Vain elämää -jaksossa Lauri Tähkä kertoo, että hän sai kurjaa palautetta kaksi kolme vuotta sen jälkeen, kun lähti Elonkerjuu-bändistä. Kuva: Nelonen
Vain elämää -jaksossa Lauri Tähkä kertoo, että hän sai kurjaa palautetta kaksi kolme vuotta sen jälkeen, kun lähti Elonkerjuu-bändistä. Kuva: Nelonen

Lauri Tähkä jätti Elonkerjuu-bändin sähköpostiviestillä vuonna 2011. Lauri sai petturin leiman, mutta vaikeni asiasta vuosiksi. Nyt hän kertoo lähtönsä syistä Vain elämää -ohjelmassa.

Anna Puun esittämä kappale saa Lauri Tähkän muistelemaan Elonkerjuu-bändin loppuaikoja perjantaina esitettävässä Vain elämää -jaksossa. 

Lauri lähti Elonkerjuusta vuonna 2011, mistä syntyi melkoinen kohu. Asiaa puitiin julkisesti pitkään, ja muut Elonkerjuun jäsenet pitivät lähtöä raukkamaisena. He olivat tyrmistyneitä siitä, että Lauri ilmoitti lähdöstään sähköpostiviestillä. 

”Mä en enää jaksanut.”

Perjantain Vain elämää -jaksossa Lauri kertoo lähtönsä syistä. Eräs vuonna 2009 julkaistu biisi saa Laurin muistelemaan kyseisestä aikaa. Laurin mukaan hänestä tuntui jo tuolloin, että albumi olisi kyseisen ryhmän kanssa viimeinen.

– En oikeasti muista hirveästi siitä ajasta. Voin aika huonosti Elonkerjuun loppuvaiheessa. Mä en enää jaksanut. Syvällä sydämessäni tiesin, että nyt mä oon kaikkeni antanut, Lauri kertoo.

Lauri Tähkä ja Elonkerjuu vuonna 2009. Vasemmalta oikealla Antero Naali, Johanna Koivu, Lauri Tähkä, Lenni Paarma ja Simo Ralli. Kuva: levy-yhtiö
Lauri Tähkä ja Elonkerjuu vuonna 2009. Vasemmalta oikealla Antero Naali, Johanna Koivu, Lauri Tähkä, Lenni Paarma ja Simo Ralli. Kuva: levy-yhtiö

”Pelastin itseni”

Elonkerjuun viulisti Johanna Koivu harmitteli Me Naisten jutussa vuonna 2011, että tapa, jolla Lauri lopetti yhteistyön lopetti, oli vastoin pohjalaista suoraselkäisyyttä.

Vain elämää -jaksossa Suvi Teräsniska kysyy Laurilta, oliko tämän vaikea ilmoittaa päätöksestään muille jäsenille.

– Ei se niin hirveän vaikeaa ollut. Rupesin olemaan niin loppu – ei pulla enää maistu, mä en enää itke enkä tunne oikein mitään. Tajusin, että mä en oo oikein se tyyppi, joka heiluu nahkahousussa ja uhoo.

”Jos olisin jatkanut, olisin ihan varmasti alkoholisoitunut – koska siitä oli jo oireita.”

Laurin mukaan hän on ihminen, jolle kaiken pitää tuntua – lavalle noustessaan hän haluaa tuntea, että koko maailma räjähtää. Sellaista hän ei enää Elonkerjuun kanssa tuntenut.

– Ajattelin, että nyt pitää lähteä, vaikka tästä päätöksestä moni ei tykkää. Pelastin myös itseni siinä. Jos olisin jatkanut, ja oltais tehty 20 vuotta eteenpäin, olisin ihan varmasti alkoholisoitunut – koska siitä oli jo oireita.

Keikoilla heiteltiin kananmunia Laurin päälle

Chisu kertoo jaksossa saaneensa kuvan, että Lauri on petturi, ja ihmetteli tuolloin itsekin miehen tapaa jättää yhtyeensä. 

Lauri myöntää, että hän oli ”se paha jäbä”. Ja sai myös kuulla siitä – ja tuntea.

– Kyllähän se oli tosi rajua. Siitä tuli kaksi kolme vuotta paskaa niskaan. Jengi heitteli keikoilla kananmunilla.

Laurilla oli tuolloin työhuone Turun keskustassa, ja hänellä oli tapana käydä läheisellä Teboililla kahvilla.

–  Ne Teboilin mammat sanoi, että ooks sä noin paha jätkä, kun oli lööppejä joka aamu. Kommentteja tuli koko ajan.

Laurin mukaan hänen veljensä kannusti tätä pitämään pään kylmänä. Veli neuvoi, ettei Laurin kannata kommentoida asiaa.

Nykyisistä väleistään Elonkerjuun jäseniin Lauri vaikenee yhä.

– Sanotaan näin, että siinä on vähän sama kuin että jos te rupeaisitte ex-puolisoista avautumaan tässä pöydän ääressä. Pitää kunnioittaa niitä ihmisiä, vaikka tilanne mikä tahansa. Nyt on uudet kuviot ja uudet ”puolisot”. 

Näin Johanna Koivu kertoi Laurin lähdöstä vuonna 2011: "En enää tunnistanut sitä ihmistä, jonka olin oppinut tuntemaan”

Vain elämää alkaa Lauri Tähkän päivällä Nelosella pe 16.9. kello 20.00.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Jim Carreyn luoma draamakomedia repii huumorinsa 70-luvun stand up -klubien maailmasta.

IS TV-LEHTI: Koomikoiden elämää 1970-luvun Los Angelesissa kuvaava sarja Kuolen nauruun (I’m Dying Up Here, 2016–) on yhdistelmä näppärää sanailua, stand up -komiikkaa ja vakavaa draamaa – jopa kuolemanvakavaa. Sarja näyttää koomikot surullisina klovneina: hahmot ovat ristiriitaisia ja hankaliakin tyyppejä, jotka kilvoittelussa suosiosta näyttävät myös pimeämmät puolensa.

David Flebotte on kirjoittanut sarjan pohjautuen Los Angelesin viihdemaailmasta 70-luvulla kirjoittaneen toimittajan William Knoedelsederin kirjaan. Vuonna 2009 julkaistu kirja kertoi 70-luvulla syntyneen uuden viihdemuodon eli stand up -komiikan ja sen esitaistelijoiden, kuten Andy Kaufmanin, Richard Pryorin ja Jim Carreyn, noususta valokeilaan.

Yksi sarjan tuottajista onkin nykyinen megatähti Jim Carrey. Sarjassa on käytetty Carreyn omia kokemuksia, kuten myös Al Madrigalin, joka on osallistunut sarjan kirjoittamiseen. Madrigal myös näyttelee Edgar Martinezin roolin.

Sarjan hahmot pohjautuvat osittain todellisiin ihmisiin, mutta pääasiassa hahmot ovat fiktiivisiä.

Ajankuva on luotu uskottavasti puvustuksen, musiikin ja käsiteltävien teemojen osalta.

Esimerkiksi komiikan portinvartija, komediaklubin omistaja Goldie (Melissa Leo) perustuu legendaarisen The Comedy Store’s -klubin Mitzi Shoreen. 1972 avattu The Comedy Store oli länsirannikon keidas uusille komiikkakyvyille. Siellä aloittivat uransa muun muassa Jay Leno, David Letterman ja Robin Williams.

Sarja sijoittuu pääosin Goldien komediaklubille, jossa nuoret koomikot kurottavat kohti tähteyttä. Tavoitteena on ponnistaa komediaklubin lavalta The Tonight Show with Johnny Carson -tv-ohjelmaan ja sitä myötä koko Amerikan tavoittavaan tähteyteen.

Ensimmäisen jakson alussa yksi koomikoista saavuttaa tämän virstanpylvään, mutta pian häntä kohtaa tragedia. Tapahtumaketju sysää liikkeelle erilaisia reaktioita muussa porukassa.

Sarjaa on amerikkalaisissa arvioissa kritisoitu siitä, että se tarjoilee turhankin tutun tarinan. Suomalaisyleisölle tilanne on toinen: meille stand up -komiikan alkuajat eivät ole ennalta tuttua huttua.

Ajankuva on luotu uskottavasti puvustuksen, musiikin ja käsiteltävien teemojen osalta. Naiset ja etniset vähemmistöt joutuvat ponnistelemaan valkoisen miehen maailmassa.

Sarjasta on tekeillä toinen kausi.

 Kuolen nauruun, Sub ti klo 23.15

Korkeushyppääjä Patrik Sjöberg voitti maailmanmestaruuksia ja olympiamitaleja. 40 vuotta uransa jälkeen Sjöberg hoitaa lapsuutensa traumaa terapiassa.

IS TV-LEHTI: Vuonna 1987 ruotsalainen korkeushyppääjä Patrik Sjöberg (s. 1965) oli huipulla. Hän hyppäsi maailmanennätykseksi 242 senttiä kotiyleisön edessä Tukholmassa ja voitti maailmanmestaruuden Roomassa. Vuonna 1999 päättyneen uransa aikana hän ylsi muun muassa kolmesti olympiamitaleille sekä dominoi sisäratojen EM-kisoja.

Menestysvuosien taustalla oli kuitenkin synkkä salaisuus. Vuonna 2011 Sjöberg julkaisi muistelmateoksen, jossa hän kertoi joutuneensa vuosien ajan seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi.

Hyväksikäyttäjä oli yksi Sjöbergin läheisimmistä ihmisistä: pitkäaikainen valmentaja ja isäpuoli Viljo Nousiainen. Paljastus oli Ruotsissa valtava skandaali, nauttivathan sekä Sjöberg että vuonna 1999 kuollut Nousiainen suurta arvostusta Ruotsin urheilupiireissä.

Asian paljastuminen oli ensimmäinen askel Sjöbergin tiellä kohti mielenrauhaa. Vuonna 2015 hän aloitti terapian käsitelläkseen traumaansa. Tuore ruotsalaisdokumentti Patrik Sjöbergin taakka (Patrik Sjöberg i tearpi, 2017) vie katsojan kolmanneksi pyöräksi Sjöbergin ja psykologi Rebecka Malmin intiimeihin terapiaistuntoihin.

Malmin johdolla Sjöberg avaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan, kipeää suhdettaan suomalaiseen Nousiaiseen sekä tapahtumien vaikutusta myöhempään elämään.

Thomas Reckmanin ohjaaman dokumentin sävy on vakava ja rauhallinen. Sosiaalipornoilulle ei anneta onneksi tilaa. Vaikean aiheen takaa pilkistää myös toivoa.

Dokumenttiprojekti: Patrik Sjöbergin taakka, TV1 ma klo 21.30