Miten Lady Marylle (Michelle Dockery) ja Henry Talbotille (Matthew Goode) käy? Kuva: Yle Kuvapalvelu
Miten Lady Marylle (Michelle Dockery) ja Henry Talbotille (Matthew Goode) käy? Kuva: Yle Kuvapalvelu

Lady Marya näytellyt Michelle Dockery kertoi purskahtaneensa itkuun viimeisenä kuvauspäivänä.

Tänään nähdään rakastetun Downton Abbey -sarjan vihoviimeinen jakso. Mutta sulkeeko kartano sittenkään oviaan lopullisesti?

Huhut mahdollisesti tulossa olevasta elokuvaversiosta elävät vahvoina. Etenkin, kun sarjan vastaava tuottaja Gareth Neame on itsekin vahvistanut kiinnostuneensa ajatuksesta.

– Voin vahvistaa, että Downton-elokuvasta on huhuttu. Mutta en voi sanoa, että se varmasti toteutuu. Se vaatisi paljon suunnittelua ja ajatustyötä. Jää nähtäväksi, mitä tapahtuu.

Telegraphin mukaan sarjan luoja, käsikirjoittaja ja toinen vastaava tuottaja Julian Fellowes kertoi marraskuussa, että hänellä itse asiassa on jo joitakin ideoita mahdollista elokuvaa varten.

– Uskon, että elokuva on hyvinkin toteutettavissa ja se olisi hauska tehdä. En todellakaan vastusta ajatusta, elokuva olisi uusi seikkailu. Mielestäni elokuvassa olisi oltava sarjan hahmoja sellaisina kuin he sarjassakin olivat, Fellowes sanoi.

Toisaalta Neamea puolestaan kiinnostaisi nähdä myös se, mitä tapahtuisi 1950–60-luvuilla, kun George johtaisi tilaa.

Kyyneliä kuvauksissa

Sarjan päättyminen surettaa paitsi sarjaa uskollisesti seuranneita faneja myös sen näyttelijöitä.

Lady Marya näytellyt Michelle Dockery paljasti Fox Newsille antamassaan haastattelussa, että viimeinen kuvauspäivä oli raskas. Sen päätteeksi hän jakoi herkän hetken yhdessä Lady Edithiä näytelleen Laura Carmichaelin kanssa. 

– Laura ja minä vaelsimme ympäri kuvauspaikkaa viimeisen kerran ja yhtäkkiä emme halunneetkaan lähteä vielä kotiin. Istuimme Matthew'n penkille ja itkimme tovin, Dockery tunnusti.

Vaikka sarjassa on sen kuuden tuotantokauden aikana seurattu Maryn ja Edithin vaikeaa sisarussuhdetta, tosielämässä kollegat ovat läheisiä ystäviä.

Georg Elser yritti murhata Hitlerin vuonna 1939. Oliver Hirschbiegelin draama pohtii, toimiko Elser yksin.

IS TV-LEHTI: Oliver Hirschbiegelin ohjaama Elser (2015) on yksi lukemattomista Adolf Hitlerin murhayrityksistä kertovista elokuvista – ja yksi niistä lukuisista, joiden varsinaisista lopputuloksista jälkimaailmalla ei ole paljon epäselvyyttä.

Kenties sen vuoksi ohjaaja hoitaa elokuvassa attentaatin pois melkein alta aikayksikön – ja keskittyy sen jälkeen kertomaan tekijästä ja hänen taustoistaan.

Hirschbiegel nousi kuuluisuuteen Hitlerin viimeisistä vaiheista kertovalla ohjaustyöllään Perikato (2004). Tuskin minkään elokuvan materiaalia on kierrätetty niin paljon nettilevityksessä kuin Perikatoa ”Hitler kuulee”-variaatioiden merkeissä.

Menestyksen jälkeen Hirschbiegel suuntasi englanninkielisille markkinoille, mutta monen kaltaisensa tavoin otti enempi takkiinsa esimerkiksi meilläkin nähdyllä tv-elokuvalla Dianasta (2013). Sen jälkeen on varmasti tuntunut hyvältä vaihtoehdolta palata Hitler-filmien pariin.

Georg Elserin (vetoava Christian Friedel) toteuttama murhayritys tapahtui marraskuussa 1939 Münchenissä. Monissa maissa Hirschbiegelin elokuvaa on levitetty nimellä ”13 minuuttia”: sen verran attentaatti kesti ennen kuin muun maailman harmiksi epäonnistui – kun Hitler ehti poistua paikalta.

Toimiko Elser yksin? Tätä katsojien melko varmasti tietämää seikkaa hänen natsikuulustelijansa selvittävät lopun elokuvaa samalla kun takaumissa kerrotaan hänen vaiheistaan pienen maalaiskylän kelloseppänä ja soittoniekkana.

Valitettavasti kokonaistarina natsismin noususta ja myös rakastettunsa puolesta kamppailevan Elserin vastarinnasta ei ole kovinkaan vivahteikas. Elokuva myös jättää harmittavia aukkoja. (110)

Elser, Teema & Fem ke klo 22.00

Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia.  Kuva: Yle kuvapalvelu
Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia. Kuva: Yle kuvapalvelu

Charlotte Lindroosin uudessa dokumentissa seurataan Miaa ja Jenniä. Kokevatko he  tehneensä oikean ratkaisun luovuttuaan lapsistaan?

IS TV-LEHTI: Kahden suomalaisen naisen tarinat avaavat sitä syvyyttä, johon päihderiippuvaisuus ja masennus uhkaavat pudottaa, vaikka vuosien jälkeen jo näyttäisi paremmalta. Molemmat, Mia ja Jenni, ovat joutuneet luopumaan lapsistaan, ja se on jättänyt syvän jäljen.

Charlotte Lindroosin uudessa dokumentissa lapset eivät ole estradilla, mutta heihin liittyy se, kuinka nousu synkästä kuilusta on kummankin naisen kohdalla tapahtunut. Toki katsotaan myös syihin, miksi kuiluun on kompastuttu: amfetamiini, heroiini, itsetuhoisuus, masennus, rikkonaiset perheet.

Esimerkiksi Mialla, joka kuvailee heroiinia suureksi rakkaudekseen, on muistoja, joissa hän tyttösenä meni kertomaan baariin äidille ja isäpuolelle itkevästä pikkusiskosta. Isäpuoli kantoi raivostuneena kotiin tukasta roikottaen.

Jenni taas masentui lapsensa syntymän jälkeen, eikä osaa pitää haluamallaan tavalla yhteyttä nyt jo murrosikäiseen tyttäreensä. Hän pelkää, mitä tälle on äidistä kerrottu. Koiraa hellivällä Jennillä on kuitenkin unelmia liittyen lapsiin, ja ne auttavat jaksamaan.

Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia. Kun on kokenut huumepumpulin, on merkityksellisten tunteiden löytäminen perusasioista hankalaa ja erilaista mutta täysin pakollista.

Kokevatko Mia ja Jenni tehneensä oikean ratkaisun luovuttuaan lapsistaan? Hyvin valittu musiikki syventää toivon tunnelmaa mutta muistuttaa myös elämän arvaamattomuudesta.

Docstop: Piikki sydämessä, TV1 ti klo 20.00