Ei ole totta! Joko tämä sarja loppui? Mitä me nyt teemme? Kuva: Shutterstock
Ei ole totta! Joko tämä sarja loppui? Mitä me nyt teemme? Kuva: Shutterstock

Kokemus osoittaa, että tv-sarjaan voi kiintyä kuin hyvään ystävään.  

Alussa on ihana innostus, sitten tulee pettymyksiä, ja viimeisenä katkeransuloinen loppu. Mitä kaikkia ihania ja kamalia fiiliksiä hyvän tv-sarjan katseleminen meissä aiheuttaakaan! Tunnistatko sinä nämä tunnetilat?

Kiinnostus

”Parasta on se kutkuttava kiinnostus, joka sarjan alkumetreillä puskee kutittamaan vatsanpohjaa. Kun kiinnostus jotakin sarjaa kohtaan herää, sitä ei voi millään työntää taka-alalle, vaan huomaa koko ajan järjestävänsä tekemisensä niin, että ehtii katsoa illalla ainakin yhden jakson.”

Innostus

”Vähintään yhtä hauskaa kuin hyvien sarjojen katsominen on niistä puhuminen ja niiden analysointi toisen fanin kanssa!”

"On ihanaa lukea muiden fanien mielipiteitä, hehkutusta ja juonikäänteiden arvailuja sarjasta, johon on itse koukussa. Se on parempaa kuin lehtien juorupalstojen lukeminen."

Ihastuminen

"Tv-sarjan hahmoon ihastuminen on jotenkin noloa, mutta samalla turvallista ja hauskaa."

”Olen kokenut kauhunsekaista ihastusta ja itseinhoa, koska Game of Thronesin Ramsay Bolton, sadistinen kusipää, on mielestäni todella kuuma. Tosielämässä sellainen ihminen aiheuttaisi minussa vihan ja pelon tunteita, mutta fiktiivisessä maailmassa tuollaisessa tyypissä on jotain käsittämättömän kiinnostavaa.”

Pettymys

”En pysty vieläkään hyväksymään Greyn anatomian Derek Shepherdin kuolemaa. Luin kuolemasta spoilerin ennakkoon ja valmistauduin siihen henkisesti monta viikkoa puimalla asiaa jokaiselle, joka jaksoi kuunnella. Silti kuolemajakson katsominen oli hirveää. Ensin olin tyrmistynyt miten kohtuuttomalla ja epäreilulla tavalla hahmo kuoli (ja miten kömpelön toteavasti kuolema esitettiin), sitten itkin vartin hysteerisesti. En tiedä, voinko katsoa sarjaa enää. Mikään ei tunnu samalta.”

The Wire ja Game of Thrones kuuluvat suosikkeihini, mutta niiden luonteeseen kuuluu jatkuva kuolema – koko ajan saa siis odottaa, milloin seuraavan suosikkihahmon aika koittaa. Game of Thronesia katsoessa joidenkin hahmojen kuolemat ovat saaneet minut itkemään, jotkut todella epäreilut yllätyskuolemat hyppäämään ylös sohvalta ja karjumaan täysillä.”

Hysteria/Hurmio

”Pidän itseäni lempeänä ja hyväntahtoisena, mutta Game of Thronesia katsoessani olen todella kiihkeästi toivonut jonkun hirviömäisen ilkeän hahmon kuolemaa – ja hihkunut riemusta viikatemiehen vihdoin saapuessa.”

Pakkomielle

”Olen kehittänyt pakkomielteen jokailtaisesta Mad Men -hetkestä. Ihan sama, paistaako ulkona aurinko ja onko 20 astetta lämmintä, laitan verhot kiinni ja Don Draperin ruutuun. Pakkomielle puskee esiin tarpeena koota jääkaapista Mad Men -eväät, sulkea kaihtimet ja valita mukava oloasu päälle.”

”Ärsyttää, että kesäillat valuvat osin hukkaan Mad Meniä katsoessa, mutta ei voi mitään. Jos yksi ilta jää väliin, pitää menetys ottaa takaisin ja katsoa seuraavana iltana useampi jakso.”

Toivo

”Tuttu ja rakas sarja voi myös lohduttaa. Muutama vuosi sitten katsoin kaikki Frendit alusta asti dvd:ltä. Sydämeni oli särjetty vastikään ja elämä tuntui kurjalta ja surulliselta, ilo oli poissa. Sain mielettömästi lohtua lempisarjani ja lempparipariskuntani parissa: katsoin jakson toisensa perään onnellisena siitä tiedosta, että kymmenennen kauden lopussa Ross ja Rachel päätyvät lopullisesti yhteen. Heidän romanssissaan myötäeläminen helpotti omia sydänsurujani.”

Irti päästäminen

”Kun hyvän sarjan viimeinen jakso loppuu, menen aina googlaamaan lisätietoja sarjasta ja tietysti sitä, milloin seuraava kausi tulee. Saatan katsoa seuraavan kauden trailerin monta kertaa peräkkäin ihan vain sen takia, että olisi vielä jotain katsottavaa. Sitä ruokkii itseään pienillä murusilla, kun elää niin vahvasti vielä sarjassa, ettei halua päästää irti.”

 

 

Uutuussarjassa Lea, 74, ja Pentti, 91, haluavat oppia tietokoneen käyttöä. Apuun saapuu muotiblogaajana tunnettu naaG.

IS TV-LEHTI: 91-vuotias Pentti on yksi tulevan kevään tv-tähdistä uutuusohjelmassa Seniorit somessa.

Pentti haluaa oppia käyttämään paremmin internetiä – erityisesti hän haluaisi oppia lähettämään valokuvia sekä soittamaan videopuheluita omalle rakkaalleen Lealle, 74.

– Pentille pitäisi saada Skype. Se on asennettu sinne koneelle, mutta se ei ole jotenkin toiminnassa, Lea selvittää uutuusohjelmassa.

”Me jäämme ihan nuijiksi, kun tulee pienikin este.”

Pentti ja Lea saavat apua nettiajan konkarilta, videobloggaaja eli tubettaja Janne Naakalta. Hän on yksi niistä nuorison fanittamista tubetähdistä, jotka opettavat kevään aikana senioreita netin käytössä.

– Tämä on tosi pinnalla oleva aihe, kun monesti seniorit jäävät asioiden ulkopuolelle, sillä monet asiat tapahtuvat nykyään netissä, Janne sanoo.

– Hienoa ohjelmassa on myös se, että saan viettää aikaa senioreiden kanssa. Vaikka opetan heitä, uskon, että opin heiltä jopa itse enemmän.

Pentti ja Lea osoittautuvat niin mainioiksi senioreiksi, että Janne haluaisi tehdä heistä jopa tubettajia. Kumpikin osoittautuu hyvin humoristiseksi persoonaksi.

– Voin itsekin ottaa oppia 91-vuotiaan Pentin elämänasenteesta: hän on niin myönteinen kaikessa, ja netin opettelussakin hän on ollut tosi kärsivällinen, Janne kehuu.

Netin opettelussa lähdetään liikkeelle ihan perusasioista, sillä Pentillä ja Lealla on monta pulmaa.

– Me jäämme ihan nuijiksi, kun tulee pienikin este. Emme pysty sitä ratkaisemaan. Kun yritän googlata jotain, niin olen ihan torvi niissä asioissa, kiteyttää Lea ongelmat.

”Penallahan tuo Facebookin käyttö on hyvin vilkasta. Siellä tulee sydämiä, ja naiset laittaa Penalle, että ihana Pena.”

Facebook nousee myös pariskunnan keskustelunaiheeksi.

– Penallahan tuo Facebookin käyttö on hyvin vilkasta. Siellä tulee sydämiä, ja naiset laittaa Penalle, että ihana Pena, Lea kertoo.

– Mutta olen sanonut niille, että ei saa laittaa, kun olen yhden naisen mies, Pena jatkaa.

61 vuotta aviossa ollut Pentti oli pitkään yksin vaimonsa kuoltua, mutta lähti lopulta lastensa painostuksesta ulos seuraelämään ja löysi Lean.

He ovat pitäneet yhtä kuusi vuotta ja vierailevat toistensa luona päivittäin. Nyt he haluaisivat oppia soittamaan toisilleen videopuheluita.

Yhdessä he myös miettivät, millaisilla filttereillä Pentti saisi rypyt häviämään.

Janne tuo pariskunnalle tabletit, joilla Pentti ja Lea opettelevat FaceTime -puheluita ja muiden applikaatioiden käyttöä, kunhan oppivat ensin tabletin pyyhkäisytekniikan ja saavat laitteen auki. Yhdessä he myös miettivät, millaisilla filttereillä Pentti saisi rypyt häviämään.

Erityisen iloisiksi Lea ja Pentti tulevat, kun he tekevät yhteisen YouTube-videon Jannen kanssa.

– Näitä haluamme tehdä lisää!

Seniorit somessa, TV1 to klo 20.00

Tubettaja Janne Naakan vinkit netin opetteluun:

1. Hanki toimivat laitteet.

Jos kotona on useampi laite, laitteiden on hyvä olla samanmerkkiset, jotta ne saa synkronoitua helposti keskenään.

2. Muista kärsivällisyys.

Vaikka joku asia menisi väärin, älä mene paniikkiin äläkä painele kaikkia nappuloita. Se pahentaa tilannetta.

3. Pyydä rohkeasti apua.

Uuden laitteen tai toiminnon opettelu on kaikille aluksi vaikeaa. Monille voi olla iso kynnys opetella uusi asia, mutta pyydä rohkeasti apua.

Georg Elser yritti murhata Hitlerin vuonna 1939. Oliver Hirschbiegelin draama pohtii, toimiko Elser yksin.

IS TV-LEHTI: Oliver Hirschbiegelin ohjaama Elser (2015) on yksi lukemattomista Adolf Hitlerin murhayrityksistä kertovista elokuvista – ja yksi niistä lukuisista, joiden varsinaisista lopputuloksista jälkimaailmalla ei ole paljon epäselvyyttä.

Kenties sen vuoksi ohjaaja hoitaa elokuvassa attentaatin pois melkein alta aikayksikön – ja keskittyy sen jälkeen kertomaan tekijästä ja hänen taustoistaan.

Hirschbiegel nousi kuuluisuuteen Hitlerin viimeisistä vaiheista kertovalla ohjaustyöllään Perikato (2004). Tuskin minkään elokuvan materiaalia on kierrätetty niin paljon nettilevityksessä kuin Perikatoa ”Hitler kuulee”-variaatioiden merkeissä.

Menestyksen jälkeen Hirschbiegel suuntasi englanninkielisille markkinoille, mutta monen kaltaisensa tavoin otti enempi takkiinsa esimerkiksi meilläkin nähdyllä tv-elokuvalla Dianasta (2013). Sen jälkeen on varmasti tuntunut hyvältä vaihtoehdolta palata Hitler-filmien pariin.

Georg Elserin (vetoava Christian Friedel) toteuttama murhayritys tapahtui marraskuussa 1939 Münchenissä. Monissa maissa Hirschbiegelin elokuvaa on levitetty nimellä ”13 minuuttia”: sen verran attentaatti kesti ennen kuin muun maailman harmiksi epäonnistui – kun Hitler ehti poistua paikalta.

Toimiko Elser yksin? Tätä katsojien melko varmasti tietämää seikkaa hänen natsikuulustelijansa selvittävät lopun elokuvaa samalla kun takaumissa kerrotaan hänen vaiheistaan pienen maalaiskylän kelloseppänä ja soittoniekkana.

Valitettavasti kokonaistarina natsismin noususta ja myös rakastettunsa puolesta kamppailevan Elserin vastarinnasta ei ole kovinkaan vivahteikas. Elokuva myös jättää harmittavia aukkoja. (110)

Elser, Teema & Fem ke klo 22.00