Mansplaining on yleinen vitsaus, johon on törmännyt jokainen nainen.

Oletko nainen? Tai vielä parempaa: oletko nainen, joka on joskus istunut taloyhtiön hallituksessa, jossa kaikki muut ovat miehiä? Jos vastasit kyllä, saatat ehkä tietää, mistä mansplaining-termissä on kyse.

Mansplaining tulee sanoista man ja explaining. Se on vapaasti suomennettavissa miesselittämiseksi. Ja se on tietysti sitä, kun mies selittää itsevarmasti jostakin asiasta (yleensä naiselle), josta ei juurikaan tiedä, mutta josta olettaa kuulijan (yleensä naisen) tietävän vielä vähemmän.

”He olettavat tietävänsä kaiken talotekniikasta talousasioihin minua paremmin.”

”Hah! Vastaavista tilanteista tulee oitis mieleen taloyhtiön hallituksen kokoukset, joissa istuu minun lisäkseni kaksi vanhempaa miestä ja yksi puoliseniili isännöitsijä. Vaikka nämä kaksi muuta hallitusjäsentä eivät erota kirveen terää hamarasta, he olettavat tietävänsä kaiken aina talotekniikasta talousasioihin minua paremmin. Olen joutunut oikomaan heitä useaan otteeseen ja raahaamaan kaikenlaisia todisteita ja dokumentteja näytille, eikä viestin perille meneminen ole silti ollut kovin menestyksekästä.

Myös isännöitsijä suuntaa puheensa aina näille miehille. Kun minä yritän jotain isännöitsijältä kysyä, saan useimmiten vastaukseksi ärtyneen puuskahduksen: ’Minulla ei ole aikaa alkaa sinua opettaa ja selittää asioita alkeista lähtien’.” Nainen, 37

Noloa pätemistä vai vallankäyttöä?

Termin lanseerasi amerikkalainen kirjailija ja aktivisti Rebecca Solnit oltuaan juhlissa, joissa tuntematon mies alkoi paasata ”todella tärkeästä kirjasta”. Hetken kuunneltuaan Solnit tajusi, että mies vaahtosi hänen kirjastaan. Solnit sai keskeyttää miehen useamman kerran, ennen kuin tälle meni perille, että Solnit oli kirjan kirjoittaja. Eikä mies tietenkään ollut edes lukenut kirjaa.

Solnitin mielestä kysymys oli mänttiyden sijasta vallankäytön muodosta.

Solnit olisi tietenkin voinut vain ajatella, että mies oli pätemiseen taipuvainen nolo mäntti. Sen sijaan hän kuitenkin kirjoitti tekstin Men explain things to me, jossa muisteli kaikkia niitä lukuisia tilanteita, joissa on törmännyt vastaavaan käytökseen juuri miesten kanssa. Tilanteisiin, joissa miehet ovat selittäneet ja määritelleet hänelle asioita alentuvaan sävyyn olettaen, että Solnit on tämän valistuksen tarpeessa.

Solnitin mielestä kysymys oli satunnaisen mänttiyden sijasta miesten harjoittaman vallankäytön muodosta.

Sukupuoli + ikä = supermiesselittäjä

Erityisen eteviä päsmäröijiä tuntuvat olevan vanhemmat miehet, joiden itseluottamusta on pönkittänyt sukupuolen lisäksi jo ikä. Kaikki tekniikkaan liittyvä on mansplainaamisen kovaa ydintä, mutta monet muutkin aiheet kelpaavat miesselittäjälle.

”Puhelinmyyjät yrittävät esimerkiksi tyrkyttää lisäreitittimiä 62-neliöiseen asuntoomme, vaikka olen varsin valveutunut näissä asioissa ja hoitanut asiat niin että meidän verkko kantaisi puolet isommankin asunnon. Eivät millään meinaa uskoa että olisin voinut saada nettijutskat ihan itse omilla pikku naiskätösilläni hoidettua.” Nainen, 41

”Ikinä en pääse kertomaan, että perkele, mä tiedän, kun juttua tulee niin tasaisena virtana.”

”Keski-ikäiset miehet ovat pahimpia, mutta kyllä nuoremmatkin osaavat. Yksi kaverini on pahemman luokan mansplainaaja. Hän esimerkiksi avaa aina kaikki sanat tai asiat, joita hän kuvittelee etten tiedä. Ihan kuin mä en tietäisi, että Figaron häät on ooppera tai mitä diskurssi tarkoittaa. Ikinä ei pääse väliin kertomaan, että perkele, kyllä MÄ TIEDÄN, kun juttua tulee niin tasaisena virtana.” Nainen, 26

”Treeneissä jotkut miehet kokevat tarvetta tulla koko ajan neuvomaan asiassa kuin asiassa, on heillä tietoa siitä tai ei. Välillä olisi kiva treenata rauhassa. Ja kyllä ohjaaja yleensä sanoo, jos oikeasti tekee jotain väärin.” Nainen, 28

Kuulostaako tutulta? Jos, jatka lukemista.

Mutta mitä on momsplaining?

Hiljattain radiojuontaja Tuomas Rajala meni lausumaan Marja Hintikka Livessä, että “Nainen jolla ei ole lapsia, niinkun, hän ei ole saavuttanut sitä täydellistä naiseutta. Hän ei ole voinut tuottaa kupeidensa hedelmää miehelleen, hän siis kokee vähän semmosta alemmuutta.”

Jos Viikon aivopieru -palkinto jaettaisiin, sen olisi voinut ojentaa oitis Tuomakselle. Mutta kun sellaista ei ollut tarjolla, niin onneksi sentään bloggaaja Emmi Nuorgam napautti Twitterissä Tuomaksen olevan mansplainaamisen ytimessä.

Ehdasta mansplainaamisesta on kyse myös silloin, kun mies selittää naiselle, ettei naisen kokema sukupuolinen syrjintä tai seksuaalinen ahdistelu ole sitä mitä nainen sen sanoo olevan, vaan jotain muuta, johon naisen ei pitäisi suhtautua niin herkkänahkaisesti.

Hih. Koomikko Andy Kindlerin määritelmä mansplainingistä on kuitenkin ehkä se kaikkein osuvin!

Mutta jottei menisi ihan miesten haukkumiseksi, niin sanotaan myös se, että juujuu, totta kai naisetkin osaavat puhua alentuvasti, sekä miehille että toisille naisille. Itse asiassa erityisen taitavia siinä ovat tuoreet äidit, jotka hormonipäissään kuvittelevat kokevansa äitiyden ensimmäisinä maailmassa. Ehkä seuraavassa jaksossa selitämmekin termin momsplaining. Pysykää kanavalla!

Vierailija

Tunnistatko tämän miestyypin? Yleinen taloyhtiön hallituksissa ja kuntosaleilla

Ai tämä onkin tällainen miestenvihauslehti. Heh, no mutta jos saan vähän nettiärsyyntyä, niin sanoisin että tämä toimii myös toisin päin ja samojen sukupuolten keskenkin. Paitsi että vanhemmat tädit on kyllä allekirjoittaneelle niitä pahimpia. Vaikkei minkäänlaista koulutusta tai omatoimista tehokasta tutkiskelua johonkin alaan ole harrastanut, niin "ei tuollainen nuori kloppi ymmärrä". Siinä sitten vaikka opettaisi tärkeimmät tieteelliset julkaisut jostain asiasta, niin on niin tyhmiä tätejä...
Lue kommentti
JackInTheBox

Tunnistatko tämän miestyypin? Yleinen taloyhtiön hallituksissa ja kuntosaleilla

Oikein mukavaa, että esittelette amerikkalaisfeministien keksimiä seksistisiä, olkinukkeiluun käytettäviä ilmaisuja. Olemme tekemässä artikkelisarjaa miehiin kohdistuvasta seksismistä Sanoma Median tuottamassa sisällössä ja tämän kaltaiset artikkelit toimivat loistavina esimerkkeinä. Jatkakaa samaan malliin! :-)
Lue kommentti

”Olen varma, että älykkyyden lasku näkyisi yhteiskunnassamme monella tavalla, jos se olisi totta”, Mensan psykologi sanoo.

Oletko sinäkin välillä miettinyt, että ai kauhea, miten nykyihmiset ovat niin tyhmiä?

Kukaan ei enää jaksa keskittyä sekuntia pidempää mihinkään, vaan kaikki pläräävät aivottomina puhelimiaan. Enää ei osata ajatella järjellä, ja populistiset öykkärit vievät tunteiden sokaisemaa kansaa kuin pässiä narussa. Kouluissakin homma ajautuu kohti takalistoa – eiväthän ne nykynuoret tiedä mistään mitään!

Siinä tapauksessa on ehkä voimaannuttavaa kuulla, että jotkut muutkin väittävät samoin. Tutkijoiden James R. Flynnin ja Michael Shayerin tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaisten älykkyysosamäärä saattaa olla ihan oikeasti laskussa.

Tutkijoiden mukaan muutos ei ole vielä kovin suuri. Pitkällä tähtäimellä laskuvauhti alkaa kuitenkin huolestuttaa: jos se säilyy samana, suomalaisten älykkyysosamäärä heikkenisi seuraavan 30 vuoden aikana 7,49 pistettä. Eli siis melko paljon.

Mutta pitääkö tulos todella paikkansa? Tyhmenevätkö suomalaiset – ja tutkimuksen mukaan myös tanskalaiset sekä norjalaiset?

Kysyimme asiasta Suomen Mensa ry:n testaustoimintaa valvovalta psykologilta Marja-Leena Haavistolta. Haavisto on väitöstyötä tekevä tutkija. Mensassa hänen vastuullaan on älykkyystestaustoiminnan valvominen ja kehittäminen. Päivätyökseen hän vastaa kansainvälisten testien tuomisesta Suomeen ja suomalaisten testien kehittämisestä Hogrefe Psykologien Kustannuksessa.

– Flynnin ja Shayerin tutkimuksesta uutisoiminen Suomessa ilman kritiikkiä on ollut mielenkiintoista. Tutkimus on varsinkin Suomen kohdalta epäluotettavaa.

Plagiointia, vääristelyä ja hämäriä vertailuja

Haavistolla on näkemykselleen vakuuttavia perusteita. Pidempi katsaus tutkimukseen todellakin herättää useita kysymyksiä monestakin syystä. Ensinnäkin:

– Tutkimuksessa eri maita koskevia älykkyystutkimuksia verrataan kuin lintuja ja kaloja, että kumpi lentäisi pidemmälle, Haavisto toteaa.

Tutkimuksen Suomen tulevaa älykatoa perustellaan tutkimustuloksilla, jossa käsitellään ainoastaan varusmiesten tuloksia ja testeinä on ainoastaan heidän valinnoissaan käytettäviä älykkyystestejä. Tulokset eivät siis edusta koko kansaa.

”Tutkimuksessa eri maita koskevia älykkyystutkimuksia verrataan kuin lintuja ja kaloja.”

– Varusmiehet ovat suurimmaksi osaksi 18-vuotiaita miehiä. Se ei ole missään nimessä koko kansan ikäluokkia edustava otanta. Myös testejä voi kritisoida. Varusmiehiä testaavat testit sisältävät kielellisiä, matemaattisia ja kuvion täydentämiseen liittyviä pulmia. Erityisesti kielellisen osion tulokset ovat vuosien varrella heikentyneet. Epäilen sen johtuvan siitä, että kielelliset tehtävät saattavat olla osittain vanhentuneita kieliasultaan.

Tutkimuksen mukaan pohjoismaat typertyvät vuosi vuodelta, mutta samaan aikaan Yhdysvalloissa, Saksassa ja Hollannissa älykkyys näyttäisi yhä nousevan. Tämä johtuu Haaviston mukaan siitä, että näistä maista on vertailussa on käytetty testejä, joissa on huomioitu koko väestö: eri ikäryhmät, koulutus ja sukupuolijakauma.

– Myös Flynnin ja Shayerin mukaan Suomessa ja muissa Pohjoismaissa tällä tavalla tehtyjen vertailujen mukaan väestön älykkyystestien tulokset hyvin suurella todennäköisyydellä paranisivat, Haavisto kertoo.

Toisekseen tutkimuksessa käytetty Suomen aineisto herättää myös itsessään isoja epäilyksiä. Sen alkuperä on läpikotaisin hämärä.

Tutkijat Flynn ja Shayer eivät ole keränneet tutkimuksessaan vertailemiaan aineistoja itse. He vetävät johtopäätöksensä muiden tekemien tutkimusten avulla. Suomen kohdalla tutkijat viitataan Edward Duttonin ja Richard Lynnin (2013) tutkimukseen.

– Dutton sai tutkimuksesta viime vuonna Oulun yliopistolta plagiointipäätöksen. Tutkimuksessa käytetty data on peräisin Salla Koivusen pro gradu -työstä. Puolustusvoimat on vahvistanut, etteivät he ole antaneet tietoja Duttonille ja Lynnille. Tutkijat eivät ole voineet saada tuloksia siis muualta kuin Koivusen tutkimuksesta, Haavisto kertoo.

”Tutkijoiden ennustus älykkyyden laskusta perustuu keksittyihin tai vähintään väärillä keinoilla saatuihin laskelmiin.”

Kaiken päälle vaikuttaisi siltä, että Suomen kohdalla Flynnin ja Shayerin tutkimuksessa on ihan suoraan tekaistuja tuloksia. Duttonin ja Lynnin plagioimassa gradussa on tuloksia ainoastaan vuosilta 1988–2001.

– Flynnin ja Shaynerin tutkimuksen viimeinen tarkastelupiste on kuitenkin vuodelta 2009, mihin myös perustuu heidän laskelmansa älykkyyden laskusta. Tutkijoiden ennustus älykkyyden laskusta perustuu siis täysin keksittyyn tai vähintään väärillä keinoilla saatujen pistemäärien laskelmiin.

Idioluutio saa odottaa

Jätetään siis Flynnin ja Shayerin tutkimus sikseen. Voidaanko muiden tutkimusten perusteella sanoa, että suomalaiset tyhmentyvät?

– Siitä ei ole tutkimusnäyttöä, Haavisto sanoo.

– Enkä usko siihen muutenkaan. Olen varma, että älykkyyden lasku näkyisi yhteiskunnassamme monella tavalla, jos se olisi totta. Emme me pärjäisi Pisa-tutkimuksissa, jos se pitäisi paikkansa.

Mutta hei, viime aikoinahan menestys niissäkin on laskenut! Eikö sekään kerro siitä, että suomalaiset olisivat tyhmentyneet?

– Sanoisin, että Pisa-tutkimusten tulosten laskussa on pitkälti kyse koulujärjestelmien ja luokkakokojen muutoksesta. En usko, että lasku on älykkyydestä tai sen puutteesta johtuvaa.

”Olen varma, että älykkyyden lasku näkyisi yhteiskunnassamme monella tavalla, jos se olisi totta.”

Viime vuosina ihmiskunnan typertyminen on noussut tasaisin väliajoin puheenaiheeksi. Yksi syy on Donald Trumpin kaltaisten populistien valtaannousu, jota moni pitää todisteena älyn köyhtymisestä. Toinen syy piilee teknologiassa, joka myös Flynnin ja Shayerin tutkimuksen mukaan on yksi ihmisiä tyhmentävä tekijä.

Pelkoa älyn katoamisesta on käsitelty myös taiteessa. Esimerkiksi kulttimaineeseen noussut amerikkalaiselokuva Idioluutio (2006) kuvaa kammottavaa tulevaisuutta, jossa typerykset hallitsevat maailmaa ja äly on kadonnut yltäkylläisen laiskuuden jalkoihin. Vuonna 2016 leffan käsikirjoittaja Etan Cohen totesi tarinan olevan pelottavan lähellä todellisuutta.

Totuus on kuitenkin taidetta, mielikuvia ja mutua mielenkiintoisempaa. Edes Flynnin ja Shayerin tutkimuksen mukaan yhdysvaltalaiset eivät ole mihinkään tyhmentyneet – tai edes erityisemmin tyhmentymässä. Eikä Suomessakaan idioluutiosta ole syytä murehtia, sanoo Haavisto.

– En todellakaan olisi huolissani siitä, että suomalaiset muuttuvat tyhmiksi. Sen sijaan olen kyllä huolissani Flynnin ja Shayerin tutkimuksen luotettavuudesta.

Historiallinen draama Synkin hetki suhtautuu kritiikittä sankariinsa Winston Churchilliin.

Eletään vuoden 1940 toukokuuta ja toinen maailmansota riehuu Euroopassa. Englannissa ollaan tyytymättömiä pääministeri Neville Chamberlainiin. Hänen tilalleen valitaan Winston Churchill, jolla riittää vihollisia. Churchillillä on edessään mahdottomalta vaikuttava tehtävä: pysäyttää Hitlerin voittokulku.

Englantilainen ohjaaja Joe Wright muistetaan parhaiten loisteliaista pukudraamoistaan, kuten Keira Knightleyn tähdittämä Anna Karenina vuodelta 2012. Hänen uutuusdraamansa Synkin hetki tarjoaa sekin pienintä yksityiskohtaa myöten hiottua ajankuvaa.

Puvustaja Jacqueline Durran loihti myös Wrightin läpimurtoelokuvan, vuonna 2005 ilmestyneen Ylpeys ja ennakkoluulo -filmatisoinnin, häikäisevän puvustuksen. Churchillin aloittaessa pestinsä sota ei ollut tuhonnut Englannin kansantaloutta. Niinpä myös tavallisilla naisilla oli vielä varaa tyylikkäisiin asukokonaisuuksiin. Eniten vaivaa Durran on kuitenkin nähnyt Kristin Scott Thomasin näyttelemän Winstonin vaimon Clementine Churchillin tyyliin, jonka asua täydentää aina elegantti hattu tai hiuskoriste.

Pääroolia esittävällä Gary Oldmanilla oli työtä muuntautua Churchilliksi. Oldman on laiha, kun taas pääministeri oli virkaan astuessaan suorastaan muhkeassa kunnossa. Maskeeraaja Kazuhiro Tsuji onnistui taikomaan Oldmanille uskottavan kaksoisleuan. Yhdennäköisyyttä Churchillin kanssa Tsuji ei ole kuitenkaan tavoittanut. Oldman on Oldman, vain vanhempana ja tuhdimpana.

Elokuva pönkittää kuvaa Churchillistä suurmiehenä, sankarina, joka onnistui yksin pelastamaan Britannian – ja siinä sivussa koko Euroopan – Hitleriltä. Historiantutkimus suhtautuu Churchilliin kriittisemmin. Joidenkin näkemysten mukaan pääministeri ei ollut mikään nerokas strategi. Voitto saavutettiin pikemminkin Churchillistä huolimatta kuin hänen ansiostaan. 

Synkin hetki ***