Rautatieaseman kryptiset opasteet eivät ainakaan helpota kaupunkiin sopeutumista. Adios? Kuva: Sanoma-arkisto / Rio Gandara
Rautatieaseman kryptiset opasteet eivät ainakaan helpota kaupunkiin sopeutumista. Adios? Kuva: Sanoma-arkisto / Rio Gandara

On ihan ok olla junantuoma – meitä on nimittäin monta! Pienet asiat paljastavat meidät, jotka olemme tulleet pääkaupunkiin jostain muualta.

Helsinkiin on tunkua. Maamme pääkaupunkiin muutti vuonna 2016 peräti 35 338 ihmistä Suomen eri kunnista, kertoo Helsingin Sanomat.

Junantuomia hesalaisia siis riittää. Samaisessa Helsingin Sanomien jutussa siteerataan Jaakko Airaksisen väitöstutkimusta vuodelta 2016. Sen mukaan kaupungissa asuminen lisäsi alkoholin kulutusta ja tupakointia, vaikka kaupunkimaisissa ympäristöissä ja varakkailla alueilla ollaan tavallista kiinnostuneempia terveydestä.

Mitkä muut asiat yhdistävät junantuomia? Listasimme.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
  1. Junantuoma haluaa kantakaupunkiin. Eniten syntyperäisiä stadilaisia asuu omakotitalovaltaisilla alueilla, esimerkiksi Torpparinmäessä, Paloheinässä ja Marjaniemessä.

    ”Kun muutin Helsinkiin ja vuokralle Ullanlinnaan, (itsekin junantuoma) esimieheni naureskeli, että maalaisen tunnistaa siitä, että se vuokraa asunnon Töölöstä, Etelä-Helsingistä tai Kalliosta.”
  2. Muualta muuttanut on todennäköisesti myös asunut monissa eri kaupunginosissa, eri puolilla kaupunkia. Stadilaiset liikkuvat usein paljon pienemmällä alueella.
  3. Muualta tullut myös kertoo asuvansa Helsingissä. Stadilainen kertoo tulevansa Paloheinästä tai Vuokista tai Suokista.
  4. Junantuoma punnitsee sanojaan tarkkaan. Onko noloa sanoa spora, kun ei ole oikeasti stadista? Hesasta puhuvat vain maalaiset, mutta stadikaan ei oikein sovi suuhun.

    ”Sanon ratikka, niin sanotaan Tampereellakin. Enkä vieläkään sano stadi, vaan ihan vain Helsinki. Ja sitten pitää miettiä kovasti, asuuko Sörkässä vai Sörkassa (isäni ehdotti myös muotoa Sorkassa),” kertoo paljasjalkainen stadilainen, joka muutti taaperona pois Helsingistä ja muuttui myöhemmin junantuomaksi.
  5. Muualta tullut joko muuttaa puhettaan yleiskielisemmäksi tai pitää niin tiukasti kiinni murteestaan, että muiden on vaikea ymmärtää häntä.

    ”Aidot helsinkiläiset eivät ymmärrä ainakaan sanoja ’lähtää’ eli lähdetään tai ’viilot auki’ eli että housujen vetoketju on auki.”

    Stadilaislähteemme mukaan junantuoman kuitenkin tunnistaa puheesta, vaikka tällä ei olisikaan mainittavaa murretta – se saattaa johtua siitä, että aidot helsinkiläiset kyllä tunnistaa, ja heitä on harvassa.
  6. Junantuomakin oppii ”puhuun”.

    ””Siihen vois vaik delaa”, sanoi yksi helsinkiläinen kaverini, kun asuin itse vielä muualla. Se kuulosti todella oudolta, mutta 15 vuodessa lyhyempi verbimuoto on tarttunut omaankin puheeseeni, vaikka aina välillä mietin, kuulostanko keski-ikäisenä junantuomana ihan daijulta. Hmm, käyttääkö kukaan enää sanaa daiju?”
  7. Muualta muuttanut voi aivan hyvin liikkua jalan matkoja, jotka pääsisi myös julkisilla.

    ”En edelleenkään pidä esimerkiksi kuuden kilometrin matkaa kotoa keskustaan ihan mahdottomana kävelymatkana. Monelle stadilaiselle on ollut ällistys, että oikeasti tykkään kävellä sen.” 
  8. Junantuoma ei koskaan ehdi oppia raitiovaunulinjoja ennen kuin ne jo muuttuvat. 3T, 3B, äh, liian vaikeaa – pakko turvautua Reittioppaaseen.
  9. Myös karttasovellus on usein käytössä kantakaupungissa, kun suunnistetaan uusiin paikkoihin.
  10. Maalta tullut ei koskaan tule pitämään metroa kotoisana. Bussissa matka sen sijaan taittuu stressittömimmin.
  11. Junantuoma jaksaa ihmetellä vanhoja taloja. Jännää, ettei näitä tosiaan ole vielä purettu? Eirassa kulkiessa tuntee olevansa ulkomailla.

Mitä piirteitä sitä yhdistät junantuomiin kaupunkilaisiin? Kerro kommenteissa! 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Alkuperäiset "stadilaiset" olivat Ruotsin keskiosista tänne rantautuneita maalaisia ja myöhemmin länsirannikolta pakkosiirrettyjä juntteja. Tämä siis jo vuosisatoja ennen junien keksimistä.

Jäi mieleen (no pun intended)

Olin kaverini kanssa 80- ja 90-luvun vaihteessa yökerhossa Valkeakoskella. Kaveri kävi tanssimassa paikallisen naisen kanssa, ja palattuaan takaisin totesi, että voi mikä juntti.
Kuinka niin, kysyin.
Tyttö ylpeästi kertoi asuvansa nykyään Helsingissä. Kaveri kertoi tuntevansa Helsinkiä jossain verrain, ja kysyi, että missä päin Helsinkiä tyttö asuu.
Vantaalla, vastasi tyttö.

Sisältö jatkuu mainoksen alla