Sukulaiset painostivat aborttiin, mutta Demi Aulos ei suostunut.
Sukulaiset painostivat aborttiin, mutta Demi Aulos ei suostunut.

Raskaus muutti 17-vuotiaiden Demi Auloksen ja Janna Kurkelan elämät kertaheitolla, mutta toi mukanaan myös paljon hyvää.

Keravalaisen kaksion olohuoneessa näkyy kaksi elämää. Ensimmäinen esittäytyy seinille ripustetuissa bile­kuvissa, joissa Demi Aulos tanssii, halailee, meikkaa ja skoolaa kavereiden kanssa. Se toinen elämä on tuonut taloon katkonaiset yöt, ­pehmolelut ja viisikuisen Viima-pojan.

– En minä enää jatkuvaa juhlimista kaipaa, mutta joskus tuntuu, että ikäni on pahasti ristiriidassa nykyisen elämän kanssa. Kun kaverit raportoivat suu vaahdossa viikonlopun bileistä, minä selitän, että Viima muuten kääntyi selältä vatsalleen. On ärsyttävää tuntea itsensä näin vanhaksi 17-vuotiaana, Demi myöntää.

Muutosprosessi käynnistyi raskaustestistä viime vuoden lokakuussa. Jos positiivinen tulos oli Demille ja 19-vuotiaalle poikaystävälle Ilkka Viitaselle sokki, lähipiiri hyperventiloi vieläkin enemmän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Kaverit eivät kommentoineet, mutta miettivät taatusti, miksi olin ollut niin tyhmä, etten ollut huolehtinut ehkäisystä. Sukulaiset painostivat minua valitsemaan abortin, jota äitinikin varmasti salaa toivoi. Silti äiti lupasi tukea minua täysillä, kumpaan ratkaisuun sitten päädynkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kaksi ja puoli vuotta seurustelleet Demi ja Ilkka tiesivät heti, että he pitäisivät vauvan. Ympäristön reaktioista Demi kirjoitti netti­blogiinsa.
"Koulussa minua tuijoteltiin ­kovasti. Joskus tammi-helmikuussa, kun vatsa alkoi näkyä, minusta liikkui juoruja. Lähinnä sellaisia 'omg, joku ykkönen on paksuna, voi jeesus mitä teinitouhua' -tyylistä shittiä.

En välittänyt oikeastaan, vaikka ­kyllähän se v*tutti."

Demi ei kasvavaa vatsaansa peitellyt, eivätkä niin tee enää muutkaan nuoret odottajat. Teiniraskauksia on Suomessa vuosittain vajaa kaksi tuhatta, mutta nuoret äidit ovat nyt esillä enemmän kuin koskaan aiemmin. Nettiblogeissa vertaillaan raskausarpia kuin taisteluhaavoja ja televisiossa esitellään univelkaista vauva-arkea.

TV2:n Teiniäidit-ohjelman on väitetty aiheuttavan nuorten keskuudessa jopa vauvabuumia.

– Monella aikuisella on varmaan se kuva, että kaikki alaikäiset äidit ovat tupakoivia ja ryyppääviä pissiksiä, joiden lapset huostaanotetaan. Tämä luo hirveästi paineita meille muille. Tulee sellainen olo, että on pakko onnistua. Meidän on oltava täydellisiä äitejä, Demi sanoo.

Kaunis kroppa pilalla

"Olen ollut nyt neljä kuukautta erittäin herkkä syyllistymään asioista. Syyllistyn, jos suutun Viimalle turhasta itkemisestä. Syyllistyn, jos ­äitini ottaa Viiman pariksi tunniksi, että saisin nukuttua. Syyllistyn, jos luen jostain, että nelikymppisten ­äitien lapset sairastelevat vähemmän kuin nuorempien."

Demi on usein pohtinut, olisiko hänestä tullut parempi äiti, jos ikää olisi hiukan enemmän. Tai jos vauva olisi suunniteltu.

– Olen tullut siihen tulokseen, ettei perheen perustamiselle ole täydellistä ajoitusta. Aina joku jää kesken, oli se sitten koulu tai työ. Lapsen saaminen mullistaa koko elämän joka tapauksessa, nuori ­äiti sanoo.

Demi aikoo palata takaisin Keravan lukioon jo keväällä, jolloin hän jatkaa kaksoistutkinnon suorittamista. Jos kaikki menee hyvin, muutaman vuoden päästä Demillä on sekä ylioppilaslakki että lähi­hoitajan pätevyys.

– Äitini on vasta 44-vuotias ja tällä hetkellä pois työelämästä eli hän pystyy hyvin hoitamaan Viimaa koulupäivinäni.

Ennen raskautta Demi näytteli aktiivisesti Keravan nuorisoteatterissa ja teki mallintöitä. Haaveissa oli myös vuoden au pair -pesti ulkomailla.

– Vaikka suunnitelmat menivät vauvan myötä ­uusiksi, en minä haaveista kokonaan ole luopunut. Heikkoina hetkinä lohduttaudun sillä, että kun Viima on 18-vuotias, minä olen vasta 35.

Raskausarpiin ja synnytyksen jälkeisiin kiloihin Demin on ollut vaikeampi suhtautua. Varsinkin, kun nettipalstoilta löytyy aina äitejä, jotka kertovat olevansa entisissä mitoissa kuukauden päästä synnytyksestä.

– Yritän muistuttaa itseäni siitä, ettei kukaan palaudu raskaudesta hetkessä. Silti sorrun välillä suremaan, että no niin, kaunis kroppani on ihan pilalla, Demi harmittelee.

Onneksi on olemassa Viima, jolla on kyky kutistaa pelkällä hymyllään universumin kokoiset kriisit näkymättömiksi.

Hillittömät hääbileet

Raskausaikana Demin suurin pelko liittyi parisuhteeseen. Hän tuli mustasukkaiseksi joka kerta, kun poikaystävä lähti kavereidensa kanssa baariin.

– Olisin halunnut, että Ile olisi lusinut minun kanssani tylsyydessä kotona. Ilen mielestä en taas ­voinut vaatia häneltä sellaista. Silloin olin varma, että jään yksinhuoltajaksi, Demi muistaa.

Viiman syntymän jälkeen pelko haihtui.

– Oli ihana nähdä Ilessä ensimmäistä kertaa isällinen puoli. Hän oli jotenkin tosi söpö ja herkkis ja huomioi vauvaa alusta lähtien.

Demi ei ole halunnut blogissaan luoda liian romanttista kuvaa arjestaan. Nettipäiväkirjassa nuoren naisen mieli on pimeä kuin perä­reikä ja ensimmäisen julki-imetyksen Kelassa tiivistää lause häpeä nurkkaan ja tissit tiskiin.

– Rupesin raskausaikana lukemaan muiden teiniäitien blogeja ja ajattelin, että kyllä minä nyt paremmin kirjoitan kuin nuo. Siitä se ­sitten lähti.

Demi uskaltaa jakaa myös unelmansa julkisesti. Hän toivoo, että saisi järjestää viiden vuoden sisällä hillittömät hääbileet, muuttaa isompaan kotiin ja hankkia Viimalle sisaruksia.

– Uskon, että meillä on edessämme onnellinen tulevaisuus. ­Ehkä ostamme mökin, veneilemme, matkustelemme ja nautimme ihanista lapsista. Olemme vielä niin nuoria, että meillä on aikaa tehdä vaikka mitä.

Taivuttelua aborttiin

Forssalainen Janna Kurkela on ­tulevaisuuden suhteen huomattavasti varovaisempi. Kun kolme ja puolikiloinen Milka-tytär syntyi ­viime syyskuussa, 17-vuotias Janna keskittyi opettelemaan uutta arkea päivän kerrallaan.

– Minulla ei ole ikinä ollut mitään selkeää päämäärää tai unelmaa, ­jota kohti olisin porhaltanut. Kai se johtuu pessimistisestä luonteestani: kun ei liikaa suunnittele, ei hirveästi pety, Janna toteaa nauraen.

Raskaus ei ollut pettymys, mutta sitäkin pysäyttävämpi yllätys. Janna ja häntä kaksi vuotta vanhempi Henri Ojanen olivat seurustelleet vasta viisi kuukautta, kun Jannan kuukautiset jäivät pois.

– Kun kerroin olevani raskaana, Henri oli ensin aivan hiljaa. Äitini puolestaan toivoi salaa, että pitäisimme vauvan, ­sillä hän on itsekin saanut ensimmäisen lapsensa jo 15-vuotiaana.

Nelikymppinen äiti olikin Jannan tukena raskauden ajan, sillä Henri suoritti tuolloin vielä ase­palvelustaan.

– Olemme aina olleet äidin kanssa läheisiä, sillä isä jäi pois kuvioista eron takia jo yhdeksän vuotta sitten. Nyt ­äidistä on tullut vieläkin tärkeämpi. Hän oli synnytyksessäkin mukana.

Eniten Jannaa jännitti kertoa raskaudesta parhaalle kaverilleen, jota hän kutsuu järkevyyden perikuvaksi.

– Muistan, kun bestikseni kerran tuumasi, että et sitten Janna hanki lapsia vielä ainakaan kymmeneen vuoteen. En kehdannut ­sanoa, että olen kuule raskaana jo.

Vaikka teiniäitiyteen suhtaudutaan yhä avoimemmin, Janna on kuullut, että nuoria äitejä on yritetty taivutella neuvoloissa aborttiin.

– Ymmärrän, että kaikki eivät pysty ottamaan näin nuorena vastuuta lapsesta, mutta ei hyvä äitiys ole iästä kiinni. On ihmisiä, joista ei ole vanhemmiksi koskaan.

Raskausmaha blogissa

"Mä en vaan ymmärrä sitä, miten ihmisillä voi olla niin paljon mun raskautta vastaan. Mä en oo niiden elämään vaikuttamassa millään ­tavalla ja jos mun blogi ei miellytä, niin miks pitää lukea? Mun ikä ei ­pitäis olla kenellekään teille mikään murhe, kun mun tämän hetkinen tai saati tuleva elämä ei teidän elämiinne liity millään tavalla."

Janna aloitti blogin kirjoittamisen jo raskauden alkuvaiheessa. Nettisivuillaan hän on kertonut avoimesti neuvolakäynneistään, vastaillut uteliaiden kysymyksiin ja julkaissut kuvia sekä raskausvatsastaan että sen sisältä putkahtaneesta suloisesta tyttärestään.

Jannan blogilla on yli neljäsataa seuraajaa, joista kärkkäimmät kommentoivat hänen kirjoituksiaan suorasanaisesti.

– Ei se minua loukkaa, sillä jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä. Eniten saan irti keskusteluista toisten äitien kanssa. On ollut kiva huomata, että muidenkin parisuhteet ovat joutuneet lujille vauvan takia. ­Kun meille tulee Henrin kanssa jotain turhaa riitaa, ajattelen, että tämä nyt vain kuuluu asiaan.

Kerran viikossa Janna käy tapaamassa muita äitejä kasvokkain Forssan kaupungin järjestämässä Siskot-ryhmässä.

– Olen porukan nuorin, mutta tunnen itseni ikäistäni kypsemmäksi. Vaikka minusta tuli äiti näin nuorena, en koe jääneeni mistään paitsi. Täällä kotona me nyhjäisimme Henrin kanssa varmaan muutenkin.

Janna toivoo, että löytäisi joskus ammatinkin lastenhoidon alalta. Vielä opiskelu ei tunnu ajankohtaiselta, sillä 400 euron äitiyspäiväraha kolahtaa tilille joka kuukausi ja työssä käyvä avopuoliso huolehtii muista asuinkustannuksista.

– Luulin, että elämä vauvan kanssa on paljon rankempaa, mutta olen viihtynyt kotona tosi hyvin. Viime yönäkin valvoin neljästä kuuteen, mutta ei se tuntunut missään. Jos tämä on näin helppoa, haluan lisää lapsia jo parin vuoden päästä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla