Tiedätkö, missä nämä ihmist aloittivat työuransa? Kuvat: Reuters, Jouni Harala, Sanoma-arkisto/Rio Gandara, Juhani Niiranen
Tiedätkö, missä nämä ihmist aloittivat työuransa? Kuvat: Reuters, Jouni Harala, Sanoma-arkisto/Rio Gandara, Juhani Niiranen

Somehaaste on saanut julkkiksetkin paljastamaan ensimmäiset työpaikkansa. Poliitikko Alexander Stubbin työura alkoi sampoon pullottamisella.

Hampurilaisravintola – se on monen oman alansa huipun ensimmäinen työpaikka. Esimerkiksi näyttelijä Sharon Stonen ja Rachel McAdamsin, muusikko Sealin, talk show -tähti Jay Lenon, muusikko Pinkin, entisen yleisurheilijan Carl Lewisin ja Amazonin perustajan Jeff Bezosin työura on alkanut pikaruokajätti McDonaldsissa.

Haaste on levinnyt tunnisteella #firstsevenjobs.

Hampurilaisia on myynyt työuransa alkuvaiheessa myös Suomen entinen pääministeri ja valtiovarainministeri, poliitikko Alexander Stubb. Stubb listasi ensimmäiset työpaikkansa Twitterissä, ja moni muukin on innostunut muistelemaan työuransa alkuvaiheita sosiaalisessa mediassa. Haaste on levinnyt tunnisteella #firstsevenjobs.

Hampurilaismyyjän työn lisäksi Stubbin ensimmäiset työtehtävät olivat sampoopullottaja, jääkiekko-ohjelmamyyjä, caddiemaster, jääkiekkovalmentaja, paperitehdasharjoittelija ja yliopistoassitentti.

 

Uutisankkuri Kirsi Alm-Siira: mansikanpoimija ja jumppaope

Uutisankkuri ja -toimittaja Kirsi Alm-Siiran ensimmäiset työt olivat metsän istutus ja mansikoiden poiminta. Lisäksi Kirsi on työskennellyt kioskimyyjänä ja -yrittäjänä, jumppaopettajana, baarissa sekä vaatemyyjänä.

 

Malli-juontaja Anne Kukkohovi: kukkamyyjä ja assari

 

Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Jyri Häkämies: lasivillan pakkaaja ja paperimies

 

A-studion toimittaja Johanna Vesikallio: kitkijä ja arvanmyyjä

 

 

Facebookin operatiivinen johtaja Sheryl Sandberg: potkut lastenhoitohommista

Sheryl Sandberg kertoi Facebook-tilillään, että hän hoiti kahdessa ensimmäisessä työpaikassaan lapsia, mutta sai molemmista potkut. Sen jälkeen hän työskenteli toimistossa vastaanottovirjailijana ja aerobicohjaajana. Näiden jälkeen Sandbergin ura eteni Maailmanpankissa. Tutkimusassistenttina hän työskenteli Intian terveysprojekteissa.

Näyttelijä Mira Sorvino: tarjoilija ja opettaja

Myös Oscar-palkittu näyttelijä aloitti työuransa lastenhoitajana.

Sdp:n varapuheenjohtaja Sanna Marin on kommentoinut haastetta twiittaamalla, että ihmiset, jotka voivat kertoa seitsemän ensimmäistä työpaikkaansa, ovat onnekkaita.

– Monet eivät pääse kiinni ensimmäiseenkään tai työhistoria katkeaa lyhyeen, hän kirjoittaa

Talk show -tähti Ellen DeGeneres ja näyttelijä Antti Holma puoletaan hassuttelevat listoillaan.

 

 

Monet julkisuudesta tutut ihmiset paljastivat ensimmäisen työpaikkansa myös pari vuotta sitten, kun samantapainen haaste levisi Twitterissä. Silloin saimme tietää ainakin tämän:

Mobiilipelien kehittäjä Peter Vesterbacka: pakkaaja muovitehtaalla

Toimittaja Tuomas Enbuske: puhelinmyyjä (kaupitteli sosiaalidemokraattista Pohjolan Työ -lehteä)

Kansanedustaja Tarja Filatov: lehdenjakaja

Urheiluvaikuttaja Aleksi Valavuori: hotellisiivooja

Räppäri Peter Nygård: siivooja pankissa.

 

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

 

Huippukokki Henri Alén kertoo Linkedinissä ajatelleensa nuorena, että pitää vain kestää ja kokata. ”Lopulta seinä tuli vastaan Espanjassa paniikkihäiriökohtauksen myötä.”

Ravintolakokkien ammattikunta on noussut 2000-luvulla aiempaa mittavamman ihailun kohteeksi. Monesta kokista on tullut raskaan työn raatajan lisäksi julkisuuden henkilö, jonka nimellä voidaan myydä melkein mitä vain.

Suosittujen sankarikokkien esiinmarssi ei kuitenkaan ole muuttanut ravintola-alan raskasta arkea. Suomen tunnetuimpiin kokkeihin lukeutuva Henri Alén, 40, avaa Linkedinissä maanantaina julkaistussa tekstissä, millaisia uhrauksia kokin työ on vaatinut. 

”Olen nähnyt kokin menevän psykoosiin, tilanteita joissa taju lähtee lämmöstä ja missä psyyke hajoaa kesken serviisin. 20 vuotta sitten tämä oli alalla lähinnä vaativaan ja kuluttavaan työhön kuuluvaa normihomma.”

Nykyään useita ravintoloita omistava Henri kuvailee tehneensä aikanaan 18-tuntista työpäivää työskennellessään Aamu-tv:ssä, kirjoittaessaan kirjaa ja kokatessaan ravintola Savoyssa.

”Ajattelin että nyt pitää painaa kun on nuori ja jaksaa. Lopulta seinä tuli vastaan Espanjassa paniikkihäiriökohtauksen myötä.”

Hän kirjoittaa ajatelleensa, että sairausloman ottamisen sijaan täytyy vain kokata ja kestää, keskittyä enemmän ja työskennellä nopeammin. Kirjoituksen mukaan eräänlainen käännekohta oli, kun Henri joutui töihin lähtiessään ottamaan useita eri lääkkeitä muun muassa sydämentykytyksiin, paniikkihäiriöön ja lihaskipuihin. 

Hän kertoo Helsingin Sanomissa, että lääkkeistä eroon pääseminen oli hyvin vaikeaa.

– Siksi selkäpiitäni karmii, jos näen työpaikalla lääkepurkkeja. Mieleni tekisi sanoa, että älkää lähtekö tuolle tielle. Toleranssi lääkkeisiin kasvaa nopeasti, aluksi otat yhden ja pian rouhit niitä kuin karkkeja, Henri sanoo HS:n jutussa. 

Nykyään hän käyttää enää paniikkihäiriölääkkeitä.

Kokkien raskaat työolot eivät ole uusi ilmiö julkisuudessa. Ylipitkistä päivistä ja laittomasti könttäsummina maksettavista ylitöistä on puhuttu jo monta vuotta.

Henri Alén kertoo Linkedinissä antaneensa itselleen luvan olla väsynyt ja keskinkertainen ja viettävänsä säännöllisesti aikaa luonnossa. Hän purkaa sankarikokkimyyttiä toteamalla, ettei hullu työtahti hänen kohdallaan johtunut siitä, että hänen mielensä olisi erityisen vahva.

”Oma psyykkeeni ei ole vahva, mutta silti pystyn nauttimaan työstäni suunnattomasti. Menkää hyvät ihmiset metsään”, hän suosittelee.

Mia Virkillä, 37, oli ennakkoluuloja osakesijoittamisesta. Ystävän kannustuksesta hän rohkaistui viimein ostamaan ensimmäiset osakkeensa. 

Mia Virkki, 37, piti osakesijoittamista monimutkaisena ja riskialttiina. 

– En ymmärtänyt, miten osakemaailma toimii, se tuntui hirveän työläältä. Ajattelin, että se on Hollywood-leffoista tuttua pörssimeklarointia, Mia kertoo ennakkoluuloistaan. 

”Yksittäisen toimeksiannon hinta oli muutamasta kymmenestä muutamaan sataan euroon.”

Mia oli saanut rahaa säästöön laittamalla palkkapäivänä sivuun ennaltamäärätyn suoraveloitussumman, asumalla omistusasunnossa ja sijoittamalla rahastoihin. Hän oli myös perustanut lapsilleen omat rahastot. Ajatus osakesijoittamisesta tuli mieleen ensimmäistä kertaa viime vuoden lopulla. 

Mutta miten päästä alkuun?

1. Juttele kokeneempien kanssa ja hanki tietoa

– Olin työn kautta mukana arvopaperikaupan projektissa ja osakemaailma lähti avautumaan sitä kautta, Mia Virkki muistelee.

– Projektissa oli mukana paljon ihmisiä, jotka tiesivät osakesijoittamisesta. Keskustelimme aiheesta ja se herätti ajatuksia, että ehkä osakesijoittaminen ei olekaan niin vaikea asia. 

Mia Virkki on aina pitänyt taloudellista riippumattomuutta tärkeänä. Hän luki vaurastumiseen liittyviä blogeja ja seurasi Facebook-ryhmiä, joissa puhuttiin osakesijoittamisesta. Lisäksi Mia hankki tietoa oman pankkinsa nettisivuilta ja kävi keskusteluja osakkeisiin sijoittavien ystäviensä kanssa. 

Osakesijoittajan ABC – lue täältä vinkit!

Mia Virkki rohkaistui vihdoin ostamaan ensimmäiset osakkeensa. 
Mia Virkki rohkaistui vihdoin ostamaan ensimmäiset osakkeensa. 

2. Aloita pienestä

Mia osti ensimmäiset osakkeensa pari viikkoa sitten. Yksittäisen toimeksiannon hinta oli muutamasta kymmenestä muutamaan sataan euroon.

Mian ostopäätökset perustuivat yrityksen tuttuuteen, menestymiseen ja siihen, että yritys on jakanut ja jakaa osinkoja. 

– Sijoitusten ei tarvitse olla isoja, pienestäkin voi lähteä liikkeelle.

3. Osakesijoituksen ei tarvitse tuottaa heti

Mia yrittää ajatella osakkeita pitkällä tähtäimellä tuottavana sijoituksena.

– Nyt ostettujen osakkeiden hinta oli matala ja määrällisesti ostoerät olivat hyvin pieniä. Valitsin viisi eri kohdetta eri aloilta hajauttaen.

4. Rohkeasti mukaan, mutta pidä pää kylmänä

– Osakesijoittamiseen liittyy aina riskejä, Mia toteaa.

– Ehdottomasti toivon, ettei oma pääomani häviäisi. Sain kuitenkin rohkeutta ystävältäni, joka on ollut osakesijoittaja vuodesta 2007 lähtien. Hänen kanssaan käydyt keskustelut ovat olleet hyviä. 

Mian ystävä neuvoi häntä pitämään pään kylmänä ja muistamaan, että mukaan mahtuu nousuja ja laskuja. Kyseessä voi parhaimmillaan olla monien vuosien tai jopa vuosikymmenien projekti, joten asioita tulisi miettiä pitkällä tähtäimellä.