KOKO JOULU PILALLA. Kuva: Sanoma-arkisto / Ulla-Maija Lähteenmäki
KOKO JOULU PILALLA. Kuva: Sanoma-arkisto / Ulla-Maija Lähteenmäki

Jospa ensi joulu menisi paremmin?

Lautasella höyryävä riisipuuro tuoksuu huumaavalta kanelilta, jalkoja lämmittävät uudet villasukat ja rennot joulupyhät ovat vasta aluillaan. Kaikki on hyvin, mutta jotain puuttuu. Manteli!

Anoppi on unohtanut panna sellaisen puuroon, ja se selviää vasta, kun viimeinenkin nokare on syöty. Nyt perinteinen aamuhetki meni ihan metsään, koko joulu on ihan pilalla!

Joulusta voi tulla pettymys tällaisen pienen manteliepisodin jälkeen. Tai sitten voi sattua jotain vähän suurempaa. Joku sukulaisista voi vetää ahdistavat joulukännit, kinkku jäädä aivan raa'aksi, tärkein lahja unohtua kauppaan. Mitä ikinä se sitten onkaan, joulu on jo pilalla. Mistä se sitten johtuu? Onnesta kirjoittaneella brittitoimittajalla Anthony Seldonilla on vastaus siihen. Olet liian itsekäs.

Moni meistä hekumoi joulua päiviä, ehkä jopa viikkoa etukäteen. Sen on näytettävä tietynlaiselta ja tunnuttava perinteikkäältä.

– Suunnittelemme hyvin yksityiskohtaisesti, mitä syömme, juomme ja teemme. Mutta niistä saatu ilo on ohimenevää, Seldon kirjoittaa Guardianissa.

Keskitymme jouluisin liikaa siihen, mitä itse haluamme ja mistä saamme nautintoa, vaikka meidän pitäisi keskittyä toisiin ihmisiin. Seldon uskoo, että nauttisimme jouluista enemmän, jos tekisimme niiden aikana hyvää muille. Käyttäisimme aikaamme vapaaehtoistyöhön tai näkisimme vanhaa sukulaista, jonka tiedämme olevan pyhät yksin.

Seldonin vinkki jouluun pätee muutenkin onneen. Muun muassa filosofi Frank Martela on puhunut paljon siitä, kuinka emme saavuta onnea tavoittelemalla sitä, vaan merkityksellisen elämän sivutuotteena eli vaikkapa tekemällä muille hyvää. Itse asiassa onnen suora tavoitteleminen voi jopa tehdä tavoittelijasta onnettoman, yksinäisen ja surullisen.

Jos tämä joulu on mennyt omaa onnea tavoitellessa ja tuottanut sen takia pettymyksen, älä luovuta vielä. Tee sen sijaan näin (ja suhtaudu seuraavaan jouluun vähän järkevämmin):

– Ensiksi pitää myöntää itselleen ja hyväksyä se tosiseikka, että joulu ei vastannutkaan kaikilta osin odotuksia. Jos jää itkemään marttyyrina mennyttä tai syyttelemään muita, jumiutuu paikoilleen, Työterveyslaitoksen tiimipäällikkö, työterveyspsykologi Kirsi Ahola neuvoi viime vuonna Helsingin Sanomissa. Ahola antoi Hesarille tuolloin vinkkejä siihen, miten joulupettymyksestä pääsisi yli. Löydät ne täältä.

Historiallinen draama Synkin hetki suhtautuu kritiikittä sankariinsa Winston Churchilliin.

Eletään vuoden 1940 toukokuuta ja toinen maailmansota riehuu Euroopassa. Englannissa ollaan tyytymättömiä pääministeri Neville Chamberlainiin. Hänen tilalleen valitaan Winston Churchill, jolla riittää vihollisia. Churchillillä on edessään mahdottomalta vaikuttava tehtävä: pysäyttää Hitlerin voittokulku.

Englantilainen ohjaaja Joe Wright muistetaan parhaiten loisteliaista pukudraamoistaan, kuten Keira Knightleyn tähdittämä Anna Karenina vuodelta 2012. Hänen uutuusdraamansa Synkin hetki tarjoaa sekin pienintä yksityiskohtaa myöten hiottua ajankuvaa.

Puvustaja Jacqueline Durran loihti myös Wrightin läpimurtoelokuvan, vuonna 2005 ilmestyneen Ylpeys ja ennakkoluulo -filmatisoinnin, häikäisevän puvustuksen. Churchillin aloittaessa pestinsä sota ei ollut tuhonnut Englannin kansantaloutta. Niinpä myös tavallisilla naisilla oli vielä varaa tyylikkäisiin asukokonaisuuksiin. Eniten vaivaa Durran on kuitenkin nähnyt Kristin Scott Thomasin näyttelemän Winstonin vaimon Clementine Churchillin tyyliin, jonka asua täydentää aina elegantti hattu tai hiuskoriste.

Pääroolia esittävällä Gary Oldmanilla oli työtä muuntautua Churchilliksi. Oldman on laiha, kun taas pääministeri oli virkaan astuessaan suorastaan muhkeassa kunnossa. Maskeeraaja Kazuhiro Tsuji onnistui taikomaan Oldmanille uskottavan kaksoisleuan. Yhdennäköisyyttä Churchillin kanssa Tsuji ei ole kuitenkaan tavoittanut. Oldman on Oldman, vain vanhempana ja tuhdimpana.

Elokuva pönkittää kuvaa Churchillistä suurmiehenä, sankarina, joka onnistui yksin pelastamaan Britannian – ja siinä sivussa koko Euroopan – Hitleriltä. Historiantutkimus suhtautuu Churchilliin kriittisemmin. Joidenkin näkemysten mukaan pääministeri ei ollut mikään nerokas strategi. Voitto saavutettiin pikemminkin Churchillistä huolimatta kuin hänen ansiostaan. 

Synkin hetki ***

 

Hugh Jackmanin musikaali The Greatest Showman nostalgisoi viihteen muotoa, jota ei ole ikävä.

P. T. Barnum (1810–1891) rikastui freak show -esityksillä, joissa yleisö sai pällistellä sellaisia ”kummajaisia” kuin parrakas nainen, maailman lihavin mies tai siamilaiset kaksoset. Nykynäkökulmasta viihde ei ollut eettistä: liikakarvoituksesta kärsiviä naisia, sairaalloisen ylipainoisia miehiä tai yhteen kasvaneita kaksosia ei enää pidetä friikkeinä, vaan ihmisiä siinä missä muitakin.

Tämä on Michael Graceyn uutuusmusikaalin The Greatest Showman ongelma. Se kertoo Barnumin (Hugh Jackman) menestystarinan kyseenalaistamatta yhteiskunnan hyljeksimien ihmisten hyväksikäyttöä. Elokuvassa esiintyjät laulavat ja esittävät huikeita tanssikoreografioita. Todellisuudessa ”luonnonoikkuja” oli tapana esitellä häkeissä.

Elokuvan pelastaisi esiintyjien oma näkökulma. Sen sijaan tapahtumat kerrotaan Barnumin kannalta. Asenne on nostalginen: oi niitä aikoja, kun kansa vielä pääsi nauttimaan näin ihmeellisestä viihteestä! ”Friikit” saavat sentään yhden oman laulunumeron, jossa juhlitaan jokaisen oikeutta olla sellainen kuin on. Tai niin kuin Barnum toteaa kenraali Tom Thumbiksi (suom. Pekka Peukaloiseksi) nimeämälleen lyhytkasvuiselle miehelle: ”Jos sinulle joka tapauksessa nauretaan, on parempi ottaa siitä maksu”. Maksusta tosin valui suurin osa Barnumin omaan taskuun.

Moraaliset pohdinnat sikseen. Musikaalinakaan elokuva ei ole katsomisen arvoinen. Voimaballadit ovat laskelmoituja ja tanssikoreografiat jäykkiä. Barnumin vaimoa näyttelevä Michelle Williams on muovinen kuin Barbie ja Barnumin liikekumppania tulkitseva Zac Efron vahamainen kuin Ken. Elokuvasta on turha hakea mitään tunteita. Ilo, riemu ja taika loistavat poissaolollaan. Niin kuin freak show’sta aikanaan.

The Greatest Showman **