"Siis v***u mikä idiootti, nyt mä kirjoitan kyllä tänne..." Nyt malttia, sillä niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Kuva: Colourbox
"Siis v***u mikä idiootti, nyt mä kirjoitan kyllä tänne..." Nyt malttia, sillä niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Kuva: Colourbox

Nyt loppuu se tulokseton räyhääminen.

Suvakki! Vajakki! Rasisti! Punavihermädättäjä! Viime aikoina Facebookin avaaminen on alkanut ahdistaa monia. Ei olekaan enää kivoja kissavideoita vaan käynnissä on kuitenkin vain joku sapekas "keskustelu" maahanmuutosta, hallituksen leikkauksista, feminismistä, lastenkasvatuksesta, ruokavaliosta... No, someraivo nyt saattaa nykyään roihahtaa melkein mistä vaan.

Brittifeministi Caitlin Moran sai tarpeekseen nettitorailusta ja laati ohjeet, kuinka välttää riidat ja argumentoida rakentavasti. Moran kehottaa muun muassa kiinnittämään huomiota viestin äänensävyyn, välttämään kyynisyyttä, olemaan armollinen ihmisille, jotka eivät ole täydellisiä ja mikä tärkeintä: olemaan kiva. Moranin kaikki ohjeet voit lukea täältä.

Entinen kansanedustaja Ulpu Iivari osallistuu jatkuvasti erilaisiin keskusteluihin ja debatteihin sosiaalisessa mediassa. Hän myös aloittaa itse keskusteluja aktiivisesti ja hänen avauksiaan jaetaan ahkerasti. Iivarin keskustelutyyliä kuvataan rauhalliseksi ja rakentavaksi. Hän ei räyhää, hauku tai sorru alatyylisiin ilmaisuihin vaikka olisi eri mieltä. Miten se onnistuu? Iivari neuvoo.

1. Käyttäydy sosiaalisessa mediassa ihan kuin kahvipöydässäkin.

”Asioista voi olla eri mieltä, mutta älä ala loukkaavaksi tai mene henkilökohtaisuuksiin – kuten et menisi kasvotustenkaan. Sosiaalisessa mediassakin pitää käyttäytyä ihan yhtä sivistyneesti kuin illallis- tai kahvipöydässä."

2. Esitä eriävät mielipiteet kysymysten kautta.

”Jos olen eri mieltä tai haluan esittää vastakkaisen näkemyksen, teen sen usein pehmeästi kysymysten kautta: Olisikohan näin? Voisiko olla?”

3. Jos et pidä jostakin, sitä ei ole pakko sanoa.

”Jos joku kertoo ostaneensa oikein hyvää vasikanrintaa ja valmistaneensa siitä tillilihaa, niin älä kerro, että sinä inhoat tillilihaa, vaikka niin olisikin. Sillä hohhoijaa: jos ei tykkää jostain, sen voi pitää ihan itsellään.”

4. Hillitse ärsytyksesi.

”Kyllä minuakin ärsyttävät monet asiat somessa kuten ihmisten sairauskertomukset tai huono suomen kielen käyttö. Hillitsen silti itseni. Toisten yhdyssana- ja oikeinkirjoitusvirheiden korjaileminen on vain turhaa provosointia. Mutta jos jollakin on virheellistä tietoa, se pitää tietenkin oikaista. Minäkin olen löytänyt itseni puolustamasta Anne Berneriä, vaikkei minulla siihen mitään velvollisuutta olisikaan.”

5. Tiedä, mitä kommentoit ja mistä keskustellaan.

”Ihmiset kommentoivat nykyään ihan liikaa asioita perehtymättä niihin. Kommentoidaan esimerkiksi jaettuja linkkejä lukematta koko tekstiä. Tai sitten kommentoidaan ihan asian vierestä, lukematta alkuperäistä keskustelua. Jos kommentoin jotakin, perehdyn asiaan tai vähintäänkin luen ensiksi, mitä muut ovat jo siitä sanoneet.”

6. Älä lokeroi, oleta tai yleistä.

"Älä esitä olettamuksia kuten 'poliitikko ei tunne tavallisen ihmisen elämää', tai 'mistä sinäkään mitään tiedät, kun tulet niin hyvin toimeen'. Emme voi kuitenkaan koskaan tietää kaikkea toistemme taloudellisesta tilanteesta tai henkilökohtaisista kokemuksista.

7. Heivaa ikävät "ystävät".

”Miksi sosiaalisessa mediassa pitäisi viettää aikaa ikävien ihmisten kanssa, jos sitä ei tee oikeassakaan elämässä? Jos joku on koko ajan kauhean negatiivinen ja saa voimaan huonosti, minusta hänet voi poistaa kavereistaan. Siitä välittämättä, että oma somekupla ehkä pienenee."

8. Ole positiivinen.

”Ole kiva muille ja muista maltti. Silloin tulet kuulluksi ja sulla on paljon kavereita.”

Aika helppoa?

Psykoterapeutti Maaret Kallio on kiitollinen pitkästä parisuhteestaan ja lapsistaan. – Perhe ja lapset eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Psykoterapeutti ja tietokirjailija Maaret Kallio täytti viime elokuussa 40 vuotta.

– Juhlin synttäreitäni isosti ystävien kanssa. 40 oli hyvä paikka miettiä, miten olen elänyt, mitä saanut ja mitä haluan tehdä. Olen vanha sielu, eikä minulla ole ikinä ollut ikäkriisiä. Odotan innolla seuraavaa vuosikymmentä, Maaret kertoo.

Uusi vuosikymmen tuo tullessaan ainakin lisää opiskelua, sillä Maaret kouluttautuu parhaillaan kouluttaja-pyskoterapeutiksi. Opinnot sisältävät teoriaopetuksen lisäksi 125 tuntia psykoterapiaa.

– Ilman pitkiä terapioitani kykyni lukea mieltäni ja tapojani olisi huomattavasti heikompi. Jos en itse voisi hyvin, en voisi auttaa ketään. Tätä työtä ei pystyisi tekemään, jos jäisin vapaa-ajalla liiaksi pohtimaan asiakkaiden ongelmia, hän sanoo.

Jaksamisessa Maaretia auttaa se, että hän on perheenäiti. Perheeseen kuuluvat aviomies ja kaksi lasta. Maaretille perhe on lähestulkoon koko elämä.

– Toivoin pitkää ja hyvää parisuhdetta sekä lapsia, ja olen äärimmäisen kiitollinen, että sain ne. Perhe ja lapset eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Jaksamisessa auttaa myös se, että Maaret sammuttaa sähköpostinsa eikä käy somessa arkisin enää kello 18:n jälkeen.

Maaret kertoo käsitelleensä terapiassa myös omaa lapsuuttaan. Hän on nelilapsisen perheen toinen lapsi, ja luonnehtii lapsuudenperhettään puuhakkaaksi ja tavalliseksi monella tapaa. 

Mitä tietokirjailija ja Lujasti lempeä -bloggaaja kertoo kirjoittamisesta? Entä parisuhteesta ja lempimaastaan? Lue Maaretin Elämäni numeroina -haastattelu Me Naisten tuoreimmasta numerosta 3/2018. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

Kun Antti Holma sairastui melanoomaan, Armi Toivaselta lähti heti viesti, joka päättyi sanoihin: Jos haluat puhua, täällä olen.

Näyttelijä Antti Holma kertoi viime keväänä Instagramissa sairastuneensa melanoomaan. Muiden suomalaisten tapaan Antin ystävä, näyttelijä Armi Toivanen, kuuli asiasta somen välityksellä. Antille lähti heti yksinkertainen mutta lämmin viesti, joka päättyi sanoihin: Jos haluat puhua, täällä olen.

– Armin viestistä välittynyt mutkaton asenne helpotti oloani syövän aiheuttaman myllerryksen keskellä, Antti muistaa.

Siihen, ettei hän kertonut diagnoosista yhdellekään ystävälleen henkilökohtaisesti, oli tietty syy.

– Ennen somepostausta diagnoosista tiesivät vain vanhempani ja neljä pikkusiskoani. He järkyttyivät niin, ettei minulla ollut enää voimia soittaa kavereille ja käydä taas läpi samoja tunnekuohuja, Antti selittää.

Vasta kesällä hän pääsi puhumaan sairaudesta kasvokkain Armin kanssa. Ystävän rauhallisesta, koruttomasta suhtautumisesta oli apua.

– Armille sanoin suoraan, ettei syöpä ahdistanut eikä pelottanut, vaan otti raskaasti päähän. Hänelle myönsin, etten ensimmäisenä miettinyt kuolemaa, vaan sitä, miten ihmeessä tungen syöpäleikkauksen täpötäyteen kalenteriini, Antti kertoo.

"Kovassa paikassa tärkeintä on läsnäolo. Se, ettei jätä kolauksen kokenutta yksin."

– Armi ymmärsi hyvin myös sen, että vakavan sairauden edessä voi iskeä sellainenkin asia kuin turhamaisuus. Eniten harmitti se, etten leikkauksen jälkeen päässyt salille pariin viikkoon.

– Omat menetykseni ovat opettaneet, että kovassa paikassa tärkeintä on läsnäolo. Se, ettei jätä kolauksen kokenutta yksin, Armi sanoo.

– Kunnioitus toista kohtaan on sitä, ettei vaikeissakaan tilanteissa lässytetä eikä säälitellä.

Armi Toivanen ja Antti Holma kertovat, miten he tutustuivat, ystävystyivät ja mitä he tuumivat toistensa ihmissuhdekuvioista. Entä millaista on tehdä yhdessä töitä? Lue Me Naisten uudessa numerossa 3/2018. Tuoreen digilehden voit lukea täältä.