Huipulla olisi tilaa kokeneille naispoliitikoille, tietokirjailija ja toimittaja Eveliina Talvitie muistuttaa. Kuva: Panu Pälviä
Huipulla olisi tilaa kokeneille naispoliitikoille, tietokirjailija ja toimittaja Eveliina Talvitie muistuttaa. Kuva: Panu Pälviä

Kun Sanni Grahn-Laasosesta tuli ympäristöministeri, tytöttely riistäytyi käsistä. Naispoliitikoista kirjan kirjoittanut Eveliina Talvitie tunnistaa toisenkin ongelman: minne kokeneet naiset ovat kadonneet politiikasta?

Kokoomuksen ensimmäisen kauden kansanedustajasta Sanni Grahn-Laasosesta, 31, tuli syyskuussa ympäristöministeri. Siitä se tytöttely sitten lähti. Keitäs tyttö kahvia: Naisia politiikan portailla -tietokirjan viime vuonna kirjoittanut Eveliina Talvitiekin on huomannut, että uuteen ministeriin on reagoitu erityisen voimakkaasti. Mutta miksi?

– Moni kiinnostuu ministeriksi nousevasta kansanedustajasta, eikä Grahn-Laasonen edes yritä pitää matalaa profiilia, vaan tekee näkyviä valintoja. Se on kunnioitettavaa, sillä valta täytyy ottaa.

Grahn-Laasosen nimittäminen ministeriksi kirvoitti heti myös tuomitsevia kannanottoja.

– Poliitikkoihin kuuluukin asennoitua kriittisesti, mutta ennakkoon teilaaminen perustuu usein käsityksiin, jotka eivät perustu tietoon vaan ihan johonkin muuhun.

Grahn-Laasosta koskeva uutisointi on ollut vähättelevää, ja hänen ikänsä ja oletettu kokemattomuutensa on nostettu esille.

– Poliitikkonaisia lokeroidaan hanakasti. Grahn-Laasoselle ei nuoruuden lisäksi omaa lokeroa oikein vielä ole. Häntä ei ole osattu lokeroida, mikä on aiheuttanut hämmentäviä ylilyöntejä. Maaseudun Tulevaisuus kirjoitti hänen olevan hallituksen ainoa mies, Perussuomalainen kuvasi hänet pilapiirroksessaan vauvana. On merkillistä, että vielä 2010-luvulla jämerästi toimivaa poliitikkonaista kuvataan mieheksi. Kyllä nainen voi olla jämäkkä ilman että vaihtaa sukupuolta.

Missä ovat kokeneet naispoliitikot?

Tytöttelyn lisäksi Eveliinaa huolestuttaa toinenkin asia. Kirjaansa varten hän tutki istuvien kansanedustajien ikäjakaumaa ja huomasi, että iäkkäitä naispoliitikkoja näkyy politiikan huipulla merkittävän vähän.

Hänen mukaansa kokeneille naispoliitikoille olisi tilausta. Miksei heitä sitten löydy mistään? Siihen hän ei osaa antaa tarkkaa vastausta.

– Tilastot kertovat jotain, mutta mitä? Eikö heitä äänestetä? Miksei? Eivätkö he ole ehdolla? Mikseivät? Kaipaavatko naiset elämältään jotain muuta kuin pitkän poliittisen uran?

Ydin löytyy Eveliinan mukaan siitä, että iän tuomaa kokemusta ei arvosteta naisilla yhtä paljon kuin miehillä.

Myös naiset tytöttelevät

Mutta entä se tytöttely? Miten siitä pääsisi eroon? Tytöttelyyn eivät sorru vain miehet, vaan myös naisilla on lusikkansa sopassa.

– Tytöttely on kielikuva, joka ei pelkästään kuvaa alentavaa asennetta nuoria naisia kohtaan. Se on tietynlaista seksismiä. Naisten tytöttely on tavallisempaa, mutta seksismiä voivat kohdata niin miehet kuin naisetkin, ja siihen syyllistyy kumpikin sukupuoli.

Eikä siitä pääse eroon kuin ottamalla itseään niskasta kiinni, tutkimalla omia asenteitaan. Ja ryhtymällä feministiksi.

– Kun sille tielle lähtee, maailmaa katselee aivan toisenlaisesta näkökulmasta, Eveliina myhäilee.

C. G. E. Mannerheim ei menestynyt empatiansa tähden. Kuva: Sanoma-arkisto / Poutiainen

Mehän olemme ihan hullun empaattisia! Etkö usko? Tulenko lyömään?

Turun Sanomat uutisoi tuoreesta amerikkalaistutkimuksesta, jonka mukaan suomalaiset kuuluvat maailman vähiten empaattisiin kansakuntiin. Yhdysvaltaispsykologit kartoittivat ihmisten kykyä asettua toisen asemaan globaalilla verkkokyselyllä. Vastaajia kertyi yli 100 000 eri puolilta maailmaa. Mukaan otettiin 63 valtiota, joista saatiin riittävän suuri määrä vastauksia. 

Suomi sai vertailussa kuudenneksi kehnoimmat empatiapisteet. Maailman epäempaattisimmaksi maaksi paljastui Liettua, ja häntäpaikoilla killuivat myös Viro, Puola ja Bulgaria.

Tutkijat uskovat, että empaattisuus on yhteydessä ihmisten hyvään itsetuntoon. Empaattiset ihmiset ovat myös muita kiltimpiä. He ovat huomaavaisia. Anteliaita. Yhteisöllisiä. 

Tutkimus on varmasti tehty vähän päin honkia, sillä juuri tuollaisiahan me suomalaiset olemme!

Olemme niin anteliaita...

... että olemme jopa ulkoistaneet kaiken antamisen. Sitä vartenhan verottaja on olemassa! Kyllä yhteiskunnan tulee huolehtia heikompiosaisista. Ja mielellään kaikesta muustakin.

Niin huomaavaisia...

... että pyrimme olemaan häiritsemättä kanssaihmisiämme millään tavalla. Esimerkiksi julkisissa liikennevälineissä emme vaivaa muita turhalla pölinällä, vihainen tuijotus nimittäin sanoo enemmän kuin kymmenen kirosanaa. 

Niin kilttejä...

... että kun punkeamme ruuhkassa ihmisten ohi, emme pelästytä ketään ahdistavilla pahoitteluilla, vaan vain tönäisemme ihmiset lempeästi sivuun. Siinä tulee se toisen ihmisen koskettaminen samassa paketissa.

Niin yhteisöllisiä...

...että voitimme talvisodan. Siinä se kansakunta liimaantui yhteen. Yhteisöllisyys tuli hoidettua kertarysäyksellä tulevienkin sukupolvien edestä. Vai onko jotain sanottavaa tästä. Tuletko nauramaan Mannerheimin haudalle?

Ja meillä todellakin on niin hyvä itsetunto...

... että meidän ei tarvitse tehdä itsestämme mitään numeroa. Kukaan ei edes huomaa, että me olemme täällä. Paitsi jotkut hemmetin amerikkalaiset psykologit. Jos vain olemme ihan hiljaa, tämäkin asia unohtuu. 

Uusissa jaksoissa juontaja Sofia Rågenklint saa vetoavukseen koomikko Anders ”Ankka” Johanssonin.

IS TV-LEHTI:  Eläinmaailman moninaisuutta tarkasteleva ruotsalainen tietopaketti Elämäni eläimet: Eläinsairaalassa (Djursjukhuset, 1997–) jatkuu keväällä 2016 valmistunein jaksoin. Visuaalisestikin runsas sarja tutustuu eläinlääkärien työn monipuolisuuteen sekä Ruotsissa että kauempana. Tämän kauden eksoottinen kohde on eteläinen Afrikka.

Uusissa jaksoissa juontaja Sofia Rågenklint saa vetoavukseen koomikko Anders ”Ankka” Johanssonin, joka juontaa sarjaa vuoden 2008 jaksoista tutulla hurtilla huumorilla, mutta asiaa unohtamatta.

On hellyttävää huomata, että lemmikeistä pidetään hyvää huolta.

Itsensä täysillä likoon pistävä Ankka vetää jokaisessa jaksossa toistuvia osuuksia. Ankan kalat -osiossa hän sukeltelee vaarallisten evällisten keskellä. Nordens Ark -eläintarhassa hän oppii, kuinka harvinaisia eläimiä suojellaan. Ankan kissa & koira -pätkässä hän ottaa selvää, miksi hänen omat lemmikkinsä käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät. Viikon Ankassa hän ottaa lyhyesti esille jonkin mielenkiintoisen eläinknopin.

Ensimmäisessä jaksossa Ankka ottaa lisäksi selvää hevosten dopingtesteistä. Rågenklint puolestaan seuraa Namibiassa, kuinka gebardeja palautetaan takaisin luontoon. Ruotsissa hän tutustuu häntäänsä kipuilevaan kissaan ja syöpää sairastavaan mäyräkoiraan.

Näissä kohtauksissa on hellyttävää huomata, että lemmikeistä pidetään hyvää huolta.

Elämäni eläimet: Eläinsairaalassa, TV2 pe klo 16.00