Minna Uimonen, 51, valtiotieteiden tohtori. Opiskellut 12 vuotta. Työmarkkinatuella, 560 €/kk. Opiskelu kannattaa? Minna Uimonen on aloittanut töiden toivossa uudet opinnot. Nykytuloilla hän ei pysty edes korjauttamaan polkupyörää. Kuva: Susanna Kekkonen
Minna Uimonen, 51, valtiotieteiden tohtori. Opiskellut 12 vuotta. Työmarkkinatuella, 560 €/kk. Opiskelu kannattaa? Minna Uimonen on aloittanut töiden toivossa uudet opinnot. Nykytuloilla hän ei pysty edes korjauttamaan polkupyörää. Kuva: Susanna Kekkonen

Työtä ilman palkkaa, jatkuvaa pihistelyä ja turhauttavaa epävarmuutta. Tohtoriksi väitelleet Minna, Jiri ja Pälvi kertovat tarinansa.

Olo tuntuu kankealta. Minna Uimonen seisoo Helsingin yliopiston luentosalin puisessa puhujanpöntössä housupuku yllään. Taso, jolle puhepaperit lasketaan, on liian alhaalla, eikä tekstiä näe lukea kunnolla. Jännitys kasvaa entisestään, kun sali täyttyy kuulijoista.

Vielä viimeinen kahdenkymmenen minuutin puristus. Sitten Minna on virallisesti valtiotieteiden tohtori.

Väittelytilaisuus sujuu hyvin. Jännitys laukeaa ja olo kevenee: Minna on saanut ison projektinsa päätökseen. Karonkkaa juhlitaan Kaapelitehtaalla, missä dj tanssittaa juhlakansaa aamuun asti. Illasta jäävät mieleen hyvä ruoka, juoma ja hulmahtava helpotuksen aalto.

Tuosta tammikuisesta päivästä on kulunut kohta 15 vuotta.

Kaikki tulot menevät vuokraan

Pyörä kaipaisi huoltoa, mutta ei voi mitään. Minnalla, 51, ei ole varaa korjauttaa ainoaa kulkupeliään. Kuukausittaisen työmarkkinatuen kaikki noin 560 euroa menevät vuokraan.

– Työttömyyden takia olen joutunut kohtaamaan köyhyyttä. Hyvä, että pystyn maksamaan vuokrani, Minna kertoo.

Minna viimeisin työsuhde yliopistolla päättyi vuoden 2011 lopussa. Valmistumisensa jälkeen hän ehti työskennellä yliopiston lehtorina sekä apurahatutkijana. Sitten hän jäi työttömäksi.

Nyt Minna joutuu punnitsemaan tarkkaan kaikki hankintansa. Uusia vaatteita hän ei voi ostaa, eikä elokuvissa tai konserteissa käyminen sovi budjettiin.

– Opiskeluaikana en murehtinut raha-asioita ollenkaan. Nyt elän kädestä suuhun, Minna kuvailee.

Minna on osa räjähdysmäisesti kasvavaa työttömien tohtoreiden joukkoa.

Suomessa on noin 315 000 työtöntä työnhakijaa, joista noin 40 0000 on korkeasti koulutettuja. Työttömien tohtoreiden määrä on melkein kaksinkertaistunut kahden viime vuoden aikana. Eniten työtä vailla olevia on biologian ja biokemian alalla. Varmimmin työllistyvät lääketieteistä, oikeustieteistä ja psykologiasta valmistuneet.

Moni kouluttautuu tohtoriksi paitsi tutkijan ura kiikarissa mutta myös siksi, ettei oman alan töitä yksinkertaisesti ole tarjolla. Kuitenkin vain noin kolmasosalle tohtoriksi väitelleistä on tarjolla akateemista työtä, koska yliopistotkaan eivät ole säästyneet taloudellisilta vaikeuksilta.

Yhä useammin tohtoriksi väitelleillä on edessään yhtä kivinen tie kuin muillakin työnhakijoilla. Monesti tohtorit kilpailevat samoista töistä vastavalmistuneiden maistereiden kanssa. Niin Minnakin.

– Monesti juuri valmistuneet kiilaavat työnhaussa minusta ohi.


Jiri Nieminen, 35, yhteiskuntatieteiden tohtori. Opiskellut 13 vuotta. Tulot n. 1500 €/kk. Jiri Nieminen on yksi 40 000 korkeakoulutetusta työttömästä. Työttömien tohtorien määrä on melkein kaksinkertaistunut kahden viime vuoden aikana. Kuva: Rami Marjamäki

Ilmaista työvoimaa

Myös tamperelainen yhteiskuntatieteiden tohtori Jiri Nieminen, 35, tietää, ettei tohtorin titteli automaattisesti avaa ovia työmaailmaan. Jiri väitteli tohtoriksi keväällä 2013. Hänen toiveissaan oli työllistyä tutkijaksi yliopistolle ja elää vapaata ”taiteilijaelämää”.

– En halunnut kituuttaa opintotuella, vaan valmistua nopeasti ja ryhtyä töihin, Jiri kertoo.

Töitä ei kuitenkaan ole ollut tarjolla riittävästi. Pari kuukautta Jiri on ollut pätkätöissä tutkijana ja tuntiopettajana, muun ajan työttömänä. Se aika on kulunut apurahahakemuksia laatiessa.

– Käytän vuodessa ainakin pari kuukautta hakemusten täyttämiseen ja tutkimussuunnitelmien kirjoittamiseen. Käytännössä se on jo puoliksi tehtyä tutkimustyötä, Jiri kertoo.

Työttömyys on ollut karvasta niellä. Ennen valmistumistaan Jiri oli luottanut siihen, että töitä riittäisi. Hänen väitöksensä miespoliitikkojen tutkimisesta ja käsitteellistämisestä sukupuolisina toimijoina herätti kiinnostusta myös akateemisen maailman ulkopuolella.

– Kaikki aika on ollut yhtä nyhjäämistä ja apurahahakemuksien täyttämistä. Kai tämä on sitä kaavailemaani ”taiteilijaelämää”, Jiri naurahtaa.

Apurahahakemusten lisäksi Jiri kirjoittaa tieteellisiä artikkeleita, kuten moni muukin tohtori. Sitä työtä tehdään usein ilmaiseksi.

– Olin ajatellut, etten tekisi töitä ilman palkkaa, mutta olen luopunut ajatuksesta. Jotta voisin jatkossa saada tutkimusrahoitusta, on julkaistava artikkeleita ilman korvausta. Myös ammattitaitoa on jotenkin pidettävä yllä.

Usein Jiri tarkkailee, ketkä ovat niitä onnekkaita, jotka onnistuvat saamaan apurahoja. Joskus hakemus on myönnetty tutkimussuunnitelmalle, joka on ollut samansuuntainen kuin Jirin suunnitelma. Silloin on kirpaissut.

– Ehkä heillä on ollut hienompi cv tai paremmat suosittelijat.


Pälvi Rantala, 41, filosofian tohtori. Opiskellut 13 vuotta. Ansiosidonnaisella päivärahalla. Pälvin työtilanteen epävarmuus vaikuttaa hänen koko perheeseensä. ”Pätkätyöläisenä en voi suunnitella elämääni kovin pitkälle.” Kuva: Timo Lindholm

Osaamista on, töitä ei

Työttömänä ei ole juuri varaa nirsoilla. Rovaniemeläinen Pälvi Rantala, 41, saattaa joutua muuttamaan pois rakkaasta kotikaupungistaan, jos sattuu saamaan työpaikan muualta.

– Tiedän, että Lapissa on töitä vähän, mutta täällä ovat kontaktini ja verkostoni ja ennen kaikkea perheeni. En haluaisi lähteä täältä, Pälvi sanoo.

Kulttuurihistoriaa opiskellut Pälvi väitteli filosofian tohtoriksi keväällä 2009. Tohtorinhattu ei ollut koskaan hänelle itseisarvo. Sen sijaan tutkimuksen tekemistä Pälvi on aina rakastanut. Siksi työ tutkijana oli tulevaisuuden haaveammatti.

Pälvin työttömyys merkitsee epävarmaa elämää myös puolisolle ja kahdelle lapselle. Arjesta puuttuu säännöllisyys. Hän on siihen jo tottunut, mutta perheen kannalta toisenlainen elämäntilanne olisi helpompi.

– Kun töitä on tarjolla, työskentelen tosi paljon. Joudun aina tekemään parhaani ja antamaan kaikkeni, ja se on hyvin raskasta. Läheisillekin tilanne on ahdistava, Pälvi pohtii.

Vastikään Pälvi havahtui ajatukseen, ettei ole koskaan osannut ennustaa, mitä töitä tekisi seuraavien kahden vuoden kuluttua.

– Olen jo hyvin tottunut epävarmuuteen. Pätkätyöläisenä en voi suunnitella elämääni kovin pitkälle. Aina on lopulta löytynyt jokin työprojekti, vaikka lyhytkin, Pälvi kertoo.

Vaihtuvat työprojektit ja työyhteisöt vaikuttavat siihen myös siihen, että toisinaan Pälvi epäröi, arvostaako kukaan hänen työpanostaan.

– Välillä tuntuu, että on ihan sama, miten paljon tai miten hyvin työskentelen, ei sillä oikeastaan ole väliä. Mielestäni on hullua, että nyt, kun osaamista olisi, ei ole töitä.

Takaisin opiskelemaan

Vaikean työllisyystilanteen takia moni tohtori työskentelee alalla, joka ei vastaa omaa koulutusta. Osa ryhtyy opiskelemaan uudestaan toiselle alalle, jossa tekevälle löytyy töitä.

Jiriä harmittaa, ettei hän opiskellut aikanaan jotain käytännöllistä alaa. Opiskeluaikana tulevaisuudenkuva vapaasta tutkijantyöstä ajoi pänttäämään teoreettisia aineita, kuten filosofiaa ja sosiologiaa.

– Olisi kuitenkin kannattanut suojata selusta, ja opiskella käytännönläheisiä aineita, Jiri sanoo.

Jiri on pohtinut, että jos saisi nyt valita, hän ei olisi suorittanut yliopistotutkintoaan niin nopeasti. Tänä syksynä hän on päättänyt korjata tilanteen ja ryhtynyt täydentämään maisterinopintojaan.

– Aion suorittaa historian, yhteiskuntaopin ja filosofian opettajan pätevyyden ja hakea töitä toiselta asteelta. Tosin voi olla, että myös opettajien työttömyystilanne on heikentynyt.

Osaako tohtori keittää kahvia?

Myös Minna on hakenut uudestaan opiskelemaan eri koulutusohjelmiin, mutta ei ole toistaiseksi saanut opiskelupaikkaa.

– Sairaanhoitajakoulutukseen pääsy edellyttää aikaisempaa työkokemusta alalta. Työvoimapoliittisen koulutuksen valinnoissa nuorisotakuun piiriin kuuluvat alle 30-vuotiaat kiilaavat minusta ohi. Se on hyvin turhauttavaa, Minna sanoo.

Nyt Minna haaveilee työllistyvänsä täyspäiväisesti alalle, joka ei vastaa hänen koulutustaan. Hän haluaisi työskennellä maahanmuuttajien kanssa ja on aloittanut suomi toisena kielenä -opinnot. Jos työpaikka maahanmuuttotyöstä aukeaisi, olisi Minna heti valmis pakkaamaan tavaransa ja muuttamaan työn perässä pois pääkaupungista.

– Uskon, että voisin olla aktiivinen työntekijä vielä 68-vuotiaanakin, ainakin todennäköisemmin kuin kuormittavia duunarihommia nuoresta asti tehneet.

Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan syyskuussa pitkäaikaistyöttömiä, eli vähintään yli vuoden yhtäjaksoisesti työttöminä olleita oli lähes 93 000. Kovaa vauhtia kasvaa etenkin korkeakoulutettujen pitkäaikaistyöttömyys. Tällä hetkellä heitä on noin 12 000.

Vaikka rovaniemeläinen Pälvi ei ole vielä pitkäaikaistyötön, hän on ryhtynyt jo pohtimaan, mikä voisi olla lääke työttömyyteen. Tänä syksynä Pälvi alkoi ensimmäistä kertaa valmistumisensa jälkeen pohtia, pitäisikö sittenkin etsiä käytännönläheistä työtä.

– Olen harkinnut, että voisin hakeutua opiskelemaan vaikkapa saamelaisalueen koulutuskeskukseen. Se olisi jotain täysin uutta, Pälvi innostuu.

Ennen tohtorintutkintoaan hän on työskennellyt päiväkodissa, siivoojana sekä keikkamuusikkona. Ajatus uusista opiskeluista tuntuu sekä hullulta että kutkuttavalta. Pälvi haluaisi näyttää, ettei tohtoriksi väitellyt ole käytännön elämässä poropeukalo.

– Jotkut kysyvät, keitänkö enää kahvia kotona. Se on uskomatonta! Eihän akateemisuus sulje pois käytännön taitoja.

Lue myös:

Pitkäaikaistyöttömät mummo, äiti ja poika: "Aluksi ruuan hakeminen jonosta oli vaikeaa"

Kun yksi työ ei riitä – Sirpa ja Satu tekevät kahta työtä, jotta palkka riittää elämiseen

Kansanedustaja Sari Sarkomaa kertoo suru-uutisesta Facebookissa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa, 52, kertoo virallisilla Facebook-sivuillaan suru-uutisesta: hänen nuorin pikkuveljensä on kuollut. 

– Nuorin pikkuveljeni on menehtynyt. Suruviesti saavutti minut 7.12. iltapäivällä. Jupan ystäville suru-uutinen tiedoksi. Jupaa ei enää ole, Sarkomaa on kirjoittanut Facebookiin.

Sarkomaa on omistanut päivityksessään koskettavan runon veljelleen.

Pikkuveljelleni

Ikinä ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän
Yhtäkkiä elämäsi loppuikin tähän

Lähdit niin hiljaa
Että vain aamu kuuli
Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli

Kiitos yhteisistä lapsuuden vuosista
Ja vuosista sen jälkeen
Uskon että sinun on nyt hyvä 
Taivaan kodissa olla

IS TV-LEHTI: Tokiossa työmatkalla oleva komea ja menestynyt Sebastian (Ebon Moss-Bachrach) edustaa kannattavaa firmaa, jolla pyyhkii erinomaisesti Japanissa. Vaikka bisnekset sujuvat, miehen menneisyydestä kumpuaa syvä suru.

Hotellilla hän jatkuvasti törmää mysteerisen kauniiseen Claireen (Elisabeth Moss). Heidän välillään on selkeää kemiaa. Kaksi vieraassa maassa kohtaavaa amerikkalaista päätyvät viettämään kiihkeän yön. Kaikki ei ole kuitenkaan siltä, miltä näyttää. Molempien menneisyydestä löytyy asioita, jotka ovat enemmän yhteisiä kuin kumpikaan voisi edes kuvitella.

Pääosaa esittävä Moss-Bachrach on näytellyt Girls-sarjassa. Moss on puolestaan nähty muun muassa The Handmaid’s Tale - ja Mad Men -sarjoissa.

Lyhytelokuvan takana ovat Girls-sarjaa tehneet Lena Dunham ja Richard Shepard.

– Halusin tehdä intiimin rakkaustarinan pienen työryhmän kanssa. Halusin, että se on jotain kaunista suoraan sydämestä. Olin onnekas, koska sain näin hyvät näyttelijät ja sijainti on yhtä romanttinen ja mysteerinen kuin tarina itsessään, Shepard on sanonut projektista.

Tokyo Project, HBO Nordic ma 11.12. alkaen