Hei kaappari, kuuntele Tomppaa. Kuva: TV5
Hei kaappari, kuuntele Tomppaa. Kuva: TV5

Tom Hanks haaksirikkoutuu, tekee pakkolaskun, jää jumiin lentokentälle. Nyt mies näyttelee laivan kapteenia, joka kidnapataan.

IS TV-LEHTI: Netissä kiersi hiljattain vitsi, ettei koskaan kannata astua samaan laivaan, lentokoneeseen tai rakettiin Tom Hanksin kanssa. Niin huonoa matkaonnea miehellä kun tuntuu leffojensa perusteella olevan. Esimerkiksi Cast Away -elokuvassa hän haaksirikkoutuu autiolle saarelle, Apollo 13 -elokuvassa hän on epäonnistuneen kuulennon tekevän raketin ohjaksissa ja Terminaali-leffassa yksinkertaisesti jumittuu kuukausiksi lentokentälle.

Captain Phillips taas kertoo laivan kapteenista, joka kidnapataan. Tom Hanks tekee elokuvassa kenties uransa parhaan roolin.

Iskevästi toteutettu tarina sijoittuu vuoteen 2009. Monien maiden jätteiden kaatopaikka ja ryöstökalastuksen kohde, Somalian pitkä rannikko, muuttui 2000-luvun alussa veristen laivakaappausten näyttämöksi.

Vähenevien kalasaaliiden kanssa painivat somalialaiset kalastajat ja monet muut kynnelle kykenevät ryhtyivät lunnaiden toivossa epätoivoisiin ryöstöyrityksiin. Rajuimmillaan ne olivat vuonna 2008, jolloin yli 3 000 kilometriä pitkä rannikko muuttui laivaliikenteelle maailman vaarallisemmaksi alueeksi.

Avomerellä ja laivan sokkeloisilla käytävillä tapahtuva jännitysnäytelmä pitää tiukasti otteessaan.

Brittiohjaaja Paul Greengrassin amerikkalaiselokuva kertoo tapauksesta, jossa neljä merirosvoiksi päätynyttä somalialaista nuorta miestä nappasi haltuunsa aseettoman rahtilaivan. Tapaus oli ensimmäinen amerikkalaisaluksen kaappaus pariinsataan vuoteen.

Hanksin näyttelemä kapteenia alkaa pelata kaappaajien kanssa viivytyspeliä ja yrittää samalla suojella laivan uumeniin piiloutuneita miehistön jäseniä.

Erinomaisten elokuvien Bloody Sunday – verinen sunnuntai ja United 93 ohjaaja Greengrass hallitsee sekä toiminnan että dokumenttimaisen kerronnan. Jälleen hän luottaa hysteeristen tapahtumien keskellä risteilevään ja heiluvaan kameraan. Tehokeino on tuttu mutta toimii erinomaisen hyvin.

Avomerellä ja laivan sokkeloisilla käytävillä tapahtuva jännitysnäytelmä pitää tiukasti otteessaan. Tarina on hyvin taustoitettu, ja köyhien ja rikkaiden valtioiden syvä kuilu tulee näkyvästi esiin.

Captain Phillips, TV5 la klo 21.00

Jim Carreyn luoma draamakomedia repii huumorinsa 70-luvun stand up -klubien maailmasta.

IS TV-LEHTI: Koomikoiden elämää 1970-luvun Los Angelesissa kuvaava sarja Kuolen nauruun (I’m Dying Up Here, 2016–) on yhdistelmä näppärää sanailua, stand up -komiikkaa ja vakavaa draamaa – jopa kuolemanvakavaa. Sarja näyttää koomikot surullisina klovneina: hahmot ovat ristiriitaisia ja hankaliakin tyyppejä, jotka kilvoittelussa suosiosta näyttävät myös pimeämmät puolensa.

David Flebotte on kirjoittanut sarjan pohjautuen Los Angelesin viihdemaailmasta 70-luvulla kirjoittaneen toimittajan William Knoedelsederin kirjaan. Vuonna 2009 julkaistu kirja kertoi 70-luvulla syntyneen uuden viihdemuodon eli stand up -komiikan ja sen esitaistelijoiden, kuten Andy Kaufmanin, Richard Pryorin ja Jim Carreyn, noususta valokeilaan.

Yksi sarjan tuottajista onkin nykyinen megatähti Jim Carrey. Sarjassa on käytetty Carreyn omia kokemuksia, kuten myös Al Madrigalin, joka on osallistunut sarjan kirjoittamiseen. Madrigal myös näyttelee Edgar Martinezin roolin.

Sarjan hahmot pohjautuvat osittain todellisiin ihmisiin, mutta pääasiassa hahmot ovat fiktiivisiä.

Ajankuva on luotu uskottavasti puvustuksen, musiikin ja käsiteltävien teemojen osalta.

Esimerkiksi komiikan portinvartija, komediaklubin omistaja Goldie (Melissa Leo) perustuu legendaarisen The Comedy Store’s -klubin Mitzi Shoreen. 1972 avattu The Comedy Store oli länsirannikon keidas uusille komiikkakyvyille. Siellä aloittivat uransa muun muassa Jay Leno, David Letterman ja Robin Williams.

Sarja sijoittuu pääosin Goldien komediaklubille, jossa nuoret koomikot kurottavat kohti tähteyttä. Tavoitteena on ponnistaa komediaklubin lavalta The Tonight Show with Johnny Carson -tv-ohjelmaan ja sitä myötä koko Amerikan tavoittavaan tähteyteen.

Ensimmäisen jakson alussa yksi koomikoista saavuttaa tämän virstanpylvään, mutta pian häntä kohtaa tragedia. Tapahtumaketju sysää liikkeelle erilaisia reaktioita muussa porukassa.

Sarjaa on amerikkalaisissa arvioissa kritisoitu siitä, että se tarjoilee turhankin tutun tarinan. Suomalaisyleisölle tilanne on toinen: meille stand up -komiikan alkuajat eivät ole ennalta tuttua huttua.

Ajankuva on luotu uskottavasti puvustuksen, musiikin ja käsiteltävien teemojen osalta. Naiset ja etniset vähemmistöt joutuvat ponnistelemaan valkoisen miehen maailmassa.

Sarjasta on tekeillä toinen kausi.

 Kuolen nauruun, Sub ti klo 23.15

Korkeushyppääjä Patrik Sjöberg voitti maailmanmestaruuksia ja olympiamitaleja. 40 vuotta uransa jälkeen Sjöberg hoitaa lapsuutensa traumaa terapiassa.

IS TV-LEHTI: Vuonna 1987 ruotsalainen korkeushyppääjä Patrik Sjöberg (s. 1965) oli huipulla. Hän hyppäsi maailmanennätykseksi 242 senttiä kotiyleisön edessä Tukholmassa ja voitti maailmanmestaruuden Roomassa. Vuonna 1999 päättyneen uransa aikana hän ylsi muun muassa kolmesti olympiamitaleille sekä dominoi sisäratojen EM-kisoja.

Menestysvuosien taustalla oli kuitenkin synkkä salaisuus. Vuonna 2011 Sjöberg julkaisi muistelmateoksen, jossa hän kertoi joutuneensa vuosien ajan seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi.

Hyväksikäyttäjä oli yksi Sjöbergin läheisimmistä ihmisistä: pitkäaikainen valmentaja ja isäpuoli Viljo Nousiainen. Paljastus oli Ruotsissa valtava skandaali, nauttivathan sekä Sjöberg että vuonna 1999 kuollut Nousiainen suurta arvostusta Ruotsin urheilupiireissä.

Asian paljastuminen oli ensimmäinen askel Sjöbergin tiellä kohti mielenrauhaa. Vuonna 2015 hän aloitti terapian käsitelläkseen traumaansa. Tuore ruotsalaisdokumentti Patrik Sjöbergin taakka (Patrik Sjöberg i tearpi, 2017) vie katsojan kolmanneksi pyöräksi Sjöbergin ja psykologi Rebecka Malmin intiimeihin terapiaistuntoihin.

Malmin johdolla Sjöberg avaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan, kipeää suhdettaan suomalaiseen Nousiaiseen sekä tapahtumien vaikutusta myöhempään elämään.

Thomas Reckmanin ohjaaman dokumentin sävy on vakava ja rauhallinen. Sosiaalipornoilulle ei anneta onneksi tilaa. Vaikean aiheen takaa pilkistää myös toivoa.

Dokumenttiprojekti: Patrik Sjöbergin taakka, TV1 ma klo 21.30