Kohta 18 -sarja on säilyttänyt elokuvan raikkaan otteen ja vauhdikkaalta tuntuvan kerronnan.

Maarit Lallin elokuva Kohta 18 putsasi pöydän Jussi-gaalassa viime vuonna, ja ansaitusti. Elokuvan valmistumisen jälkeen Lallia ja hänen poikaansa, leffan toisena käsikirjoittajana toiminutta Henrik Mäki-Tanilaa jäi harmittamaan, että leffasta jäi pois niin paljon hienoa materiaalia. Näin syntyi ajatus tv-sarjasta.

Sarjan ensimmäisessä jaksossa esitellään kaikki viisi päähenkilöä Joni (Ben Thompson Coon), André (Karim Al-Rifai), Karri (Henrik Mäki-Tanila), Akseli (Arttu Lähteenmäki) ja Pete (Anton Thompson Coon).

Kertojaäänenä toimiva Joni on jo täyttänyt 18, ja vapauden huumassa mopo on karata käsistä. André kantaa vastuuta pikkuveljestään Maxista samaan aikaan, kun heidän äitinsä hurvittelee omilla teillään. Karri ajaa ajokorttia taksikuskiäitinsä opastuksella ja saa samalla ”nauttia” tämän elämänviisauksista. Akseli matkustaa kesäksi maalle ja tapaa isänsä, jonka kanssa ei ole ollut juuri missään tekemisissä. Pete puolestaan unohtaa eräänä iltana ottaa kortsut mukaan, ja tyttöystävä Kiira tulee raskaaksi.

Sarjan ensimmäisessä jaksossa kaikki tarinat eivät vielä pääse kunnolla vauhtiin. Vaikuttavasta sivuhenkilökaartistakin (muun muassa Mari Perankoski, Elina Knihtilä, Hannu-Pekka Björkman, Mats Långbacka ja Niina Nurminen) muutama jää kokonaan tapaamatta.

Jutun voima on siinä, että kaikille pian 18 vuotta täyttäville kolleille tapahtuu leffan aikana paljon, mutta tarinoita ei ole silti ladattu liian täyteen. Kerrontaan jää ilmaa ja huumoria, ja kaikki tuntuu niin todelta, että melkein voisi luulla katsovansa dokkaria. Myös kesäinen Helsinki näyttää parhaat puolensa.

Neliosainen Kohta 18 on erinomainen idea ja erittäin hyvä kotimainen sarja. Se on säilyttänyt elokuvan raikkaan otteen ja vauhdikkaalta tuntuvan kerronnan, vaikka materiaalia on tullut rutkasti lisää. Elokuvasta puuttuneet kohtaukset eivät jumita tai tunnu ylimääräisiltä, vaan ne kasvattavat päähenkilöiden tarinoita ja tekevät heistä vielä aidompia hahmoja.

Kohta 18 ,

TV2 ke klo 21.00

Lue myös:

Jussi-voittajat Maarit Lalli ja Henrik Mäki-Tanila: "Totta kai otamme välillä yhteen"

(Jutun otsikkoa muutettu 25.2.2014 klo 11:59. Kohta 18 tulee televisiosta vasta keskiviikkona.)

Parinmuodostuksen suurimmat vaikeudet liittyvät seksuaalisen kipinän löytämiseen. Sen vuoksi lähentymistä harjoitellaan Ensitreffit alttarilla -sarjan kulisseissa tarvittaessa asiantuntijan kanssa.

Ensitreffit alttarilla -sarjassa sinkkujen olkapäänä toimii koko kauden ajan joukko rakkauden asiantuntijoita. Nyt viidennellä kaudella mukana ovat seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen, psykologi ja kirjailija Tony Dunderfelt sekä parisuhdekouluttaja Marianna Stolbow.

Sinkut voivat kääntyä tukijoukkojen puoleen milloin tahansa, mutta sarjan kulisseissa tapahtuu myös rakkausvalmennusta, jota ei paljasteta katsojille sarjassa.

”Ollaan reilusti puhuttu seksuaalisuudesta ja siitä, mitä kaikkea se sisältää.”

Tony Dunderfelt on sarjassa asiantuntijana nyt kolmatta kautta. Hän paljastaa Me Naisille, että hän on kaikilla kolmella kaudella järjestänyt ohjelmaan osallistuneille miehille erilaisia kosketusharjoituksia. Hän opettaa miehiä kahdenkeskisesti ymmärtämään naisen psykologiaa.

– Harjoituksiin kuuluu yksinkertaisia vinkkejä siitä, miten naista lähestytään ja kosketetaan – myös seksuaalisella tavalla. Ollaan reilusti puhuttu seksuaalisuudesta ja siitä, mitä kaikkea se sisältää, Dunderfelt kertoo.

Sarjan tuottaja Onerva Österberg on kertonut aiemmin Me Naisille, että seksi ei juurikaan ole osa näkyvää ohjelmantekoa, sillä ohjelmaa ei ole käsikirjoitettu, eikä ennalta ole sovittu, mitä kaikkea siinä käsitellään.

– Olemme tehneet ohjelmaa hyvin pitkälti parien ehdoilla. Meillä on se linja, että jos parit eivät halua puhua asiasta, emme utele siitä, hän sanoo.

Dunderfeltin kosketusharjoituksien ajatus on opastaa ujompia miehiä, jos he eivät tiedä mikä on sallittua tämän kaltaisessa ohjelmassa.

– He voivat myös kysyä minulta apua, että mitä voisi nyt tehdä paremmin, jos seksi ei ole toiminut aiemmissa suhteissa, Dunderfelt sanoo.

”He voivat kysyä apua, mitä voisi nyt tehdä paremmin, jos seksi ei ole toiminut.”

Dunderfeltin mukaan aiempien kausien suhteissa suurimmat kompastuskivet ovat juurikin liittyneet läheisyyden ja kipinän puuttumiseen. Pareilla saattaa olla parinmuodostusvaiheessa paljon yhteistä, mutta valitettavasti papereilla yhteensopiminen ei aina riitä.

– Nykysuhteiden vaikeudet liittyvät siihen, että parien välillä ei ole kipinää. Ennen riitti, että puolisolla oli hyvä työ.

Se on suurin vaikeus myös sarjan ammattilaisten työssä: läheisyyttä ja kipinää ei voi testata etukäteen.

 

Uusi sarja Yliopistollinen eläinsairaala näyttää erilaisia hoitotoimenpiteitä lemmikeille, joista omistajat haluavat pitää hyvää huolta. Ensimmäisessä jaksossa selvitellään koiraneidin kiusallista vaivaa.      

IS TV-LEHTI: Leikkauspöydällä on tiibetinspanieli, jolta otetaan koepalaa maksasta. Jos ei ole itse terveydenhoidon ammattilainen, niin leikkauksen katsominen on usein vaikeaa, oli operaation kohteena ihminen tai eläin – kuten tässä tapauksessa.

Uusi sarja Yliopistollinen eläinsairaala näyttää erilaisia hoitotoimenpiteitä lemmikeille, joista omistajat haluavat pitää hyvää huolta.

– Omistajan kannattaa luottaa itseensä. Osa lemmikeistä osaa peittää huonon kunnon, mutta jos eläimen kanssa tulee olo, ettei kaikki ole niin kuin pitää, on asia hyvä tutkituttaa. Ja vaikka eläin ei valita, mutta esimerkiksi ontuu, niin onhan se oire jostain, sisätauteihin erikoistunut eläinlääkäri Jenni Sukura sanoo.

Alkujaksossa eläinsairaalaan tuodaan weimarinseisoja Elsa, jolla on virtsaamisongelmaa. Vaikka omistaja tietää sen voivan olla ohimenevää, hän tahtoo, että nuori koira tutkitaan kunnolla vakavan taudin poissulkemiseksi.

Ohjelmassa mukana oleva Jenni Sukura on ollut töissä Viikin Yliopistollisessa eläinsairaalassa vuodesta 2012. Sitä ennen hän työskenteli pienemmillä klinikoilla.

– Eläinsairaalassa on runsaasti erityisosaajia, joiden kanssa on hyvä neuvotella eri potilastapauksista. Omaan alaan keskittyminen on myös helpompaa kuin pienellä vastaanotolla, hän kuvailee.

”Viikissä huomasin, että sisätautien selvittäminen ja niiden hoito ovat salapoliisityötä melkein kuin House-sarjassa.”

Pieneläinlääkäriksi Sukura halusi, sillä hän on koiraihminen. Kotona on kaksi parsonrussellinterrieriä.

– Viikissä huomasin, että sisätautien selvittäminen ja niiden hoito ovat salapoliisityötä melkein kuin House-sarjassa, ja ala alkoi kiinnostaa erikoistumismielessä.

Jenni Sukura kertoo, että hänen eksoottisimpia hoidokkejaan ovat olleet joutsenet. Hänen aviomiehensä, eläinlääkäri Okko Sukura puolestaan sai viime joulun alla hoidettavakseen todellisen erityistapauksen, kun Helsingin Sea Lifen sähköankerias Raipe nielaisi taskulampun. Raipen hoito vaati melko erikoisia toimenpiteitä, sillä sen tuottama sähkövirta on hyvin voimakas. Okko Sukura on vaimonsa tavoin mukana uudessa ohjelmassa.

Suomalaisessa eläinsairaalasarjassa meno on ulkomaisiin versioihin verrattuna asiallista, eivätkä tilanteet kuohu. Maallikko voi ihmetellä, miten eläinlääkäri pysyy rauhallisena, kun esimerkiksi pitää lopettaa lemmikin elämä.

– Ilman tunteita ei kukaan eläinlääkäri selviä työstään. Mutta jos eläin on vakavasti sairas, ja ennuste kertoo kärsimyksestä, on sillä oikeus saada lähteä elämästä rauhassa. Eläin ei osaa suunnitella tulevaisuutta ja toivoa, että jospa tästä vielä paranisi. Sillä on rajattu todellisuus, ja se voi olla pelkkää kipua.

Yliopistollinen eläinsairaala, TV2 klo 20.00