Kotihoitaja Helena Hakulinen vaihtoi myyntityön hoitoalaan, koska halusi auttaa. Töitä riittää, sillä vanhuksia hoidetaan entistä useammin kotona.Se on myös monen oma toive. Mitä vartin kotikäynnillä ehtii?

– Huomenta, kotihoitaja Helena Hakulinen, 30, huikkaa ja astelee ­kerrostalokodin olohuoneeseen Tampereen Kalevassa.

Vastassa on Irja Valkama, 82, jonka luona kotihoito käy kolmesti viikossa.

Tänään vierailu kestää vartin. Ensin Helena tarkistaa, onko Irja ottanut aamulääkkeensä, sitten mitataan verenpaine.

– Eikös se ole aika normaali ollut, Irja arvelee.Helena ei voi mittaamatta tietää, koska on Irjan luona vasta toista kertaa.Irja istuu keinutuoliin, Helena mittaa. Hiljaisuuden rikkoo vain lipaston päällä tikittävä kello.

– Ennen ajattelin, että minua käydään vahtimassa. Nyt kaipaan tyttöjä. Sanon teitä tytöiksi, kun olette kaikki niin nuoria, Irja naurahtaa.

– Tämä on minulle suuri piristys. En minä paljon muiden kanssa keskustele.

Helena on yksi hoitoalan monista alanvaihtajista. Hän työskentelee kesän Tampereen kotihoidossa ja valmistuu syksyllä lähihoitajaksi.

Aiemmin Helena teki myyntityötä it-alalla, mutta toistuvat yt-neuvottelut saivat alan tuntumaan epävarmalta. Hoitoalalle houkutteli kutsumus.

– Tiesin, että haluan vielä opiskella. Mietin totta kai sitäkin, ettei kannata opiskella alaa, jolla ei ole töitä. Luulen, että saan tehdä näitä töitä loppuun asti. Suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle, ja hoitajista on pulaa.

Hoitotyössä Helenaa viehättää mahdollisuus auttaa. Päivät ovat erilaisia, eikä niitä tarvitse istua tietokoneen ääressä. Aamuvuoron aikana on yleensä 8–10 kotikäyntiä, tänään kahdeksan.

Viikonloppuisin tai toisen hoitajan sairastuessa käyntejä voi olla enemmän, jopa 15 päivässä.

Onni on puhelin

Irja Valkama on asunut Tampereella 15-vuotiaasta. Hän muutti kaupunkiin piiaksi, mutta on ehtinyt työskennellä vaatealan erikoisliikkeessä, jakaa Aamulehteä, tehdä viisi lasta ja jäädä eläkkeelle Suomen trikoolta. Silloin se oli valtava laitos. Illan tullen ovella odotti rivi linja-autoja viedäkseen ihmisiä koteihinsa.

Nyt Irjan liikkuminen alkaa olla jo hankalaa. Aamuisin ei tahdo päästä ylös ilman kipugeeliä ja venyttelyä.

– Vanheneminen ei pelota. Se tulee joka ikiselle. Olisi mukavaa, jos pääsisi liikkumaan, mutta ei kaikkea saa ihminen, Irja pohtii.

Hän käy kerran viikossa katselemassa ihmisiä Tammelan torilla. Viimeksi juttusille tuli joku tuntematon, se ilahdutti Irjaa.

– Niin kauan olen tyytyväinen kotona, kun pärjään. Lapset käyvät, mutta elämä on niin kiireistä kaikilla. Työelämään täytyy paneutua kaikin voimin, Irja sanoo.

Irjan onni ovat toimivat silmät. Niin kauan kuin hän näkee lukea, ei ole tylsää. Ennen kuin selkä meni huonommaksi, Irja kävi iltalukiossa ja kielikursseilla. Nyt hän pitää taitoa yllä katsomalla ruotsinkielisiä ohjelmia televisiosta.Eniten ilahduttaa, kun joku soittaa.

– Sisko ja pojan anoppi aina soittavat. Tässä iässä monet tutut tahtovat olla jo kuolleet. Tuntuu pahalta lukea siitä lehdestä, Irja sanoo.

– Kaikki tulee vanhempana merkityksellisemmäksi. Kun joku soittaa, ajattelen sitä pitkän aikaa. Nuorena puheluita tuli ja meni.

Vierailun lopuksi Helena mittaa painon ja tarkistaa, että jääkaapissa on ruokaa. Sitten täytyykin jo jatkaa. Vartti tuntuu silmänräpäykseltä. Onko se tarpeeksi?

– Riittää, kun käy katsomassa. Tuo pikkuisen turvallisuuden tunteen, kun tietää, että joku tulee käymään, Irja sanoo.

– Alkuun tuntui, että vartin käynti on lyhyt, mutta nyt siihen on jo tottunut, Helena toteaa.

Seuraavalla ovella Helena klikkaa aloita-painiketta puhelimestaan, ja kello alkaa tikittää. Helena näkee mobiilijärjestelmästä, kauanko visiitti kestää ja mitä sen aikana tehdään.

– Tämä helpottaa työtä hirveästi, Helena sanoo.

Aikaa säästää myös se, että osa lääkkeistä lajitellaan jo apteekissa. Hoitajat vievät valmiit annospussit asiakkaalle ja tarkistavat määrät. Joskus mekaanisessa lajittelussa käy virheitä. Nyt hukassa on yksi tabletinpuolikas. Asiakas istahtaa pinnatuoliin, ja Helena nostaa lääkkeet keittiön pöydälle.

– Eihän se mukavaa ole, kun aina tulee uusi ihminen, nimettömänä pysyvä nainen sanoo.

Tampereen jokaisella kotihoidon asiakkaalla on omahoitaja. Käytännössä hoitajat vaihtuvat vuorojen ja lomien mukaan.

– Hoitajat ovat erilaisia, mutta niinhän se on elämässäkin. Joku tajuaa viedä roskat, jollekin pitää sanoa, vanhus kertoo.

Kerran hoitajalle piti huomauttaa, kun sinisiä kengänsuojia oli jätetty lojumaan ympäri eteistä.

– Kysyin, jätätkö sinä kotonakin noin. Vähän se hävetti jälkikäteen. Mutta olen puoliksi pohjalainen, sanon kyllä suoraan, jos on jotain.

Lähemmäs lapsia

Tampereen kaupungilla yksi taho tilaa kotihoitopalvelun, ja toinen tuottaa sen. Hoitosuunnitelma tehdään yhdessä. Siitä selviää, kuinka usein tai kuinka pitkiä käyntejä asiakas tarvitsee. Vointia tarkkaillaan käynneillä ja arvioidaan tarkemmin kerran puolessa vuodessa.

Asiakas maksaa käynneistä tulojensa perusteella. Kotihoidossa ei aina edes tiedetä, kuinka paljon palvelu asiakkaalle maksaa.

– Kukaan ei maksa kaupungin palveluista yli maksukykynsä. Pienituloisille maksut ovat pienet, ja jos tulot ovat niin pienet, että ne menevät kaikki elämiseen, voidaan tehdä maksunalennuksia tai maksuvapautuksia, Kalevan alueen kotihoidon esimies Anna-Mari Haverinen sanoo.

Jos tuloja on paljon, yksityinen hoito voi tulla jopa halvemmaksi. Lisäksi yksityiseltä voi hankkia palveluita, joita ei katsota välttämättömiksi.

– Jos joku haluaa perinteisen piian, sellaista ei myönnetä, Haverinen toteaa.

Sinikka, 83, ei piikaa tarvitse. Hänen kotinsa kiiltää puhtauttaan. Ikkunalla komeilee rivi pelargonioita, olohuoneen hyllyn päällä kuvat lapsenlapsista.

– Teitä varten siivosin, Sinikka huikkaa heti ovella.

Hänen luonaan käydään lähinnä tarkistamassa lääkkeitä.

– Pärjään itsekseni, mutta kotihoito on hyvä niille, jotka tarvitsevat apua. Minä hoidan itse asiani, rahankin, Sinikka sanoo.

Hän jäi eläkkeelle konttoristin työstä 20 vuotta sitten. Niistä ajoista elämä on muuttunut. Mies on kuollut, moni tyttökavereista kulkee rollaattoreilla.

– Muisti ja jalat ovat menneet. He eivät pääse lähtemään mihinkään, mutta soittelemme puhelimella. Olen jäänyt vähän ilman kavereita.

Onneksi seinän takana asuu nuorempi ystävä, joka auttaa Sinikkaa esimerkiksi siivoamisessa.

– Hän on minun tukeni ja turvani. Auttaa henkisesti, kun on kaveri. Joskus on surun hetkiä, mutta ei auta lannistua. Ystävät eivät pääse edes kävelemään, minä pystyn menemään ja tekemään.

Sinikka on asunut samassa kerrostalossa sen valmistumisesta eli vuodesta 1955 lähtien. Nyt hän miettii muuttoa Turkuun, lähemmäs poikaansa ja lapsenlapsiaan.

– Joskus poika vie kädestä pitäen ulos syömään. Se tuntuu niin kivalta.

Helena viipyy Sinikan luona puoli tuntia. Sinikalle se riittää hyvin.

– Minä en paljon tarvitse. Ajalla ei ole niin väliä.

 


”Koti on pyhä paikka. Tuntuuhan se hassulta, kun siellä käy vieraita”, Sinikka, 83, pohtii.

 

Ne resurssit

Vanhustenhoidon tilasta keskustellaan jatkuvasti julkisuudessa. On puhuttu resurssien vähentämisestä ja ihmisten pitämisestä kotona vain, koska se on halvempaa.

Vanhustyön keskusliiton toiminnanjohtajan Satu Helinin mukaan resurssit on toistaiseksi keskitetty hoitolaitoksiin.

– Vanhainkodeissa, terveyskeskuksissa ja palvelutaloissa näemme suuren määrän ihmisiä yhtä aikaa ja tulee huoli, miten täällä pärjätään. Näkemättä jäävät ne yksin asuvat iäkkäät.

Helin toivoo, että kotihoitoon panostettaisiin uuden hallitusohjelman mukaisesti myös käytännössä.

– Kotihoidossa on varsin huonokuntoisia henkilöitä. Monet ovat tyytyväisiä, että saavat olla kotona, eikä heillä ole suuria vaatimuksia. On myös niitä, jotka ovat varsin yksin, Helin sanoo.

– Puhutaan vaipoista, ruuasta ja lääkkeistä. Ne ovat välttämättömiä. Hyvinvointia ylläpitävät kuitenkin myös ihmissuhteet, se, että joku käy joskus katsomassa ja vie ulos. Psyykkinen hyvinvointi pitäisi ottaa paremmin huomioon, kun hoitosuunnitelmaa tehdään.

Helsingin Sanomat kirjoitti talvella, että yhä useammat kotihoidon käynnit kestävät alle 15 minuuttia ja hoitajilla on aikaa vain välttämättömimpään. Kaikki eivät pääse edes sängystä ilman apua.

– 10–15 minuutin käynti ei välttämättä riitä. Monissa kunnissa henkilöstö vaihtuu usein, eikä ehditä perehtyä hoidettavan taustatietoihin. Ei iäkäs itse tiedä, mitä pitää tehdä, Helin sanoo.

Suomi on maailman nopeimmin ikääntyviä maita. Kalevan alueen Anna-Mari Haverinen muistuttaa, etteivät entiseen tapaan järjestetyssä kotihoidossa käsiparit riitä, jos väestö ikääntyy samaan tahtiin kuin nyt.

– Olemme tehostaneet toimintaa. Keskitämme hoitohenkilökunnan osaamista siihen, mihin sitä tarvitaan. Hoitajien välitöntä työaikaa seurataan. Pyritään siihen, että aika menisi ensisijaisesti asiakkaiden luona.

Tätä varten on järjestelmä, jota Helenakin kotikäynneillä näpyttelee. Kun tiedot kirjataan ylös asiakkaan luona, vuoron lopussa ei tarvitse istua toimistolla. Näin asiakkaatkin näkevät, mitä heistä kirjataan ylös.

Kaksi vuotta sitten voimaan tulleen vanhuspalvelulain myötä vanhustenhoitoa keskitetään laitosten sijaan koteihin. Se tuntuu olevan myös monen vanhuksen oma toive.

Koti saattaa olla ainoa turvalliselta tuntuva paikka, mutta jos ei pääse itse ylös sängystä, onko kotona olo sen arvoista?

– Enemmän on niitä tilanteita, että asiakas kynsin hampain haluaa asua kotona, vaikka omaiset ovat huolissaan ja hoitaja käy jo neljästi päivässä. On toki niitäkin, jotka keittelevät itse puuronsa, mutta haluaisivat silti ympärivuorokautiseen paikkaan, jossa olisi seuraa, Anna-Mari Haverinen sanoo.

– Kotona asuvalla on vahva itsemääräämisoikeus. Se on se viimeinen sana. Silloin, jos on vaaraksi itselleen ja lähtee esimerkiksi muistamattomana hortoilemaan iltamyöhään, voidaan ottaa turvaan. Niillä, jotka eivät pärjää, on edelleen mahdollisuus ympärivuorokautiseen hoitoon.

Sinikka uskoo, että kotiin vetää vapaus.

– Olen vapautta rakastava ihminen. En sietäisi olla jossain vanhainkodin huoneessa. Haluan olla vapaa menemään ja tekemään. Se on kaikkein suurin asia. Jos kunto huononisi, kai sitä täytyisi alistua ottamaan apua vastaan.

Hoitokoti tuntuu lopulliselta

Iltapäivällä ollaan Anja Ailion, 81, ovella.

– Kauheata remonttia tuossa pihassa tehdään, Helena huikkaa.

– Täällä on remonttia koko ajan. Ihan romahduspisteessä koko talo, Anja sanoo ja nauraa kihertää.

Hän on muuttanut Tampereelle Kangasalta, mutta ei muista enää tarkalleen, kuinka kauan on asunut Kalevassa.Tänään harjoitellaan kävelyä. Selkä­kipujen takia Anja kävelee kumarassa.

– Hyvinhän sinulla menee. Voisi uloskin lähteä, Helena kannustaa.

 


Anja Ailion selkä on kipeä. Kävelyharjoituksia tehdään siksi kerran viikossa.

 

Vaikka liikkuminen on vaivalloista, Anja haluaa asua kotona. Hänellä on kädessään turvaranneke, jota voi hädän tullessa painaa. Kerran rannekkeelle oli tarvetta, kun Anja putosi sängystä.

– Olen ollut pätkiä hoitokodissa, mutta tuntuisi niin lopulliselta, jos sellaiseen menisi, Anja pohtii.

Kotihoito käy kolmesti päivässä, sisaren poika maksamassa laskut.

– Ei tässä paljon kyläillä. Kaikki tykkäävät olla itsekseen.

Anja ei jaksa enää laittaa ruokaa itse, eikä hoitajilla ei ole aikaa keitellä kastiketta ja perunoita alusta pitäen. Helena lämmittää valmista makaronilaatikkoa ja ottaa jääkaapista voileivän. Leipiä tehdään valmiiksi siltä varalta, että Anjalle tulee nälkä ennen iltahoitajan vierailua.

Anjan selkäkivut ovat kovat, mutta terävä huumori on tallella. Anja ottaa lääkkeet ja huikkaa ”sinne meni, kaksi yhdellä kertaa”. Helena kattaa pöytään kahvin ja Domino-keksin.

– On antoisaa huomata, että toinen tykkää, kun käyn, Helena sanoo paluumatkalla.

Päivän viimeinen halaus

Helena uskoo haluavansa asua vanhana kotona mahdollisimman pitkään.

– Tässä huomaa, kuinka tärkeätä on, että on läheisiä, perhe ja lapsia. Toivon, että he kyläilisivät ja pitäisivät yhteyttä. Monien lapset eivät ikinä käy.

Suomalainen perhekäsitys on ydinperhekeskeinen, ja moni jää omilleen juuri silloin, kun seuraa ja apua eniten kaipaisi.

Irja Valkama miettii joskus yksinäisyyttä, mutta päättää sitten siirtää ajatukset muualle.

– Silloin luen runoja. Kun se on tällä lailla, se on tällä lailla.

Hoitajat eivät poikkea asiakkaiden luona vain juttelemassa, mutta hoidon lomassa ehtii jutella kuulumisiakin. Helena sanoo sitä henkiseksi huolenpidoksi. Monille hoitaja on päivän ainut juttukumppani.

– Osa on niin yksinäisiä, että kaipaa hoitajaa seuraksi. Kyllähän se liikuttaa. Olin joulun töissä, ja jotkut istuivat yksin silloinkin. Se on surullista.

Päivän viimeisellä vierailulla jutellaan säästä ja pattereiden ilmauksesta. Keittiöön pitäisi saada vahakangasliina. Prismasta varmaan löytyisi, Helena ehdottaa.

– Höpötellään seuraavalla kerralla lisää, hän huikkaa lähtiessä ja halaa.

Hoitajien jaksaminen on puhuttanut siinä missä vanhusten vointikin, mutta Helena ei vaikuta uupuneelta. Jaksamisesta on puhuttu jo koulussa, ja vertaistukea saa työkavereilta.

– Henkinen ja fyysinen kunto on ­tärkeää, ja oman elämän pitää olla tasapainossa. Sitä painotetaan jo alalle haettaessa, Helena sanoo.

– Puhutaan, että palkka on huono ja töitä on paljon. Onhan tämä aika raskasta fyysisestikin. Kuljetaan portaita, suihkutellaan ja nostellaan. En itse koe sitä raskaaksi, mutta varmasti joku kokee. Kai minulla on aito halu auttaa.

Näyttelijä Elisabeth Moss on television uuden kultakauden ykkösnainen. – Olisin tyytyväinen, vaikka tekisin tv-sarjoja lopun elämääni.

Kun Elisabeth Mossin, 35, tähdittämää The Handmaid’s Tale -sarjaa käsikirjoitettiin, Donald Trumpin tie presidentiksi näytti vielä melkein mahdottomalta. Mutta sitten lähes koko maailman yllätykseksi Trump valittiin Yhdysvaltain johtoon ja The Handmaid’s Talesta tuli äkkiä pelottavan ajankohtainen.

– Me halusimme vain tehdä mahdollisimman hienon sarjan. Tapa, jolla The Handmaid’s Tale koskettaa nyt katsojia, tuntuu karmaisevalta, näyttelijä Elisabeth Moss kertoo cannesilaisen hotellin patiolla.

Moss esittää tulevaisuuteen sijoittuvassa sarjassa Offred-nimistä naista, joka on pakotettu synnytyskoneeksi. Margaret Atwoodin Orjattaresi-romaaniin perustuva tarina on lähes kauhuelokuvamainen. Kun Trumpin valtaantulon jälkeen Yhdysvaltain hallinto ryhtyi ajamaan naisten oikeuksien rajoittamiseen tähtääviä lakeja, dystopia ei enää näyttänytkään etäiseltä.

Elisabeth Moss on sarjassa mukana myös tuottajana.

– Joskus taiteessa saavutetaan osin tiedostamattakin jotain olennaista tästä ajasta, hän sanoo.

Kahdeksan kuukauden avioliitto

Syyskuussa Moss valittiin arvostetussa New York Magazinessa television uuden kultakauden kuningattareksi. Mossin ansiolistalla ovat myös The Handmaid’s Talea edeltäneet Mad Men ja Top of the Lake, joiden naissankarit ovat monella tapaa edelläkävijöitä. Mad Menin Peggy Olsonin roolista Moss sai vuosien varrella peräti kuusi Emmy-palkintoa.

– Urallani ei ole ollut vaihetta, jolloin olisin joutunut todella taistelemaan ja torjumaan epätoivoa, Moss myöntää menestyksensä.

Mad Menin alkutaipaleella Moss näytti talkshow-esiintymisissään usein hieman hermostuneelta. Kiitosten ja palkintojen kertyessä varautuneisuus on kuitenkin vaihtunut lennokkuudeksi.

”Toisaalta rakastan laittautumista. Olen aina rakastanut.”

Nytkin Moss hymähtelee usein haastattelun lomassa. Hän nauraa kertoessaan, kuinka vaikeaa on saada ylle Cannesin punaiselle matolle tarkoitettu iltapuku.

– Toisaalta rakastan laittautumista. Olen aina rakastanut, Moss sanoo.

Top of the Lake -sarjan ohjannut Jane Campion on kuvaillut Mossia Mona Lisaa muistuttavaksi hahmoksi.

– Roolihahmoni Robin on ehkä monalisamainen. Hän kätkee tunteensa ja motivaationsa. Mutta en kai ole sellainen tosielämässä, Moss arvelee.

Yksityiselämästään Moss on ollut joka tapauksessa vähäsanainen. Viime vuonna hänen huhuttiin seurustelevan brittinäyttelijä Tom Hiddlestonin kanssa, mutta sitten Hiddleston alkoi tapailla laulaja Taylor Swiftiä. Syyskuussa Moss saapui Emmy-gaalaan seuralaisenaan oma äitinsä Linda.

Se tiedetään, että Moss meni vuonna 2010 naimisiin koomikko Fred Armisenin kanssa. Liitto kesti kahdeksan kuukautta. Myöhemmin Moss on kuvaillut suhdetta traumatisoivaksi ja itseään 15 vuotta vanhempaa Armisenia epänormaaliksi.

Mutta on Mosskin ristiriitainen hahmo. Hän kertoo olevansa feministi ja tekee hyväntekeväisyystyötä naisasia- ja perhesuunnittelujärjestöjen puolesta. Toisaalta hän kuuluu skientologiakirkkoon. Vaikka näyttelijä ei yleensä avaudu yksityisasioistaan, elokuussa hän yllättäen puolusti skientologiaa julkisesti. Taustalla oli Instagram-kommentissa esitetty kritiikki: miten autoritaarisesta maailmasta varoittavan The Handmaid’s Talen tähti voi kuulua lahkoon, joka kohtelee jäseniään kuin sarjan painajaismaailman hallinto? Moss vastasi lyhyesti ilmoittamalla, että uskonnonvapaus, suvaitsevaisuus ja tasa-arvo ovat hänelle tärkeitä.

Kylpytakissa töllön ääressä

Suomessa odotetaan yhä Top of the Laken toista tuotantokautta, joka valmistui melkein vuosi sitten. Ensimmäinen kausi esitettiin Ylellä, mutta toista kautta ei ole ostettu siitä yksinkertaisesta syystä, että se on niin kallis. Mossin nimestä voi nyt pyytää isoja rahoja.

Aikoinaan elokuvanäyttelijät olivat tähtiä, ja jos joku siirtyi televisioon, kyseessä oli askel alaspäin ja pysyvä arvonalennus. Moss on kiistatta tähti, mutta ei tee silti Hollywoodissa elokuvia oikeastaan lainkaan.

– Olisin tyytyväinen, vaikka tekisin sarjoja lopun elämääni, hän kommentoi.

Mossilla on kuitenkin uusi työkenttä eurooppalaisissa elokuvissa. Näyteltyään parissa brittielokuvassa hän otti vastaan roolin ruotsalaisessa satiirissa. Ruben Östlundin ohjaama The Square voitti tänä vuonna Cannesin elokuvajuhlien Kultaisen palmun.

”Juhlavuus ei ainoastaan kuulu asiaan, se on kaiken työn keskellä kivaa.” Toukokuussa näyttelijä Elisabeth Mossin tähdittämä The Square voitti Cannesin elokuvajuhlilla Kultaisen palmun.
”Juhlavuus ei ainoastaan kuulu asiaan, se on kaiken työn keskellä kivaa.” Toukokuussa näyttelijä Elisabeth Mossin tähdittämä The Square voitti Cannesin elokuvajuhlilla Kultaisen palmun.

Moss nauraa muistellessaan, millaista oli lukea käsikirjoitus ensimmäisen kerran.

– Se oli aivan hullu! Yhdysvalloissa elokuvat ovat yleensä sellaisia, että ne on mahdollisimman helppo selittää. Perusidean pitää olla näppärä, jotta leffa ylipäänsä rahoitetaan. Media selittääkin ne sitten puhki.

Mossin roolihahmoja yhdistää eräs seikka: he pistävät luun kurkkuun turhantärkeille miehille.

– Minua kiinnostaa kaksinaismoraalisuuden paljastaminen huumorin keinoin. Saarnaamisella tavoitat vain samanmieliset. Ajattelutapojen muuttamiseen sen sijaan tarvitaan oivalluksia ja uusia näkökulmia.

Vapaa-ajan puutettaan Moss pahoittelee vasta päästessään mehustelemaan, miten hän sen käyttäisi.

– Luksusta on se, että saan olla vähän aikaa yksin. Joskus en halua nähdä ketään. Olen kylpytakissa ilman meikkiä ja katson televisiota. Sellainen on lomaa.

Elisabeth Moss

Näyttelijä syntyi 24.7.1982 Los Angelesissa Yhdysvalloissa.

Tunnetaan mm. rooleistaan tv-sarjoissa Mad Men, Top of the Lake ja The Handmaid’s Tale.

Saanut mm. parhaan naispääosan Golden Globen ja peräti kuusi Emmyä Mad Men -sarjan Peggy Olsonina.

Lue, mitä tähdet kertovat tänään juuri sinulle.

 

JOUSIMIES

Ole läsnä ja kuuntele läheistäsi, joka tarvitsee sinua. On aika huoltaa ihmissuhteita kaikella liikenevällä energiallasi. Rakkaus kiilaa tärkeysjärjestyksen kärkeen.

 

KAURIS

Katso kokonaiskuvaa takertumatta yksityiskohtiin. Ääripäihin lipsumista kannattaa välttää. Älä ylikuormita itseäsi turhaan.

 

VESIMIES

Kuuntele sydäntäsi päätöksissäsi. Muiden mielipiteillä ei ole merkitystä. Suodata huolellisesti kaikki, mitä sinulle kerrotaan.

 

KALAT

Läheistesi neuvoja on syytä kuunnella. Tarvitset tukiverkostoasi päivän haasteista selviytyäksesi. Tee parhaasi muotoillaksesi ajatuksesi sanoiksi.

 

OINAS

Suunnittele tulevia reissuja, vaikka ne olisivat vasta haaveiden tasolla. Opit tänään jotain tärkeää itsestäsi. Se auttaa sinua ratkaisujen tekemisessä.

 

HÄRKÄ

Lähde liikkeelle, jos todella haluat saada asioihin selvyyttä. Tarvitset kaiken mahdollisen tiedon, mitä on tarjolla. Saat apua yllättävältä taholta.

 

KAKSONEN

Elämääsi palaa vanhoja tuttuja menneisyydestä. Täytä päiväsi hauskanpidolla ja yllätyksillä. Älä anna kenenkään puhua sinua ympäri luopumaan periaatteistasi.

 

RAPU

Hoida käytännön kysymys pois päiväjärjestyksestä ennen kuin se pääsee pahenemaan. Sinun on aika laatia suunnitelmia tulevaisuutta varten.

 

LEIJONA

Ota yhteyttä vanhoihin ystäviin. Ostoskierros joulutunnelmissa voisi olla paikallaan. Juttele tulevaisuudesta rakkaittesi kanssa.

 

NEITSYT

Perheen ja kodin sisäiset asiat vaativat hienotunteisuutta. Kritiikkiäsi ei oteta kovin hyvin vastaan. Ole kärsivällinen niin itseäsi kuin muitakin kohtaan.

 

VAAKA

On aika potkaista joulusesonki käyntiin. Soita vanhoille ystäville tai sukulaisille kuulumisia kyselläksesi. Ilahduta läheistäsi yllätyslahjalla.

 

SKORPIONI

Mene avuksi pulaan joutuneille. Valitse huolellisesti, mihin käytät tänään aikasi ja energiasi. Saat loistavan vinkin tulevaa varten.