Outokumpulainen Minja lähtee etsimään biologista äitiään juontaja Anni Hautalan kanssa. Kuva: Nelonen
Outokumpulainen Minja lähtee etsimään biologista äitiään juontaja Anni Hautalan kanssa. Kuva: Nelonen

Viimeisessä Kadonneen jäljillä -jaksossa 24-vuotias Minja lähtee Viroon, josta hän toivoo löytävänsä äitinsä.

Minja oli 3-vuotias, kun hänet jätettiin lastenkotiin Venäjän Ivangorodiin. Viron Narvassa syntynyt Minja vietti viisi vuotta lastenkodissa, kunnes hänet adoptoitiin Suomeen.

Nyt Minja haluaa löytää biologisen äitinsä ja mahdollisia muita sukulaisia. Olen miettinyt äitiäni kaikki nämä vuodet, hän kertoo tiistai-illan Kadonneen jäljillä -jaksossa.

– Ensimmäisenä haluan kysyä, että miksi kävi niin kuin kävi. Miksi minut jätettiin? Mikä oli syy? Minja sanoo.

Outokummussa asuva Minja muistelee, miten Suomeen pääseminen tuntui 8-vuotiaasta tytöstä onnenpäivältä. Suomessa tyttöä odottivat rakastavat vanhemmat ja hienot lelut. Neuvostoliittolaisessa lastenkodissa kuri oli ollut tiukkaa, ja muistot lapsuusvuosista ovat synkkiä.

– Kaikki lelut oli vitriinin takana. Siellä ei lapset leikkinyt, vaan silloin kun vieraat tuli, annettiin toisenlainen kuva. Rakkautta siellä ei jaettu, vaan kaikki oli yksin siellä.

”Pahinta olisi, jos se henkilö ei haluaisi nähdä minua ollenkaan.”

Ohjelman juontaja Anni Hautala kysyy matkan alussa Minjalta, mikä olisi pahinta, mitä voisi etsintöjen aikana tapahtua.

– Pahinta olisi, jos se henkilö ei ehkä välttämättä haluaisi nähdä minua ollenkaan, vaikka hän löytyisi. 

– Mutta olen kyllä valmis ottamaan sen riskin, Minja myöntää.

2809008

Minja ei ole käynyt lapsuusvuosiensa jälkeen Narvassa. Lastenkoti aiheutti jonkin verran traumoja, hän kertoo. Raskaat tapahtumat vaikuttivat muun muassa hänen mielipiteisiinsä venäläisistä.

– Nuorempana tunsin katkeruutta melkeinpä kaikkia venäläisiä kohtaan jostain syystä, vaikka se ei ollut heidän vika lainkaan. Ja vihasin sitä kieltä, en halunnut oppia sitä.

Narvassa Minja voittaa viimeisetkin rippeet katkeruudestaan, mutta hän joutuu ponnistelemaan menneisyytensä kohtaamisessa. Etsintämatkalla eteen tulee monia hankaluuksia, eikä hän esimerkiksi pääse vierailemaan lastenkodissa. Kesken matkan Minja saa muitakin huonoja uutisia.

Kadonneen jäljillä tiistaina Nelosella kello 20.00. Me Naiset ja Nelonen kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.

Jim Carreyn luoma draamakomedia repii huumorinsa 70-luvun stand up -klubien maailmasta.

IS TV-LEHTI: Koomikoiden elämää 1970-luvun Los Angelesissa kuvaava sarja Kuolen nauruun (I’m Dying Up Here, 2016–) on yhdistelmä näppärää sanailua, stand up -komiikkaa ja vakavaa draamaa – jopa kuolemanvakavaa. Sarja näyttää koomikot surullisina klovneina: hahmot ovat ristiriitaisia ja hankaliakin tyyppejä, jotka kilvoittelussa suosiosta näyttävät myös pimeämmät puolensa.

David Flebotte on kirjoittanut sarjan pohjautuen Los Angelesin viihdemaailmasta 70-luvulla kirjoittaneen toimittajan William Knoedelsederin kirjaan. Vuonna 2009 julkaistu kirja kertoi 70-luvulla syntyneen uuden viihdemuodon eli stand up -komiikan ja sen esitaistelijoiden, kuten Andy Kaufmanin, Richard Pryorin ja Jim Carreyn, noususta valokeilaan.

Yksi sarjan tuottajista onkin nykyinen megatähti Jim Carrey. Sarjassa on käytetty Carreyn omia kokemuksia, kuten myös Al Madrigalin, joka on osallistunut sarjan kirjoittamiseen. Madrigal myös näyttelee Edgar Martinezin roolin.

Sarjan hahmot pohjautuvat osittain todellisiin ihmisiin, mutta pääasiassa hahmot ovat fiktiivisiä.

Ajankuva on luotu uskottavasti puvustuksen, musiikin ja käsiteltävien teemojen osalta.

Esimerkiksi komiikan portinvartija, komediaklubin omistaja Goldie (Melissa Leo) perustuu legendaarisen The Comedy Store’s -klubin Mitzi Shoreen. 1972 avattu The Comedy Store oli länsirannikon keidas uusille komiikkakyvyille. Siellä aloittivat uransa muun muassa Jay Leno, David Letterman ja Robin Williams.

Sarja sijoittuu pääosin Goldien komediaklubille, jossa nuoret koomikot kurottavat kohti tähteyttä. Tavoitteena on ponnistaa komediaklubin lavalta The Tonight Show with Johnny Carson -tv-ohjelmaan ja sitä myötä koko Amerikan tavoittavaan tähteyteen.

Ensimmäisen jakson alussa yksi koomikoista saavuttaa tämän virstanpylvään, mutta pian häntä kohtaa tragedia. Tapahtumaketju sysää liikkeelle erilaisia reaktioita muussa porukassa.

Sarjaa on amerikkalaisissa arvioissa kritisoitu siitä, että se tarjoilee turhankin tutun tarinan. Suomalaisyleisölle tilanne on toinen: meille stand up -komiikan alkuajat eivät ole ennalta tuttua huttua.

Ajankuva on luotu uskottavasti puvustuksen, musiikin ja käsiteltävien teemojen osalta. Naiset ja etniset vähemmistöt joutuvat ponnistelemaan valkoisen miehen maailmassa.

Sarjasta on tekeillä toinen kausi.

 Kuolen nauruun, Sub ti klo 23.15

Korkeushyppääjä Patrik Sjöberg voitti maailmanmestaruuksia ja olympiamitaleja. 40 vuotta uransa jälkeen Sjöberg hoitaa lapsuutensa traumaa terapiassa.

IS TV-LEHTI: Vuonna 1987 ruotsalainen korkeushyppääjä Patrik Sjöberg (s. 1965) oli huipulla. Hän hyppäsi maailmanennätykseksi 242 senttiä kotiyleisön edessä Tukholmassa ja voitti maailmanmestaruuden Roomassa. Vuonna 1999 päättyneen uransa aikana hän ylsi muun muassa kolmesti olympiamitaleille sekä dominoi sisäratojen EM-kisoja.

Menestysvuosien taustalla oli kuitenkin synkkä salaisuus. Vuonna 2011 Sjöberg julkaisi muistelmateoksen, jossa hän kertoi joutuneensa vuosien ajan seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi.

Hyväksikäyttäjä oli yksi Sjöbergin läheisimmistä ihmisistä: pitkäaikainen valmentaja ja isäpuoli Viljo Nousiainen. Paljastus oli Ruotsissa valtava skandaali, nauttivathan sekä Sjöberg että vuonna 1999 kuollut Nousiainen suurta arvostusta Ruotsin urheilupiireissä.

Asian paljastuminen oli ensimmäinen askel Sjöbergin tiellä kohti mielenrauhaa. Vuonna 2015 hän aloitti terapian käsitelläkseen traumaansa. Tuore ruotsalaisdokumentti Patrik Sjöbergin taakka (Patrik Sjöberg i tearpi, 2017) vie katsojan kolmanneksi pyöräksi Sjöbergin ja psykologi Rebecka Malmin intiimeihin terapiaistuntoihin.

Malmin johdolla Sjöberg avaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan, kipeää suhdettaan suomalaiseen Nousiaiseen sekä tapahtumien vaikutusta myöhempään elämään.

Thomas Reckmanin ohjaaman dokumentin sävy on vakava ja rauhallinen. Sosiaalipornoilulle ei anneta onneksi tilaa. Vaikean aiheen takaa pilkistää myös toivoa.

Dokumenttiprojekti: Patrik Sjöbergin taakka, TV1 ma klo 21.30