Kuvat Panu Pälviä, Shutterstock
Kuvat Panu Pälviä, Shutterstock

Ystävälle ostetaan lahjakortti hoitoon ja kokemuksia vertaillaan naisten kesken. Terapiasta on tullut arkista itsestä huolehtimista – jopa harrastus.

Sain syntymäpäivä­lahjaksi lahjakortin. Se oli terapiaan.

Kyseessä oli vaihtoehtoinen Rosen-terapia, joka tunnetaan myös niin sanottuna itku­terapiana. Sitä voi pitää vaikkapa lempeänä hierontana, jos siihen ei usko, mutta silti: ystäväni olivat sitä mieltä, että olin terapian tarpeessa.

En loukkaantunut, mutta vielä joitakin vuosia sitten olisin voinut. Ajat ovat muuttuneet. Kun ennen terapia oli varattu vain mielenterveysongelmaisille, nykyään siellä ravaa joka iikka. Tai siltä ainakin tuntuu. Voin luetella omasta tuttava­piiristänikin heti kymmenkunta tyyppiä, jotka ovat käyneet jonkin sortin terapiassa. Niistä haetaan muun muassa parempaa itsetuntemusta, stressinsietokykyä ja kasvua ihmisenä.

Hollywood-tähdillä on omat terapeuttinsa, mutta kyllä kotimaan julkkiksetkin osaavat. Jotkut heistä myös opiskelevat itse alalle. Muusikko A.W. Yrjänästä on tulossa hypnoterapeutti, kirjailija Anja Snellmanista psykoterapeutti. Näyttelijä Wanda Dubiel on kehittänyt oman "huutoterapian", jossa tunnetiloja puretaan äänen avulla.

Perinteisen psykoterapian rinnalle on noussut kirjava valikoima vaihtoehtoisia hoitomuotoja. On regressio-, hypno-, ­enkeli-, reikienergia-, kukka- ja mitä lie terapiaa.

Mistä tämä terapiabuumi oikein tuli? Onko terapiassa käymisestä tullut yhtä arkista itsensä huoltoa kuin kampaajakäynneistä?

Mielen kylpylään

Ainakin ajan varaaminen psykologille voi olla yhtä helppoa. Esimerkiksi psykologipalvelu Mind Spahan saa ajan näppärästi jopa netin kautta. Sarakkeesta klikataan, onko kyseessä kenties ahdistus, itsetunto-ongelmat, työstressi vai kriisi. Klik klik, listasta vapaa aika ja tunti vilahtaa ostoskoriin. Tunnin sessio koulutetun psykologin kanssa maksaa kutakuinkin saman verran kuin leikkaus ja väri trendikampaamossa.

Mind Spa tarjoaa psykologipalveluja nimenomaan "terveille" ihmisille. Yritys mainostaa itseään lauseella: Psykologilla käyminen on itsestään huolehtimista.

– Asiakkaamme ovat ihan tavallisia ihmisiä, jotka haluavat parantaa itse tuntemustaan tai suorituskykyään, tehdä itsestään iskunkestävämpiä elämän suhteen. Olemme vähän niin kuin mielen personal trainereita, psykologi Kaisa Varkila kertoo.

Psykologi Kaisa Varkilan vastaanotolla Mind Spassa saa tirauttaa.

Elokuvissa psykologin pakeilla pötkötetään sohvalla ja kallonkutistaja heittelee kysymyksiään potilaan pään takaa. Kaisan vastaanottohuoneessa on sohvan sijasta nojatuoli, ja hänen kanssaan nökötetään kasvotusten. Pöydällä on ­vesikannu ja paperinenäliinoja. Tämä ei ole itkuterapiaa, mutta täälläkin on lupa tirauttaa. Kaisa antaa lähinnä keskusteluapua, toisinaan myös kotitehtäviä.

Terapiassa käymiseen ei liity enää ­samanlaista häpeää kuin ­ennen. Nuoret aikuiset osaavat hakea apua kohdatessaan ­ongelmia. Kun parisuhde mättää, mennään parisuhdeterapiaan. Kun tulee ero, hakeudutaan erokurssille – niin kuin 25-vuotias Siru.

"Avopuolisoni jätti minut yllättäen, ja se oli sokki. Löysin erokurssin, mikä oli käytännössä ryhmäterapiaa yhdessä ­saman kokeneiden kanssa. Muistan hetken, kun aloin taas uskoa, että elämästäni tulee vielä joskus jotakin. Kurssi oli juuri päättynyt, oli alkukesä, ulkona tuoksui sade ja aurinko kurkisti pilven takaa."

Mutta mitä tapahtui ystäville? Sydänsuruistahan on tavattu jauhaa naisporukassa. Kaisa Varkila sanoo, että moni terapiaan tuleva kärsii yksinäisyydestä.

– Nykyään eletään aika eristäytynyttä elämää. Vaikka olisikin ystäviä, ammattilainen on sen hetken vain sinua varten. Ei tarvitse itse kysellä toiselta kuulumisia. Koulutettu psykologi osaa myös ­antaa erilaisia näkökulmia pulmiin.

Aina ystäviään ei halua rasittaa. Kun nelikymppisen Päivin isä teki itsemurhan, hän ajatteli, ettei halua kuormittaa ystäviään asialla, jota nämä eivät voi ­ymmärtää.

"Juttelin vuoden ajan joka viikko tunnin pienelle rauhalliselle naiselle. Puhuin mistä halusin, ja välillä hän teki hyviä kysymyksiä. Kerroin ajatuksiani, joita en koskaan sanoisi lähimmille ystävillenikään. Sain olla vihainen, ilkeä, alhainen. Sain luvan myös ikävöidä isääni. Terapia antoi joitakin uusia näkökulmia ja, mikä tärkeintä, sain rauhan puhua."

Uskomushoitoa vai pillereitä?

Psykologien ja psykoterapeuttien antaman avun rinnalle on noussut villi viidakko erilaisia vaihtoehtoterapioita. Toiset kutsuvat niitä täydentäviksi, toiset uskomus- tai mielihyvähoidoiksi. Niitä ovat tehneet tunnetuksi myös julkkikset. Näyttelijä Pamela Tola vannoo ­Rosen-terapian nimeen ja opiskelee vyöhyketerapeutiksi, Manuela Bosco näkee enkeleitä, antaa energiahoitoja ja kuljettaa mukanaan parantavia kiviä.

Vaihtoehtohoitoja päädytään kokeilemaan usein ihan uteliaisuudesta. 37-vuotias Paula ei tiennyt olevansa ­terapian tarpeessa ennen kuin kokeili Rosen-terapiaa.

"Ystäväni opiskeli sitä, eikä ensimmäinen kerta tuntunut juuri miltään, mutta sen jälkeen oli viikon verran ihmeellisen selkeä olo: monet asiat yhdistyivät mielessäni ihan uudella tavalla. Toisella hoitokerralla ei mennyt montakaan minuuttia, kun huomasin parkuvani hoitopöydällä kuin pieni lapsi. Minä, joka en ollut koko aikuisiällä osannut itkeä."

Tutkimustietoa vaihtoehtohoitojen kävijämäärästä saati hoitojen vaikutuksista on huonosti. Edellinen kotimainen tutkimus on 90-luvun alusta. Tampereen yliopiston dosentti Pauliina Aarva on jonkin verran tutkinut aihetta ja tutkisi lisääkin, mutta aihe ei tunnu kiinnostavan rahoittajia.

Pauliina uskoo, että uskomushoitojen suosio olisi kasvanut. Hän kutsuu niitä mieluummin täydentäviksi hoidoiksi.

– Vakavasti tai keskivaikeasti masentunut ihminen tarvitseekin lääkehoitoa, mutta epämääräiseen, tyhjään, pahaan tai vähän lättänään oloon täydentävistä hoidoista voi olla apua.

Joitakin vuosia sitten Pauliina Aarva loukkasi kätensä ja joutui sairauslomalle. Yhtäkkinen toimettomuus laukaisi aktiivisessa naisessa ahdistustilan, joka diagnosoitiin työuupumukseksi. Lääkkeeksi tarjottiin pilleripurkkeja, vaikka Pauliina tunsi tarvitsevansa mieluummin ihmistä, jolle purkaa ahdistustaan.

– Puoli miljoonaa suomalaista syö mielialalääkkeitä! Kaikki eivät voi olla niiden tarpeessa. Lasten ja nuorten ­pahoinvointiin suhtaudutaan vakavasti, mutta yli kolmikymppiselle lykätään ­resepti käteen. Lääkehoito on halvempaa kuin terapia, jossa ihminen on hoitaja kemiallisen aineen sijaan.

Plasebon taika

Lääkäriliiton mukaan vaihtoehtohoitajat tarjoavat vain plaseboa, lumelääkettä. Liitto on muun muassa vaatinut, että hoitojen antamista lapsille ja psyykkisesti sairaille pitäisi lailla rajoittaa.

Toki plasebokin voi toimia, jos siihen uskoo. Asiakkaalle ongelma voi olla kuitenkin se, että hoitojen antamista ei valvota Suomessa mitenkään. Psykoterapeutti on vielä suojattu ammattinimike, mutta periaatteessa minäkin voisin ryhtyä terapeutiksi. "Diplomi" vain seinälle ja pöytä pystyyn. Hoitajien joukossa voi siis olla myös niitä, jotka haluavat rahastaa ihmisten epätoivolla.

Vaihtoehtohoitajat voivat käyttää ­samoja metodeja kuin laillistetut psykologit tai psykoterapeutitkin, mutta väärissä käsissä esimerkiksi hypnoosi voi olla vaarallinen väline.

Rosen-terapian sattumalta aloittanut Paula kuitenkin innostui niin, että on jatkanut siellä käymistä.

"Olen löytänyt valtavasti asioita, joita olen kantanut mukanani, ja jotka ovat vaikuttaneet kaikkeen elämässäni: parisuhteessa, töissä, ystävyyssuhteissa, äitinä… ja tämä kaikki, vaikkei minulla ole mitenkään erityisen vaikea menneisyys, päinvastoin, monessa suhteessa hyvä elämä. Jollen olisi löytänyt Rosenia, olisin ­ainakin angstisempi, epävarmempi ja jumittunut moniin asioihin, joita aiemmin pidin itsestäänselvyyksinä elämässäni."

Monissa vaihtoehtohoidoissa asiakkaaseen suhtaudutaan kokonaisuutena. Hoivaa saa sekä sielu että keho. Rosen-terapiakin voi toimia jo ihan siksi, että kosketus saa mielihyvähormoni oksitosiinin erittymään.

– Kun olin itse sairas, yksi lääkäri otti kädestä ja sanoi, että hänellä on tunne, että kaikki muuttuu vielä hyväksi. Se auttoi enemmän kuin mikään muu yhteensä. Lääkäreillä on kiire ja terveydenhuolto unohtaa henkisen ulottuvuuden, vaikka ihminen on paljon syvempi otus kuin rationalistinen ajattelu olettaa, Pauliina Aarva sanoo.

Kun uskonto on menettänyt merkityksensä ihmisten arjessa, henkistä ulottuvuutta haetaankin nyt ehkä muualta.

– Myytit ovat ihmisille valtavan tärkeitä, mutta tämä aika ei oikein suosi niitä vaan korostaa järkeä. Evankelis-luterilainen kirkko on kovin kuivakas ja ­sivuuttanut uskonnon myyttisen puolen.

Raakaa duunia, ei hupia

Mistä sitten tietää olevansa terapian tarpeessa oikeasti? Ajoittainen alakulo ja ahdistus kuuluvat normaaliin elämään.

– Ei ole kuitenkaan normaalia olla jatkuvasti uupunut, ahdistunut tai stressaantunut, Kaisa Varkila vastaa.

Kestävätkö ihmiset ahdistusta ja alakuloa nykyään huonommin kuin ennen? Joku voisi nimittäin ilkeästi heittää terapiabuumin kielivän myös siitä, ettei nyky­ihmisillä ole oikeita ongelmia. Kun asiat ovat mukavasti – katto pään päällä, tilillä rahaa ja jääkaapissa ruokaa – voi olla liikaa aikaa kaivella omaa napanöyhtää ja tutkiskella tunteitaan.

Ennen, kun terapiaa ei ollut tarjolla joka kulman takana, pahaa oloa purettiin ehkä toimintaan. Kun säveltäjä Jean Sibelius juopotteli, Aino-vaimo hoiti puutarhaansa, itki ja kitki.

Kaisa suosittelee pahan olon purkamista toimintaan edelleen. Vakavasti masentunutta ei voi vain patistaa ylös, ulos ja lenkille, mutta tutkimusten mukaan liikunta hoitaa lievää masennusta yhtä tehokkaasti kuin mielialalääkkeet.

Hyvinvoinnin ja onnellisuuden tavoittelusta voi tulla myös suorittamista. Kaisa on nähnyt, että itsensä tutkiskeluun voi jäädä koukkuun. Silti hän ei usko, ­että kukaan juoksisi ainakaan psykologilla ihan huvikseen.

– Ymmärrän kaipuun mystiikkaan, mutta psykologi ei tee taikoja vaan tarjoaa raakaa duunia oman itsen kanssa.

Sen tajusi myös 38-vuotias Piia, joka pohti terapiaan menemistä.

"Ajattelin, että terapia voisi olla samanlaista kehittävää laatuaikaa itseni kanssa kuin laulutunnit! Hyvän terapeutin ja ­oikean terapiamuodon löytäminen ei kuitenkaan ollut helppoa. Mistä saatoin tietää, mikä minulle sopii? Sitten sain ystävältäni neuvon. Hänkin oli luullut tarvitsevansa terapeuttia, mutta olikin hommannut itselleen rakastajan – ja saanutkin muuta ajateltavaa kuin itsensä!"

Mitä saisi olla?

Regressioterapia Usko tai älä, mutta tämän elämän ­ongelmat voivat johtua menneiden elä­mien painolasteista. Hyvä uutinen on, että niistä voi vapautua. Terapiassa matkataan entisiin elämiin hypnoosin avulla. Vaatii uskoa siihen, että jokin korkeampi voima sanelee meininkiämme.

Logoterapia Eksistentiaalinen ahdistus on ihmisen perusongelma, eikä elämässä tapahtuviin asioihin voi aina vaikuttaa, mutta omaan asenteeseensa voi. Pikemminkin filosofinen ajattelumalli kuin varsinainen terapia­menetelmä.

NLP-terapia Elämäntaitovalmentajien suosiman NLP:n eli neurolingvistisen ohjelmoinnin avulla voi yrittää muuttaa haitallisiksi tuntemiaan ajatus- ja käytösmalleja.

Enkeliterapia Energiahoidoista käytetään usein myös nimitystä enkeliterapia. Hoidossa uskotaan enkelien, henkioppaiden tai jonkin muun mystisen elämän energian johdatukseen ja parantavaan voimaa. Energiahoidon sisältö vaihtelee.

Kuvataideterapia Jokainen osaa piirtää, vaikka kuvis­tunneilta olisi jäänyt toisenlainen mieli­kuva. Oivalluksia ongelmiin kuvien tekemisen kautta.

Rosen-terapia Itkuterapiaksikin kutsuttu hoito vannoo kosketuksen voimaan. Rosen-terapeutti etsii kevyesti painelemalla kehon jännitystiloja ja lihaksiin patoutuneita tunteita.

Kukkaterapia Kukissakin on parantavaa energiaa! Kukkauutteilla hoidetaan mielen negatiivisia tunnetiloja, kuten pelkoa, ahdistusta, masennusta, uupumusta, vihaa, itseluottamuksen puutetta, pakkomielteitä, melkeinpä mitä vain. Terapeutti haastattelee potilaan ja sen perusteella sekoittaa tälle sopivan kukkauutteen. Kuulostaa höpsöltä, mutta tämänkin on kehittänyt lääkärisihminen.

Hypnoterapia Pim, olet hoikka! Hypnoosin avulla voi muokata asenteita ja ajattelumalleja mutta myös päästä eroon tupakasta tai liikakiloista.

Valokuvaterapia Oman elämän tutkiminen valokuvien kautta on voimakkaampaa kuin pelkkien muistikuvien avulla. Kuva muistuttaa, vaikka mieli yrittäisi väistää. Valokuvaa voi käyttää myös voimaannuttamisen välineenä.

Se voi olla myös harrastus

NLP:tä eli neurolingvististä ohjelmointia, äänienergiahoitoja, Rosen-terapiaa, Osho-taideterapiaa, henkistä terapiaa, energia­parannusta, shamanismia, mindfulnessia, buddhalaista meditaatiota... Satu Elina Laamanen on kokeillut niitä kaikkia.

Satu Elina innostui erilaisista vaihtoehtoterapioista 2000-luvun alussa, kun hänen äitinsä sairastui vakavasti. Kuolema tuli niin lähelle, että Satu Elina alkoi miettiä, millaista elämää halusi todella elää.

– Työni talouspäällikkönä kovine arvoineen tuntui tyhjältä, enkä ollut tyytyväinen parisuhteeseenikaan. Tajusin eläneeni ­ympäristön odotusten mukaisesti.

Satu Elina on käynyt muutaman kerran ihan tavallisen psykologin pakeilla.

– Asioiden puhkianalysoiminen ei sopinut minulle. Minua kiusattiin lapsena, mutta ei minulla sen kummempia traumoja ole. Keskityn mieluummin mahdollisuuksiin ja ­hyviin asioihin elämässäni.

Harrastus on muuttanut Satu Elinan elämän. Entinen talouspäällikkö opiskelee ­nykyään lähihoitajaksi ja antaa itsekin energia­hoitoja sekä Rosen-terapiaa.

– Tunnen itsekin pääseväni eteenpäin, kun sallin asioiden aiheuttamat tunteet ­kehossani. Niin voin vapautua niistä.

Vaikka Satu Elina on harrastanut itsensä tutkimista jo yli kymmenen vuotta, aina voi oppia uutta. Satu Elina työstää yhä esimerkiksi sitä, ettei ole löytänyt uutta parisuhdetta avioeronsa jälkeen. Silti hän tuntee olevansa nykyään rutkasti onnellisempi.

– Äitini sanoi, että näytän nuoremmalta kuin kymmenen vuotta sitten. Olen oppinut, että rakkautta voi olla elämässä muutenkin kuin vain parisuhteessa. Olen sallivampi itseäni kohtaan ja eteen tulevat vastoinkäymiset otan elämän oppiläksyinä.

Manuelalla ja Tuurella on kummallakin lapsia edellisistä liitoistaan.

Muusikko Tuure Kilpeläinen, 47, ja taitelija Manuela Bosco, 35, seurustelevat, kertoo Voice.

– Ollaan yhdessä. Kyllä, Manuela kertoo Voicen mukaan.

Manuela erosi entisestä puolisostaan Kasmir Baltzarista kesäkuussa. Manuelalla ja Kasmirilla on kaksi yhteistä lasta Sahara-tytär ja Otava-poika. Sahara on syntynyt vuonna 2014 ja Otava vuonna 2016.

Myös Tuure on eronnut ja hänellä on ex-puolisonsa kanssa kaksi lasta.

Manuela ja Kasmir antoivat Me Naisille yhteishaastattelun keväällä 2016. Pääset lukemaan sen tämän linkin kautta.

Britannian prinssi William saapuu ensimmäistä kertaa Suomeen marraskuun viimeisinä päivinä. Presidentti Sauli Niinistö isännöi vierailua, mutta on Williamilla muutakin odotettavaa!

  1. Oh dear! Prinssi William on varmasti tottunut päivittelemään surkeaa säätä kotisaarellaankin. Suomi lienee kuitenkin yksi säävoivottelun paratiiseista. Jos tässä lajissa kisattaisiin, olisimme aina MM-finaalissa. Liity siis huokailumittelöön! 
  2. Marraskuisessa viimassa jokainen järki-ihminen käyttää päähinettä, mikä on loistouutinen kaikille hiusongelmien kanssa kamppaileville. Syyspipo korville vedettynä ei tarvitse murehtia lättänästä kuontalosta – tai aatelisesti nousevasta hiusrajasta. Kröhöm.
  3. Pimeässä jokainen näyttää hyvältä. Jokainen. 
  4. Pimeässä Helsingissä saattaa törmätä muihinkin prinsseihin! Marraskuun viimeisinä päivinä alueen prinssitiheys on maksimissaan, sillä myös Ruotsin prinssi Daniel saapuu kaksipäiväiselle vierailulle.
  5. Prinssi Daniel aikoo käydä kasvuyritystapahtuma Slushissa. Lähde imuun, niin saat kokea ikäkriisivuoristoradan koko kierroksen. Jos presidentti Sauli Niinstön seurassa tunnet itsesi kovin nuoreksi, lupaamme, että Slushissa 35-vuotias saa mukavan tönäisyn takaisin todellisuuteen. Ei sitä sittenkään ihan untuvikkoja enää olla.
  6. Prinssi William saapuu Suomeen ilman perhettään. Kyllähän se tiedetään, että elämä pienten lasten (ja vielä raskaana olevan, jatkuvasti pahoinvoivan kumppanin) kanssa voi välillä olla rankkaa. Hengailu Sauli Niinistön seurassa voi siis tuntua ihan lepolomalta. Sale ei varmasti paisko ruokaa lattialle tai saa raivareita kättelyjonossa. Jos kuopuksen syntymän jälkeen kaipaat irtiottoa, tervetuloa uudelleen!

Suomessa ei tarvitse siristellä silmiä auringossa tai tarvitse huolehtia UV-vaatteista. Olet saapunut migreenivapaalle vyöhykkeelle! Kuva: Sanomien arkisto / Pete Aarre-Ahtio
Suomessa ei tarvitse siristellä silmiä auringossa tai tarvitse huolehtia UV-vaatteista. Olet saapunut migreenivapaalle vyöhykkeelle! Kuva: Sanomien arkisto / Pete Aarre-Ahtio