On noloa pyytää alennusta, mutta siten saa ilmaista rahaa. Vai saako? Tinkaajan päiväkirjasta se selviää.

Kuulin juuri tyypistä, joka onnistui tinkaamaan asunnon vuokrasta huomattavan summan. Ei ole todellista! Itse en saisi tingattua edes upouudesta autosta. Tai jos saisin, ahdistaisi ja nolottaisi niin maan perusteellisesti.

Asialle on tehtävä jotain, sillä tinkaamallahan saa ilmaista rahaa. Päätän tingata yhden vapaapäivän ajan kaikesta mahdollisesta, oppaanani miespuolisen kaverini vinkit. Hän kuuluu tinkaamisen kuninkuusluokkaan.
”Pysyt kovana, tinkaaminen vaatii munaa”, kuuluu vinkeistä keskeisin.

No minähän yritän. En silti aio ostaa autoa vaan kaikkea sellaista, mitä muutenkin ostaisin. Ensimmäiseksi painelen Helsingin Hakaniemen torille mansikkakaupoille.

Etsi itse viljelijä

Kierros torilla osoittaa, että mansikat maksavat joka kojussa 3,50 euroa litra. Myyjät taas näyttävät olevan lähes järjestään parikymppisiä kesätyöntekijöitä. Niiltä nyt en ainakaan saisi alennusta senttiäkään.

Sitten näen onnekseni keski-ikäisen miehen. Selkeästi itse viljelijän, joka on valmis kohtaamaan hintatietoisen asiakkaan.

Mutta voi eih, unohdin kysyä, millä lauseella kuuluu tingata. Sen sijaan isäni vinkki on jäänyt päähäni: ”Tee tarjous. Ihan turha hokea, että paljonko lasket, paljonko lasket.”

– Saisko litran mansikoita kolmella eurolla? muotoilen tinkauskysymykseni.

Myyjä katsoo minua hivenen vihaisesti.

– Miksi?

En ole varautunut tähän.

– Ööö, eiks aina ole tinkimisen varaa?

Mies on hiljaa. Tilanne on painostava, erittäin epämiellyttävä. Minua kaduttaa: viljelijä on poiminut marjoja varmasti aamuyöstä selkä kyyryssä, ja perheen Särkänniemen-reissu on kiinni näistä tuloista.
Olen juuri ehdottamassa alennuksen sijaan – kaverini vinkin mukaisesti – kylkiäiseksi kourallista kirsikoita, kun mies sanoo:

– Saat kaks litraa kuudella eurolla.

Sitten hän lisää veemäisellä äänellä:

– Oletko nyt tyytyväinen?

En, tämä oli kamala kokemus. Menen viereiseen kojuun lätylle enkä todellakaan tinkaa vaan annan myyjälle mansikan.

Mutta huraa, olen tienannut euron! Ostan sillä onnellisena käsisaippuan. Jatko on varmasti helpompaa, koska pää on nyt auki.

Tinkaa myös palveluista

Minulla on jalkahoito varattuna, ja tänään aion tingata myös siitä. Serkkuni kertoi parturi-kampaajakaveristaan, jota ärsyttää, kun asiakkaat ovat aina tinkaamassa. Tinkaavatko ihmiset todella myös palveluista?

– Rentouta vaan jalka, kosmetologi sanoo useaan otteeseen.

En pysty, sillä stressaan koko ajan edessä olevaa tinkaustapahtumaa. Olen päättänyt kysyä, saisinko 70 euron hoidon 65 eurolla. En uskaltanut kysyä sitä etukäteen, sillä pelkäsin, että siinä tapauksessa hoitaja olisi nyrhäissyt puolet pois pikkuvarpaastani.

– Voi kuule, kun tämä hoito on varattu tietyksi ajaksi ja se on aina tietyn hintainen, nainen vastaa tinkaukseeni hellyttävän ystävällisesti.

Sitten hän pitää pienen luennon keskustan vuokrista sekä hoitovälineiden ja -materiaalien kustannuksista. Tekee mieli huutaa, että ei se mitään. Olisikin huomattavasti eettisempää tingata suurelta firmalta kuin yksityisyrittäjältä.

Lopuksi kosmetologi antaa jalkarasvanäytteen, mutta luultavasti olisin saanut sen joka tapauksessa. Tästä operaatiosta ei kuitenkaan jäänyt ikävää jälkimakua.

Tinkaajaguruni muistutti tunneälystä ja pelisilmästä. On kuulemma hiuksenhieno ero, onko tiukka vai ylimielinen. Myyjää ei saa suututtaa.

En vain käsitä, miten näitä oppeja noudatetaan, kun myyjä ei tule yhtään vastaan. Luultavasti näytän jo valmiiksi lampaalta, josta näkee kilometrin päähän, etten kuitenkaan loppupeleissä uskaltaisi vaatia mitään.
Antaisivat edes säälistä.

Osta maaseudulta

Seuraavaksi testaan ison ketjuliikkeen, josta ostan lähes kaikki vaatteeni. Tiedän jo etukäteen, että yritykseni on turha. Isossa tavaratalossa työskennellyt tuttuni kyllä kertoi, että siellä myyjillä oli valtuudet muutaman prosentin alennukseen.

Täällä ei näköjään ole.

– Tämä on ketjuliike, ja meillä kone määrää hinnat, myyjä sanoo pahoittelua äänessään.

Helppo piiloutua ketjun ja koneen taakse: kyllä minä, mutta kun tuo kone. Kylvän sentään aika siivun tuloistani tähän vitsin putiikkiin. En muista lapsuuteni vaateostoksilta yhtä ainutta kertaa, jolloin äitini ei olisi saanut pikkupaikkakuntien liikkeistä alennusta.

Ehkä tämä onkin osittain kaupunki vastaan maaseutu -kysymys. Helsingissä vaistoan myyjien katseissa suoraa hämmästystä: mitä ihmettä, tuo ihminen kysyy alennusta.

Toisaalta, tuskin olen tämänkään puljun ainoa tinkaaja. Lueskelin aasiakas.nettiä, jossa asiakaspalvelutyöntekijät tilittävät asiakkaista. Yksi myyjä kommentoi tinkaajia näin: ”Suoraan sanottuna mieleni tekisi pahimmat repiä nuorattuna kehään ja hakata ilmat pihalle.”

Mutta tinkaajan kannattaakin olla kiva. Kun olen kirpputorilla myymässä, annan mielelläni alennusta kivalle ja hauskalle tyypille, joka vie lehmämukini selvästi hyvään kotiin. Nihilisteille ammattitinkaajille en anna senttiäkään alennusta.

Rahan kanssa häärääminen on vahvasti tunnekysymys. Siihen liittyvistä tunteista vahvin on kateus. On suorastaan kamalaa kuulla, että joku on saanut saman tuotteen halvemmalla.

Pyydä kylkiäinen

Astelen juuri sellaiseen tv-liikkeeseen, kuin kaverini on opastanut. En siihen suureen ketjuun, jossa hinnat ovat jo valmiiksi alhaalla. Täällä pitäisi pystyä tinkaamaan.
Guruni vannoi, että 600 euron telkkarista voi hyvin pyytää 100–150 euroa alennusta ja tulla sitten vähän vastaan. Nyt tiukkana.

– Maksan tosta 450 euroa, osoitan 600 euron plasma-tv:tä myyjälle.

Huomatkaa väitteen muodossa esitetty tinkaus.

Miesmyyjä katsoo hitaasti ja sanoo, että ei onnistu.

– No viissataa. Saan sen kotiseudullani sillä, jatkan sinnikkäänä.

– Ei tämä ole mikään huutokauppa, sanoo myyjä.

Ei olekaan vaan tinkaustapahtuma, joka on jälleen kerran menossa mönkään.

– Jos sen sillä hinnalla jostain saat, niin kipaise hakemassa, myyjä neuvoo.

Pitäisikö nyt kokeilla ulos kävelemistä? Isäni sanoi, että myyjä voi juosta perään. Jotenkin tuntuu, että tuo ei juoksisi.

Pyydän myyjältä edes scart-johdon kaupanpäällisiksi. Ei sillä, että tietäisin, mikä se on. Myyjä lupaa, mutta lisää, että nykyään tosin käytetään jotain toista johtoa.
Hämmentävää kyllä, tinkaaminen alkaa sujua jo vähän luonnostaan. Tästähän voisi tulla osa kuluttajaminääni.
On kuitenkin vissi ero, saako 10 000 euroa alennusta asunnosta vai jonkun turhanpäiväisen johdon.

Harjoittele sitkeästi

Lapsena häpesin syvästi, kun isä tinkasi suksikaupoilla. Tiedän myös miehen, joka on lähtenyt ulos autokaupasta, kun ei kestänyt vaimonsa tinkaamista. Ja naisen, joka vajosi maan alle miehensä tingatessa hampurilaisista.

Meikäläisellä on vielä parantamisen varaa. Tinkauspäiväni saldo on euron käsisaippua, jalkarasvanäyte ja johto, jos ostaisin täysihintaisen telkkarin.

Säälittävää, mutta hei, aina kotiin päin!

Elisa Viihde Aitiossa alkava Kolmistaan-sarja on kasvutarina kolmekymppisille ikinuorille. Sarjasta on tänään nähtävissä kolme ensimmäistä jaksoa, lisää ropisee ruutuun 21.12.

IS TV-LEHTI: Kimppakämpässä Helsingin Alppilassa asuvat Vilma (Pamela Tola), Seve (Eero Ritala) ja Markus (Lauri Tilkanen) taistelevat kolmenkympin kriisiä vastaan bailaamalla ahkerasti illasta toiseen.

Mainosmaailmassa menestyvä Markus, töitä välttelevä Seve ja tämän tyttöystävä, varakkaan perheen Vilma, viihtyvät keskenään niinkin hyvin, että erään viinan- ja huumeidentäyteisen illan jälkeen he kaikki päätyvät yhdessä sänkyyn.

Kohta raskaustesti näyttää positiivista. Isästä ei ole varmuutta.

Elisa Viihteen alkuperäissarjan ohjaaja Samuli Valkama muistetaan muun muassa täyspitkästä elokuvastaan Saattokeikka (2017). Kolmistaan pohjautuu brittiläiseen Threesome-sarjaan (2011–2012).

– Alkuperäissarjasta otimme hyvät tilanteet, joihin lisäsimme paljon omaa. Brittisarja oli enemmänkin sitcomia, jonka olemme häivyttäneet pois ja tehneet kreisin draamakomedian, ohjaaja kertoo.

Kymmenosaisessa komediassa kolmikon kielenkäyttö on rääväsuista, eikä mikään ole kielletty puheenaihe. Päänäyttelijöiden mukaan kuvauksissakin oli ”hyvällä tavalla levoton tunnelma”.

”Meininki ei ole kuitenkaan sairaan ronskia, enemmänkin vapauttavaa ja kivaa.”

– Meillä oli ronskia vitsailua kameroiden ulkopuolellakin. En tiedä, provosoiko sarja siihen, Pamela muistelee nauraen kuvauksia.

– Meininki ei ole kuitenkaan sairaan ronskia, enemmänkin vapauttavaa ja kivaa, Eero huomauttaa.

Pamelan tosielämän aviomies Lauri näyttelee parin parasta ystävää, kämppistä ja lapsen mahdollista isää.

Sarjassa Pamela ja Eero esittävät pariskuntaa. Pamelan tosielämän aviomies Lauri näyttelee parin parasta ystävää, kämppistä ja lapsen mahdollista isää.

– Olihan tämä lähtökohtana eri tavalla kiusallista, kun pitää kolmistaan esimerkiksi pussailla. Meillä oli kuitenkin koko ajan hyvä tunnelma ja hauskaa, eikä yhtään kiusallista, Pamela sanoo.

– Piirit ovat niin pienet, että kaikki ovat keskenään hyviä tuttuja. Omat puolisoni, jotka ovat olleet näyttelijöitä, ovat näytelleet toisten miesten kanssa. Ei siitä tule mitään, jos tulee skismaa, Eero tietää.

Vilma on elämässään hyvin erilaisessa tilanteessa kuin kolmen lapsen äiti Pamela.

– Pystyn kuitenkin samastumaan spontaaniuteen ja tietynlaiseen innostuneisuuteen. Varsinkin nuorempana halusin kokeilla kaikennäköistä, mutta näin edesvastuuton en ole ollut. 

”Itselläni on pari pientä lasta, joten tiedän, että siitä saa tragikomediaa aikaan”

Vaikka sarjassa asiat tapahtuvat liioitellusti, tapahtumat itsessään ovat sellaisia, jotka voivat tapahtua tosielämän kolmekymppiselle.

– Halusimme, että henkilöt ovat uskottavia, koska asiat ovat heille tosia. Tässä ei ole pelkästään hassunhauskaa huumoria, vaan sarjassa käsitellään vakaviakin aiheita. Tämä on kasvutarina kolmekymppisille ikinuorille, Lauri huomauttaa.

Sarjan muissa rooleissa nähdään muun muassa Jonna Järnefelt, Jaana Saarinen ja Pirkko Hämäläinen.

– Toivoisin, että saisimme tehdä toisenkin tuotantokauden. Se voisi käsitellä sitä, miten kolmikolla sujuu lapsen kanssa. Itselläni on pari pientä lasta, joten tiedän, että siitä saa tragikomediaa aikaan, Samuli nauraa.

Kolmistaan, Elisa Viihde Aitio to 14.12. alkaen

”Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tilanteessa, että haluan pysähtyä aloilleni”, Antti kertoo.

Laulaja Antti Tuisku avaa tuoreessa Apu-lehden numerossa tulevaisuuden suunnitelmiaan.

Muusikko kertoi marraskuun alussa jäävänsä tauolle kevään 2018 areenakiertueen ja Provinssi Rockin keikan jälkeen. Syystä hän on kuitenkin vaiennut.

Nyt hän paljastaa, että aikoo hankkia tauon aikana hyvinvointivalmentajan pätevyyden.

– Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tilanteessa, että haluan pysähtyä aloilleni. Musiikkia haluan tehdä seuraavan kerran vasta sitten, kun itselläni on oikeanlainen kipinä ja visio siitä, mitä todella haluan tehdä, hän kertoo Apulle.

”Olo on äärimmäisen kiitollinen, mutta myös haikea.”

Kun Antti marraskuussa ilmoitti tauostaan, hän kertoi tuntevansa ristiriitaisia fiiliksiä.

– Sen jälkeen aloitankin sitten määrittelemättömän pituisen keikkatauon. Olo on äärimmäisen kiitollinen, mutta myös haikea. Kiertueen päättävän festarivedon jälkeen on aika pistää pillit pussiin ja miettiä elämää muiltakin kanteilta. Ja ladata akkuja tulevaa varten – milloin ikinä sen uuden tulemisen aika sitten onkaan, hän kertoi.

Kesällä Antti kertoi Me Naisten haastattelussa, että haluaa panostaa omaan ja läheistensä hyvinvointiin. Hän rakennutti kotiinsa suolahuoneen, vei äitinsä viime talvena lomalle Los Angelesiin ja siskonsa miehineen Berliiniin Céline Dionin keikalle.

– Olen halunnut satsata siihen, että jaksan tehdä työni mahdollisimman hyvin. Mutta haluan tarjota elämyksiä myös läheisilleni. Hiljattain mökillä yritin sanoa sukulaisille, että kertokaa, jos tarvitsette tänne jotakin, hän kertoi.