Trond Espen Seim on pökerryttävän komea vakavanakin. Kuvat: Yle
Trond Espen Seim on pökerryttävän komea vakavanakin. Kuvat: Yle

Hieno tv-draama Perilliset esittelee katsojille kaksi uutta kiinnostavaa – ja komeaa – pohjoismaista kasvoa.

Tämän syksyn hienoa Perilliset -tv-draamaa  katsoessa ei voi kuin ihmetellä, mistä näitä lahjakkuuksia tulee. Tai sitä, missä näin komeat miehet ovat luuranneet aikaisemmin.

Alexander Skärsgårdin (True Blood), Joel Kinnamanin  (The Killing), Ola Rapacen (Wallander, Anna Pihl) ja Mads Mikkelsenin (kaikkea Casino Royalista Hannibal-tv-sarjaan) vanavedessä kuuluisuuteen nousee koko ajan lisää kiinnostavia pohjoismaisia näyttelijöitä.

Onko jompikumpi näistä komistuksista seuraava Hollywood-tähti?

Edes komistuksen (Trond Espen Seim) lähentely ei ole aina toivottua.

Trond Espen Seim on tuttu vannoutuneimmille poliisisarjojen ystäville norjalaisesta Varg Veum -dekkarista.

Perillisissä hän esittää norjalaista galleristia Robertia, jolla on jo vuosia ollut salasuhde taiteilijansa Veronikan tyttären Gron kanssa. Robertilla on perhe Saksassa, mutta paljon taidekontakteja maailmalla, ja hän pistäytyy tämän tästä itsevarman mutta ehkä yksinäisen Gron luona Tanskanmaalla. Tässä vaiheessa sarjaa näyttää, että alun perin kepeäksi aiottu suhde on saamassa vakavampia sävyjä.

Oikeassa elämässä Trond Espen on naimisissa ja kunnollinen perheenisä, joka on sanonut, että lapset ovat tehneet hänestä paremman ihmisen.

Kenneth M. Christensenin kanssa pelailisi mielellään.

Kenneth M. Christensenilläkin on Perillisissä sivurooli, mutta hänen jylhän komeaa olemustaan ei voi olla huomaamatta. Käsipallotähti Andreas asuu avoliitossa Veronikan lehtolapsen Signen kanssa. Kun Veronika kuolee ja Signe saa kuulla perineensä tämän, alkaa neljän sisaruksen juonittelu. Andreas ja Signe ovat eläneet vaatimatonta elämää, ja Andreas on kaikessa tyttöystävänsä tukena.

Myös siviilissä Kenneth on varattu mies: hän asuu rakkaansa kanssa Kööpenhaminassa.

Perilliset keskiviikkoisin Yle Fem, klo 21.00.

Lue lisää:

Jos rakastit Siltaa ja Vallan linnaketta. älä missaa tätä sarjaa

Nyt on korkea aika tutustua suositun rikossarjan pääosamieheen

Ruotsin ykkösnäyttelijät vaativat kovempia rangaistuksia lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä

 

Musiikintunti ei ole kaikille rentoja rytmejä sekä nautinnollista laulua. Se on jättänyt joillekin jopa liikuntatuntien kaltaiset – tai pahemmat – muistot.

Käsi ylös, kuka muistaa vielä musiikintuntien laulukokeet! Ne, joissa piti esiintyä koko luokalle? Tai nokkahuilutreenit, joissa oli vaikeaa jo pelkästään koskea instrumenttiin?

– Pojat pesivät nokkahuilut yleensä huonommin kuin tytöt ja sitten ällötti jo valmiiksi, jos seuraavalla kerralla itselle osuisi sellainen poikalimahuilu, kertoo Me Naisten haastattelema 38-vuotias Sari. 

Sari sai ala-asteella muutenkin tarpeekseen nokkahuilun soittamisesta eikä ole kapistukseen koskenut sen jälkeen.

Joidenkin nounou-listalla on nyt jopa hyväntuulinen karaoke, kiitos nolojen musatuntien. Tai no, ehkä muutaman tuopin jälkeen sitä voi kokeilla, jos ei ole kauheasti yleisöä.

Me Naiset selvitti, mitä kaikkea traumaattista koulujen musiikkitunneilla on tapahtunut. 1980–90-lukujen koululaiset kertovat nyt tarinansa.

1. Pikarunolausuntaa ankeassa varastossa

”Laulukokeet olivat ala-asteella horroria. Ensimmäisinä vuosina niitä laulettiin koko luokan edessä. Myöhemmin ne laulettiin opettajalle jossain varastossa, jossa ne nauhoitettiin ja soitettiin vielä myöhemmin koko luokalle. En osannut kunnolla sanoa r- ja s-kirjaimia, joten jännitin jo pelkästään niiden lausumista. Lauluni olivat usein yhtä pikarunonlausuntaa ilman mitään rytmiä.” Jenna, 32

2. Ällöttäviä lainasoittimia

”Lainanokkahuiluista jäi kammottavia fiiliksiä. Jos oma oli sattunut unohtumaan kotiin, joutui lainamaan yleiseen käyttöön tarkoitettuja nokkiksia. Ehkä ne eivät oikeasti edes olleet niin saastaisia, koska pestiinhän ne aina käyttäjien välissä, mutta oppilaiden kesken onnistuimme kehittämään niille maineen ehkä maailman ällöttävimpänä asiana.” Sanna, 29

3. Levyraadin epäreilu päätös

”Meillä oli musiikintunnilla usein levyraati. Vein sinne kerran isoveljeni C-kasetin, jonka olin kelannut Sabrinan suositun Boys, boys, boys -kappaleen kohtaan. Musiikinopettajamme oli vanhoillislestadiolainen, vähän vanhempi nainen, joka keskeytti vihaisesti mankan heti alussa ja käski minun mennä rehtorin kansliaan. Myöhemmin sain puhuttelun siitä, kuinka tokaluokkalaisen ei pidä kuunnella niin irstaita lauluja eikä varsinkaan tuoda niitä kouluun. Täysin epäreilua, sillä en edes ymmärtänyt puoliakaan renkutuksesta.” Mimmi, 35

”Sain puhuttelun, kuinka tokaluokkalaisen ei pidä kuunnella niin irstaita lauluja eikä varsinkaan tuoda niitä kouluun.”

4. Säestäjäkään ei kuullut ääntäni

”Mulla oli kakkosluokalla niin hento ääni, että opettaja joutui lopettamaan säestyksen pianolla kesken, kun hän ei kuullut lauluani. Kappale oli Pii, pii, pikkuinen lintu.” Katariina, 37

5. Opettajan nauru traumatisoi

”En ole ikinä ollut musikaalinen ja olen sen kyllä aina tiennyt. Silti sain vuosikymmenien traumat, kun jouduin ala-asteella laulamaan laulukokeessa. Opettaja säesti pianolla luokan takahuoneessa. Heti, kun aloin laulaa, opettaja hörähti nauramaan. Sen jälkeen meni noin 30 vuotta ennen kuin seuraavan kerran lauloin muiden kuullen. Ja tämäkin tapahtui aamuyöllä karaokebaarissa noin kahden promillen humalassa.” Pauliina, 42

6. Karaoke jäi kokonaan, enkelirooli melkein

”Meillä ei onneksi tarvinnut laulaa koko luokan edessä, mutta traumat jäi silti, kun näytti siltä, etten pääsisi lauluäänen takia joulukuvaelmaan enkeliksi. Muun muassa tästä syystä en koskaan laula karaokea – oli promillet mitä vaan.” Mari, 26

”Meni noin 30 vuotta ennen kuin seuraavan kerran lauloin muiden kuullen.”

Nyt on sinun vuorosi! Kerro alla kommentointikentässä, millaisia muistoja sinulla musiikintunneilta.

Kysely

Koulun musatunnit: parasta vai pahinta?

Miina on osoittautunut hauskaksi ja rennoksi tyypiksi. Kuvat: Ava
Miina on osoittautunut hauskaksi ja rennoksi tyypiksi. Kuvat: Ava

Mistä saisi ostettua Ensitreffit alttarilla -sarjan Miinan rentoa asennetta ja itsevarmuutta?

Kuten moni tietää kokemuksesta, avioliitto ei ole ihan helppo konsepti toteuttaa onnistuneesti käytännössä. Etenkään, jos puolisonsa tapaa ensimmäisen kerran vasta alttarilla.

Eikä avioelämää suoranaisesti helpota sekään, jos yhteiselo täytyy aloittaa tv-kameroiden valvovan silmän alla. Jotkut meistä kuitenkin suoriutuvat tästä haasteesta – eräät jopa hyvin.

Esimerkki mallisuorituksesta löytyy Ensitreffit alttarilla -ohjelmasta Miinasta.

1. Luottavainen mieli

Miinan ja Heikin hääpäivä ei ollut mieltäylentävää katsottavaa. Heikki säikkyi Miinan tyyliä, kommentoi tämän lempirunoilijavalintaa tylysti ja kieltäytyi kysymästä, onko Miinan hameen alle meneminen okei. Tuoreen avioparin yhdessäolo näytti parhaimmillaankin vaivaannuttavalta. 

Miina ei alkuvaikeuksista lannistunut. Hän malttoi antaa aikaa kivikasvoiselle puolisolleen eikä ryhtynyt tekemään kankeasti sujuneesta hääpäivästä liian pitkälle vietyjä tulkintoja. 

2. Loistava huumorintaju

Moni meistä toivoo puolisoa, jonka kanssa huumorintaju kävisi yksiin. Heikillä on käynyt tässä suhteessa erinomainen tuuri. Hän kehuu neljännessä jaksossa, että Miina on hauskin nainen, jonka hän on ikinä tavannut.

3. Makaronilaatikko valmiina

Kun Heikki saapuu seminaarimatkalta kotiin Miinan luo, on Miina loihtinut makaronilaatikkoa. Huomaavaista ja fiksua! Turhien nälkäkiukkuriitojen välttäminen lienee yksi toimivan avioliiton salaisuuksista.

(Jos puolisopisteiden kerääminen kiinnostaa, ota talteen makaronilaatikon ohje.)

4. Ihailtava itsevarmuus

– Ei tarvi lototakaan, kun voitit jo elämäsi loton, Miina kuvailee itseään vaimona. 

Hänen itsevarmuutensa ei pienestä hetkahda. Hän kertoo, että Heikillä on ollut paljon odotuksia siitä, millainen tuleva puoliso olisi, eivätkä esimerkiksi Miinan tatuoinnit ole Heikin mieleen. Miina toteaa tyynesti, että odotuksia puretaan yhdessä pikkuhiljaa. 

Perhepotretissa Heikki, Miina ja Manuela-koira.
Perhepotretissa Heikki, Miina ja Manuela-koira.

5. Rento asenne

– Tuu sitten kun tuut, ei se oo sen kummempaa! 

Näin Miina ohjeistaa Heikkiä, joka miettii, tulisiko seitsemän aikaan nukkumaan käyvän Miinan viereen makaamaan. Turha vaiheilu ja asioiden pyörittely eivät kuulu Miinan tapoihin.

”Olen tällainen Pertsa Perusmuija, ja ihan hyvin pärjään.”

Telkkarinkatsojien näkökulmasta on tietysti kiva, että Ensitreffit alttarilla -kaudesta löytyy myös draamaa, mutta Heikin ja Miinan avioliiton kannalta rento suhtautuminen asioihin on vain hyvä juttu. 

6. Ihana koiranomistaja

Miten Miinan pörröinen Manuela-hauva liittyy avioliittoon, te kysytte? Ei mitenkään, tietenkään. Valkoinen karvakaveri Manuela on silti sen verran hellyttävä tapaus, että se on mainittava.

Miina on sitä paitsi hieno esimerkki koiranomistajasta, joka selvästi rakastaa lemmikkiään, mutta jonka koko elämä ei pyöri koiran ympärillä. Heikki mainitsee neljännessä jaksossa, että Miinalla on hyvät verkostot, jotka auttavat koiranhoidossa ja mahdollistavat matkustelun. 

7. Pertsa Perusmuija

Miinalla on viehättävä pukeutumistyyli – vaikka Heikki ei Miinan hääeleganssista heti syttynytkään – ja kauniisti sisustettu koti. Toisaalta hän on ihan tavallinen tyyppi, joka ei hienostele turhia. Hän esimerkiksi herkuttelee makaronilla ja ketsupilla. 

– Et sä kyllä mikään kulinaristi ole, Heikki kommentoi. 

– En olekaan. Olen tällainen Pertsa Perusmuija, ja ihan hyvin pärjään.