Kuvitus Helmi Järvinen
Kuvitus Helmi Järvinen

Toimittaja yritti vaihtaa elämäntapansa terveellisiksi. Periaatteessa se on helppoa, käytännössä yhtä tuskaa.

Onko tätä virttä kuultu jo kymmeniä vuosia? Kolme kertaa viikossa liikuntaa. Vähemmän rasvaa, sokeria ja stressiä, enemmän unta! Nämä pikkuasiat kuntoon, niin terveys paranee ja kehoa ympäröivän auran väri muuttuu kirkkaammaksi. Töissä alkaa kulkea hienosti. Rakkaus tulee luokse. Lopulta – jos koskaan – ihminen sitten kuolee hyväkuntoisena ja pääsee taivaaseen sille osastolle, jossa kaikilla on kauniit vartalot.

Miksi en toteuta yksinkertaisia ohjeita? Miksi ylipäänsä on olemassa ylipainoisia ihmisiä ja kakkostyypin diabetesta? No, se selviää hetkessä, kun neljääkymppiä lähestyvä mukavuudenhalun mannekiini yrittää siirtää teoriaa käytäntöön.

Päiväkirjasta 5.3.2013

Terveellinen elämä! Täältä tullaan! 

Huomenna, ei vielä tänään, koska tänään tekee mieli perunalastuja, töissä on mennyt pitkään enkä jaksa alkaa nyt wokata mitään parsakaalia. Mutta otin tänään päiväkahvin kanssa vain yhden suklaakonvehdin enkä kokonaista Jim-patukkaa.

Itsekurista kiinni

Minulla on selvästi ongelma: itsekurin puute. Tiedän, että perunalastu huono, parsakaali hyvä, mutta en tee mitään. Enkä ole ainoa! Hyvä terveys -lehti on juuri tutkinut asiaa, ja kävi ilmi, että 92 prosenttia naisista tietää vaikka miten paljon terveellisistä elämäntavoista. Yli puolet tunnusti silti, että elämänmuutoksesta ei meinaa tulla mitään. Laiskuus tai saamattomuus estää.

Onkohan meillä lössyköillä ylipäänsä toivoa? Onko myöhäistä koettaa petrata elämäntapojaan keski-iän kynnyksellä, jos on aina ollut laiskottelevaa tyyppiä?

– Kyllä ihmiset pystyvät elämänmuutoksiin, lohduttaa johtava tutkija Ritva Prättälä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

– On ihmisiä, jotka raitistuvat, on ihmisiä, jotka laihtuvat pysyvästi. Miksei olisi nelikymppisiä, jotka alkavat elää terveellisesti?

Prättälän mukaan pysyvä elämänmuutos tarvitsee taustalleen prosessin. Ensin täytyy olla tietoa siitä, mitä pitäisi muuttaa. Check. Sitten seuraa harkintavaihe, joka voi kestää ja kestää. Check. Jotta harkinta vaihtuisi toiminnaksi, tarvitaan sysäys – se voi olla vaikka yllättävä käänne omassa elämässä tai muutos ystäväpiirissä. Sitä ei ole vielä tapahtunut.

Rohkaiseva esikuva löytyy tietysti Jenkeistä. A.J. Jacobs -niminen amerikkalaismies oli tavallinen keski-ikäinen plösö toimittaja, kunnes parin keuhkokuumeen jälkeen pelästyi, päätti alkaa maailman terveimmäksi ihmiseksi ja kirjoitti prosessistaan kirjan Kunnon mies.

Jacobsin sysäys oli sairastuminen, jonka jälkeen hän onnistui oikeasti aloittamaan liikunnan ja terveellisen ruoka­valion. Voisiko hän selittää, miten kieltäydytään perunalastuista?

– Se olikin se vaikea juttu, hän vastaa sähköpostitse.

Sähköposti on arvatenkin kirjoitettu juoksumatolla hölkäten. Se kuului hänen kuntoprojektiinsa.

– Itsekuri on avainkysymys. Salaisuus on houkutusten minimointi. Laita karkit silmien tasolta ylähyllylle, Jacobs neuvoo.

A.J. on itsekuriasioissa omalla levelillään: hänellä on keittiön ylähyllyllä karkkeja, jotka hän pystyy jättämään rauhaan. Jonkun muun ongelma on se, että karkit ovat kaupassa silmien tasolla. Jos ne siirtyvät sieltä kotiin, on ihan sama, mille hyllylle ne sijoittaa. Keittiöjakkarat on keksitty.

Jumppaa tai kuole

Terveellisyys tuntuisi vaativan todella paljon muutoksia elämäntapaani. Vaikka en siirtäisikään työskentelyäni juoksumatolle, jo virallisia suosituksia noudattamalla pääsen lähelle ronskia elämänmuutosta ja inhimillistä kärsimystä. Saanko esitellä: vanha kunnon liikuntapiirakka, UKK-instituutin minimiohjeet kunnonkohennukseen: 

Paranna kestävyyskuntoa liikkumalla useana päivänä viikossa yhteensä ainakin 2 t 30 min reippaasti TAI 1 t 15 minuuttia rasittavasti.

LISÄKSI : Kohenna lihaskuntoa ja kehitä liikehallintaa ainakin 2 kertaa viikossa.

Että "useana päivänä" ja "ainakin".

Todella vähän Raakel Lignellille, yllättävän paljon tavikselle. Huolestuttava uusi tieto kertoo myös, että liikuntakaan ei auta, jos viettää päivästä yksitoista tuntia istuen. Minä vietän. Onko mitään järkeä liikkua sitten kerran viikossa?

– On tietysti! Siihen on monia muitakin syitä kuin välittömät terveyshyödyt. Fyysinen mielihyvä siitä, että käyttää kroppaansa. Luonnossa oleminen, jos käy kävelyllä. Endorfiinit. Ei kannata lähteä heti juoksemaan satasella, juokse varovasti pari lyhtypylvään väliä ja kävele loput, Prättälä neuvoo.

Prättälällä on paljon hyviä neuvoja. Hän arvelee, että ajankäyttötapani ovat tähän ikään mennessä jo niin vakiintuneet, että täyskäännös terveelliseen elämään vaatisi liikaa. Hän ehdottaa pieniä muutoksia. Lautasmalli! Säännöllinen aamupala! Portaat hissin sijasta! Asteittaista liikunnan lisäämistä! Itsekuria vain tarvittaisiin taas, tai personal traineria, tai ketä tahansa pitelemään haulikkoa ohimollani. Onneksi on kavereita.

Päiväkirjasta 11.3.2013

Viikonloppuna oli pakko piilottaa yhden kaverin Facebook-statukset, koska hän on joutunut heja heja -moodiin ja raportoi päivittäiset hiihtolenkkinsä. Ottaa päähän. Kun tarkastelen tunnetilaani lähemmin, se osoittautuu kateudeksi. Tyyppi on päässyt UKK-instituutin suosituksiin ja nauttii suorituksestaan!

Mutta: työhuonekaverini kaivoi tänään laukustaan kahdet urheilutrikoot ja pakotti kaverikseen alakerran punttisalille. Vain kaksikymmentä minuuttia tänään, hän lupasi ja piti lupauksensa. Ei ollut kovin paha. Parin päivän päästä uudestaan.

Opettele syömään

Totta kai voi käyttää paljonkin aikaa lillukanvarsiin: onko margariini vai voi terveellisempää? Mutta jos joku väittää, että on vaikeaa pysyä perässä terveellisyyden peruslinjoista, hän puhuu höpöjä. "Puoli kiloa kasviksia päivässä", kuka ei ole kuullut? "Kalassa on hyviä rasvoja", tutunkuuloista tämäkin? Ja asuuko jossain ihminen, joka ei tiedä, että sokeri, valkeat vehnäjauhot ja pitkälle prosessoitu ruoka ovat pahasta?

Jos asiaan haluaa perehtyä tarkemmin ja valita terveellisistä eineksistä kaikkein terveellisimmät, aukeaa Pandoran lipas. Hörhöjen blogeja lukiessa käy nimittäin ilmi, että jos ei nauti pakurikääpäteetä, ei tiedä, mitä aito onni on. Lisäksi hyviäkin asioita voi syödä väärin. Tomaatin lykopeenit eivät ole parhaimmillaan, jos tomaatin syö raakana. Avokadosta saa parhaan irti vain, jos sen kaapii huolella kuorestaan: kuolemattomuuden takaava osuus on lähimpänä kuorta. Lasillinen punaviiniä on ok, varsinkin, jos rypäle­laji on pinot noir – siinä on näet alhaisempi glykeeminen indeksi kuin cabernet'ssa. Toisaalta, jo yksi lasillinen päivässä saattaa lisätä rintasyövän riskiä...

Aargh. Oikeasti tärkeintä olisi "syödä niitä v***n kasviksia", kuten uuden elämäntapaguruni A.J. Jacobsin merkittävin loppupäätelmä kuuluu, ja lisäksi syödä ylipäänsä vähemmän. Isoin kansanterveydellinen ongelma ei ole minkään hivenaineen puute vaan ylipainon mukanaan tuomat sairaudet.

– Jos haluat syödä kokonaisia aterioita, vaihda lautanen pienempään, A.J. neuvoo juoksumatoltaan.

Enkä vaihda! Amerikkalaiset taitavat olla oikeasti tyhmiä. Huijaavat muka itseään tuolla tavalla mennen tullen.

Uutta tietoa tulee koko ajan. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kahvi on sallittua: se kai ehkäisee joitakin syöpiä ja mahdollisesti Alzheimerin tautia, jos vain vatsa kestää. Berliininmunkista ei ole näkynyt vastaavaa tutkimusta, mutta toivo elää. Jos tutkimus joskus tehdään, takerrun siihen enkä irrota. Ihminen on sellainen: tykkää makeasta ja etsii tutkimustiedon seasta itselleen mieluisimmat tulokset.

On kyllä myös ihmisiä, jotka saavat tyydytystä berliininmunkkien paheksunnasta eivätkä niiden syönnistä. Heille on oma sairausnimikkeensä: ortoreksia. Jos alkaa omistautua terveellisen ravinnon asialle, siitä tulee elämän sisältö. Silloin päätyy lopulta nurkkaan syömään yksin lehtikaalia ja halveksumaan kavereitaan. Uskonto korvautuu oikein syömisellä.

Steven Bratman -niminen lääkäri on puhunut ensimmäisenä ortoreksiasta. Kun häneltä on kysytty, mitkä hänen vinkkinsä oikeasti terveeseen mutta ei-ortoreksiseen elämään ovat, hänestä ei ole saatu paljon irti. "Älä liho ja muista syödä vitamiineja", kuuluu miehen neuvo. Bratmanin mielestä asioista tiedetään aidosti vielä niin vähän, että on turha arpoa, mikä superruoka on terveellisintä. Vastahakoisesti hän on antanut pari tarkentavaa neuvoa: "Nuku. Älä tupakoi. Älä asu saastuneimmissa paikoissa. Älä harrasta laskettelua tai liitovarjoilua – ne ovat paljon vaarallisempia kuin epäterveellinen ravinto. Liikunta on luultavasti hyväksi. Alkoholia ei kannata juoda liikaa."

Päiväkirjasta 22.3.2013

Pari viikkoa terveellisen ruokavalion yritystä. Ei tule mitään, jos ei lasketa Jim-patukan vaihtoa konvehtiin ja avokadon syönnin räjähdysmäistä lisääntymistä. Avokado on terveellistä, mutta paino meinaa hiukan nousta; ehkä siinä on liikaa hyviä rasvoja? Ei ole sitä hetkeä, jolloin mieli tekisi porkkanoita. Saan vähennettyä sokerin syöntiä viikolla, mutta pilaan sunnuntai-iltojen angstissa kaiken ja ostan suklaalevyjä, jossa ei ole lähellekään 80 prosenttia kaakaota.

Riskit vaanivat

Pahinta tyhmyyttä terveyden kannalta on kai sittenkin ylläpitää stressiä ja laiminlyödä nukkumista. Tästä päädytään ongelmaan: mitä järkeä on käyttää paljon energiaa terveyden metsästämiseen, kun kokonaisuus torpedoituu pikku stressillä? Elämä on stressaavaa, varsinkin työelämä ja terveellinen elämä.

Kun tätä ongelmaa miettii hetken, vastassa on seuraava: onko ylipäänsä järkeä pyrkiä terveellisiin elämäntapoihin, kun saattaa kuitenkin kuolla huomenna? Tämä niin sanottu Jim Fixx -argumentti on laiskojen ihmisten tekosyy. Elämä on tosiaan niin ärsyttävän ironista, että sen jumalia ei kannata yrittää miellyttää terveyspyrinnöillä. Ei tiedetä, mistä sairaudet syntyvät. Yhden tuttuni mummo kuoli maksakirroosiin maistamatta koskaan alkoholia.

Tärkeintä on prosessi eikä lopputulos, päätän. Jos tykkään elämästäni enemmän kuntoilun kanssa kuin ilman, kai sitä on ok harrastaa.

Rentoon vihannespitoisuuteen

– Ihan kuin sun perse olisi jo vähän kiinteytynyt, sanoo ystäväni, kun vaihdamme ehkä kahdeksannen kahvakuula­session jälkeen vaatteita.

No ei todellakaan ole, mutta taputan sitä silti hellästi. Liikunnasta tulee ihanan itsetyytyväinen olo. Alan ehkä ymmärtää, mistä endorfiineissa on kyse. Voisiko jumppaamisesta tulla tapa? Avokadojen syömisestä näköjään voi, mutta kuukauden jälkeen tapana on edelleen myös vetää juustoa suoraan paketista.

A.J. Jacobs myöntää, että hänenkin elämäntapansa ovat terveysvuoden jälkeen lipsuneet. Kirjoitustyöt hoituvat edelleen juoksumatolla, mutta pizzaa kuluu taas.

– Aamupäivisin, kun on vielä tahdonvoimaa, yritän kuitenkin syödä paljon vihanneksia, hän kertoo.

A.J. on nykyään mielestään tasapainoinen mies. Terveysvuonna hänestä tuli ikävä hahmo, joka ei ehtinyt meditoinnin ja lehtikaalin pilkkomisen keskellä oikein rentoutua. Nyt hän ajattelee terveyttä aamupäivisin, liikkuu vähän enemmän eikä tuhahtele herkuille. Siinä sitä olisi tavoitetta.

Lue, mitä tähdet kertovat tänään juuri sinulle.

 

JOUSIMIES

Tunteet mylläävät ja kysymyksiä nousee pintaan. Joku lähipiiristäsi tuottaa sinulle pettymyksen. Ole avoin muutoksille.

 

KAURIS

Saatat joutua kärsimään jonkun toisen tekemistä mokista. Tee selväksi, mitä mieltä olet. Laajenna horisonttiasi juuttumatta yksityiskohtiin.

 

VESIMIES

Valitse sanasi tarkkaan, kun sinulta kysytään mielipidettäsi. Joku saattaa loukkaantua, jos olet liian suora. Älä vaadi liikaa kerralla.

 

KALAT

Päivä sisältää paljon keskusteluja, jotka nostavat tunteesi pintaan. Yritä hillitä itsesi kiperissä tilanteissa. Syyttely ei auta ketään.

 

OINAS

Älä jää murehtimaan asiaa, jota et voi muuttaa. Ole valmis joustamaan periaatteistasi. Tiivis yhteistyö on avain onnistumiseen.

 

HÄRKÄ

Vietä laatuaikaa perheen tai sukulaisten kanssa. Saat heistä virtaa tulevia päiviä varten. Yllätä läheisesi iloisesti.

 

KAKSONEN

Joudut hankalaan välikäteen, jos et ole ollut täysin rehellinen läheisellesi. Viimeistään nyt on aika puhdistaa ilmaa ja kertoa, mitä odotat.

 

RAPU

Pysyttele kotona ja vietä aikaa perheen kanssa. Yritä olla haalimatta liikaa asioita hoitaaksesi. Kiire voi johtaa yhteenottoihin.

 

LEIJONA

Tunteet myrskyävät perhepiirissä. Nosta äänesi kuuluviin ja kerro, mitä mielessäsi liikkuu. Sinun ei tarvitse olla kaikille mieliksi.

 

NEITSYT

Päivä tuo mukanaan pettymyksen tunteita. Ota faktat sellaisinaan vastaan. Tosiasioiden kiertely vain vaikeuttaisi tilannetta.

 

VAAKA

Kerro rehellisesti, miltä sinusta tuntuu. Avoin keskustelu on paras tapa hoitaa ilmassa roikkuva kysymys. Valitse seurasi huolellisesti.

 

SKORPIONI

Älä tee elämästäsi tarpeettoman monimutkaista. Keskity perheeseen ja kotiin liittyviin asioihin. Rehellisyys pelastaa sinut kiusalliselta tilanteelta.

 

 

Mielenterveyden ongelmista puhuminen ei ole nyyhkyttämistä, oli diagnoosi mikä tahansa. Milloin ymmärrämme lopettaa kiistelyn siitä, kuka sairastaa oikein?

Viime vuosien aikana lievemmät mielenterveysongelmat ovat arkipäiväistyneet. Niistä kehdataan puhua, ne huomioidaan työpaikoilla ja kynnys hakea apua on madaltunut. On hyvä asia, ettei masennuksesta tai burn outista tarvitse enää potea häpeää.

Suomen psykologiliiton puheenjohtaja Tuomo Tikkanen sanoi muutama vuosi sitten Ylelle, että avoimuuden lisääntymisestä voi kiittää muun muassa julkkiksia.

– Julkisuuden henkilöt ovat kertoneet masennus- tai sairastumisjaksoistaan, ja ne kaikki lieventävät sitä pelkoa, jota on tunnettu mielenterveysongelmia kohtaan.

Sitten tulee psykiatri, Kellokosken sairaalan entinen ylilääkäri Ilkka Taipale ja töräyttää Helsingin Sanomien haastattelussa, että Kansallisteatterin Masennuskomedia-näytelmän päähenkilön tarina on ”tyypillistä naistenlehden kansikuvakamaa”.

– ’Minulla oli burn out, mutta minä toivuin’. Se on ihan eri asia, jos kansikuvajulkkikset kertoisivat sairastuneensa skitsofreniaan ja toipuneensa vähän, mutta sairastavansa sitä edelleen, Taipale sanoo Helsingin Sanomille ja jatkaa:

– En pidä siitä, että julkkikset nyyhkyttävät, hän toteaa tehdäkseen asian vielä selkeämmäksi.

”En pidä siitä, että julkkikset nyyhkyttävät.”

Siinäpä kannustava kommentti kaikille mielenterveytensä kanssa kamppaileville! Julkisuuden henkilö, joka on kohdannut mielenterveyden ongelmia ja saanut niihin mahdollisesti myös diagnoosin ja hoitoa, leimataan nyyhkyttäjäksi. Ikään kuin hän valittaisi turhasta. Jos ei tule verta, ei voi sattua.

Taipaleen kommentti on jatkoa aina silloin tällöin päätään nostavalle väittelylle siitä, kenellä on oikeus valittaa ja kuka on tarpeeksi sairas saadakseen kertoa siitä. Kesällä muun muassa pohdittiin, onko Anna-Leena Härkösen uutuusromaanin päähenkilö ”uskottavasti masentunut”, jos hän käy jumpassa ja elämä näyttää päällisin puolin hyvältä.

Taipale on toki oikeassa siinä, että burn out ja skitsofrenia ovat kaksi eri asiaa, ja hän on tärkeällä asialla vaatiessaan, että vaikeasti mielisairaiden sosiaalinen asema pitää saada kuntoon.

Kummastakaan sairaudesta puhuminen ei silti sulje toista pois. Lievempien mielenterveyden ongelmien esiin tuominen ei ole vakavampia ongelmia väheksyvää, mutta Taipale tulee kyllä nyyhkytyskommentillaan väheksyneeksi kaikkia muita mielenterveyden ongelmia paitsi niitä vaikeimpia.

Aika monelle tulee elämässään vaihe, jolloin mielenterveys joutuu koetukselle. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan joka viides suomalainen sairastuu masennukseen elämänsä aikana. Monella se uusii ja osalla kroonistuu.

Burn out tai raskauden jälkeinen masennus saattaa olla vaikein asia, jonka ihminen joutuu elämässään kokemaan. Vaikka häpeä ei enää niin suuri kuin joskus aiemmin, kynnys hakea apua saattaa silti olla korkea. Nyyhkyttäjäksi leimaaminen ei varsinaisesti auta asiaa.

Burn out tai raskauden jälkeinen masennus saattaa olla vaikein asia, jonka ihminen joutuu kokemaan.

Sillä, että mielenterveytensä kanssa vaikka vain väliaikaisestikin kamppaileva uskaltaa hakea ja saa apua jo varhaisessa vaiheessa, voidaan ehkäistä ongelmien pahenemista ja yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia.

Mielenterveyden ongelmat ovat edelleen yleisin työkyvyttömyyseläkkeiden syy. Niiden vuoksi myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on kuitenkin vähentynyt kymmenen vuoden aikana kolmanneksella, vaikka masennustilastot voivat edelleen paksusti.

Voikin kysyä, kuinka suuri merkitys on sillä, että mielenterveydestä on viime vuosina viimein alettu puhua avoimemmin ja että lieviä tai ohimeneviäkään ongelmia ei väheksytä?

Sitä paitsi sen burn outin syvimmässä alhossa saattaa auttaa jo pelkästään tieto siitä, että muutkin ovat tästä toipuneet.

Vierailija

Nyyhkyttäjäksi leimaaminen on viimein asia, jota mielenterveytensä kanssa kamppaileva kaipaa

Mielen sairaus on sairaus siinä kuin muutkin, ja on hyvä että siitä puhutaan. Nostan myös hattua jokaiselle joka "tulee kaapista" sairautensa kanssa. Mutta olen siitä Taipaleen kanssa samaa mieltä että iltapäivä- ja naistenlehdet ovat täynnä näitä "tunnettu tähti avautuu: kärsin masennuksesta/unettomuudesta/ahdistuksesta"- juttuja. Monessa jutussa kuitenkin puhutaan ihan muusta kuin sairaudesta, on ollut väsymystä, kiirettä töissä, ikäviä sattumuksia elämässä, jotka sinänsä ovat ihan tavallisia...
Lue kommentti