Televisiotuottaja Olli Tola ja näyttelijä Lena Meriläinen. Olli kuvailee itseään sosiaaliseksi ja Eeva erakoksi, mikä hiertää suhdetta. Kuva: Sanoma-arkisto/Pete Aarre-Ahtio
Televisiotuottaja Olli Tola ja näyttelijä Lena Meriläinen. Olli kuvailee itseään sosiaaliseksi ja Eeva erakoksi, mikä hiertää suhdetta. Kuva: Sanoma-arkisto/Pete Aarre-Ahtio

Lena Meriläisen ja Olli Tolan tunteet kuumenevat tiistain Elämä pelissä -jaksossa.

Tiistain Elämä pelissä -jaksossa parit harjoittelevat kuuntelemista. Lena Meriläistä, 61, vaivaa hänen ja Olli Tolan, 65, suhteessa se, ettei Olli tahdo antaa muille suunvuoroa.

– Joskus Olli on niin dominantti, että ei malta antaa kenenkään muun puhua. Kun sillä on omasta mielestään niin hyviä juttuja, Lena kertoo ohjelmassa Yoshiki Tamuralle, joka on Ninja Sarasalon puoliso.

– Meillä on toisinpäin. Ninja on kovasti äänessä, ja hänellä on joskus hieman paha tapa keskeyttää ihmisiä ja puhua päälle, Yoshiki kertoo Lenalle omasta parisuhteestaan.

Myöhemmin Lena ja Olli käsittelevät suhteen ongelmia parisuhdevalmentaja Tony Dunderfeltin kanssa. He tekevät 30 sekunnin harjoituksia. Siinä kumpikin saa kertoa toiselle, mikä mieltä vaivaa. Tarkoitus on opetella kuuntelemista ja tulla kuulluksi, joten toista ei saa keskeyttää.

”En jaksa sitä, että sä puhut, puhut, puhut etkä anna kenenkään muun puhua.”

Lena ottaa puheeksi Ollin tavan käyttäytyä sosiaalisissa tilanteissa. Se on asia, joka vaivaa Lenaa jatkuvasti.

– Kun me ollaan jossakin seurueessa – viinilasi edessä tai ei – niin kun sä otat puheenvuoron, sen jälkeen kukaan muu ei tahdo saada puheenvuoroa. Sulla on paljon hyviä juttuja, mutta mä en jaksa sitä, että sä puhut, puhut, puhut etkä anna kenenkään muun puhua, Lena sanoo Ollille.

Olli myöntää, että on innostuessaan kova tarinankertoja.

– Mutta kiistän sen, että pitäisin vain monologia ja sen, ettei kukaan muu saisi sanoa mitään.

Lena epäilee, ettei Olli itsekään tajua hauskanpidoltaan, miten epäkohteliaasti joskus käyttäytyy.

Elämä pelissä -ohjelmassa parit viettävät viisi päivää Tony Dunderfeltin parisuhdeleirillä Virossa. Kuva: Yle Kuvapalvelu
Elämä pelissä -ohjelmassa parit viettävät viisi päivää Tony Dunderfeltin parisuhdeleirillä Virossa. Kuva: Yle Kuvapalvelu

Sosiaalisesti kuin yö ja päivä

Olli puolestaan haluaa puhua Lenalle siitä, ettei tämä halua kutsua heidän kotiinsa ihmisiä juhlimaan.

– Olen sosiaalinen luonne. Olen vieraanvarainen ihminen, ja musta on tosi kiva tarjota muille ja järjestää juhlia. Mutta sä et halua kutsua ihmisiä meille kotiin, Olli sanoo Lenalle.

– Jos joku catering tuo meille ruokia, niin sähän saat laittaa niitä sitten sun kauniisiin kippoihin. Mä käyn vaikka jumppaamassa sillä aikaa, Lena vastaa Ollille.

Olli menettää malttinsa Lenan kommentista. Hän ihmettelee, miksi Lena tekee itsestään uhrin, kun kyse on hänelle tärkeästä asiasta. Ollia harmittaa myös se, että Lena väheksyy sitä, että Olli haluaa nähdä ystäviensä eteen vaivaa.

– Katsos hyvä ihminen, kun tilanne on se, että minä en halua juhlia. En ole juhlaihminen. Oon mieluummin erakko ja tapaan ihmisiä jossain ulkona.

– Ja kyllä, mä olen uhri. Mun on pitänyt muuttua kotiruokaa laittavasta ihmisestä ehtoisaksi emännäksi, joka laittaa hienoja kolmen ruokalajin aterioita. Siitä on kai jäänyt mulle jokin trauma. Enkä mä osaa laittaa sellaista ruokaa, kun sun äiti olisi halunnut, Lena kertoo.

Lopulta Lena saa Ollin ymmärtämään, miksi juhlien emännöinti on hänelle niin raastavaa.

Elämä pelissä tiistaina 16.2. kello 20.

Vierailija

Lena Meriläinen traumastaan: ”Mun on pitänyt muuttua ehtoisaksi emännäksi, joka laittaa kolmen ruokalajin illallisia”

Niin miksi tämä Olli ei itse järjestä niitä juhliaan ruoanlaittoineen ym ym jos itse niitä haluaa järjestää? Jos toiselle jää vain se kaikki paine ruokien onnistumisesta, yövieraiden hyysäämisestä jne ja toinen vain istuu kukkulan kuninkaana jonain helvetin itseriittoisena tarinaniskijänä ja besserwisserinä jota joka ikinen muka haluaa kuulla koko helvetin illan toisensa jälkeen ilman ettei kukaan muu saa suunvuoroa niin huh huh.. ihan myötähäpeää tunnen...
Lue kommentti

Georg Elser yritti murhata Hitlerin vuonna 1939. Oliver Hirschbiegelin draama pohtii, toimiko Elser yksin.

IS TV-LEHTI: Oliver Hirschbiegelin ohjaama Elser (2015) on yksi lukemattomista Adolf Hitlerin murhayrityksistä kertovista elokuvista – ja yksi niistä lukuisista, joiden varsinaisista lopputuloksista jälkimaailmalla ei ole paljon epäselvyyttä.

Kenties sen vuoksi ohjaaja hoitaa elokuvassa attentaatin pois melkein alta aikayksikön – ja keskittyy sen jälkeen kertomaan tekijästä ja hänen taustoistaan.

Hirschbiegel nousi kuuluisuuteen Hitlerin viimeisistä vaiheista kertovalla ohjaustyöllään Perikato (2004). Tuskin minkään elokuvan materiaalia on kierrätetty niin paljon nettilevityksessä kuin Perikatoa ”Hitler kuulee”-variaatioiden merkeissä.

Menestyksen jälkeen Hirschbiegel suuntasi englanninkielisille markkinoille, mutta monen kaltaisensa tavoin otti enempi takkiinsa esimerkiksi meilläkin nähdyllä tv-elokuvalla Dianasta (2013). Sen jälkeen on varmasti tuntunut hyvältä vaihtoehdolta palata Hitler-filmien pariin.

Georg Elserin (vetoava Christian Friedel) toteuttama murhayritys tapahtui marraskuussa 1939 Münchenissä. Monissa maissa Hirschbiegelin elokuvaa on levitetty nimellä ”13 minuuttia”: sen verran attentaatti kesti ennen kuin muun maailman harmiksi epäonnistui – kun Hitler ehti poistua paikalta.

Toimiko Elser yksin? Tätä katsojien melko varmasti tietämää seikkaa hänen natsikuulustelijansa selvittävät lopun elokuvaa samalla kun takaumissa kerrotaan hänen vaiheistaan pienen maalaiskylän kelloseppänä ja soittoniekkana.

Valitettavasti kokonaistarina natsismin noususta ja myös rakastettunsa puolesta kamppailevan Elserin vastarinnasta ei ole kovinkaan vivahteikas. Elokuva myös jättää harmittavia aukkoja. (110)

Elser, Teema & Fem ke klo 22.00

Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia.  Kuva: Yle kuvapalvelu
Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia. Kuva: Yle kuvapalvelu

Charlotte Lindroosin uudessa dokumentissa seurataan Miaa ja Jenniä. Kokevatko he  tehneensä oikean ratkaisun luovuttuaan lapsistaan?

IS TV-LEHTI: Kahden suomalaisen naisen tarinat avaavat sitä syvyyttä, johon päihderiippuvaisuus ja masennus uhkaavat pudottaa, vaikka vuosien jälkeen jo näyttäisi paremmalta. Molemmat, Mia ja Jenni, ovat joutuneet luopumaan lapsistaan, ja se on jättänyt syvän jäljen.

Charlotte Lindroosin uudessa dokumentissa lapset eivät ole estradilla, mutta heihin liittyy se, kuinka nousu synkästä kuilusta on kummankin naisen kohdalla tapahtunut. Toki katsotaan myös syihin, miksi kuiluun on kompastuttu: amfetamiini, heroiini, itsetuhoisuus, masennus, rikkonaiset perheet.

Esimerkiksi Mialla, joka kuvailee heroiinia suureksi rakkaudekseen, on muistoja, joissa hän tyttösenä meni kertomaan baariin äidille ja isäpuolelle itkevästä pikkusiskosta. Isäpuoli kantoi raivostuneena kotiin tukasta roikottaen.

Jenni taas masentui lapsensa syntymän jälkeen, eikä osaa pitää haluamallaan tavalla yhteyttä nyt jo murrosikäiseen tyttäreensä. Hän pelkää, mitä tälle on äidistä kerrottu. Koiraa hellivällä Jennillä on kuitenkin unelmia liittyen lapsiin, ja ne auttavat jaksamaan.

Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia. Kun on kokenut huumepumpulin, on merkityksellisten tunteiden löytäminen perusasioista hankalaa ja erilaista mutta täysin pakollista.

Kokevatko Mia ja Jenni tehneensä oikean ratkaisun luovuttuaan lapsistaan? Hyvin valittu musiikki syventää toivon tunnelmaa mutta muistuttaa myös elämän arvaamattomuudesta.

Docstop: Piikki sydämessä, TV1 ti klo 20.00