MTV3:n tänään alkava kolmiosainen dokumentti kertoo kaiken Abbasta.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi tasan 40 vuonna Abban ja Waterloon historiallisesta Euroviisuvoitosta, joten viisuviikon kunniaksi sitä pitää tietysti muistella ja juhlia. Maikkarilla nähtävä kolmiosainen dokumentti kertoo kaiken Anni-Fridista, Björnistä, Bennysta ja Agnethasta ennen ja jälkeen Waterloon. Varsinkin ennen-osasto, johon sarjan ensimmäinen jakso keskittyy, on aika mielenkiintoista katsottavaa. Tosin kaikki tosifanit ehkä jo tietävätkin, että Ann-Fridin isä oli saksalainen sotilas tai että Bennyn ja Björnin ensimmäinen yhteinen biisi oli The Hep Stars -bändille kirjoitettu Isn't It Easy to Say?.

Bongaa myös sunnuntaina nähtävä Teema-kanavan dokkari, jossa keskitytään Agnethan uraan ja nykykuulumisiin.

Abba 30.4. MTV3 klo 20.00 sekä to 1.5. klo 20.00 ja la 3.5. klo 21.00
Abban Agnetha, Teema su 4.5. klo 21.00

Rinkat selkään ja menoksi!

IS TV-LEHTI: – Tämä on umpihullu idea, ja juuri sen vuoksi niin nerokas, kuvailee Mikko Kuustonen, yksi uuden Pallon ympäri -ohjelman kisaajista.

Uusi suomalaisformaatti vei Kuustosen, Jussi Vatasen ja Sara Forsbergin tammikuussa eri puolille maailmaa, ja heille annettiin mitä erikoisempia tehtäviä. Nopeimmin maapallon kiertänyt ja kaikki kahdeksan tehtävää selvittänyt henkilö voittaa kilpailun.

– Meille jokaiselle annettiin lähtöpiste. Itse lähdin matkaan Tulimaalta Etelä-Amerikan eteläisimmältä rannalta, joka on lähimpänä Etelämannerta, Kuustonen kertoo.

Vatanen puolestaan lähetettiin Australiaan ja Forsberg Alaskaan. Kukin pyrki selvittämään tehtävät ja tuomaan kahdeksan pyydettyä, täysin mielivaltaista esinettä Suomeen alle kuukaudessa.

– Emme kohdanneet keskenämme kuvausten aikana missään, mutta olimme jatkuvasti WhatsApp-yhteydessä. Se oli jatkuvaa toisillemme brassailua, ja tunsin suunnatonta riemua esimerkiksi silloin, kun Vatanen oli jumissa jossain ja rinkka kadoksissa, Kuustonen naurahtaa.

Kukaan ei selvinnyt reissuista ilman toistuvia kommelluksia ja ongelmia. Forsberg sairastui jopa vähän vakavammin ja oli influenssan vuoksi pidempään jumissa yhdessä matkakohteessa.

Siitä saa hyvää tv-ohjelmaa, kun missaat lennot, väsymys painaa ja hermot alkavat kiristyä.

Kuustosen ongelmat olivat hieman toista sorttia. Lennot olivat myöhässä tai sitten Kuustonen oli kuvaajan kanssa itse myöhässä lennoilta.

– Siitä saa hyvää tv-ohjelmaa, kun missaat lennot, väsymys painaa ja hermot alkavat kiristyä. Ohjelma on vähän kuin Vain elämää: ohjelman edetessä ja ihmisten väsyessä kaikista alkaa löytyä uusia puolia, Kuustonen pohtii.

Hänen mieleenpainuvin ja kallein reissunsa sattui matkalla Pohjois-Amerikasta Uuteen-Seelantiin.

– Lensin Los Angelesista Tahitin kautta Aucklandiin, ja jo Tahitilla alkoi jurppia, kun olin vain välilaskun ajan paikassa, jossa olen aina halunnut käydä. Perillä Uudessa-Seelannissa matkatavaroideni seassa oli kaksi omenaa, joista jouduin maksamaan tullissa 200 dollaria per omena. Ne olivat elämäni kalleimmat omenat.

Kuustosen osalta ohjelma muistutti myös luonto-ohjelmaa, sillä Malediivien paratiisisaarella Kuustonen sukelsi haiden kanssa ja Tulimaalla hän näki pingviinejä.

– Sukellustehtävä oli tosi kiva, koska harrastan sukeltamista. Mutta saman tien, kun sain tehtävän tehtyä ja nousin ylös vedestä, tuottaja ilmoitti, että lähden Tshernobyliin. Siinä ristiriidat korostuvat, kun lennät hetkessä paratiisisaarelta ydinvoimalaonnettomuusalueelle.

Lähes kaikki matkakohteet olivat Kuustoselle uusia, ja seikkailut veivät eri puolille maapalloa. Lentotunteja kertyi 28 päivän aikana peräti 124. Se tekee lähes 4,5 tuntia joka päivä.

Yhtään bisnesluokkaa tai lentokentän vip-loungea emme nähneet, reissasimme rinkat selässä.

– Olihan se yhtä ryntäämistä paikasta toiseen. Jos haluaa nähdä maailmaa, tämä ei ole se tapa, Kuustonen myöntää.

– Ja yhtään bisnesluokkaa tai lentokentän vip-loungea emme nähneet, vaan reissasimme rinkat selässä. Tämä oli tällainen ylinopeudella tehty seniori-interrail, jossa oli liian monta matkalippua.

Eri aikavyöhykkeillä pomppimiseen Kuustonen pyysi etukäteen apuja, jotta ei kärsisi jatkuvasta aikaeroväsymyksestä. Hän sai ohjeita siihen, milloin kannattaa pysyä hereillä ja milloin nukkua, jotta unirytmi säilyy hyvänä.

Lentokoneessa hän pyrki kävelemään paljon, jotta välttyisi veritulppariskiltä.

– Täytyy koputtaa puuta, sillä kyllähän tällä reissulla olisi ollut riski saada jotain terveysongelmia. Olin kuitenkin koko matkan ajan tosi virkeä ja painoin eteenpäin adrenaliinin voimalla. Väsymys iski viikko sen jälkeen, kun pääsin kotiin.

Matkassa oli mukana vain nuori kuvaaja, ja he viettivät koko kuukauden yhdessä. Videomateriaalia kertyi valtavasti, sillä kamera kävi lähes koko ajan.

– Keikkabusseissa olen oppinut, että raskaasta reissusta selviää hulluuden avulla ja täysillä tekemällä. Tässä reissussa välittyvät nimenomaan kiire ja hulluus.

Tehtävät piti suorittaa itse, mutta nettiä sai käyttää apuna.

– Google oli suunnaton apu, mutta itse koin luontevimmaksi sen, että pysäytän aina ensimmäisen vastaantulijan ja pyydän apua. Jos minun piti löytää pingviinejä, kysyin, mihin päin pitää lähteä kävelemään. Tutustuin matkalla tosi kiinnostaviin ihmisiin. Ohjelmassa oli yksinkertaisesti pakko heittäytyä ja kohdata paljon ihmisiä.

Pallon ympäri, Nelonen la klo 21.00

Mia Suszko nousi semifinaalin onnistujaksi, mutta kuka kruunataan uudeksi The Voice of Finlandiksi?

IS TV-LEHTI: Tänään selviää, kuka on The Voice of Finland 2018. Onko hän Fiona Krüger, 16, Jerkka Virtanen, 36, Mia Suszko, 25, vai Wanqiu Long, 31? Kaikilla neljällä on vahvuutensa.

Nuori Fiona esitti viime viikon semifinaalissa koskettavan kappaleen Oothan tässä vielä huomenna. Anna Puun tiimin herkkä-ääninen laulaja sai tähtivalmentajansa kyynelehtimään, mutta joko äänentoistossa oli vikaa, tai kappale ei ollut oikea Fionalle. Ääni ei soinut niin voimakkaana kuin huippukohdat vaatisivat. Toivottavasti finaalissa onnistutaan paremmin.

Redraman tiimin Jerkka esitti Sannin biisin 2080-luvulla. Tämäkään ei ollut täysosuma, mutta tarpeeksi hyvä loppukilpailuun. Finaalissa toivon mukaan seinät tärähtelevät kappaleessa, jossa miehen komea ja vivahteikas lauluääni pääsee oikeuksiinsa.

Toni Wirtasen tiimin Wanqiu on kysymysmerkki finaalia ajatellen. Semifinaalissa tuli jälleen tunne, että Toni on valinnut suosikilleen liian vaikeaa tulkittavaa. Wanqiulla on erikoinen ääni, mutta hän ei valloittanut yleisöä tarpeeksi suurella volyymilla esityksessään, joka oli Sinéad O’Connorin Nothing Compares 2 U.

Olli Lindholmin tiimin Mia nousi – ehkä monen yllätykseksi – ehjällä tulkinnallaan semifinaalin onnistujaksi. Hänen California Dreamin’ -versionsa soi upeasti ja koko esitys oli hallittu. Tässä ei yritetty liikaa, mikä lupaa finaaliin paljon.

The Voice of Finland, Nelonen pe klo 20.00