Sykkeessä riittää tiukkoja paikkoja. Kuvassa Iiris (Iina Kuustonen) ja Holopainen (Jarkko Niemi). Kuva: Yle Kuvapalvelu
Sykkeessä riittää tiukkoja paikkoja. Kuvassa Iiris (Iina Kuustonen) ja Holopainen (Jarkko Niemi). Kuva: Yle Kuvapalvelu

Sykkeen neljäs kausi ilmestyi Areenaan viikko sitten, mutta moni on jo katsonut koko kauden. Kysyimme Syke-faneilta, miksi sarja on niin koukuttava.

1. Loistavat roolivalinnat

”Iiris on suosikkihahmoni, mutta Jarkko Niemen roolisuoritus Holopaisena on ylivertaisin.”

”Näyttelijät ja hoitoala saavat katsomaan aina uudelleen ja uudelleen.”

”Olen lukenut, että moni näyttelijä perehtyi lääketieteeseen ja sairaalamaailmaan todella tarkasti. Se kyllä näkyy. Iina Kuustonen Iiriksenä on huikea.”

”Aikaisemmilla kausilla Jani Volanen oli kusipää-Paulina aivan uskomattoman hyvä.”

”Holopainen on niin mahtava, etten kestä!”

”Näyttelijät ovat tosi luontevia!”

2. Sairaalamaailman ongelmia käsitellään realistisesti

”Sarja on oodi hoitoalelle. Jospa oikeassa maailmassa arvostus hoitoalaa kohtaan nousisi sarjan ansiosta.”

”Kun on itse alalla, niin nämä koukuttavat helposti. Hyviä näyttelijöitä ja hyvin kirjoitettua sarjaa katselee mielellään.”

”Monesti suomalaiset sarjat ovat yliampuvia, mutta Syke ei ole.”

”Odotan, että Iiris ja Max tajuaisivat, että he olisivat täydellinen pari.”

3. Uskottavat hahmot

”Hahmot ovat kiinnostavia ja todellisen tuntuisia. Dialogi on luontevaa, hauskaa ja koskettavaa. Kaikki kömpelyys ja epäaidot replat uupuvat.”

”Sarjassa on sopiva yhdistelmä uskottavuutta ja dramaattisuutta. Harmi vain, että ihana ja loistava Max (Antti Luusuaniemi) on ollut yllättävän pienessä roolissa tällä kaudella! Itseäni ei myöskään Lenitan (Lena Meriläinen) ahdistelusyytekuvio ole oikein jaksanut kiinnostaa, vaikka kai silläkin oli tarkoituksensa.”

”Ylilääkäri Marjut Blomin (Jaana Pesonen) hahmo on mainio. Niin tiukkis, mutta viime tingassa aina hyvien puolella. Hänellä saisi olla isompikin rooli.”

4. Koskettavat aiheet

”Aiheet ovat sellaisia, joita tapahtuu oikeassakin elämässä. Uusimmalta kaudelta jäi mieleen, kun Marleena menetti vauvan leikkauksessa ja se, kun hän varasti huumeita sairaalan lääkekaapista.”

”Jarkon putoamista hissikuiluun en unohda koskaan.”

”Tykkään katsoa sarjaa, koska sarjan henkilöt ovat niin sympaattisia, ja sarjan jokainen jakso herättää suuria tunteita ja ajatuksia. Parasta ovat jännittävät tapaturmat ja se kun sarjassa kerrotaan laajasti myös hoitajien ja lääkäreiden elämästä.”

”Tältä kaudelta jäi mieleen, kun Marleena menetti lapsensa, ja jakson lopussa soi Niin kaunis on maa.”

”Holopainen ja Noora saavat minut hyvälle tuulelle joka kerta, kun he avaavat suunsa.”

5. Kiinnostavat ihmissuhdekuviot

”En ole katsonut vielä neljättä kautta, mutta odotan, että Iiris ja Max tajuaisivat, että he olisivat täydellinen pari.”

”Holopainen ja Noora (Niina Koponen) saavat minut hyvälle tuulelle joka kerta, kun he avaavat suunsa.”

”Täydellinen sarja maratonkatseluun.”

6. Koukuttava juoni ja ajankohtaisuus

”Huomaan pidättäväni hengitystä vähän väliä. Uudella kaudella on ollut tosi dramaattisia kohtaloita. Olin todella yllättynyt, että se nuori mies todella hyppäsi sieltä katolta. Olin varma, että hän selviää.”

”Juoni kulkee sujuvasti jaksosta ja toiseen, hahmoille tapahtuu niin paljon ja kiinnostavia asioita, että on aina pakko saada tietää, mikä käänne seuraavassa jaksossa odottaa. Täydellinen sarja maratonkatseluun.”

”Sykkeessä on sopivassa määrin sairaalantapahtumia, mutta myös henkilökunnan omia elämäntarinoita. Siinä tuodaan esille ajankohtaisia asioita ja herätellään ajatuksia niistä. Katsoja pääsee ajattelemaan asioita eri näkökulmista. Samastuminen on myös yksi koukuttava tekijä.”

”Sarjassa on todella hyvä käsikirjoitus ja hienoja kuvakulmia.

”Olen katsonut pari jaksoa neljättä kautta, ja pelkään koko ajan, että Marleena retkahtaa.”

”Juoni joka ei ole mitään älytöntä saippuaa, mitä tulee joka tuutista nykyään.”

”Sarjassa tapahtuu koko ajan.”

”Suomalainen draama koskettaa ihan eri tavalla kuin ulkomaalainen.”

7. Suomalaisuus

”Rakastan suomalaista draamaa, ja Syke on mielestäni toteutettu harvinaisen hyvin.”

”Suomalainen draama koskettaa ihan eri tavalla kuin ulkomaalainen.”

”En muista, että tv:stä olisi tullut vuosiin näin laadukasta, suomalaista draamaa.”

Syke-sarjan 4. kausi TV2:lla keskiviikkoisin kello 21.00. Koko kausi Yle Areenassa.

Korkeushyppääjä Patrik Sjöberg voitti maailmanmestaruuksia ja olympiamitaleja. 40 vuotta uransa jälkeen Sjöberg hoitaa lapsuutensa traumaa terapiassa.

IS TV-LEHTI: Vuonna 1987 ruotsalainen korkeushyppääjä Patrik Sjöberg (s. 1965) oli huipulla. Hän hyppäsi maailmanennätykseksi 242 senttiä kotiyleisön edessä Tukholmassa ja voitti maailmanmestaruuden Roomassa. Vuonna 1999 päättyneen uransa aikana hän ylsi muun muassa kolmesti olympiamitaleille sekä dominoi sisäratojen EM-kisoja.

Menestysvuosien taustalla oli kuitenkin synkkä salaisuus. Vuonna 2011 Sjöberg julkaisi muistelmateoksen, jossa hän kertoi joutuneensa vuosien ajan seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi.

Hyväksikäyttäjä oli yksi Sjöbergin läheisimmistä ihmisistä: pitkäaikainen valmentaja ja isäpuoli Viljo Nousiainen. Paljastus oli Ruotsissa valtava skandaali, nauttivathan sekä Sjöberg että vuonna 1999 kuollut Nousiainen suurta arvostusta Ruotsin urheilupiireissä.

Asian paljastuminen oli ensimmäinen askel Sjöbergin tiellä kohti mielenrauhaa. Vuonna 2015 hän aloitti terapian käsitelläkseen traumaansa. Tuore ruotsalaisdokumentti Patrik Sjöbergin taakka (Patrik Sjöberg i tearpi, 2017) vie katsojan kolmanneksi pyöräksi Sjöbergin ja psykologi Rebecka Malmin intiimeihin terapiaistuntoihin.

Malmin johdolla Sjöberg avaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan, kipeää suhdettaan suomalaiseen Nousiaiseen sekä tapahtumien vaikutusta myöhempään elämään.

Thomas Reckmanin ohjaaman dokumentin sävy on vakava ja rauhallinen. Sosiaalipornoilulle ei anneta onneksi tilaa. Vaikean aiheen takaa pilkistää myös toivoa.

Dokumenttiprojekti: Patrik Sjöbergin taakka, TV1 ma klo 21.30

Parisuhdevisailu palaa ruutuihin uusin jaksoin, uudella ohjelmapaikalla. 

IS TV-LEHTI:  Iloinen puheensorina käy Akun Tehtaalla Ylöjärvellä yleisön asettuessa paikoilleen lavan eteen asetelluille tuoliriveille. Käynnissä ovat Napakympin kuvaukset. Sarja teki paluun viime syksynä 15 vuoden tauon jälkeen. Napakymppi oli kirjaimellisesti täysi napakymppi, joka keräsi parhaimmillaan liki miljoonayleisön.

Nyt parisuhdevisailu palaa ruutuihin uusin jaksoin, uudella ohjelmapaikalla. Amorin nuolet sinkoilevat tänä keväänä sunnuntaisin parhaaseen katseluaikaan.

Kari Salmelaisen saappaisiin hypänneellä Janne Katajalla on juontajana ohjelmassa tärkeä rooli. Hän toimii seremonianmestarina, joka ohjaa keskustelua ja kuittailee hyväntahtoisesti osallistujien vastauksille. Komiikkaa syntyy väkisinkin oudoista kysymyksistä ja tahattoman hassuista vastauksista. Yleisössä hurrataan, kun Kataja ja hänen työparinsa pianisti Lenni-Kalle Taipale astuvat estradille. 

”Ei tänne ole pakko tulla tositarkoituksella, vaan riittää, jos haluaa kokea seikkailun.”

Voiko tv-ohjelmasta löytää tosirakkauden? Näin uskovat ainakin ohjelmassa itsensä likoon laittavat. Viime syksyn saldo parinmuodostuksessa jäi tosin melko laihaksi, ja moni orastava romanssi nuupahti heti Napakymppi-matkan jälkeen.

– Mielestäni kilpailijoilla on ollut oikeat motiivit ohjelmaan lähtiessä. Ei tänne ole pakko tulla tositarkoituksella, vaan riittää, jos haluaa kokea seikkailun. Vieraan ihmisen kanssa reissuun lähteminen jos mikä on seikkailu, Janne Kataja sanoo.

Ohjelmassa kumppania haetaan keskustellen, ei ulkonäköperustein.

– Uskon, että kun saadaan enemmän pareja prosessiin, niin kyllä tulee täysosumiakin. Se riittää, jos vaikka 40 parista yksi jatkaa yhdessä. Se on sitten Napakympin napakymppi! Kataja hymyilee.

Lenni-Kalle Taipale on samaa mieltä, vaikka tv-ohjelma on parisuhteen muodostukselle melko erikoinen ympäristö.

– Ihmiset ovat mukana aika tosissaan. Toki pitää olla pilkettä silmäkulmassa, mutta ei kukaan ole tullut tänne hakemaan vain ruutuaikaa.

Napakymppi, Nelonen su klo 20.00