Pieksämäkeläinen Esa on vienyt katsojien sydämet. Kuva: Mtv3
Pieksämäkeläinen Esa on vienyt katsojien sydämet. Kuva: Mtv3

Esa, jos Aliisan kanssa ei toimi, kotikatsomoista löytyy ottajia. 

Nyt televisiossa pyörivää Ensitreffit alttarilla -kautta varjostaa Petrin ja Marin onneton avioliitontapainen, joka vaikuttaa olevan koko ohjelman historian huonoin idea. Mari ja Petri -pommin räjähtämistä odotellessa vähemmälle huomiolle on jäänyt se tosiseikka, että Aliisan puoliso Esa on täydellinen mies.

Tietysti toivomme vain parasta Esan ja Aliisan liitolle, joka ainakin eilisessä jaksossa näytti voivan hyvin. Asia on kuitenkin niinkin, että aika iso osa Ensitreffejä seuraavista sinkkunaisista – ja myös osa parisuhteessa elävistä siskoista – ottaisi Esan kainaloonsa ihan milloin vain. Jos nyt sattuisi käymään niin, että Esa ja Aliisa eivät olisikaan taivaallinen match, niin Esan ei kauaa tarvitsisi vapailla markkinoilla pyöriä.

Miksikö? Ainakin näistä syistä:

  1. Esa on elävä kiitollisuuspäiväkirja. Hapannaamaisen puolison kanssa eläminen käy raskaaksi. Sitä vaaraa ei Esan kanssa ole. Tyyppi suhtautuu aivan kaikkeen järkkymättömällä positiivisuudella. Esimerkiksi eilisessä jaksossa Esa kuvaili naama Hangon keksinä, miten parasta mökin terassin öljyämisessä oli se, että hän sai tehdä sen yhdessä Aliisan kanssa.
  2. Esa ei epäröi näyttää heikkoutta. Kun Esa tuli ensimmäistä kertaa Aliisan kotiin, hän kertoi ensi töikseen avoimesti, että matkalla alkoi jännittää aivan hirveästi. Kyky puhua epävarmuuden tunteista avoimesti on ihailtava taito. 
  3. Esa pelasti häät. Tiedätkö sen tunteen, kun olet juuri mennyt naimisiin, ja puolisosi tuumii, että ”voi ei, mitä mä oon tehnyt”? Esa tietää. Kun Esa ja Aliisa vihittiin, Aliisa meni hienoiseen paniikkiin ja alkoi puhua kimpun ja sormuksen heittämisestä mäkeen. Mitä teki Esa? Ei hätääntynyt eikä suuttunut, vaan rauhoitteli panikoituneen, ventovieraan morsiamensa takaisin tyytyväiseksi. Siitä ei moni olisi selvinnyt. 
  4. Esa on kehukone. Aliisa kertoi tiistai-illan jaksossa joutuvansa välillä ihan ihmettelemään sitä, miten paljon Esa häntä koko ajan kehuu. Viimeisimmässä jaksossa Esalle ja Aliisalle tuli kiista siitä, saako tärpätinsekaista terassiöljyä kaataa luontoon. Lopulta Esa pyörsi näkemyksensä luettuaan ohjeet öljypurkista. Hän ei hermostunut tappiostaan, vaan innostui taas kerran kehumaan Aliisaa siitä, miten hyvin hän ”tarttuu asioihin”. Huh huh. Tästä on vaikea enää tulla kehuvammaksi. 
  5. Esa ei tee asioista vaikeita. Ensitreffien historiassa monenlaiset käytännön ongelmat ovat haitanneet parien tutustumista – myönnettäköön tosin, että usein käytännön hankaluudet ovat olleet oire syvemmistä ongelmista suhteessa. Esa ei ole aiheuttanut minkäänlaisia pulmia, sillä häneltä ilmeisesti löytyy joustavuutta. Vaikka Aliisan kotipaikkakunnan Hyvinkään ja Esan kotipaikkakunnan Pieksämäen välillä on kolmen tunnin automatka, mitään valitusta asiasta ei ole kuulunut.
  6. Esa on kätevä käsistään. Aliisa ihasteli eilisillan jaksossa Esan taitoja miesten hommiksi mielletyissä tehtävissä. Jo aiemmin on käynyt selväksi, että Esan käsissä syntyy melkein mitä vain. Hän on kauden aikana esimerkiksi valmistanut Aliisalle huomenlahjakorut ja askarrellut Aliisan isälle syntymäpäivälahjan. 
  7. Esa on ihan tavallinen suomalainen mies. Kaikesta ihanuudestaan huolimatta Esa on hyvällä tavalla aika perusjamppa. Hän ei ole lipevä unelmien poikamies, joka liihottelee yksityiskoneella ympäriinsä tukka öljyttynä. Ei, hän on Esa Pieksämäeltä. Esan pukeutumistyyli tuo hieman mieleen vuoden 2008, ja hänellä on yleensä hattu päässä sisälläkin, mutta vaatteiden alla alla sykkii selvästi kultainen sydän.

Uusissa jaksoissa juontaja Sofia Rågenklint saa vetoavukseen koomikko Anders ”Ankka” Johanssonin.

IS TV-LEHTI:  Eläinmaailman moninaisuutta tarkasteleva ruotsalainen tietopaketti Elämäni eläimet: Eläinsairaalassa (Djursjukhuset, 1997–) jatkuu keväällä 2016 valmistunein jaksoin. Visuaalisestikin runsas sarja tutustuu eläinlääkärien työn monipuolisuuteen sekä Ruotsissa että kauempana. Tämän kauden eksoottinen kohde on eteläinen Afrikka.

Uusissa jaksoissa juontaja Sofia Rågenklint saa vetoavukseen koomikko Anders ”Ankka” Johanssonin, joka juontaa sarjaa vuoden 2008 jaksoista tutulla hurtilla huumorilla, mutta asiaa unohtamatta.

On hellyttävää huomata, että lemmikeistä pidetään hyvää huolta.

Itsensä täysillä likoon pistävä Ankka vetää jokaisessa jaksossa toistuvia osuuksia. Ankan kalat -osiossa hän sukeltelee vaarallisten evällisten keskellä. Nordens Ark -eläintarhassa hän oppii, kuinka harvinaisia eläimiä suojellaan. Ankan kissa & koira -pätkässä hän ottaa selvää, miksi hänen omat lemmikkinsä käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät. Viikon Ankassa hän ottaa lyhyesti esille jonkin mielenkiintoisen eläinknopin.

Ensimmäisessä jaksossa Ankka ottaa lisäksi selvää hevosten dopingtesteistä. Rågenklint puolestaan seuraa Namibiassa, kuinka gebardeja palautetaan takaisin luontoon. Ruotsissa hän tutustuu häntäänsä kipuilevaan kissaan ja syöpää sairastavaan mäyräkoiraan.

Näissä kohtauksissa on hellyttävää huomata, että lemmikeistä pidetään hyvää huolta.

Elämäni eläimet: Eläinsairaalassa, TV2 pe klo 16.00

Juha-Pekka Ristmeri saa idean rakennuttaa talon, joka kestää sata vuotta – ja maksaa yllättävän paljon.

IS TV-LEHTI: Uuden Sadan vuoden talo -sarjan alussa annetaan viitteitä siitä, että kaikki ei suju aivan niin kuin Strömsössä. Juha-Pekka Ristmeri saa selville, että hänen edesmenneiden vanhempiensa rakentama 50-vuotias talo Porissa on homeen saastuttama, ja se pitää purkaa. Tampereella asuva mies saa idean rakennuttaa talon, joka kestää sata vuotta. Lisäksi tämä taltioidaan kymmenosaiseksi tv-ohjelmaksi.

Ei siinä mitään, mutta arkkitehtonisesti talo on suureellinen, ja lisäksi rakennusaikataulu on tiukka. Elina-vaimo ei varauksettomasti ihastu ajatukseen, että tästä lähtien lomat vietetään Porissa.

Aikuiset lapsetkin luonnehtivat isäänsä mieheksi, joka saa aikaiseksi, mutta ei aina pohdi ideoitaan loppuun asti.

Arkkitehti Jukka Koivula, joka talon piirtää, huomauttaa jossain vaiheessa, että normaalisti tehtäisiin kustannusarvio ensin, mutta nyt ei sellaista ole näkynyt. Kustannuksien arvioidaan jo ensimmäisessä jaksossa nousevan 450 000 eurosta 650 000 euroon.

Vaikka kaikkea hankaluutta ennakoidaan, sujuu ensimmäinen osa kummallisen sutjakkaasti. Hikipisaraakaan ei näy Ristmeren otsalla, kun hän juoksee tontin naapureissa tarkistamassa mielipiteet tai vierailee eri virastoissa. Kyyneltä ei vierähdä, kun vanha koti runnotaan maan pinnalle.

Tällaisessa sarjassa saisi olla näkyvissä enemmän tunteita sekä raa'an työn voimaa.

Luonteet siis lyönevät yhteen, hankaluuksia seurannee ja Ristmeri on maksumiehenä.

Toivottavasti niihin päästään kiinni toisessa jaksossa. Ainakin vahvaa porilaista puhuvan timpurin Esa Dahlin astuminen ensimmäisen jakson viime metreillä kuvaan luo odotuksia tulevasta, kun hän lisäksi luikauttaa: ”Täytyykö vanhal arkkitehdil men näyttää millai piirretää?”

Luonteet siis lyönevät yhteen, hankaluuksia seurannee ja Ristmeri on maksumiehenä. Tätä olisi suonut näytettävän jo alkumetreiltä alkaen.

Unelma on toki kaikin puolin hieno, kun isolle tontille tehdään vanhojen puiden lomaan uusi kaunis rakennus kestävän periaatteen mukaisesti. Puutaloon suunnitellaan upea kasvihuone, sinne tulee aurinkopuutarha, ja katolle laitetaan aurinkokennoja. Kakkosjaksossa perustyöt lähtevät liikkeelle.

 Sadan vuoden talo, TV1 to klo 20.00