Jounin ja Marin kommunikointiongelmat jatkuvat. Kuva: Ava
Jounin ja Marin kommunikointiongelmat jatkuvat. Kuva: Ava

VARO JUONIPALJASTUKSIA! Tiistain Ensitreffit alttarilla -jaksossa Mari ihmettelee Jounin käytöstä, joka on hänen mielestään erilaista silloin, kun kameraryhmä on paikalla.

Tiistain Ensitreffit alttarilla -jaksossa Mari ja Jouni puivat välejään. Jouni sanoo jaksossa Marille, että heidän pitäisi puhua eripuraa aiheuttaneesta tilanteesta.

– Ajattelin, että sulle jäi sellainen olo, että mun pitäis puhua vielä tästä. Siis siitä, että aina ei voi olla hauskaa ja aina ei voi hymyillä, Jouni selittää jaksossa käytöstään Marille.

– Sä oot niin kauan hyvällä tuulella, iloinen, otat mut huomioon ja oot mulle kiva, kun kuvausryhmä on tässä. Mutta kun ne lähtee, sun naama menee ihan toisinpäin, olet tosi tympeä ja välipitämätön. Ei se tunnu musta kauheen kivalle, Mari sanoo.

Jouni itse ei ole kokenut käyttäytyvänsä tällä tavalla. Hänen mielestään tympeys näkyy ainoastaan siinä, että hän on jonkin aikaa hiljaa. Mari selittää, ettei hän jaksa mökötystä ja mykkäkoulua.

– Haluan, että asiat puhutaan selväksi.

Kameroille Mari kertoo, että hänestä hänen ja Jounin tunneside ei ole kovin vahva.

– Viime aikoina on ollut tosi vaikeaa olla. Tuntuu, että Jouni ymmärtää koko ajan väärin. Mulla on sellainen olo, etten voi olla oma itseni enkä uskalla oikein sanoa mitään, etten vaan loukkaisi häntä, Mari harmittelee.

Ensitteffit alttarilla Avalla tiistaisin kello 21.00.

Melkein sekosin

Ensitreffit alttarilla -vaimo miehelleen: "Kun kameraryhmä lähtee, olet tympeä ja välinpitämätön"

Olin semmosen raivopäätyypin kanssa yhdessä, joka ei kestänyt mitään krittiikkiä itseään kohtaan. Sai kauheita pömpeleitä. Olin lähdösä monta kertaa, mutta jotenkin se sitten aina puhui asiat niin, että olikin mun vika. Minä olin tyhmä. No se palasi sitten itkien entisen vaimonsa luo. :) Onnea vaan heille tasapainoiseen ja ah niin ihanaan elämään! Hehheh. Ja huh.
Lue kommentti

Jim Carreyn luoma draamakomedia repii huumorinsa 70-luvun stand up -klubien maailmasta.

IS TV-LEHTI: Koomikoiden elämää 1970-luvun Los Angelesissa kuvaava sarja Kuolen nauruun (I’m Dying Up Here, 2016–) on yhdistelmä näppärää sanailua, stand up -komiikkaa ja vakavaa draamaa – jopa kuolemanvakavaa. Sarja näyttää koomikot surullisina klovneina: hahmot ovat ristiriitaisia ja hankaliakin tyyppejä, jotka kilvoittelussa suosiosta näyttävät myös pimeämmät puolensa.

David Flebotte on kirjoittanut sarjan pohjautuen Los Angelesin viihdemaailmasta 70-luvulla kirjoittaneen toimittajan William Knoedelsederin kirjaan. Vuonna 2009 julkaistu kirja kertoi 70-luvulla syntyneen uuden viihdemuodon eli stand up -komiikan ja sen esitaistelijoiden, kuten Andy Kaufmanin, Richard Pryorin ja Jim Carreyn, noususta valokeilaan.

Yksi sarjan tuottajista onkin nykyinen megatähti Jim Carrey. Sarjassa on käytetty Carreyn omia kokemuksia, kuten myös Al Madrigalin, joka on osallistunut sarjan kirjoittamiseen. Madrigal myös näyttelee Edgar Martinezin roolin.

Sarjan hahmot pohjautuvat osittain todellisiin ihmisiin, mutta pääasiassa hahmot ovat fiktiivisiä.

Ajankuva on luotu uskottavasti puvustuksen, musiikin ja käsiteltävien teemojen osalta.

Esimerkiksi komiikan portinvartija, komediaklubin omistaja Goldie (Melissa Leo) perustuu legendaarisen The Comedy Store’s -klubin Mitzi Shoreen. 1972 avattu The Comedy Store oli länsirannikon keidas uusille komiikkakyvyille. Siellä aloittivat uransa muun muassa Jay Leno, David Letterman ja Robin Williams.

Sarja sijoittuu pääosin Goldien komediaklubille, jossa nuoret koomikot kurottavat kohti tähteyttä. Tavoitteena on ponnistaa komediaklubin lavalta The Tonight Show with Johnny Carson -tv-ohjelmaan ja sitä myötä koko Amerikan tavoittavaan tähteyteen.

Ensimmäisen jakson alussa yksi koomikoista saavuttaa tämän virstanpylvään, mutta pian häntä kohtaa tragedia. Tapahtumaketju sysää liikkeelle erilaisia reaktioita muussa porukassa.

Sarjaa on amerikkalaisissa arvioissa kritisoitu siitä, että se tarjoilee turhankin tutun tarinan. Suomalaisyleisölle tilanne on toinen: meille stand up -komiikan alkuajat eivät ole ennalta tuttua huttua.

Ajankuva on luotu uskottavasti puvustuksen, musiikin ja käsiteltävien teemojen osalta. Naiset ja etniset vähemmistöt joutuvat ponnistelemaan valkoisen miehen maailmassa.

Sarjasta on tekeillä toinen kausi.

 Kuolen nauruun, Sub ti klo 23.15

Korkeushyppääjä Patrik Sjöberg voitti maailmanmestaruuksia ja olympiamitaleja. 40 vuotta uransa jälkeen Sjöberg hoitaa lapsuutensa traumaa terapiassa.

IS TV-LEHTI: Vuonna 1987 ruotsalainen korkeushyppääjä Patrik Sjöberg (s. 1965) oli huipulla. Hän hyppäsi maailmanennätykseksi 242 senttiä kotiyleisön edessä Tukholmassa ja voitti maailmanmestaruuden Roomassa. Vuonna 1999 päättyneen uransa aikana hän ylsi muun muassa kolmesti olympiamitaleille sekä dominoi sisäratojen EM-kisoja.

Menestysvuosien taustalla oli kuitenkin synkkä salaisuus. Vuonna 2011 Sjöberg julkaisi muistelmateoksen, jossa hän kertoi joutuneensa vuosien ajan seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi.

Hyväksikäyttäjä oli yksi Sjöbergin läheisimmistä ihmisistä: pitkäaikainen valmentaja ja isäpuoli Viljo Nousiainen. Paljastus oli Ruotsissa valtava skandaali, nauttivathan sekä Sjöberg että vuonna 1999 kuollut Nousiainen suurta arvostusta Ruotsin urheilupiireissä.

Asian paljastuminen oli ensimmäinen askel Sjöbergin tiellä kohti mielenrauhaa. Vuonna 2015 hän aloitti terapian käsitelläkseen traumaansa. Tuore ruotsalaisdokumentti Patrik Sjöbergin taakka (Patrik Sjöberg i tearpi, 2017) vie katsojan kolmanneksi pyöräksi Sjöbergin ja psykologi Rebecka Malmin intiimeihin terapiaistuntoihin.

Malmin johdolla Sjöberg avaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan, kipeää suhdettaan suomalaiseen Nousiaiseen sekä tapahtumien vaikutusta myöhempään elämään.

Thomas Reckmanin ohjaaman dokumentin sävy on vakava ja rauhallinen. Sosiaalipornoilulle ei anneta onneksi tilaa. Vaikean aiheen takaa pilkistää myös toivoa.

Dokumenttiprojekti: Patrik Sjöbergin taakka, TV1 ma klo 21.30