Siinä se menee! Kuva: Colourbox
Siinä se menee! Kuva: Colourbox

Kesä on hikoilun kulta-aikaa.

Hikoiluttaako? Se on hyvä juttu, sillä yleensä se kertoo siitä, että keho siinä viilentää itseään pitääkseen elimet toiminnan kannalta optimaalisessa lämpötilassa.

Mitä muuta hiestä kannattaa tietää? Kesän alun kunniaksi kokosimme kymmenen tutkittua tietoa hikoilusta:

1. Jokainen haistaa hien omalla tavallaan

Hiki voi haista toisen mielestä vaniljalta ja toisen mielestä pissalta. Nature-tiedelehdessä julkaistiin vuonna 2007 tutkimus, jonka mukaan miehen hiessä oleva feromoni nimeltä androstenoni tuoksuu eri nenissä erilaiselta – kaikki riippuu haistajan geeneistä. Rockefeller-yliopiston tutkimuksessa selvisi myös, että jotkut eivät haista kyseistä feromonia lainkaan.

2. Oma porukka haisee paremmalta

Tuoreen tutkimuksen mukaan myös ajatusmaailmamme vaikuttaa siihen, miltä muiden hiki haisee. Kokeissa havaittiin, että ihmiset suhtautuivat myötämielisemmin omaan sosiaaliseen ryhmäänsä kuuluvien hienhajuun kuin muiden hikeen.

Bakteerit viihtyvät paremmin polyesterissä kuin puuvillassa.

3. Bakteerit saavat hien haisemaan

Miksi hiki sitten ylipäänsä haisee? Itse nestehän ei juurikaan haise, vaan löyhkääminen alkaa, kun bakteerit pääsevät rellestämään kosteudessa. Etenkin tekniset treenivaatteet alkavat helposti haista, koska belgialaistutkimuksen mukaan bakteerit jostakin syystä viihtyvät paremmin polyesterissä kuin puuvillassa. Treenivaatteet kannattaakin pestä heti treenin jälkeen – joka kerta.

4. Hiki on myös hyväksi

Hiellä, kuten muillakin eritteillä, on oma, vähän ällöttäväkin maineensa. Hiestä on kuitenkin myös hyötyä, sillä sen dermisidiini-proteiinit taistelevat taudinaiheuttajia vastaan. Saksalaistutkijat havaitsivat proteiinien tappavan kolibakteereja, stafylokokkeja ja hiivoja.

Tutkimuksesta vuonna 2001 kirjoittaneen Tiede-lehden mukaan tutkijat kehottivatkin välttämään liiallista kainaloiden pesua ja deodoranttien turhaa käyttöä, sillä ihon bakteeritasapaino saattaa häiriintyä niistä.

5. Stressi hikoiluttaa, mutta miksi?

Kuumalla säällä keho jäähdyttää itseään hikoilun avulla. Mutta henkisestikin kuumat paikat onnistuvat saamaan hien pintaan. Kun stressihormoni kortisoli pääsee jylläämään kehossa, hikirauhasetkin kiihtyvät ihan uuteen vauhtiin. Wall Street Journal kirjoitti vuonna 2013, että stressihien tarkoitus on yhä enimmäkseen mysteeri. Yksi teoria on, että kehon hajujen kautta välittyisi viestejä muille ihmisille.

Stressihien tarkoitus on yhä enimmäkseen mysteeri.

6. Stressihiki haisee erilaiselta

Samaisessa Wall Street Journalin artikkelissa kerrotaan, että stressihiki on hieman erilaista kuin jäähdytyshiki, sillä stressi, pelko, ahdistus ja seksuaalinen kiihottuminen saavat hien erittymään vain tietyiltä alueilta kehossa, esimerkiksi kainaloista. Tavallisessa hiessä on vettä ja suolaa, mutta stressihiessä on niiden lisäksi rasva-aineita ja proteiineja, jotka reagoivat herkästi ihon bakteerien kanssa. Sen takia moni huomaa stressaantuneena haisevansa erityisen pahalta.

7. Detox-hikeä ei ole olemassa

Moni uskoo, että keho voi hikoilla myrkkyjä ulos itsestään, mutta Live Science -sivuston mukaan saunat ja hikoiluun perustuvat kalliit spa-hoidot eivät ole minkäänlaista detoxia nähneetkään. Hikoilun tarkoitus on viilentää kehoa, ja sisäelimet, kuten maksa, puhdistavat kehoa myrkyistä.

8. Hikoilu voi tehdä onnelliseksi

Hiellä voi ehkä välittää myös myönteisiä tunteita. Näin väitetään ainakin Psychological Sciencen julkaisemassa tutkimuksessa. Kun olemme onnellisia, tuotamme kemiallisia yhdisteitä, ja tutkimuksen mukaan nämä yhdisteet ovat havaittavissa hiestämme. Toisaalta aiempien tutkimusten mukaan myös kielteiset fiilikset välittyvät muille hien kautta.

Naiset ovat miehiä tarkempia kehon tuoksujen havaitsemisessa.

9. Naiset tunnistavat hienhajun paremmin

Vuonna 2009 tehdyssä tutkimuksessa paljastui, että naiset ovat miehiä tarkempia kehon tuoksujen havaitsemisessa, kertoo Live Science. Miesten hajuaistin hämäämiseen riitti hienhajun ja muiden tuoksujen sekoittaminen. Naiset kuitenkin pystyivät havaitsemaan hien hämäyksestä huolimatta. Tutkijat ovatkin sitä mieltä, että hienhajun tunnistaminen on erityisen tärkeää naissukupuolelle – kenties pariutumisen kannalta.

10. Ruoka voi hikoiluttaa

Maustettu ruoka saattaa saada hien virtaamaan. Yleensä hikoilureaktio tapahtuu ylähuulessa ja otsassa. Chilin sisältämä kapsaisiini käynnistää kehossa viilennysreaktion, mistä seuraa hikoilua. Tulisen ruuan syöminen lämpimässä ilmastossa voikin olla fiksu tapa saada kehonsa jäähtymään. Myös kofeiini voi lisätä hieneritystä.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Vaikka elokuvan kohtaukset eivät ole kovin suunniteltuja, leffa toimii erinomaisesti.

IS TV-LEHTI: Svengijengi ’62 (American Graffiti) valmistui 1970-luvun alussa, jolloin näin sen ensi kertaa. Samaisen vuosikymmenen lopun Suomessa nuorisokulttuuri jakaantui kahtia: oli vain punkkareita ja rokkareita, tai ainakin siltä se teininuoren yksioikoisessa elämässä tuntui.

Jälkimmäinen, torttutukkainen ryhmä, omi ymmärrettävästi American Graffitin, sillä eihän 1960-luvun amerikkalaisuuden ihannointi olisi mitenkään istunut punk-aatteisiin eikä etenkään vaatteisiin.

Joskin elokuvan musiikista tehtyä tuplalevyä Original Hits from the Soundtrack of American Graffiti kuunneltiin kavereilta salaa, ja taitaa se edelleen levyhyllystä löytyä.

Nyt elokuvaa voi katsoa ilman minkäänlaisia suotimia ja nauttia sen käheä-äänisen dj:n Wolfman Jackin juontojen matkassa etenevästä musiikista ja nostalgisesta maailmasta, jollaista ei ehkä koskaan ollut olemassa. Siinä mielessä se muistuttaakin Aki Kaurismäen menneisyyden kaihon suotimen läpi katsottuja elokuvia.

George Lucasin toinen ohjaus kuvaa viimeistä villiä kesäänsä viettäviä nuoria, jotka tietävät kaiken kohta muuttuvan, kun valmistautuminen aikuisuuteen alkaa.

Viattomuutta uhkuva Amerikka on vielä toivoa täynnä. Pikkukaupungin katuja toinen toistaan upeimmilla autoilla kruisailevien nuorten maailmassa ei Vietnamin sodasta ollut vielä tietoakaan, ja presidenttien salamurhat siinsivät jossain ankeassa tulevaisuudessa.

Varsinaista juonivetoista tarinaa ei oikeastaan ole, sillä elokuva etenee nuorten parinmuodostusyritysten ja kaikenlaisten pikku kepposten tekemisen virtana.

”Elokuva on edelleen yksi parhaita teinikulttuuria kuvaavia elokuvia.”

Kohtaukset eivät aina ole kovin suunnitellun oloisia. Näyttelijätkin (mm. Richard Dreyfuss, Ron Howard, Paul Le Mat, Harrison Ford) tuntuvat välillä heittävän juttua aivan lonkalta.

Kokonaisuus kuitenkin toimii erinomaisesti. Elokuva on edelleen yksi parhaita teinikulttuuria kuvaavia elokuvia.

Kengännauhabudjetilla, vain vajaalla 800 000 dollarilla pyöräytetty filmi on ollut kuluihinsa suhteutettuna yksi kaikkien aikojen parhaiten tuottaneita elokuvia.

Svengijengi '62, Kutonen to klo 21.00

Maria Veitola muistelee kirjassaan, miten vaikeaa oli saada omat vanhemmat ymmärtämään, että kaikki hänen kaverinsa laihduttivat amfetamiinilla ja Nutriletilla.

Toimittaja Maria Veitola, 45, muistelee uutuuskirjassaan Veitola päihteidenhuuruista nuoruuttaan. Hän kirjoittaa, miten ihanaa 21-vuotiaana oli, kun elämä oli ”pelkkää nousua” ja ”hetkessä elämistä”.

– Joka ilta oli täynnä absurdeja tapahtumia ja hassuja ihmiskontakteja. Minä lörpöttelin ja tanssin niin, että mekot repesivät päältäni ja kengät hävisivät. Mennään yhdelle saattoi venyä kolmipäiväiseksi seikkailuksi, Veitola kirjoittaa.

”Olen kymmenen tuntemattoman ihmisen kanssa jatkoilla, ja me ollaan vedetty jotain, ja mä saan paniikkikohtauksen.”

Hän huomasi kuitenkin jossain vaiheessa, että kaikkeen kyllästyy. Klubeilla naamat kävivät tutuiksi, ja bileiden jälkeen yhä useammin tuntui ontolta. 

– Aina välillä minulla on ikävä sitä huumaavaa ja hasardia tunnetta, jonka muistan vanhoilta ajoilta. Sitä tunnetta ostaisin itselleni, jos voisin. Mutta sitä tunnetta en kyllä ostais, kun olen kymmenen tuntemattoman ihmisen kanssa jatkoilla, ja me ollaan vedetty jotain, ja mä saan paniikkikohtauksen eikä ole ketään kenelle voisin sanoa: ”Auta. Musta tuntuu, että mä joko sekoan tai kuolen”, Veitola kirjoittaa.

”Söin pari päivää sitten jotain missä oli Fido Didon kuva tai Mersun merkki.”

Amfetamiinilla ja Nutriletilla laihduttaminen ei ollut epätavallista

Hän muistelee myös erästä reissua Saimaan-mökille vanhempiensa kanssa. Ennen sitä Veitola oli ollut juhlimassa pari päivää putkeen.

– Siellä tutussa mökkisaaren metsässä mustikanvarvut muuttuivat väriseväksi ja hehkuvaksi sotkuksi ja tuntui siltä kuin metsä olisi halunnut imaista mut sisäänsä. Rämmin sieltä metsästä ulos ja itkin holtittomasti.

– Kerroin vanhemmille, että tämä johtuu siitä, kun söin pari päivää sitten jotain missä oli Fido Didon kuva tai Mersun merkki enkä oo paljon sen jälkeen nukkunut. Äiti ja isä oli kamalan järkyttyneitä, huolissaan ja vihaisia. – – On vaikea saada heitä ymmärtämään, että hei, ei tässä oo mitään ihmeellistä, kaikki mun kaverit laihduttavat amfetamiinilla ja Nutriletilla, se on ihan tavallista.

”Me tarvittiin apua niiden kaikkien tunteiden käsittelyyn.”

Veitola kirjoittaa, että sekä hän itse että hänen ystävänsä elivät parikymppisinä vaihetta, jolloin arki ei välillä riittänyt ja välillä se oli liikaa.

– Me tarvittiin apua niiden kaikkien tunteiden käsittelyyn. Tai eihän niitä tunteita käsitelty. Ne herätettiin, voimistettiin tai turrutettiin. – – Mutta onko mitään surullisempaa fiilistä kuin etsiä jonkun klubin vessan kiiltäviltä pinnoilta, että olisiko jollain jäänyt sinne joku murunen jotain valkoista.

Veitolan mukaan hänen oma päihdetoleranssinsa oli hänen onnekseen niin onneton, että hän itse oli usein se, joka huolehti muista. 

Maria Veitola: Veitola (Johnny Kniga, kirja on juuri ilmestynyt)