Tiedätkö, missä nämä ihmist aloittivat työuransa? Kuvat: Reuters, Jouni Harala, Sanoma-arkisto/Rio Gandara, Juhani Niiranen
Tiedätkö, missä nämä ihmist aloittivat työuransa? Kuvat: Reuters, Jouni Harala, Sanoma-arkisto/Rio Gandara, Juhani Niiranen

Somehaaste on saanut julkkiksetkin paljastamaan ensimmäiset työpaikkansa. Poliitikko Alexander Stubbin työura alkoi sampoon pullottamisella.

Hampurilaisravintola – se on monen oman alansa huipun ensimmäinen työpaikka. Esimerkiksi näyttelijä Sharon Stonen ja Rachel McAdamsin, muusikko Sealin, talk show -tähti Jay Lenon, muusikko Pinkin, entisen yleisurheilijan Carl Lewisin ja Amazonin perustajan Jeff Bezosin työura on alkanut pikaruokajätti McDonaldsissa.

Haaste on levinnyt tunnisteella #firstsevenjobs.

Hampurilaisia on myynyt työuransa alkuvaiheessa myös Suomen entinen pääministeri ja valtiovarainministeri, poliitikko Alexander Stubb. Stubb listasi ensimmäiset työpaikkansa Twitterissä, ja moni muukin on innostunut muistelemaan työuransa alkuvaiheita sosiaalisessa mediassa. Haaste on levinnyt tunnisteella #firstsevenjobs.

Hampurilaismyyjän työn lisäksi Stubbin ensimmäiset työtehtävät olivat sampoopullottaja, jääkiekko-ohjelmamyyjä, caddiemaster, jääkiekkovalmentaja, paperitehdasharjoittelija ja yliopistoassitentti.

 

Uutisankkuri Kirsi Alm-Siira: mansikanpoimija ja jumppaope

Uutisankkuri ja -toimittaja Kirsi Alm-Siiran ensimmäiset työt olivat metsän istutus ja mansikoiden poiminta. Lisäksi Kirsi on työskennellyt kioskimyyjänä ja -yrittäjänä, jumppaopettajana, baarissa sekä vaatemyyjänä.

 

Malli-juontaja Anne Kukkohovi: kukkamyyjä ja assari

 

Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Jyri Häkämies: lasivillan pakkaaja ja paperimies

 

A-studion toimittaja Johanna Vesikallio: kitkijä ja arvanmyyjä

 

 

Facebookin operatiivinen johtaja Sheryl Sandberg: potkut lastenhoitohommista

Sheryl Sandberg kertoi Facebook-tilillään, että hän hoiti kahdessa ensimmäisessä työpaikassaan lapsia, mutta sai molemmista potkut. Sen jälkeen hän työskenteli toimistossa vastaanottovirjailijana ja aerobicohjaajana. Näiden jälkeen Sandbergin ura eteni Maailmanpankissa. Tutkimusassistenttina hän työskenteli Intian terveysprojekteissa.

Näyttelijä Mira Sorvino: tarjoilija ja opettaja

Myös Oscar-palkittu näyttelijä aloitti työuransa lastenhoitajana.

Sdp:n varapuheenjohtaja Sanna Marin on kommentoinut haastetta twiittaamalla, että ihmiset, jotka voivat kertoa seitsemän ensimmäistä työpaikkaansa, ovat onnekkaita.

– Monet eivät pääse kiinni ensimmäiseenkään tai työhistoria katkeaa lyhyeen, hän kirjoittaa

Talk show -tähti Ellen DeGeneres ja näyttelijä Antti Holma puoletaan hassuttelevat listoillaan.

 

 

Monet julkisuudesta tutut ihmiset paljastivat ensimmäisen työpaikkansa myös pari vuotta sitten, kun samantapainen haaste levisi Twitterissä. Silloin saimme tietää ainakin tämän:

Mobiilipelien kehittäjä Peter Vesterbacka: pakkaaja muovitehtaalla

Toimittaja Tuomas Enbuske: puhelinmyyjä (kaupitteli sosiaalidemokraattista Pohjolan Työ -lehteä)

Kansanedustaja Tarja Filatov: lehdenjakaja

Urheiluvaikuttaja Aleksi Valavuori: hotellisiivooja

Räppäri Peter Nygård: siivooja pankissa.

 

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

 

Näyttelijä Antti Holma paljastaa yksityiskohtia taloudenpidostaan uudessa rahaoppaassa Kaikki rahasta.

Näyttelijä Antti Holma oppi taloudellisuutta uransa alkuaikoina, kun tienestit olivat epäsäännöllisiä. Jossain kuussa palkkaa saattoi tulla 4000 euroa, minkä Antti pisti välittömästi sileäksi. Seuraavassa kuussa tilille tuli vain 120 euroa.

– Kun rahaa ei ollut enkä tiennyt, koska sitä tulee, pääni ympärillä oli koko ajan vanne, joka kiristi valtavasti. Tästä ajasta opin, ettei pidä katsoa, paljonko nyt on tilillä vaan miettiä, paljonko sinne on tulossa, Holma muistelee Julia Thurénin tuoreessa talousraamatussa Kaikki rahasta (Gummerus).

Thurén on haastatellut talousoppaaseen muitakin tunnettuja suomalaisia: raha-asioistaan avautuvat muiden muassa Vappu Pimiä, Iina Kuustonen, Maria Veitola ja Hjallis Harkimo.

Antti Holma kertoo kirjassa, kuinka hän on opetellut suunnittelemaan rahankäyttöä pitkällä tähtäimellä.

– En ole tarjoushaukka, mutta olen hirveän iloinen, jos saan jotain halvemmalla. Omistan kaikki kanta-asiakaskortit, koska minua harmittaa valtavasti, jos olisin saanut jonkun tuotteen kortin avulla kolme euroa halvemmalla. Ajattelen pikkuporvarillisesti, että taksiin pitää olla aina rahaa, Holma kertoo.

”Omistan kaikki kanta-asiakaskortit, koska minua harmittaa valtavasti, jos olisin saanut jonkun tuotteen kortin avulla kolme euroa halvemmalla.”

Holma mainitsee jemmaavansa rahaa säästötilille ja vakuutussäästötilille, johon hän laittoi könttäsumman myydessään asuntonsa. Lisäksi hänellä on vielä yksi sijoitusasunto Suomessa.

Lontoossa asuvalla näyttelijällä kuluu arjessa rahaa vähänlaisesti: huoneen vuokra on edullinen, eikä ruokalaskuun mene kuin joitakin kymppejä viikossa.

– Sen sijaan törsään tyhmiin juttuihin, kuten lentoluokan korottamiseen turistiluokasta bisnesluokkaan tai vaikka hienoon laukkuun. Jos haluan jotain isompaa, vaikkapa digijärkkärin, säästän siivun seuraavasta kolmesta palkkiosta, minkä jälkeen teen ostoksen, Holma kertoo kirjassa.

Viime vuonna Holma kertoi bisnesluokkaharrastuksestaan myös Me Naisille.

– En ikinä säästä lennoissa, vaikka varmaan pitäisi oppia. Mutta mieluummin maksan, että voin marssia jonottamatta suoraan koneeseen ja pitää oman tilani, Holma perusteli.

”Olisin ihan hyvin voinut lainata rahaa ja elää enemmän.”

Hän mainitsi tuolloin myös katuvansa, ettei aikanaan ottanut enempää opintolainaa, vaan teki kaikki loma-ajat töitä tunnollisesti töitä ravintola-alalla ja matkusteli tosi vähän.

– Olisin ihan hyvin voinut lainata rahaa ja elää enemmän. Nuoruus on niin kertaluonteinen asia, ettei sitä olisi kannattanut kuluttaa baaritöihin.

Taannoin Antti Holma paljasti Facebookissa myös kurinalaisen vaatefilosofiansa, johon kuuluu iso läjä pelkästään mustia sukkia. Holma kertoi heittävänsä vuosittain kaikki sukkansa roskiin ja ostavansa tilalle uudet.

– Jos joskus löydän parittoman sukan, vien sen välittömästi ulos talosta, ulkoroskikseen. Näin se ei pääse levittämään entropiaansa jo valmiiksi sotkuiseen elämääni, Antti selitti.

– Luonto ei ehkä kiitä, mutta toisaalta en tee lapsia tähän lohduttomaan väestöräjähdykseen luonnonvaroja kuluttamaan, joten tasoissa ollaan, saatana.

Nykyään Saara Helkala on freelancer-graafikko ja tekee töitä Suomeen Lissabonista käsin. Hän elää huomattavasti pienemmällä budjetilla kuin Suomessa.

Vähän yli kolmekymppisenä Saara Helkala, 38, irtisanottiin kultaisen kädenpuristuksen kera mainostoimiston graafikon paikalta. Hän sai pian uusia töitä, mutta tilille jäi mukava pesämuna, joka innosti Helkalaa säästämään lisää.

– Säästin nelisen vuotta ilman tarkempaa suunnitelmaa. Haaveilin, että olisi kiva tehdä irtiotto, mennä vaikka yksin Nepaliin vuorelle istumaan.

Saara ei kuitenkaan päätynyt Aasiaan, sillä eräällä lomareissulla Lissabonissa hän rakastui kaupunkiin päättömästi. Hän oli haaveillut myös maisteritutkinnon suorittamisesta, ja kaupungista löytyi mielenkiintoinen designin ja visuaalisen kulttuurin yliopisto-ohjelma. Saara päätti ottaa hyväpalkkaisesta vakityöstään kahden vuoden opintovapaan. Päätöksen jälkeen hän rupesi säästämään toden teolla.

– Sitä ennen olin ollut ostokoukussa. Kun näin jotain kaunista, halusin sen heti itselleni.

Oli motivoivaa olla shoppailulakossa ja elää puoli vuotta linssikeitolla, kun tiesi, että säästöillä voisi ostaa Portugalissa mielenrauhaa. Ennen lähtöpäivää koossa oli kymppitonni. Suomesta saatu 480 euron opintotuki kului lähes kokonaan kuukausittaiseen koulumaksuun, ja Saara eli Lissabonissa säästöillään. Toiseksi opiskeluvuodeksi hän sai stipendin, joka kattoi koko koulumaksun.

Kaksi vuotta kuluivat nopeasti, ja Saara nautti elämästään. Päätös irtisanoutua töistä ja jäädä Lissaboniin lopullisesti oli vaikea mutta oikea. Nykyään Saara on freelancer-graafikko ja tekee töitä Suomeen Lissabonista käsin. Hän elää huomattavasti pienemmällä budjetilla kuin Suomessa.

– Harkitsen kaikkia hankintoja pitkään. Elin esimerkiksi puoli vuotta ilman sänkyä, pelkällä patjalla.

Saaralla ei ole myöskään silitysrautaa tai monia muita asioita, jotka Suomen-kodissa olivat tärkeitä. Ylipäänsä hän on tullut siihen tulokseen, että kodin ei tarvitse olla täydellinen. Suomessa käydessään hän huomasi ajattelutapansa muuttuneen lopullisesti.

”Totta kai kauniit esineet ovat edelleen ihania, mutta nyt minun ei tarvitse omistaa niitä.”

– Eräs ystäväni oli ostanut 90 euron design-herätyskellon. Olin aivan pöyristynyt! Ja samalla tajusin, että kolme vuotta sitten olisin voinut tehdä ihan samoin.

Tavaroiden sijaan Saara sijoittaa vapauteen. Kun jättää jotakin ostamatta, ei ole pakko puurtaa pitkää päivää.

– Totta kai kauniit esineet ovat edelleen ihania, mutta nyt minun ei tarvitse omistaa niitä.

Toisaalta Saara on myös oppinut sen, että mikään päätös ei ole lopullinen. Voi olla, että jonain päivänä hän vielä muuttaa Suomeen ja hankkii sen design-herätyskellon.