Värityskirjasovelluksen kuvia nyhrytellään melkein kuin oikeaa värityskirjaa. Kuvat: kuvakaappaus Pigment-sovelluksesta ja Aino Korpela
Värityskirjasovelluksen kuvia nyhrytellään melkein kuin oikeaa värityskirjaa. Kuvat: kuvakaappaus Pigment-sovelluksesta ja Aino Korpela

Pikakokeilussa aikuisten uusi värityskirjasovellus Pigment. Teknisten valintojen tekeminen meinasi vaarantaa värittelyn zen-hengen.

Aaaah. Vain minä, puukynät ja värityskirja. Vähän liilaa tuohon, keltaista keskelle. Hellästi pinkkiä tuohon. Rajojen sisällä tulee yrittää pysyä, mutta jos menee ohi, aivan sama.

Aikuisten värityskirjat olivat vuoden 2015 suurimpia villityksiä. Sen lisäksi, että värittely on kivaa eikä yhtään lapsellista (ja mitä sitten vaikka olisikin), se lievittää stressiä. Antaa mahdollisuuden irrottautua työstä tai muista raskaista asioista, auttaa harjoittamaan eräänlaista mindfulnessia.

Mutta perustuuko viehättävyys osin vanhanaikaiseen, fyysiseen kontaktiin paperin kanssa? Paperin hively on tervetullutta etenkin tietokonetta yhdeksästä viiteen hakkaavalle toimistotyöläiselle.

Seuraava juttu saattavat kuitenkin olla aikuisten värityskirjasovellukset. Lapsille tällaista on ollut tarjolla aiemminkin (esimerkiksi Huebertin digitaalinen kirjasto), mutta nyt Refinery29 kertoo eräästä digitaalisesta versiosta.

Mutta perustuuko viehättävyys osin vanhanaikaiseen, fyysiseen kontaktiin paperin kanssa?

Iphoneissa ja Ipadeillä toimivassa Pigment-sovelluksessa väritetään kaikenlaista: on mandalakuviota, perhosta ja 3D-rakennelmaa. Värittely on ilmaista, mutta premium-versiosta (noin 23 €/vuosi) maksavat saavat lisää väritettävää ja voivat jakaa tuotoksen sosiaalisessa mediassa ilman firman vesileimaa. Kuvan saa myös tallennettua isompana. 

No, mutta miten homma toimii? Monimutkaisesti.

Ilmaisversion kokeilun aluksi saa valitan kuvan, sitten pääsee (joutuu) valitsemaan vaikka värityspään paksuutta, sävyä ja läpinäkyvyyttä lukemattomista eri vaihtoehdoista. Jos värityskirjojen päätarkoitus on vähentää stressiä, tässä kohdassa yksinkertaisuutta arvostavan tyypin käyrä lähtee nousuun. Antakaa minun vain aloittaa!

Mutta jos vain valitsee puolihuolimattomasti ihan mitä vain, itse värittely on ihan mukiinmenevää. Mieli lepää.

 

Pigment-sovelluksessa voi määritellä niin paljon väritysmoodeja, että heikompaa hirvittää.

Väritys tehdään sormenpäällä näyttöä hinkaten ja väriä kerrostaen, joko vapaalla kädellä (sotkuvaroitus, ainakaan nämä nakkisormet eivät pysy rajojen sisällä!) tai niin, että merkitsee väritettävän alueen ensin sormella näpäyttämällä, jolloin väri pysyy itsestään rajojen sisällä (huijausta?). Värialueita voi myös zoomata lähemmäs, mikä onkin hyvä, sillä ilman tätä pienten alueiden jo pelkkä merkitseminenkin olisi hankalaa. 

Tarkemmin voisi väritellä Apple Pencilillä, jos sellainen kynä olisi.

Loppupäätelmä: kiva kokeilu, mutta ruudun ääressä muutenkin aikansa viettävä jää vähän kaipaamaan oikeaa paperia.

Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.

Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen
Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen

Suomalaisilla on kivun vuoksi eniten sairauspoissaoloja koko Euroopassa. Nelikymppisen Sari Salomaan työkyvyn vei 20 vuotta kestänyt jalkakipu.

Nyt kävi pahasti, Sari Salomaa tajusi liukastuessaan jäisellä tiellä. Kaatuessa jalasta kuului pamahdus, ja kun Sari koetti nousta ylös, hän huomasi, että jalkaterä sojotti väärään suuntaan.

Oli maaliskuu vuonna 1998. Sari oli 22-vuotias yo-merkonomiopiskelija, kihloissa...