Cynthia Nixonin, Kristin Davisin, Kim Cattrallin ja Sarah Jessica Parkerin tähdittämä sarja tuli päätökseensä 12 vuotta sitten. Kuva: Sanoma-arkisto / AP
Cynthia Nixonin, Kristin Davisin, Kim Cattrallin ja Sarah Jessica Parkerin tähdittämä sarja tuli päätökseensä 12 vuotta sitten. Kuva: Sanoma-arkisto / AP

Viimeisetkin salaisuudet ovat nyt julki! Sinkkuelämää-tähti Sarah Jessica Parker paljasti tuoreessa haastattelussa muun muassa, miksei Carrieta nähty sarjassa ikinä ilman rihman kiertämää.

Sinkkuelämää-sarjan näyttelijä Sarah Jessica Parker, 50, kertoi Marie Claire -lehdelle yllättäviä asioita sarjan kulisseista. Fanit, olkaa kuulolla!

1. SJP:n sopimus vapautti hänet nakuilusta

Et ehkä huomannut, että Carrie oli päähenkilöistä ainoa, joka ei esiintynyt sarjassa alasti. Sarah Jessica Parkerin sopimukseen oli nimittäin kirjattu, ettei tähden tarvitse riisua kaikkea.

– Ajatus alastonkohtauksista, kohtauksista seksilelujen kanssa tai rivon kielen käyttämisestä ei tuntunut minusta mukavalta – joten en tehnyt sellaisia kohtauksia. Hahmoni Carrie suuteli monia miehiä, mutta sen pidemmälle ei menty, Sarah Jessica Parker sanoo.

Muilla näyttelijöillä ei selvästikään ollut vastaavia vaatimuksia.

Gif: Tumblr

2. Ne ihanat drinkit eivät olleet oikeita

No, järjellä ajateltuna tämä tieto ei yllätä. Jotenkin sokeeraavalta se kuitenkin tuntuu, että upeissa ravintoloissa siemailtu samppanja oli ginger alea. Legendaariset cosmopolitan-drinkit oli tehty vedestä ja punaisesta elintarvikeväristä (herkullista, eikö?) tai vedellä jatketusta karpalomehusta. Punaviinin virkaa hoiti rypälemehu. Kippis!

Gif: Giphy

3. Tähdet todella söivät herkkunsa

Muistatko, kun Carrie, Miranda, Samantha ja Charlotte tapasivat herkullisilla brunsseilla? Onneksi ruoka ei sentään ollut feikkiä.

– En pidä siitä, jos ruoka vain seisoo näyttelijän edessä eikä sitä syödä. Se on hölmöä. Minä ja Cynthia Nixon (Miranda) söimme aina kaiken. Meitä ei haitannut, jos ruoka oli kylmää, koska se oli työtämme. Emme halunneet mitään hienosteluruokaa, vaan jotain, joka syntyy nopeasti – jonkin kaviaarin pyytäminen on vikatikki! Parker kertoo.

Gif: Tumblr

4. Sarah Jessica sai pitää melkein kaikki vaatteensa

Carrie nähtiin sarjassa mitä upeimmissa (ja toisinaan kauheimmissa) asuissa. Nyt näyttelijä kertoo, että sai pitää 70 prosenttia vaatteistaan. Vain jos ne oli vuokrattu tai saatu suoraan suunnittelijalta, ne piti palauttaa. Näyttelijän kaapeissa roikkuu edelleen iso joukko Carrien asuja.

Gif: Tumblr

5. Kuuluisa tutu ei maksanut juuri mitään

Sinkkuelämän jokaisessa jaksossa vilisi tukuittain laukkuja, kenkiä ja vaatteita, joiden hinnat saisivat hyvätuloisenkin haukkomaan henkeä. Sarjan alkuteksteissä nähtävä tyllihame maksoi kuitenkin vain viisi dollaria.

6. Carrien rooli edellytti 18 tunnin seisomista koroissa

Jos äsken tulit vähän kateelliseksi, se loppuu nyt. Kaikki tietävät, että Carrie rakasti korkokenkiä. Mitä korkeammat, sen parempi. Pahimmillaan Sarah Jessica Parker joutui viettämään kuvauksissa 18 tuntia piikkareissa seisten. Pelkkä ajatus tuntuu tuskalliselta.

Gif: Tumblr

7. Aidanin koira säikkyi omistajaansa

Sympaattisesta Aidanista ja häntä esittäneestä John Corbettista on vaikea olla tykkäämättä, ja moni on harmitellut sitä, etteivät Carrie ja Aidan päätyneet lopulta yhteen. Yksi poikkeus kuitenkin oli. Aidanin koiraa Peteä esittävä koira pelkäsi näyttelijää. Työilmapiiriongelma oli ratkottava, joten se sai potkut ja Peten rooliin pestattiin uusi koiranäyttelijä.

Jim Carreyn luoma draamakomedia repii huumorinsa 70-luvun stand up -klubien maailmasta.

IS TV-LEHTI: Koomikoiden elämää 1970-luvun Los Angelesissa kuvaava sarja Kuolen nauruun (I’m Dying Up Here, 2016–) on yhdistelmä näppärää sanailua, stand up -komiikkaa ja vakavaa draamaa – jopa kuolemanvakavaa. Sarja näyttää koomikot surullisina klovneina: hahmot ovat ristiriitaisia ja hankaliakin tyyppejä, jotka kilvoittelussa suosiosta näyttävät myös pimeämmät puolensa.

David Flebotte on kirjoittanut sarjan pohjautuen Los Angelesin viihdemaailmasta 70-luvulla kirjoittaneen toimittajan William Knoedelsederin kirjaan. Vuonna 2009 julkaistu kirja kertoi 70-luvulla syntyneen uuden viihdemuodon eli stand up -komiikan ja sen esitaistelijoiden, kuten Andy Kaufmanin, Richard Pryorin ja Jim Carreyn, noususta valokeilaan.

Yksi sarjan tuottajista onkin nykyinen megatähti Jim Carrey. Sarjassa on käytetty Carreyn omia kokemuksia, kuten myös Al Madrigalin, joka on osallistunut sarjan kirjoittamiseen. Madrigal myös näyttelee Edgar Martinezin roolin.

Sarjan hahmot pohjautuvat osittain todellisiin ihmisiin, mutta pääasiassa hahmot ovat fiktiivisiä.

Ajankuva on luotu uskottavasti puvustuksen, musiikin ja käsiteltävien teemojen osalta.

Esimerkiksi komiikan portinvartija, komediaklubin omistaja Goldie (Melissa Leo) perustuu legendaarisen The Comedy Store’s -klubin Mitzi Shoreen. 1972 avattu The Comedy Store oli länsirannikon keidas uusille komiikkakyvyille. Siellä aloittivat uransa muun muassa Jay Leno, David Letterman ja Robin Williams.

Sarja sijoittuu pääosin Goldien komediaklubille, jossa nuoret koomikot kurottavat kohti tähteyttä. Tavoitteena on ponnistaa komediaklubin lavalta The Tonight Show with Johnny Carson -tv-ohjelmaan ja sitä myötä koko Amerikan tavoittavaan tähteyteen.

Ensimmäisen jakson alussa yksi koomikoista saavuttaa tämän virstanpylvään, mutta pian häntä kohtaa tragedia. Tapahtumaketju sysää liikkeelle erilaisia reaktioita muussa porukassa.

Sarjaa on amerikkalaisissa arvioissa kritisoitu siitä, että se tarjoilee turhankin tutun tarinan. Suomalaisyleisölle tilanne on toinen: meille stand up -komiikan alkuajat eivät ole ennalta tuttua huttua.

Ajankuva on luotu uskottavasti puvustuksen, musiikin ja käsiteltävien teemojen osalta. Naiset ja etniset vähemmistöt joutuvat ponnistelemaan valkoisen miehen maailmassa.

Sarjasta on tekeillä toinen kausi.

 Kuolen nauruun, Sub ti klo 23.15

Korkeushyppääjä Patrik Sjöberg voitti maailmanmestaruuksia ja olympiamitaleja. 40 vuotta uransa jälkeen Sjöberg hoitaa lapsuutensa traumaa terapiassa.

IS TV-LEHTI: Vuonna 1987 ruotsalainen korkeushyppääjä Patrik Sjöberg (s. 1965) oli huipulla. Hän hyppäsi maailmanennätykseksi 242 senttiä kotiyleisön edessä Tukholmassa ja voitti maailmanmestaruuden Roomassa. Vuonna 1999 päättyneen uransa aikana hän ylsi muun muassa kolmesti olympiamitaleille sekä dominoi sisäratojen EM-kisoja.

Menestysvuosien taustalla oli kuitenkin synkkä salaisuus. Vuonna 2011 Sjöberg julkaisi muistelmateoksen, jossa hän kertoi joutuneensa vuosien ajan seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi.

Hyväksikäyttäjä oli yksi Sjöbergin läheisimmistä ihmisistä: pitkäaikainen valmentaja ja isäpuoli Viljo Nousiainen. Paljastus oli Ruotsissa valtava skandaali, nauttivathan sekä Sjöberg että vuonna 1999 kuollut Nousiainen suurta arvostusta Ruotsin urheilupiireissä.

Asian paljastuminen oli ensimmäinen askel Sjöbergin tiellä kohti mielenrauhaa. Vuonna 2015 hän aloitti terapian käsitelläkseen traumaansa. Tuore ruotsalaisdokumentti Patrik Sjöbergin taakka (Patrik Sjöberg i tearpi, 2017) vie katsojan kolmanneksi pyöräksi Sjöbergin ja psykologi Rebecka Malmin intiimeihin terapiaistuntoihin.

Malmin johdolla Sjöberg avaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan, kipeää suhdettaan suomalaiseen Nousiaiseen sekä tapahtumien vaikutusta myöhempään elämään.

Thomas Reckmanin ohjaaman dokumentin sävy on vakava ja rauhallinen. Sosiaalipornoilulle ei anneta onneksi tilaa. Vaikean aiheen takaa pilkistää myös toivoa.

Dokumenttiprojekti: Patrik Sjöbergin taakka, TV1 ma klo 21.30