Rakkauden FAQ -ohjelmaa johtaa André Wikström.

Livin uusi viihdeohjelma on vähän niin kuin Hyvä ja huonot uutiset, mutta sen aiheet pyörivät vain seksin ja parisuhteen ympärillä. Oikeita vastauksia kysymyksiin eivät ole antaneet HHU:n mystiset ”suomalaiset” vaan studiossa istuva kahden hengen asiantuntijaraati, eli seksuaaliterapeutit Anna Kolster ja Patricia Thesleff.

Ohjelman vakioraatilaisena vuorottelee mittava joukko sekä ennestään tuttuja että aivan uusia tv-kasvoja, eli Simo Frangén, Satu Silvo, Ismo Leikola, Lorenz Backman, Suvi West, Harri Moisio, Laura Paloheimo. Harri on tuttu radion puolelta ja Laura kirjailijana. Porukkaa johtaa André Wikström.

Ensimmäisen jakson raatilaisina nähdään Simo, Lorenz, Märät säpikkäät -sarjasta tuttu Suvi sekä erikoisvieras Krisse Salminen. Ohjelma ei kolahda heti, sillä raatilaisten jutut lähtevät kankeasti liikkeelle ja homma tuntuu liikaa ennalta kirjoitetulta. Simo toistelee puujalkavitsejään ja Lore on ottanut niin ärsyttävän luolamiesroolin, että pahempien letkautusten jälkeen tekisi mieli vaihtaa kanavaa. Suvi onneksi piristää kokonaisuutta.

Pikkuhiljaa homma alkaa kuitenkin toimia ja porukka uskaltautuu laukomaan spontaaneja heittoja. Mitä härskimmäksi meno käy, sitä hauskempaa on sekä katsojalla että raatilaisilla. Kun päästään eläimiin sekaantumiseen ja Lorenzin peniksen kokoon, naurattaa jo kunnolla.

Juttujen tasoon nähden kello yhdeksän lähetysaika on melko aikainen. Varoitus siis, että ihan jokaisen kuppi teetä tämä ei ole. Vai pitäisikö sanoa kuppi spermaa?

Rakkauden FAQ,

Liv ke klo 21.00

Lue myös:

Andre Wikström: "En arvannut, että isyys olisi näin hauskaa"

Suvi West: "Olen seksuaalisesti tuhma, mutten kovin kinky"

Nyt seuraa korvamatovaroitus: niiltä ei nimittäin välty fantastisen Broadway-musikaalitaltioinnin jälkeen.

IS TV-LEHTI: Irving Berlin: Holiday Inn (2016) on täynnä amerikkalaissäveltäjän ikivihreitä, jotka jäävät soimaan pitkäksi aikaa: Blue Skies, Cheek to Cheek, Heat Wave...

Venäjällä syntynyt Irving Berlin (1888–1989) sävelsi urallaan yli 900 kappaletta, 19 musikaalia ja 18 elokuvan musiikin. Hänen tunnetuin kappaleensa White Christmas tuli tutuksi elokuvassa Holiday Inn (1942), mutta löi läpi vasta, kun koti-ikävän vaivaamat sotilaat vaativat armeijan radiota soittamaan kappaletta jatkuvasti. Seuraavana vuonna kappale sai parhaan laulun Oscar-palkinnon.

Ensiesittäjä Bing Crosbyn alkuperäisversiota on myyty maailmanlaajuisesti yli 50 miljoonaa kappaletta, mikä tekee siitä Guinnessin ennätyskirjan mukaan maailmanlaajuisesti kaikkien aikojen myydyimmän singlen. Se on myös kautta aikain äänitetyin joululaulu yli 500 artistin esittämänä.

Musikaali perustuu Holiday Inn -elokuvaan, joka oli suomeksi Ravintola Vapaa-aika. Oikeammin nimi tarkoittaa Hotelli Juhlapyhä, koska Irving Berlinin ajatuksena oli säveltää elokuvaan yksi kappale vuoden jokaiselle juhlapyhälle.

Broadway-musikaalissa on vahva varietee-henki – se lienee kumarrus säveltäjälle, joka aloitti uransa katulaulajana ja vaudeville-esiintyjänä. Musiikillinen iloittelu on värikkäästi puvustettu, nokkelan yksinkertaisesti lavastettu ja piiruntarkasti tanssittu.

Irving Berlin: Holiday Inn, Teema & Fem klo 14.15

Rikosdraama Monster - Aileen Wuornos kertoo suomalaiset sukujuuret omaavan sarjamurhaajan synkän tositarinan.

IS TV-LEHTI: Aileen Wuornos (1956–2002) kasvoi karuissa oloissa. Lasten hyväksikäytöstä tuomittu skitsofreenikko-isä hirttäytyi vankilassa 1969. Teiniäiti hylkäsi kaksi lastaan Aileenin ollessa nelivuotias. Heidät adoptoivat Troyssa, Michiganissa asuneet isovanhemmat, joiden sukujuuret olivat Iin Olhavassa.

Alkoholi, pahoinpitelyt ja insestiset suhteet olivat arkea isovanhempien luona. Wuornos tuli raskaaksi ensimmäisen kerran 14-vuotiaana – isoisänsä ystävän raiskaamana. Wuornos sai jo 18-vuotiaana tuomion ampuma-aserikoksesta ja päätyi Floridaan liftailevaksi prostituoiduksi.

Pitkä syöksykierre päättyi seitsemän miehen murhaamiseen 1989–90. Wuornos ja mukana kulkenut tyttöystävä jättivät useita johtolankoja, ja ratkaiseva virhe oli pantata uhrien omaisuutta. Wuornos pidätettiin 9. tammikuuta 1991.

Wuornos tunnusti surmat, mutta vetosi itsepuolustukseen. Vähän ennen kuolemaansa hän myönsi tehneensä kaikki veriteot ryöstötarkoituksessa, mutta kertomukset vaihtelivat niin usein, että totuus jäi hämäräksi.

Monsterin (2003) lisäksi Wuornosista on tehty useita elokuvia, kirjoja ja jopa oopperaesitys. Kuuluisimpia ovat Nick Broomfieldin kaksi dokumenttielokuvaa, Aileen Wuornos: The Selling of a Serial Killer (1992) ja Aileen: Life and Death of a Serial Killer (2003).

Elokuva: Monster - Aileen Wuornos , AVA klo 21.00