Kivi, paperi ja sakset on loistava apuväline esimerkiksi kodin kinoissa. Kuva: Colourbox
Kivi, paperi ja sakset on loistava apuväline esimerkiksi kodin kinoissa. Kuva: Colourbox

Kun osaat ennakoida vastustajan siirrot, voit hyvästellä tuskalliset häviöt!

Vanha kunnon kivi, paperi ja sakset -peli ajaa asian, halusi sitten ratkaista juupas-eipäs-tilanteen tai vain tappaa aikaa.

Jos käyttää peliä kiistojen ratkaisuun, kannattaa muistaa, että kivi, paperi ja sakset on taktiikkapeli. Ja kuten taktiikkapeleissä aina, hyvä pelaaja osaa ennakoida vastustajan liikkeitä. Onneksi asiaan vihkiytyneet ovat selvittäneet, miten se onnistuu!

Kivi on miesten ja vihaisten pelaajien valinta.

Jos pelaat miestä vastaan, valitse paperi. Kivi, sakset ja paperi -pelistä kirjan kirjoittanut William Poundstone sanoo brittilehti Telegraphille, että miehet valitsevat useimmiten kiven. Poundstone uskoo sen johtuvan siitä, että kivi uhkuu testosteronia. Kivi on myös vihaisten pelaajien yleisin valinta.

Jos pelaat naista vastaan, valitse kivi. Naiset taas valitsevat kilpailuista kerättyjen tilastojen mukaan useimmiten sakset. Miesvaltaisissa kisoissa sakset on vähiten suosittu vaihtoehto.

Yksi tapa tavoitella voittoa on myös sanoa ääneen, mitä aikoo valita ja noudattaa sitä. Yleensä vastustaja olettaa tässä tilanteessa, ettet tee niin kuin sanot.

Tunnista vastustajan kaava

William Poundstonen mukaan suurin osa amatööripelaajista ei valitse kahta kertaa peräkkäin samaa merkkiä. Jos siis vastustajasi esimerkiksi näyttää kiveä, sinun voi olla järkevää valita sakset seuraavalla heitolla. Vastustajasi nimittäin tuskin valitsee uudestaan kiveä, joten sakset ovat turvassa.

Joillain pelaajilla on tapana valita merkki, joka juuri päihitti heidät. Jos siis esimerkiksi sinä voitit paperilla, voi olla hyvä siirto valita seuraavalle kierrokselle sakset.

Kiinalaisen Zhejiangin yliopiston tutkijoiden järjestämässä turnauksessa selvisi, että häviäjän heitot noudattavat usein tätä kaavaa:

Kuvat: Shutterstock
Kuvat: Shutterstock

Voittaja valitsee Zhejiangin yliopiston tutkimuksen mukaan usein uudestaan merkin, jolla hän päihitti vastustajansa. Eli jos vastustajasi esimerkiksi voitti sinut kivellä, valitse seuraavalla kierroksella paperi, sillä hän saattaa valita taas kiven. (Paitsi jos on amatööri, kuten edellä totesimme.)

Ja mitä vielä: moni pelaa väärin

Tiesithän, että merkki kuuluu näyttää vasta, kun on laskettu kolmeen, eli neljännellä laskulla? Moni erehtyy näyttämään omansa jo kolmannella. Kivi, paperi ja sakset -SM-kilpailun (kyllä, sellainenkin on!) johtaja ja perustaja, räppäri Heikki Helastinen selvensi asian Ilta-Sanomille huhtikuussa. Viralliset säännöt on laatinut World Rock Paper Scissors Society -yhdistys.

Helastisen mukaan virallisissa kilpailuissa ei myöskään lasketa ääneen. Kisoissa virallinen valvoja vahtii, että kilpailijat näyttävät merkkinsä yhtä aikaa.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, voit tilata sen kautta lehden maksuttoman näytenumeron kotiisi.

Jos Gran Canaria on jo nähty, mutta kohtuullinen lentomatka houkuttaa, lähde La Gomeralle.

Gran Canaria on Kanariansaarten klassikko, josta löytyy aurinkoa, viinitarhoja, mukavaa ajanvietettä sekä hyvät ostosmahdollisuudet.

Joko olet kokenut nämä helmet?

  1. Puerto de Mogan, Kanarian Venetsia, on sympaattinen päiväkohde. Nappaa herkkujäätelö Gelatomaniasta ja istahda ihastelemaan alueen veneitä. Avenida Varadero 20, Puerto de Mogan.
  2. Vuokraa auto ja tee retki Gran Canarian ihaniin vuoristokyliin. Suuntaa Teroriin ja kuvaa uskomattomat, kanarianmännystä tehdyt parvekkeet!

Puerto de Mogan on ihastuttava pikkukylä. Kuva: Shutterstock
Puerto de Mogan on ihastuttava pikkukylä. Kuva: Shutterstock

Jos kaipaat jotain uutta, valitse kohteeksi La Gomera. Sen vihreiden kukkuloiden kauniissa kylissä paikalliset toivottavat vierailijat tervetulleiksi. Erinomaiset patikointimahdollisuudet ja koskematon luonto houkuttelevat luonnonystäviä tälle pienelle Kanariansaarelle.

  1. Casa rural, La Gomeran oma majoitusmuoto eli mökki- tai maatilamajoitus luonnon helmassa, tarjoaa persoonallisia yöpymisvaihtoehtoja. Nuku ihanassa Hotel Rural Ibo Alfarossa, jonka terassilta on upeat näkymät Atlantille. Kahden hengen huone alkaen 70 € / yö.
  2. San Sebastíanissa, saaren pienessä, mutta maalauksellisessa pääkaupungissa, on viihtyisiä ravintoloita ja putiikkeja. Testaa kehuttu La Salamandra -ravintola. Calle Real 16, 38800 San Sebastían.
  3. Valle Gran Rey on täynnä loistavia vaellusmahdollisuuksia. Pulahda vaelluksen jälkeen mereen joltain kylää ympäröivältä rannalta. Valle Gran Reyn upeaa aluetta voi ihastella myös Mirador Ermita del Santon näköalapaikalta.

Turhasta tavarasta luopuminen on vapauttavaa, mutta kulutuskäyttäytymistä pitäisi järkeistää jollakin ihan muulla tavalla.

Yhden roska on toisen aarre! Tällainen kaunis ajatus on monella kierrättäjällä mielessä. Valitettavasti se ei enää pidä paikkaansa.

Tavarat ovat yhä kertakäyttöisempiä, lähes roskaa jo syntymähetkellään. Sukkahousut kestävät yhden illan, koska sellainen on markkinoiden logiikka, ja Kiinasta saa tilattua melkein mitä vain eurolla tai parilla, kunhan ummistaa silmänsä hetkeksi laadulta, tekijänoikeuksilta, työoloilta, haitallisilta kemikaaleilta ja ympäristöltä.

Toki on myös aarteita, joista saa käytettynäkin hyvän hinnan – hittimerkkien lastenvaatteita, aikaa ja muotivirtauksia kestäviä huonekaluja, design-astioita, merkkikenkiä – mutta eivät ne ole roskaa myyjällekään. 

Konmari ei riitä

Japanilaisen järjestelyguru Marie Kondon Konmari-siivouskirjasta tuli jättihitti muutama vuosi sitten. Kirjassa kehotettiin heittämään pois kaikki, mikä ei tuota iloa – ja ihmisethän heittivät.

Siivosin itsekin konmaripäissäni silloisen huushollini. Tuloksena oli kassikaupalla roskaa, mutta myös paljon hyvää tavaraa, jonka suunnittelin myyväni pois halvalla opiskelijajärjestön kirpputorilla. 

Kauppa vain ei käynyt. Potentiaaliset ostajat olivat parikymppisiä, hyvin pienituloisia ja vasta muutama vuosi sitten omilleen muuttaneita, mutta heilläkin oli kaikilla niin paljon tavaraa, etteivät he halunneet mitään lisää edes ilmaiseksi. Sain myytyä ja annettua pois muutaman tavaran, ja loput kiikutin yliopistolla sijainneeseen kierrätyshuoneeseen, josta sai ottaa ilmaiseksi tavaraa. 

Poistuin keirrätyshuoneesta helpottuneena, mutta samalla itseäni inhoten. Olin päässyt eroon tavarasta, mutta tavara oli edelleen olemassa, ja luultavasti vain pieni osa siitä ilahdutti enää koskaan ketään.


Tavaroita lopuksi elämää

Konmari-ajattelu hillitsi ostohalujani jonkin aikaa, mutta nyt useampaa vuotta myöhemmin minulla on taas paljon enemmän tavaraa kuin oikeasti tarvitsen. Ja taas vain murto-osa tavaroista, jotka ovat minulle roskaa, on jollekulle aarteita.  

Tosiasioiden sisäistäminen vie valitettavan paljon aikaa, mutta alan pikkuhiljaa tajuta: jokaiseen tavaraan pitäisi sitoutua loppuiäksi. Tavaroiden heittäminen pois ei ratkaise niiden ylituotantoa ja laatuongelmia. Pitää ostaa vain parasta, tarpeellisinta ja ihaninta, ja sitäkin harvoin.

Ehkä osaan jättää seuraavan tavaran ostamatta.

Haastattelin hiljattain Kati Välimäkeä, joka kirjaa ylös ja kuvaa jokaisen tavaran, joka tulee hänen kotinsa kynnyksen yli. Hän on todennut, että paras tapa hillitä turhan tavaran kertymistä on se, ettei päästä kotiinsa turhaa tavaraa. Kati on oikeilla jäljillä.

Ostohalujen hillintään tarjotaan usein lääkkeeksi sitä, että ostoksia tehdessä pitäisi pohtia, tarvitseeko ostamiaan tavaroita todella. Se voi auttaa jonkin verran, mutta tarpeita on ihan liian helppo keksiä. Parempi kysymyslitania ennen kaupan kassan tai Facebook-kirppiksen kommenttikentän lähestymistä  olisi seuraava:

Haluanko sitoutua tähän tavaraan loppuiäkseni tai kunnes tavara on kulunut puhki?

Rakastanko ja tarvitsenko tätä niin paljon, että haluan muuttaa tämän myös seuraavaan ja sitä seuraavaan ja sitä seuraavaankin asuntooni?

Lupaanko olla antamatta tavaraa ilmaiseksi kiertoon ja myydä sen vain, jos joku todella haluaa sen ja maksaa siitä hyvän hinnan?

Tällaisen seulan läpäisisi aika harva tavara. 

Harmi vain, että hienolla kysymyspatteristolla ei saa kotia minimalisoitua yhtä kätevästi kuin vaikka Konmari-metodilla, eli heittämällä puolet omaisuudestaan kaatopaikalle. 

Tavarasta luopuminen on parhaimmillaan kivaa ja vapauttavaa. Se, että joutuu säilömään asunnossaan kaikkia niitä tavaroita, jotka on joskus heikomman harkinnan hetkenä ostanut, ei ole kivaa, mutta se on opettavaista. 

Ehkä osaan jättää seuraavan tavaran ostamatta.