Kuvan kamera ei ole Fujifilmin uusi tirkistelyvehje. Kuva: Shutterstock
Kuvan kamera ei ole Fujifilmin uusi tirkistelyvehje. Kuva: Shutterstock

Edes vaatteet eivät välttämättä suojaa uuden huippukameran tarkalta silmältä.

Kiinnostavia uutisia valokuvausmaailmasta: Kameravalmistaja Fujifilm kertoi maanantaina julkaisevansa lokakuussa uuden kameramallin. Kameran lupaillaan olevan teknisesti täyttä priimaa, ja lisäksi siinä on eräs yllättävä ominaisuus: se saattaa nähdä vaatteiden läpi.

Miten ihmeessä se on mahdollista? Wired-lehti selittää asiaa näin:

Uusi kamera kykenee havaitsemaan infrapunavaloa, joka on ihmissilmälle näkymätöntä. Nähtävän valon aallonpituus vaihtelee 390 nanometristä 700 nanometriin. Fujifilmin uusi laite kuitenkin kykenee "näkemään" aallonpituuksia, jotka ovat nähtävissä olevien aallonpituuksien ulkopuolella. Tämän takia infrapunaa havaitseva kamera voi kurkistaa joissain tapauksissa myös vaatteiden lävitse. Tirkistelynvarma kamera ei kuitenkaan ole, koska riisuva vaikutus toimii ainoastaan melko ohuille vaatekappaleille. 

Kameraa ei ole suunniteltu tirkistelijöille vaan ammattilaisille. Infrapunaominaisuudesta on hyötyä esimerkiksi lääketieteessä, koska sen avulla kuvasta voidaan analysoida verinäytteitä ja havaita syvällä kudoksissa olevia vammoja.

Halpaa lystiä alastonkuvien hankkiminen ei tällä laitteella ole. Kamera maksaa lähes 1 700 dollaria.

Mittayksikkövirhe korjattu 4.8.2014 kello 23.15.

On aika hemmetin vaikeaa rakastaa kroppaa, joka paisuu yhden syksyn aikana lähes seitsemän kiloa.

Kuten useimmat tuntemani naiset, olen ollut ulkonäkööni tyytymätön noin kahdeksanvuotiaasta. Nyt olen oppinut, etten saisi olla. Olisi trendikkäämpää syleillä näitä ainutkertaisia muotojani ja arvostaa sitä, mihin kehoni pystyy, ei sitä, miltä se näyttää.

Kanankakat. Siitä on kehopositiivisuus kaukana, kun yhden syksyn aikana lihoo lähes seitsemän kiloa. Yhtään ei tee mieli syleillä näitä entisten kurvien päälle kasvaneita uusia kurveja. Ne tarkoittavat, että saan kantaa taas läjän lempifarkkuja ja hintavia ulkovaatteita kirppiskeräykseen.

Paisuminen tuntui lisäksi epäreilulta. Syksyn ajan olin treenannut enemmän kuin ikinä, noin neljästi viikossa. En mässäillyt, mutta ehkä juoksukoulu kasvatti ruokahaluani samaan tahtiin kuin lähestyvät nelikymppiset hidastivat aineenvaihduntaani. (Vai hidastivatko sittenkään? Taas yksi asia, josta niillä mokomilla on kiistanalaisia näkemyksiä.)

Hetken sain kyllä uskoteltua itselleni, että lisäkilot ovat vain lihasmassaa. Ehkä viidesosa niistä onkin.

 

”Muinoin, kun vielä verhouduimme mammutinnahkoihin, 38-vuotias nainen oli lähinnä biojätettä. Minun kehoni ei ole.”

Ironista on, että biologian puolesta voisin olla kehooni aika tyytyväinen. Muinoin, kun vielä verhouduimme mukavasti väljiin mammutinnahkoihin emmekä pillifarkkuihin, 38-vuotias nainen oli lähinnä biojätettä. Minun kehoni ei ole.

Se jaksaa juosta kympin ja hiihtää kaksi. Se kyykkää neljä tuntia putkeen (suppilovahveroiden perässä, ei muuten), kiipeää leikkipuistossa hämähäkinverkon huipulle ja nostaa kymmeniä kiloja suorille käsille. Se on tehnyt lähes tyhjästä, synnyttänyt ja ruokkinut kolme uutta ihmistä. Loistokapine oikeastaan.

Saan kai silti vähän surra sitä, minkä olen menettänyt? Nimittäin luottamukseni siihen, että reippaasti liikkumalla ja fiksusti syömällä pysyn sen näköisenä kuin toivon.

”En aio olla loppuelämääni pussikeittodieetillä tai tuplata treenimäärääni nykyisestä, joten näillä mennään.”

Kun kehopositiivisuus tuntuu liian vaikealta, treenaan kehorealismia. En aio olla loppuelämääni pussikeittodieetillä tai tuplata treenimäärääni nykyisestä 3-4 kerrasta viikossa, joten näillä mennään. En ehkä enää koskaan mahdu siihen 38-kokoiseen ruusumekkoon, jossa muutama vuosi sitten juhlin veljeni häitä, mutta voin ostaa uuden ja yhtä kauniin, kokoa 42.

Ei kehoaan tarvitse joka päivä niin ylenpalttisesti rakastaa, mutta sen kanssa kannattaa tulla toimeen. Tämän minäkin yritän muistaa – myös sitten, kun (yllättävän pian) kroppani lakkaa olemasta biologinen loistokapine.

Kysely

Oletko tyytyväinen ulkomuotoosi?

Jos selviää!

Tuntuuko siltä, että vaalikeskustelut eivät paljasta tarpeeksi eroja presidenttiehdokkaiden välillä? Haluaisitko tehdä äänestyspäätöksesi mieluummin höpöhöpöjuttuihin ja mutu-tuntumaan nojaten? Hyvä! Tässä on sinulle sopiva vaalikone, joka paljastaa sielunkumppanuutesi asteen eri ehdokkaiden kanssa. Vastaukset on koottu Helsingin Sanomien, Ilta-Sanomien ja Ylen artikkeleista sekä omasta päästä.