Ainakaan Ville Haapasalon ohjelmareissu Jenkkeihin ei ala hyvin.

Näyttelijä Ville Haapasalo on vaihtanut uudessa sarjassaan paitsi manteretta myös kanavaa. Ehkä muutos on siinä mielessä looginen, että nyt kun mennään Venäjän sijasta Amerikkaan, mennään myös kaupalliselle kanavalle.

Haapasalo kertoo ohjelman ennakkotiedoissa, että hän on aina pitänyt amerikkalaista kulttuuria pinnallisena ja epäaitona ja lähtee hakemaan mielipiteeseensä muutosta. Arvaamme, että sen hän myös löytää.

Sarjan alku Chicagossa lähtee hieman jähmeästi käyntiin, sillä ensimmäiset minuutit vietetään niinkin jännittävässä paikassa kuin parturissa. No, ehkä Villen oli kulutettava aikaansa, sillä hänen matkalaukkunsa on hukassa ja hänen ostamansa auto rikki. Kaiken tämän jälkeen miehen pitäisi päästä Route 66:lle ja kohti Los Angelesia.

Villestä ilmestyi juuri uusi elämäkerta Et muuten tätäkään usko...Ville Haapasalon 2000-luku Venäjällä. Saa nähdä, saako Amerikan-matkasta mitään jatkoa elämäkertaan.

Haapasalo goes America, Nelonen klo 20.00

Lisää Ville Haapasalosta:

"Olen yrittänyt tappaa itseni alkoholilla"

Ville Haapasalo kyllästyi showbisnekseen

Tämän takia Ville Haapasalo pitää aina pipoa päässä

Ingmar Bergmanin juhlavuoden kunniaksi tänä iltana voi nautiskella komean kattauksen Bergman-vaikutteisia lyhytelokuvia. 

IS TV-LEHTI: Onneksi Ingmar Bergmanin (1918–2007) satavuotisjuhlinta ei suju vain hänen omien elokuviensa merkeissä, vaikka ne ovatkin tärkeintä (ja parasta) nähtävää.

Nyt televisiossa nähtävää, kuudesta lyhytelokuvasta koostuvaa episodifilmiä on markkinoitu nimellä Paluu Bergmaniin. Siinä kuusi nykyruotsalaista ohjaajakomeettaa on valmistanut oman Bergman-vaikutteisen lyhytfilminsä.

Kokoelma ei edusta mitään Bergmanin apinointia, vaan tekijät ovat ilmeisesti saaneet varsin vapaat kädet inspiroitua ruotsalaismestarin tuotannosta tai kommentoida sitä. Jopa animaatiota hyödyntävissä lyhäreissä on aika moderni tämän päivän näkökulma.

Bergmanin tutuille avioliittokuvauksille ovat velassa Patrik Eklundin Tulehtunut tilanne ja Pernilla Augustin Kohtauksia yössä, jonka miespääosassa Ville Virtanen näyttelee kuolemansairasta taiteilijaa.

Tekijöistä Augustin kanssa maineikkain on Tomas Alfredson, jonka ”popvideo” Bergmanin Reliquarium kuitenkin sortuu omaan nokkeluuteensa tavoittamatta Bergmanin maailmoja. Vielä kauemmaksi etenee Linus Tunströmin Ariel, josta en helposti keksinyt mitään yhteyttä Bergmaniin, vaikka olen nähnyt melkein kaikki tämän elokuvat.

Kaikkinensa episodikokoelma todistaa, että Ingmar Bergman oli oikeasti elokuvan jättiläinen, jonka saavutuksia nykytekijöiden on vaikea – ellei usein mahdoton – tavoittaa.

Tulehtunut tilanne ja muita lyhytelokuvia, Teema & Fem klo 22.00–23.20

Tv-ensi-illan saa tänään musta komedia Dog Eat Dog, jonka musta huumori ei ole kovin iskevää.

IS TV-LEHTI: Paul Schrader nousi maineeseen Taksikuskin (1976) ja Kuin raivo härkä -elokuvan (1980) käsikirjoittajana. Samoihin aikoihin käynnistynyt ohjaajanura on ollut varsinaista vuoristorataa, minkä tämä mustan huumorin rikosdraama todistaa.

Vaikka ex-vangit ovat pääosissa ja rikoksista on jatkuvasti kyse, trilleristä ei voi puhua, koska ryöstökeikkaan huipentuvassa elokuvassa ei ole jännitystä nimeksikään.

Schrader liikkuu tällä kertaa Tarantino-tyyppisen komediallisen lajityypin kintereillä: Nicolas Cagen, Willem Dafoen ja Chritopher Matthew Cookin tulkitsemat linnakundikaverukset eivät ole mitään järjen jättiläisiä.

Mikään Tarantino Paul Schrader ei kuitenkaan ole, hänen vahvuutensa ovat aivan muualla. Dog Eat Dogin musta huumori ei ole kovin iskevää, ja vaikka voisi hyväksyä väkivallan käsittelyn joskus osaksi huumoria, se ei tässä ole paljon muuta kuin vastenmielistä.

Veikkaan, että aika moni katsoja etsii kanavanvaihtonäppäintä jo alussa, kun Willem Dafoen esittämä Mad Dog harjoittaa näyttävää veriurheilua.

Dog Eat Dog (2016), Sub klo 21.00