Juopuneena Facebookin päivittäminen on suurin piirtein yhtä vakava rike kuin menisi kännissä auton rattiin. Kuva: Shutterstock
Juopuneena Facebookin päivittäminen on suurin piirtein yhtä vakava rike kuin menisi kännissä auton rattiin. Kuva: Shutterstock

On sääntöjä, joita ei ole kirjattu virallisesti mihinkään. Ne nyt vaan pitäisi tietää.

Joku roti, ei Facebookissakaan ihan miten tahansa sovi tykkäillä. Tarkista tästä, ovatko sinulla somen kirjoittamattomat lait hallussa.

Sääntö 1. Omista statuksista ei tykätä.

Ellet nyt sitten hae sillä jotain aivan erityistä pointtia. Poikkeustapauksista voidaan keskustella. Mutta omia profiilikuvia on jo kyllä todella noloa käydä peukuttamassa.

Sääntö 2. Sukupolvien kohtaaminen on riskialtista.

Jos esiteini-ikäinen sukulaispoika tai oma lapsesi ei ole hyväksynyt kaveripyyntöäsi, on ratkaisu todennäköisesti omaksi parhaaksesi. Älä hermostu saamastasi täti-leimasta. Sosiaalisessa mediassa päätyy aina näkemään vähän enemmän kuin toivoisi, kuiskuttelu kun on siellä paljon vaikeampaa kuin tosielämässä. Usko pois.

Sääntö 3. Alkoholi ja Facebook eivät sovi yhteen.

Juopuneena Facebookin päivittäminen on suurin piirtein yhtä vakava rike kuin menisi kännissä auton rattiin. Ei, ei ja ei.

Sääntö 4. On kohteliasta tykätä takaisin.

Hyväkäytöksinen facebookaaja käy peukuttamassa ainakin silloin tällöin sinun statuksiasi fanittavan tyypin juttuja, vaikka ne eivät olisi puoliksikaan niin nokkelia kuin omat juttusi.

Sääntö 5. Mysteeripäivityksissä ei ole mitään järkeä.

Jos päivityksessä lukee ainoastaan ”Miksi aina minä!?”, mutta kaverin kysyvään kommenttiin vastataan alla, ettei nyt huvita puhua asiasta, niin... Niin. Mikäs jutun postaamisen funktio nyt olikaan?

Sääntö 6. Kaikki toimintasi on enemmän tai vähemmän julkista.

Älä anna yksityisyysasetusten hämätä. Satojen kavereidesi kautta juttujasi voi selailla käytännössä kuka tahansa. Jos jonkin asian jakaminen Facebookissa epäilyttää, voi päässään tehdä vaikka seuraavanlaisen testin: voisitko julistaa saman asian korotetulla äänellä ruuhkabussissa?

Lue myös:

Facebook kielsi nännikuvat ja seksirehentelyt

Ovatko Facebookin yksityisyysasetuksesi kunnossa? Pieni dinosaurus kertoo

Facebook aikoo estää sinua julkaisemasta kännikuviasi

Muusikko ja tutkija Linda Urbanskin isä lähti, kun Linda ja hänen kehitysvammainen sisarensa Sandra olivat pieniä. Siitä saakka Linda on miettinyt, missä menevät rakkauden ja anteeksiannon rajat.

Tutkija ja muusikko Linda Urbanski, 32, viettää tänäkin vuonna joulun kuten aina – äitinsä, tätinsä, isäpuolensa ja pikkusiskonsa Sandran kanssa.

Sandralla on Downin syndrooma. Siskosten välit ovat läheiset.

– Olisin sydämestäni toivonut, että Sandra olisi saanut olla terve. Toisaalta olen kiitollinen siitä, että hän on elämässäni juuri sellaisena kuin on. Hän on opettanut minulle suvaitsevaisuutta, armollisuutta ja hetkistä nauttimista, Linda kertoo.

Sandran Downin syndrooma todettiin heti synnytyslaitoksella. Vuosi Sandran syntymän jälkeen Lindan isä jätti perheensä. Tuli avioero, isä aloitti tahollaan uuden elämän.

– Isäni ei kestänyt erityislapsen syntymää. Isä oli minulle tosi rakas. Yhtäkkiä häntä ei enää näkynyt. Kaipasin isää hirveästi koko lapsuuteni ajan, Linda sanoo.

”On asioita, jotka jollakin tasolla voi ymmärtää, vaikkei niitä hyväksykään.”

Vuosia myöhemmin, kun Lindan isä oli vakavasti sairas, hän pahoitteli esikoistyttärelleen tapahtunutta.

– Perheen hylkääminen on äärimmäisen julma teko, mutta annoin sen isälle anteeksi. Halusin antaa hänelle rauhan. Mikä oli tapahtunut, oli tapahtunut, Linda Urbanski sanoo.

– Maailma ei ole mustavalkoinen. On asioita, jotka jollakin tasolla voi ymmärtää, vaikkei niitä hyväksykään. Anteeksianto on valtavan tärkeää.

Linda Urbanski kertoo, millainen hänen suhteensa pikkusiskoonsa on, millaista oli yhdistää tutkijan ammatti muusikon työhön ja miten Sandra auttaa häntä rentoutumaan Me Naisten uudessa numerossa 50–51. Tuoreen digilehden voit lukea täältä.

Sohvikset katsovat televisiota, ja me katsomme heitä. Tänään heitä saa seurata 8 tuntia putkeen!

IS TV-LEHTI: Sohvaperunat on kätevä ohjelma. Se on hauskaa viihdettä. Sohvikset katsovat televisiota, ja me katsomme heitä. Nauramme siis itsellemme.

Sohviksista on myös tullut suomalaisten kavereita. Eiväthän ihmiset enää käy toistensa luona kylässä läheskään niin paljon kuin ennen, joten nämä toimivat hyvänä korvikkeena.

Lisäksi Sohvaperunoita katsomalla voi kelata aika nopeasti viikon tv-puheenaiheet – ja nyt myös koko syksyn puheenaiheet, sillä kauden kaikki jaksot esitetään perjantai-illan ja yön ratoksi putkeen!

Alkujaksossa tunteita nostattaa Vain elämää -sarja, jossa Kaija Koo esittää Sannin kappaleen Että mitähän vittua. Voimakas tulkinta saa kyyneleet useamman sohviksen silmiin.

Kummallisesti kuvioituja sukkiaan esittelevät turkulaiset Osku ja Juhani kuuluvat nyt erityisiin suosikkeihini.

Vihoviimeisessä jaksossa katsellaan Suomen suosituinta ohjelmaa eli Linnan juhlia. Loistavaa: tästä ne parhaat palat voi kerrata pikakelauksella.

Joka kaudella katsoja voi ihastua eri sohvakuntiin. Ukkiskerho on niittänyt mainetta, eikä se petä tälläkään kaudella, mutta itse tykkään rovaniemeläisparista eli Jormasta ja Soilesta iltapalalla tv:n ääressä. Myös helsinkiläisten nuorten Iidan ja Nellin juttuja kuuntelen hymyillen.

Kummallisesti kuvioituja sukkiaan esittelevät turkulaiset Osku ja Juhani kuuluvat nyt erityisiin suosikkeihini. He naureskelevat leppoisasti tv-ohjelmien erikoisille piirteille ja pienille ihmisille – kuitenkaan ketään halveksimatta.

Sohvaperunat, TV2 pe klo 21.00–4.57