Median huomio on taattu, kun mimmit nakuilevat. Mutta huomaako kukaan itse asiaa? Helmikuussa Femen-naiset vastustivat Milanossa muotimaailmaa. Kuva Getty Images
Median huomio on taattu, kun mimmit nakuilevat. Mutta huomaako kukaan itse asiaa? Helmikuussa Femen-naiset vastustivat Milanossa muotimaailmaa. Kuva Getty Images

Feministisen Tulva-lehden päätoimittaja ei tuomitse tissien näyttämistä, mutta kritisoi Femen-järjestöä islaminvastaisuudesta. Paidan riisuminen tosin saattaa olla tehoton keino ajaa muita kuin rintoihin liittyviä asioita.

Ensin huomaa rinnat. Pieniä, ­isoja, pyöreitä ja pystyjä. Aika kivoja. Vasta sitten katse kiinnittyy teksteihin. Minun ruumiini, minun sääntöni. Olen vapaa. Ei sharialle.

Nakumielenosoituksista on tullut kansainvälinen ilmiö. Rinnat paljaina on vastustettu islamia, muotitaloja, jalkapallon mestaruuskisoja ja Ikeaa, joka photoshoppasi katalogistaan naiset pois Saudi-Arabiassa. Alun perin tissiprotestin lanseerasi ukrainalainen Femen-ryhmä, mutta sittemmin paljastelua on nähty myös Ranskassa, Englannissa ja Venä­jällä. Elokuussa kolme naista osoitti Helsingissä yläosattomissa mieltään Pussy ­Riotin puolesta.

Ilman paitaa heiluminen herättää hämmennystä feministeissä. Voiko ­vilauttelulla saada jotakin aikaiseksi ­vai huomataanko vain rinnat, ei asiaa?

Feministisen Tulva-lehden vt. päätoimittaja Atlas Saarikoski ei pidä Femenistä, sillä hänestä liike on islamin­vastainen. Tissien näyttämistä Atlas ei tuomitse.

– Paidan riisuminen on tosin ehkä ­tehoton keino silloin, kun tavoitteena on ajaa muita kuin rintoihin liittyviä poliit­tisia kysymyksiä.

Niitäkin on Atlaksen mielestä ihan tarpeeksi: esimerkiksi se, että rinnat ovat niin seksualisoidut, ettei nainen voi liikkua yläosattomissa kuten mies. Tai se, että imettämistä ei aina suvaita julkisilla paikoilla.

Brittitutkija Imogen Taylorin mukaan alastomuus on otettu käyttöön, koska perinteinen demokraattinen vaikuttaminen ei ole toiminut. Femenkin sai ­alkunsa Ukrainassa, joka on tunnettu huonosta ihmisoikeustilanteestaan. Kun opiskelijanaiset eivät saaneet huomiota tavallisilla marsseilla, he keksivät riisua paitansa ja raapustaa iskulauseensa iholle. Naiset myös äkkäsivät, ettei poliisi uskalla tarttua alastomiin mielenosoittajiin.

Paljastelijoiden on kritisoitu vahvis­tavan stereotyyppistä naisihannetta. ­Riveissä ei ole näkynyt ylipainoisia tai vaikkapa rintasyövän sairastaneita. ­Mallinvartaloiset kaunottaret lantio­farkuissaan näyttävät aktivistien sijasta topless-tarjoilijoilta. Vastustaessaan naisruumiin esineellistämistä nakuilijat ovat itse osallistuneet siihen.

Atlas ei kuitenkaan halua moralisoida topless-mielenosoittamista sinänsä.

– Loppujen lopuksi kaikkien pitäisi ­aina itse saada päättää, missä tilanteessa riisuutuu.

Joillakin niitä ei ole ollenkaan ja joillakin vaikka muille jakaa. Arvaatko hiusten perusteella, ketkä julkisuuden henkilöt ovat kuvissa?

 

Hyönteisruoka on saapunut Suomeen ja siitä povataan maailman ruokakriisin pelastajaa. Mutta miltä se maistuu? Vai maistuuko miltään?

”Hieman makea”, ”jännä jälkimaku”, ”yksinään vähän tunkkainen”, ”mielenkiintoisella tavalla huokoinen”.

Näin Me Naisten raati kuvaili Belgiassa kasvatettujen ja uunissa paahdettujen kokonaisten kotisirkkojen makua hyönteisruokatestissä.

Granolassa kotisirkat olivat silmällä selvästi havaittavissa kaurahiutaleiden, siementen, omenan ja puolukkajauheen seassa, mutta rapsakka suutuntuma katosi muun rouskeen sekaan eikä sirkkoja aamiaisjugurtissaan mitenkään maistanut tai tuntenut. Moni piti sirkkamysliä perushyvänä granolana.

– Ei tämä minua ällötä millään tavalla. Hyvää on, kommentoi yksi raatilainen.

– Nyt ollaan syvästi omien ennakkoluulojen kanssa tekemisissä, myönsi toinen, mutta pisteli reippaasti kipollisen sirkkagranolalla ryyditettyä jugurttia menemään.  

– En ostaisi maun takia. Ei mitenkään ihmeellinen, kommentoi kolmas.

Onko liian madventuresia vai maistuisiko sirkkamysli?
Onko liian madventuresia vai maistuisiko sirkkamysli?

Hyönteisruoan trendikkyys näkyykin tällä hetkellä sirkkaruoan hinnassa. Pieni 200 gramman paketti granolaa maksaa noin 9 euroa. Hintaa nostaa ehkä myös se, että kotimaisten sirkkojen kasvatus on vasta alussa ja sirkat tuodaan Suomeen muualta Euroopasta.

Trendin aallonharjalla

Suomessa jyllää tällä hetkellä pienimuotoinen hyönteisruokabuumi.

Fazerin leipomosta kerrotaan, että he eivät ole aina saaneet sirkkajauhoa Hollannista niin paljon ja nopeasti, kuin heidän leipurinsa sitä taikinaansa tarvitsisivat. Kaikki sirkkaleivät menevät ja illalla kyselijöille pitää tarjota 'ei oota'.

Se ei ole ihme.  Hyönteisleipä maistuu nimittäin pelkän Oivariinin kanssa erinomaiselta. Sen sirkkajauhopitoisuus on kolme prosenttia, ja kuulostaa hämmästyttävältä, että yhteen pieneen leipään on silti käytetty 70 kotisirkkaa.  

Näyttää ja maistuu vastaleivotulta leivältä, mutta sisältää 70 kotisirkkaa jauhettuna. Kuva: Fazer
Näyttää ja maistuu vastaleivotulta leivältä, mutta sisältää 70 kotisirkkaa jauhettuna. Kuva: Fazer

– Olin vähän varautunut, ennen kuin laitoin leivän suuhuni, mutta tämähän on hyvää, testiryhmäläinen kehuu.

– Siemenet tekevät leivästä rapsakan. Kivalla tavalla vähän pähkinäinen ja paahteinen maku.

– Leipä on niin hyvää, että unohdin sirkat kokonaan. Olen pääosin kasvisyöjä, joten en ehkä kuitenkaan ota sitä jokapäiväiseen käyttöön.

Hyönteisten tunteet

Sirkkaleipää ja sirkoista valmistettuja einespihvejä mutustellessaan voikin miettiä tuntevatko hyönteiset ja sattuuko niihin.

Ympäristön kannalta hyönteissyöntiä pidetään kuitenkin niin paljon parempana ratkaisuna kuin perinteistä lihansyöntiä, että sen myötä vegaanius on saanut uuden muodon: entovegaani sallii ruokavalioonsa hyönteiset ja hyönteisperäiset tuotteet, mutta ei lihaa, kalaa tai maitotuotteita.

Ilmeisesti kaikki valmistajatkaan eivät pidä kotisirkkoja liharuokana, sillä kaupan einesaltaassa myytävät sirkkajauheella ryyditetyt pihvit on nimetty kasvispihveiksi. Ne sisältävät 83% kasviksia ja 4,6% kasvatetun kotisirkan jauhetta, ja saavat raadilta kehuja.

– Tämähän on miellyttävä tuttavuus einespihvien joukossa.

– Tuhti, ruokaisa, täyttävä eikä lainkaan kuiva. Kiva, että pinaatti, parsakaali ja kaikki ainekset  – paitsi kotisirkka – maistuvat.

Hyönteispihvit voittavat pinaattiletut ja monet kasvispihvit niin maussa kuin proteiinipitoisuudessa.
Hyönteispihvit voittavat pinaattiletut ja monet kasvispihvit niin maussa kuin proteiinipitoisuudessa.

Testasimme tuotteet: Fazer Sirkkaleipä 250g, 3,99e, Veljekset Mattilan Sirkka-kasvispihvit 300g, 3,98e ja Samu sirkkagranola 200g, 8,90e