Danny yllätti muut artistit Kasmirin Vain elämää -päivänä laulamalla Vadelmaveneen. Kuva ja video: Nelonen
Danny yllätti muut artistit Kasmirin Vain elämää -päivänä laulamalla Vadelmaveneen. Kuva ja video: Nelonen

Danny yllätti Kasmirin täysin tämän Vain elämää -päivänä. – Surrealistinen olo, Kasmir mietti Dannyn esityksen jälkeen.

Tällä viikolla Vain elämää -ohjelmassa vietetään Kasmirin (oik. nimeltään Thomas Kirjonen) päivää. Torstain jaksossa Kasmirin kappaleita esittivät Danny, Terhi Kokkonen ja Arttu Wiskari.

– Jos haluttais, että internet sammuu, niin Danny vetäisi varmaan Vadelmaveneen, Kasmir arveli etukäteen.

Ja vetihän Danny. 

– Ajattelin, että otan riskin ja heittäydyn tähän nykymusiikin maailmaan. Tämä laulu on mielenkiintoinen, koska kun kuulin sen ensimmäistä kertaa, niin mietin, että onkohan toi kaveri tullut Jenkeistä, kun se laulaa suomea niin kuin amerikkaa. Ajattelin, että entäpä jos koittaisin suomentaa sitä tekstiä vähän niin, että munkin sukupolvi ymmärtää, mistä tämä jenkkipoika laulelee, Danny kertoi jaksossa valinnastaan.

”Mä siirryn nyt 1900-luvulta 2000-luvulle”, Danny kertoi ennen esitystään.

Vadelmanvene on Kasmirin ensimmäinen hitti ja se on yhä Spotify'ssä hänen soitetuin biisinsä. Hyväntyylinen ja kepeä esitys sai kaikki hyvälle tuulelle ja Kasmirin jopa hieman herkistymään.

”Surrealistinen olo.”

– Surrealistinen olo. Ei hemmetti, se on kumminkin vaan biisi meidän kesäpaikasta ja sitten tuollainen elävä legenda pistää oman puumerkin siihen päälle. Hitto, kyllä mä luulen, että tuolla ylhäälläkin on kyllä hymyilty, Kasmir mietti esityksen jälkeen.

Terhi Kokkonen valitsi Kasmirin biiseistä Amen-kappaleen. 

Vain elämää Nelosella to ja pe kello 20.00.

Me Naiset ja Nelonen kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.

Ingmar Bergmanin juhlavuoden kunniaksi tänä iltana voi nautiskella komean kattauksen Bergman-vaikutteisia lyhytelokuvia. 

IS TV-LEHTI: Onneksi Ingmar Bergmanin (1918–2007) satavuotisjuhlinta ei suju vain hänen omien elokuviensa merkeissä, vaikka ne ovatkin tärkeintä (ja parasta) nähtävää.

Nyt televisiossa nähtävää, kuudesta lyhytelokuvasta koostuvaa episodifilmiä on markkinoitu nimellä Paluu Bergmaniin. Siinä kuusi nykyruotsalaista ohjaajakomeettaa on valmistanut oman Bergman-vaikutteisen lyhytfilminsä.

Kokoelma ei edusta mitään Bergmanin apinointia, vaan tekijät ovat ilmeisesti saaneet varsin vapaat kädet inspiroitua ruotsalaismestarin tuotannosta tai kommentoida sitä. Jopa animaatiota hyödyntävissä lyhäreissä on aika moderni tämän päivän näkökulma.

Bergmanin tutuille avioliittokuvauksille ovat velassa Patrik Eklundin Tulehtunut tilanne ja Pernilla Augustin Kohtauksia yössä, jonka miespääosassa Ville Virtanen näyttelee kuolemansairasta taiteilijaa.

Tekijöistä Augustin kanssa maineikkain on Tomas Alfredson, jonka ”popvideo” Bergmanin Reliquarium kuitenkin sortuu omaan nokkeluuteensa tavoittamatta Bergmanin maailmoja. Vielä kauemmaksi etenee Linus Tunströmin Ariel, josta en helposti keksinyt mitään yhteyttä Bergmaniin, vaikka olen nähnyt melkein kaikki tämän elokuvat.

Kaikkinensa episodikokoelma todistaa, että Ingmar Bergman oli oikeasti elokuvan jättiläinen, jonka saavutuksia nykytekijöiden on vaikea – ellei usein mahdoton – tavoittaa.

Tulehtunut tilanne ja muita lyhytelokuvia, Teema & Fem klo 22.00–23.20

Tv-ensi-illan saa tänään musta komedia Dog Eat Dog, jonka musta huumori ei ole kovin iskevää.

IS TV-LEHTI: Paul Schrader nousi maineeseen Taksikuskin (1976) ja Kuin raivo härkä -elokuvan (1980) käsikirjoittajana. Samoihin aikoihin käynnistynyt ohjaajanura on ollut varsinaista vuoristorataa, minkä tämä mustan huumorin rikosdraama todistaa.

Vaikka ex-vangit ovat pääosissa ja rikoksista on jatkuvasti kyse, trilleristä ei voi puhua, koska ryöstökeikkaan huipentuvassa elokuvassa ei ole jännitystä nimeksikään.

Schrader liikkuu tällä kertaa Tarantino-tyyppisen komediallisen lajityypin kintereillä: Nicolas Cagen, Willem Dafoen ja Chritopher Matthew Cookin tulkitsemat linnakundikaverukset eivät ole mitään järjen jättiläisiä.

Mikään Tarantino Paul Schrader ei kuitenkaan ole, hänen vahvuutensa ovat aivan muualla. Dog Eat Dogin musta huumori ei ole kovin iskevää, ja vaikka voisi hyväksyä väkivallan käsittelyn joskus osaksi huumoria, se ei tässä ole paljon muuta kuin vastenmielistä.

Veikkaan, että aika moni katsoja etsii kanavanvaihtonäppäintä jo alussa, kun Willem Dafoen esittämä Mad Dog harjoittaa näyttävää veriurheilua.

Dog Eat Dog (2016), Sub klo 21.00