yle Kuvapalvelu
Mikko ja Marja-Leena tapasivat vuonna 1987 oululaisessa tanssiravintolassa. ”Se on sellainen selittämätön tunne, että tässä se nyt taitaa olla”, Marja-Leena sanoo. Kuva: Yle Kuvapalvelu

Marja-Leena ja Mikko ovat oppineet elämään hetkessä. He kertovat tarinansa seuraavassa Suomi Love -jaksossa.

Seuraavassa Suomi Love -jaksossa tarinansa kertoo pari, joka on ollut 36 vuotta yhdessä. Marja-Leenan ja Mikon elämän mullistavin asia tapahtui vuonna 1990.

– Löysin rinnastani kyhmyn, ja jostakin syystä tiesin heti, että se on pahanlaatuinen, Marja-Leena kertoo jaksossa.

Nyt 60-vuotias Marja-Leena oli tuolloin 35-vuotias, ja parin kaksi lasta olivat vielä pieniä.

”Silloin tuntui, että elämä loppuu.”

– Silloin tuntui, että elämä loppuu. Koko perhe kärsi varmasti siitä alakulosta. Mutta mieheni oli kuin taivaan lahja. Hän piti huolta minusta ja kannusti eteenpäin.

Sairaus opetti kaksikolle myös asian, jonka jokainen teoriassa tietää, mutta jota on joskus vaikea toteuttaa: nauttimaan joka hetkestä.

”Elämme tässä päivässä, teemme asiat nyt.”

– Sairaus vaikutti siihen, millaiseksi elämämme on muodostunut. Elämme tässä päivässä, teemme asiat nyt, emmekä lykkää niitä jonnekin kauas. Me matkustelemme niin sanotusti rahamme taivaan tuuliin. Aina pitää olla kolme varattuna.

Seppo Hovi säestää Eino Gröniä Suomi Lovessa. Kuva: Yle Kuvapalvelu
Seppo Hovi säestää Eino Gröniä Suomi Lovessa. Kuva: Yle Kuvapalvelu

Marja-Leena haluaa yllättää miehensä kappaleella, joka muistuttaa paria niistä ajoista, kun he rakastuivat. Juha Vainion tekstin esittää on Eino Grön. Kappale on Sä kuulut päivään jokaiseen.

– Silloin nuorena, kun seurustelimme, mieheni nauhoitti minulle kasetille kappaleita. Tämä oli yksi suosikkini, ja siitä tuli meidän laulumme. Kuuntelin kappaletta niinä yksinäisinä iltoina, silloin kun asuimme nuorina eri paikkakunnilla. Meille tulee vieläkin kyyneleet silmiin, jos kuulemme kappaleen sattumalta.

Tämän viikon Suomi Love -jakso UMK-ohjelman takia TV1:llä poikkeuksellisesti sunnuntaina 29.1. kello 21.05.

Georg Elser yritti murhata Hitlerin vuonna 1939. Oliver Hirschbiegelin draama pohtii, toimiko Elser yksin.

IS TV-LEHTI: Oliver Hirschbiegelin ohjaama Elser (2015) on yksi lukemattomista Adolf Hitlerin murhayrityksistä kertovista elokuvista – ja yksi niistä lukuisista, joiden varsinaisista lopputuloksista jälkimaailmalla ei ole paljon epäselvyyttä.

Kenties sen vuoksi ohjaaja hoitaa elokuvassa attentaatin pois melkein alta aikayksikön – ja keskittyy sen jälkeen kertomaan tekijästä ja hänen taustoistaan.

Hirschbiegel nousi kuuluisuuteen Hitlerin viimeisistä vaiheista kertovalla ohjaustyöllään Perikato (2004). Tuskin minkään elokuvan materiaalia on kierrätetty niin paljon nettilevityksessä kuin Perikatoa ”Hitler kuulee”-variaatioiden merkeissä.

Menestyksen jälkeen Hirschbiegel suuntasi englanninkielisille markkinoille, mutta monen kaltaisensa tavoin otti enempi takkiinsa esimerkiksi meilläkin nähdyllä tv-elokuvalla Dianasta (2013). Sen jälkeen on varmasti tuntunut hyvältä vaihtoehdolta palata Hitler-filmien pariin.

Georg Elserin (vetoava Christian Friedel) toteuttama murhayritys tapahtui marraskuussa 1939 Münchenissä. Monissa maissa Hirschbiegelin elokuvaa on levitetty nimellä ”13 minuuttia”: sen verran attentaatti kesti ennen kuin muun maailman harmiksi epäonnistui – kun Hitler ehti poistua paikalta.

Toimiko Elser yksin? Tätä katsojien melko varmasti tietämää seikkaa hänen natsikuulustelijansa selvittävät lopun elokuvaa samalla kun takaumissa kerrotaan hänen vaiheistaan pienen maalaiskylän kelloseppänä ja soittoniekkana.

Valitettavasti kokonaistarina natsismin noususta ja myös rakastettunsa puolesta kamppailevan Elserin vastarinnasta ei ole kovinkaan vivahteikas. Elokuva myös jättää harmittavia aukkoja. (110)

Elser, Teema & Fem ke klo 22.00

Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia.  Kuva: Yle kuvapalvelu
Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia. Kuva: Yle kuvapalvelu

Charlotte Lindroosin uudessa dokumentissa seurataan Miaa ja Jenniä. Kokevatko he  tehneensä oikean ratkaisun luovuttuaan lapsistaan?

IS TV-LEHTI: Kahden suomalaisen naisen tarinat avaavat sitä syvyyttä, johon päihderiippuvaisuus ja masennus uhkaavat pudottaa, vaikka vuosien jälkeen jo näyttäisi paremmalta. Molemmat, Mia ja Jenni, ovat joutuneet luopumaan lapsistaan, ja se on jättänyt syvän jäljen.

Charlotte Lindroosin uudessa dokumentissa lapset eivät ole estradilla, mutta heihin liittyy se, kuinka nousu synkästä kuilusta on kummankin naisen kohdalla tapahtunut. Toki katsotaan myös syihin, miksi kuiluun on kompastuttu: amfetamiini, heroiini, itsetuhoisuus, masennus, rikkonaiset perheet.

Esimerkiksi Mialla, joka kuvailee heroiinia suureksi rakkaudekseen, on muistoja, joissa hän tyttösenä meni kertomaan baariin äidille ja isäpuolelle itkevästä pikkusiskosta. Isäpuoli kantoi raivostuneena kotiin tukasta roikottaen.

Jenni taas masentui lapsensa syntymän jälkeen, eikä osaa pitää haluamallaan tavalla yhteyttä nyt jo murrosikäiseen tyttäreensä. Hän pelkää, mitä tälle on äidistä kerrottu. Koiraa hellivällä Jennillä on kuitenkin unelmia liittyen lapsiin, ja ne auttavat jaksamaan.

Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia. Kun on kokenut huumepumpulin, on merkityksellisten tunteiden löytäminen perusasioista hankalaa ja erilaista mutta täysin pakollista.

Kokevatko Mia ja Jenni tehneensä oikean ratkaisun luovuttuaan lapsistaan? Hyvin valittu musiikki syventää toivon tunnelmaa mutta muistuttaa myös elämän arvaamattomuudesta.

Docstop: Piikki sydämessä, TV1 ti klo 20.00