Suomea euroviisuissa edustaa seinäjokelainen Softengine.
Suomea euroviisuissa edustaa seinäjokelainen Softengine.

Kysyimme neljältä euroviisutietäjältä, mitkä maat sijoittuvat illan finaalissa kärkeen.

Kaisa Pylkkänen, käsikirjoittaja

"Omat suosikkini ovat Suomi, Ranska ja Itävalta. Pidän myös Kreikasta, Unkarista ja Saksasta. Kärkeen veikkaan kuitenkin Ruotsia, Armeniaa ja Ukrainaa.

Suomen Softengine jää luultavasti kärkikymmenikön ulkopuolelle. Pelkään, että Something Better -kappaleemme hukkuu massaan. Biisi on aidosti hyvä, ja meillä on ihanat, loistavat esiintyjät, mutta ehkä kappale ei jää ensi kuulemalta mieleen riittävän vahvasti."

Tero Paloniemi, toimittaja

"Omat suosikkini ovat Itävalta, Unkari ja Italia, mutta veikkaan, että voittaja löytyy kolmikosta Armenia, Azerbaidžan ja Unkari. Suomi jää finaalissa top-10:n ulkopuolelle, lähemmäs sijaa 20. Valitettavasti. Softenginen pojat on nuoria, komeita ja lahjakkaita, eikä biisi ole tyypillinen kosiskeleva euroviisu, mutta muissa maissa ei tiedetä bändistä mitään.

En muuten ymmärrä, miksi niin monet ovat innoissaan Ison-Britannian kappaleesta. Se on hirveä kosiskelevine 'maailmankaikkeuden lapset, valta ihmisille' -kliseineen."

Mari Julku, toimittaja

"Veikkaan top 3:n olevan Tanska, Azerbaidžan ja Malta. Suomi ottaa parhaan sijoituksensa sitten vuoden 2007, jolloin Hanna Pakarinen oli 17. Something better -kappaleemme ei ole innostanut 'perinteisiä' euroviisufaneja mutta uppoaa puhelinäänestäjiin ja saa myös tuomaristoilta ääniä, mikäli live-esitys sujuu. Something Better on nykyaikainen ja raikas kappale, ja siinä on kauniit sanat. Vanha mies muistelee pettyneenä elämäänsä vaimon kuoleman jälkeen, mutta tulee lopulta siihen tulokseen, että parilla oli kuitenkin 'jotain parempaa'.

Pelottaa vain, kestävätkö Softenginen nuoret miehet valtavat paineet. Kolmen minuutin aikana pitäisi hurmata koko Eurooppa, joten esityksen on pakko onnistua ja läsnäolon on tultava televisiosta läpi."

Jarkko Valtee, radiojuontaja ja drag-artisti

"Suosikkini ovat Unkari, Ukraina, Itävalta ja vahvasti kotiinpäin vetäen Suomi. Ja joo, tiedän, mikään niistä ei voita. Tänä vuonna ollaan joko äärettömän vihaisia maailmalle tai sitten se halataan vaikka väkisin ihanaksi. Tai sitten ollaan ihan kreisibailua."

Eurovision Song Contest 2014: Finaali, TV2 la 10.5. klo 22.00

Helppohan se on kotisohvalta huudella. Miten itse selviytyisit näistä kysymyksistä, joihin Haluatko miljonääriksi -ohjelmassa on vastattu väärin?

Me Naiset kuuluu ohjelmaa esittävän Nelosen kanssa samaan Sanoma-konserniin. 

Rinkat selkään ja menoksi!

IS TV-LEHTI: – Tämä on umpihullu idea, ja juuri sen vuoksi niin nerokas, kuvailee Mikko Kuustonen, yksi uuden Pallon ympäri -ohjelman kisaajista.

Uusi suomalaisformaatti vei Kuustosen, Jussi Vatasen ja Sara Forsbergin tammikuussa eri puolille maailmaa, ja heille annettiin mitä erikoisempia tehtäviä. Nopeimmin maapallon kiertänyt ja kaikki kahdeksan tehtävää selvittänyt henkilö voittaa kilpailun.

– Meille jokaiselle annettiin lähtöpiste. Itse lähdin matkaan Tulimaalta Etelä-Amerikan eteläisimmältä rannalta, joka on lähimpänä Etelämannerta, Kuustonen kertoo.

Vatanen puolestaan lähetettiin Australiaan ja Forsberg Alaskaan. Kukin pyrki selvittämään tehtävät ja tuomaan kahdeksan pyydettyä, täysin mielivaltaista esinettä Suomeen alle kuukaudessa.

– Emme kohdanneet keskenämme kuvausten aikana missään, mutta olimme jatkuvasti WhatsApp-yhteydessä. Se oli jatkuvaa toisillemme brassailua, ja tunsin suunnatonta riemua esimerkiksi silloin, kun Vatanen oli jumissa jossain ja rinkka kadoksissa, Kuustonen naurahtaa.

Kukaan ei selvinnyt reissuista ilman toistuvia kommelluksia ja ongelmia. Forsberg sairastui jopa vähän vakavammin ja oli influenssan vuoksi pidempään jumissa yhdessä matkakohteessa.

Siitä saa hyvää tv-ohjelmaa, kun missaat lennot, väsymys painaa ja hermot alkavat kiristyä.

Kuustosen ongelmat olivat hieman toista sorttia. Lennot olivat myöhässä tai sitten Kuustonen oli kuvaajan kanssa itse myöhässä lennoilta.

– Siitä saa hyvää tv-ohjelmaa, kun missaat lennot, väsymys painaa ja hermot alkavat kiristyä. Ohjelma on vähän kuin Vain elämää: ohjelman edetessä ja ihmisten väsyessä kaikista alkaa löytyä uusia puolia, Kuustonen pohtii.

Hänen mieleenpainuvin ja kallein reissunsa sattui matkalla Pohjois-Amerikasta Uuteen-Seelantiin.

– Lensin Los Angelesista Tahitin kautta Aucklandiin, ja jo Tahitilla alkoi jurppia, kun olin vain välilaskun ajan paikassa, jossa olen aina halunnut käydä. Perillä Uudessa-Seelannissa matkatavaroideni seassa oli kaksi omenaa, joista jouduin maksamaan tullissa 200 dollaria per omena. Ne olivat elämäni kalleimmat omenat.

Kuustosen osalta ohjelma muistutti myös luonto-ohjelmaa, sillä Malediivien paratiisisaarella Kuustonen sukelsi haiden kanssa ja Tulimaalla hän näki pingviinejä.

– Sukellustehtävä oli tosi kiva, koska harrastan sukeltamista. Mutta saman tien, kun sain tehtävän tehtyä ja nousin ylös vedestä, tuottaja ilmoitti, että lähden Tshernobyliin. Siinä ristiriidat korostuvat, kun lennät hetkessä paratiisisaarelta ydinvoimalaonnettomuusalueelle.

Lähes kaikki matkakohteet olivat Kuustoselle uusia, ja seikkailut veivät eri puolille maapalloa. Lentotunteja kertyi 28 päivän aikana peräti 124. Se tekee lähes 4,5 tuntia joka päivä.

Yhtään bisnesluokkaa tai lentokentän vip-loungea emme nähneet, reissasimme rinkat selässä.

– Olihan se yhtä ryntäämistä paikasta toiseen. Jos haluaa nähdä maailmaa, tämä ei ole se tapa, Kuustonen myöntää.

– Ja yhtään bisnesluokkaa tai lentokentän vip-loungea emme nähneet, vaan reissasimme rinkat selässä. Tämä oli tällainen ylinopeudella tehty seniori-interrail, jossa oli liian monta matkalippua.

Eri aikavyöhykkeillä pomppimiseen Kuustonen pyysi etukäteen apuja, jotta ei kärsisi jatkuvasta aikaeroväsymyksestä. Hän sai ohjeita siihen, milloin kannattaa pysyä hereillä ja milloin nukkua, jotta unirytmi säilyy hyvänä.

Lentokoneessa hän pyrki kävelemään paljon, jotta välttyisi veritulppariskiltä.

– Täytyy koputtaa puuta, sillä kyllähän tällä reissulla olisi ollut riski saada jotain terveysongelmia. Olin kuitenkin koko matkan ajan tosi virkeä ja painoin eteenpäin adrenaliinin voimalla. Väsymys iski viikko sen jälkeen, kun pääsin kotiin.

Matkassa oli mukana vain nuori kuvaaja, ja he viettivät koko kuukauden yhdessä. Videomateriaalia kertyi valtavasti, sillä kamera kävi lähes koko ajan.

– Keikkabusseissa olen oppinut, että raskaasta reissusta selviää hulluuden avulla ja täysillä tekemällä. Tässä reissussa välittyvät nimenomaan kiire ja hulluus.

Tehtävät piti suorittaa itse, mutta nettiä sai käyttää apuna.

– Google oli suunnaton apu, mutta itse koin luontevimmaksi sen, että pysäytän aina ensimmäisen vastaantulijan ja pyydän apua. Jos minun piti löytää pingviinejä, kysyin, mihin päin pitää lähteä kävelemään. Tutustuin matkalla tosi kiinnostaviin ihmisiin. Ohjelmassa oli yksinkertaisesti pakko heittäytyä ja kohdata paljon ihmisiä.

Pallon ympäri, Nelonen la klo 21.00