Kirjasto, oma koti tai salainen huone työpaikalla? Tee tärkeät, keskittymiskykyä vaativat työt jossain muualla kuin siellä, missä ahkeroit joka päivä. Kuva: Shutterstock
Kirjasto, oma koti tai salainen huone työpaikalla? Tee tärkeät, keskittymiskykyä vaativat työt jossain muualla kuin siellä, missä ahkeroit joka päivä. Kuva: Shutterstock

Tämä juttu on kaikille niille, jotka huomaavat olevansa jatkuvasti tilanteessa, jossa tärkeää työtehtävää ei saa edistettyä.

Aikaa kyllä löytyy, mutta keskittymiskykyä ei! Kiireisen työympäristön tai muiden päälle painavien työtehtävien takia se tärkein, ehkä luovuutta vaativa homma tulee hoidettua pinnallisesti räveltäen. Miksi varata aikaa jollekin, jos työn aikoo tehdä keskinkertaisesti? Siksipä olisikin tärkeää, että projekteihinsa osaisi keskittyä.

Fast Company kokosi vinkkejä lisää keskittymiskykyä kaipaaville. Näillä vinkeillä uppoudut toivottavasti hommiisi paremmin.

Aloita ajoissa. Jos siirrät tärkeän hommasi tekemistä siihen pisteeseen, että se on muuttunut tärkeästä kiireelliseksi, on jo myöhäistä. Aloita hommasi ajoissa varaamalla palaveriaika itsesi kanssa. Maanantaina kello 12 voisi olla hyvä hetki pitää tunnin palaveri, jonka aikana edistät vain suurta projektiasi. Varaa se heti. Silloin sinulla on vielä aikaa keskittyä siihen, mitä teet.

Etsi sopiva hetki. Kesken työpäivän ei ole ehkä paras hetki yrittää keskittyä johonkin suureen. Sen sijaan hetki voisi olla silloin, kun muut eivät ole vielä tulleet töihin. Tai vaikkapa suoraan lounaan jälkeen, kun olet pitänyt tauon ja ryhdyt uudestaan tuumasta toimeen.

Vaihda paikkaa. Luo itsellesi tila, jossa teet tärkeitä, luovuutta ja keskittymiskykyä vaativia töitä. Voisiko se olla kahvila? Jotkut työskentelevät rentouttavassa taustahälyssä ja uudessa ympäristössä paremmin. Toisille tällainen paikka on oma koti. Tärkeintä on, että mikä tahansa paikka onkaan, et tee siellä arkisia töitä. Pidä paikkaa pyhänä. Se on omistettu vain kaikkein vaativimmille hommille.

Jätä tietokone! Kävele, hae kahvia, haukkaa happea. Sen jälkeen tartu vaikka kynään ja paperiin, yritä tietokonetyön sijaan panna ajatuksesi ylös paperille. Ehkä luovuutesi puhkeaa pienen tauon jälkeen ja uusin apuvälinein kukkaan?

Varaa aikaa tärkeälle. Sähköpostisuo, tuttu juttu! Tärkeisiin viesteihin on vastattava, mutta samalla hommia pitäisi saada edistettyä. Varaa tietyn verran aikaa sille, että keskityt tärkeään projektiisi, sen jälkeen unohda se hetkeksi ja vastaile sähköposteihin. Toinen tapa on luoda itselleen välietappeja. Kun pääset yhdelle etapille, voit keskittyä hetken johonkin muuhun. Kunhan muistat palata taas tärkeän projektin pariin sen jonkin muun, vaikkapa sähköposteihin vastaamisen, jälkeen.

Turvaa työkaveriin. Jos et selviä hommasta yksin, pyydä apua kollegalta. Ehkä hänelläkin on iso projekti, joka kaipaa keskittymistä? Varatkaa yhdessä aika projektienne edistämiselle, tsempatkaa toisianne. Viimeisenä oljenkortena voit laittaa pomosi asialle. Pyydä, että hän vaatii sinulta tasaisesti väliaikatietoja. Pieni painekin helpottaa!

On aika hemmetin vaikeaa rakastaa kroppaa, joka paisuu yhden syksyn aikana lähes seitsemän kiloa.

Kuten useimmat tuntemani naiset, olen ollut ulkonäkööni tyytymätön noin kahdeksanvuotiaasta. Nyt olen oppinut, etten saisi olla. Olisi trendikkäämpää syleillä näitä ainutkertaisia muotojani ja arvostaa sitä, mihin kehoni pystyy, ei sitä, miltä se näyttää.

Kanankakat. Siitä on kehopositiivisuus kaukana, kun yhden syksyn aikana lihoo lähes seitsemän kiloa. Yhtään ei tee mieli syleillä näitä entisten kurvien päälle kasvaneita uusia kurveja. Ne tarkoittavat, että saan kantaa taas läjän lempifarkkuja ja hintavia ulkovaatteita kirppiskeräykseen.

Paisuminen tuntui lisäksi epäreilulta. Syksyn ajan olin treenannut enemmän kuin ikinä, noin neljästi viikossa. En mässäillyt, mutta ehkä juoksukoulu kasvatti ruokahaluani samaan tahtiin kuin lähestyvät nelikymppiset hidastivat aineenvaihduntaani. (Vai hidastivatko sittenkään? Taas yksi asia, josta niillä mokomilla on kiistanalaisia näkemyksiä.)

Hetken sain kyllä uskoteltua itselleni, että lisäkilot ovat vain lihasmassaa. Ehkä viidesosa niistä onkin.

 

”Muinoin, kun vielä verhouduimme mammutinnahkoihin, 38-vuotias nainen oli lähinnä biojätettä. Minun kehoni ei ole.”

Ironista on, että biologian puolesta voisin olla kehooni aika tyytyväinen. Muinoin, kun vielä verhouduimme mukavasti väljiin mammutinnahkoihin emmekä pillifarkkuihin, 38-vuotias nainen oli lähinnä biojätettä. Minun kehoni ei ole.

Se jaksaa juosta kympin ja hiihtää kaksi. Se kyykkää neljä tuntia putkeen (suppilovahveroiden perässä, ei muuten), kiipeää leikkipuistossa hämähäkinverkon huipulle ja nostaa kymmeniä kiloja suorille käsille. Se on tehnyt lähes tyhjästä, synnyttänyt ja ruokkinut kolme uutta ihmistä. Loistokapine oikeastaan.

Saan kai silti vähän surra sitä, minkä olen menettänyt? Nimittäin luottamukseni siihen, että reippaasti liikkumalla ja fiksusti syömällä pysyn sen näköisenä kuin toivon.

”En aio olla loppuelämääni pussikeittodieetillä tai tuplata treenimäärääni nykyisestä, joten näillä mennään.”

Kun kehopositiivisuus tuntuu liian vaikealta, treenaan kehorealismia. En aio olla loppuelämääni pussikeittodieetillä tai tuplata treenimäärääni nykyisestä 3-4 kerrasta viikossa, joten näillä mennään. En ehkä enää koskaan mahdu siihen 38-kokoiseen ruusumekkoon, jossa muutama vuosi sitten juhlin veljeni häitä, mutta voin ostaa uuden ja yhtä kauniin, kokoa 42.

Ei kehoaan tarvitse joka päivä niin ylenpalttisesti rakastaa, mutta sen kanssa kannattaa tulla toimeen. Tämän minäkin yritän muistaa – myös sitten, kun (yllättävän pian) kroppani lakkaa olemasta biologinen loistokapine.

Kysely

Oletko tyytyväinen ulkomuotoosi?

Jos selviää!

Tuntuuko siltä, että vaalikeskustelut eivät paljasta tarpeeksi eroja presidenttiehdokkaiden välillä? Haluaisitko tehdä äänestyspäätöksesi mieluummin höpöhöpöjuttuihin ja mutu-tuntumaan nojaten? Hyvä! Tässä on sinulle sopiva vaalikone, joka paljastaa sielunkumppanuutesi asteen eri ehdokkaiden kanssa. Vastaukset on koottu Helsingin Sanomien, Ilta-Sanomien ja Ylen artikkeleista sekä omasta päästä.