Työpäivän päätteeksi Ting valmistelee eväät huomista varten. Hän nukkuu yönsä toisen työpaikkansa takahuoneessa.
Työpäivän päätteeksi Ting valmistelee eväät huomista varten. Hän nukkuu yönsä toisen työpaikkansa takahuoneessa.

Turistille Thaimaa näyttäytyy paratiisina, jossa hinnat ovat huokeita ja palvelu kohdillaan. Mutta millaista on hierojan, veneenkuljettajan ja hotellinpitäjän arki suomalaistenkin suosimalla Koh Lantan saarella?


Susan Ihle on yksi Tingin päivän asiakkaista.


Anuree Tonsing, hieroja ja siirtotyöläinen: Muutama viikko lapsille

Andamaanienmeren tuuli puhaltaa lempeästi englantilaisen Susan Ihlen kasvoille, kun Anuree Tonsing, 34, käsittelee hänen lihaksiaan. Kosketus on Ihlelle tuttu ja turvallinen.

On joulukuun alku, mutta neljän tähden turistiresortissa työskentelevän Anureen eli Tingin ajatukset ovat jo keväässä. Huhtikuussa turistisesonki loppuu. Silloin Ting pääsee 9- ja 11-vuotiaiden poikiensa luo.

Mutta siihen asti töitä riittää, sillä käynnissä on kuumin turistisesonki. Kiireisimpinä päivinä Ting ottaa vastaan yli kymmenen asiakasta.

Useimpien siirtotyöläisten tavoin Ting on kotoisin Koillis-Thaimaasta, suuresta ja köyhästä Isaanin maakunnasta. Hänen vanhempansa hoitivat lastensa koulutuksen viisaasti. Ting on yksi niistä Thaimaan turistirantojen hierojista, joilla on virallinen todistus tutkinnon suorittamisesta. Varsinaisesti hänet on opettanut isoveli.

– Isoveljeni ja isosiskoni opiskelivat hierojiksi Wat Phossa. Vanhemmillani oli varaa maksaa heidän opintonsa, muttei meidän nuorempien. Opiskelin julkisessa terveydenhoitokoulussa, Ting kertoo.

Wat Pho on Bangkokin vanhin, suurin ja arvostetuin temppeli, jonne tuhannet turistit vaeltavat päivittäin. Temppelissä koulutetaan hierojia satojen vuosien aikana kertyneiden tietojen ja taitojen pohjalta.

– Minun koulutukseni kesti vain kuukauden. Tärkeintä oli, että sain todistuksen. Sitten veljeni opetti minulle kaiken, minkä osaa.

Jatkuva ikävä

Veljen hierontaliike on Tingin toinen työpaikka ja käytännössä hänen kotinsa. Hän nukkuu yöt liikkeen tiloissa yhdessä työkavereidensa kanssa.

Omistajan siskona Ting on erityisasemassa: hänellä on oma huone, mutta kalusteina siellä on pelkkä sänky. Työkaverit nukkuvat samoilla lavereilla, joilla he hierovat asiakkaitaan.

Ruokaa hierojat valmistavat katetulla terassilla liikkeen takapihalla. He pesevät vihannekset ja astiat juoksevalla vedellä, joka tulee sadevesitankista.

Aamuseitsemältä Ting pakkaa mukaansa sieniä, jotka hän on pessyt edellisiltana töiden jälkeen. Hän ajaa uudella keltaisella skootterilllaan turistiresorttiin, jossa hierojat kokkaavat yhdessä aamiaista.

Työt resortissa päättyvät auringon laskiessa. Silloin Ting ajaa takaisin veljensä liikkeeseen, jossa hän tekee iltavuoron. Yhdeksän aikoihin illalla hän pääsee valmistelemaan seuraavan päivän aterioita ja nukkumaan.

Lomasesonki on siirtotyöläisen kiireisintä aikaa. Silloin työviikko on seitsemänpäiväinen. Täällä etelässä työntekijät tienaavat enemmän kuin Pohjois-Thaimaassa. Koko maan keskipalkka on noin 300 euroa kuukaudessa, minimipalkka virallisesti 300 bahtia eli noin 8 euroa päivässä.

"Lähetän pojilleni joka kuukausi 5000 bahtia."

Kun Ting keväisin pääsee lastensa luo, hän tietää, että yhteistä aikaa on vain muutama viikko. Se on Tingin ainoa vapaa-aika. Sitten on taas lähdettävä ansaitsemaan.

Ting sanoo pitävänsä työstään kovasti, mutta lapsia hän ikävöi. He asuvat Bangkokin koillispuolella Tingin äidin aviomiehen luona. Iäkäs äiti on sairaalassa Bangkokissa.

– Lähetän pojilleni joka kuukausi 5 000 bahtia (noin 125 euroa). Se menee heidän elämiseensä. Lisäksi minun on maksettava joka vuosi heidän koululleen.

Äidin sairaalahoitoa Ting maksaa yhdessä neljän sisaruksensa kanssa. Tingin osuus on tuhat bahtia, siis 25 euroa kuukaudessa.

Mielessä Suomi

Kesä on Thaimaan turistityöläiselle usein hankala, sillä töitä ei ole. Silloin niitä on etsittävä kauempaakin.

Viime vuodet Ting on työskennellyt kesät Suomessa, 8 000 kilometrin päässä lapsistaan. Hän kuuli neljä vuotta sitten tuttaviltaan, että parikkalalaisessa ravintolassa voisi olla paikka avoinna.

– Sain työpaikan ja neljän kuukauden työviisumin, Ting kertoo.

Ting työskenteli ravintolassa kylmäkkönä ja palasi samaan paikkaan kolmena seuraavanakin kesänä. Nyt ravintola on sulkenut ovensa, mutta Suomeen Ting palaa edelleen.

Hän tutustui toissa kesänä Parikkalassa suomalaiseen mieheen, ja he ovat nyt seurustelleet reilun vuoden. Ting esittelee iloisena kuvia Turusta, Helsingistä ja Tallinnasta, joissa hän on poikaystävänsä kanssa vieraillut viikonloppuisin.

– Olisin onnellinen, jos voisin olla ­hieroja Suomessakin. Se on minun ammattini.

 


Vaimo ja lastenlapset odottavat joka päivä Papaa kotiin töistä.


Sorlat Jumleunlap, kalastaja ja veneen­kuljettaja: Suvun viimeinen kapteeni

Jokainen Thaimaan paratiisirannoilla käynyt turisti tuntee pitkähäntäveneen säksätyksen.

Komea kokka kääntyy kohti rantavedessä kasvavaa sakeaa mangrovemetsää. Sorlat Jumleunlap, Captain Papa, ottaa kurssin suoraan päin pöpelikköä.

Vedestä törröttävän matalan metsän seasta alkaa erottua kapea väylä. Vene lipuu sinne, minne turistit harvoin eksyvät. Captain Papa on Thaimaan merimustalaisia, Intian valtameren saarien alkuperäisiä asukkaita. Nyt Papa on palaamassa kotiinsa kalastajakylään.

Pitkähäntävene on Thaimaan rantojen symboli ja 55-vuotiaalle Captain Papalle turvallisen tuttu. Hän on ajanut venettä työkseen lähes 40 vuotta. Kuukaudessa hän tienaa hiukan keskivertoa enemmän, 15 000–20 000 bahtia reilut 400 euroa.

"Jo kun synnyin, oli selvää, että minusta tulee kalastaja ja veneenkuljettaja."

Vaatimattomissa oloissa kasvaneelle Papalle tämä työ oli ainoa vaihtoehto.

– Jo kun synnyin, oli selvää, että minusta tulee kalastaja ja veneenkuljettaja, hän sanoo.

– Kun ihmiset ovat veneessäni, minun tehtäväni on huolehtia heistä. Jokaisesta ihmisestä, lapsista ja aikuisista.

Ukin aarteet

Laituri on ränsistynyt. Papan vene kelluu sen vieressä mangrovemetsän keskellä. Papa ei vielä ole kotona, vaan istuu laverilla tupakalla muiden kylänmiesten kanssa. Kuin suomalaisen huoltoaseman baarissa.

– He eivät koskaan mene kotiin heti. Ensin he istuvat vähän aikaa keskenään. Kaikki sanovat, että naiset juoruilevat. Mutta äijät vasta juoruavatkin, sanoo Dada, koko nimeltään Kemjira Chawala.

Bangkokista kotoisin oleva Dada on matkanjärjestäjä. Papa on yksityisyrittäjä, yksi Dadan venekuskeista.

– Mutta hän on minun kapteenini, minun Papa.

Papa oli Dadan apuna jo 15 vuotta sitten, kun Dada aloitti turismibisneksen Koh Lantalla.

Ennen auringonlaskua lapsenlapset juoksevat tervehtimään ukkiaan. He ovat hänen aarteensa. Ilmassa tuoksuvat vaimo Rinda Jumleunlapin ja perheen miniän valmistama kala- ja kanacurry.

Kivitalon sisustus on hyvin pelkistetty; thaimaalaiseen tyyliin huonekaluja ei tarvita, sillä lähes koko valveillaoloaika vietetään ulkona. Perhe nukkuu patjoilla ja lavereilla.

Näistä yksinkertaisista oloista Papan omat lapset ovat lähteneet kaupunkeihin opiskelemaan kaupallista alaa. Toisin kuin hänen lapsuudessaan, Thaimaa pyrkii nykyään tarjoamaan peruskoulutuksen kaikille. Papan työn ansiosta hänen lapsillaan on varaa lisäksi ammatilliseenkin koulutukseen.

– Minun lapsistani ei tule kalastajia, Papa sanoo.

Hän on sukunsa viimeinen kapteeni.

 


Appiukko tai miehen sisko tuuraavat hotellin vastaanotossa, kun Na vie tuktukillaan lapsia kouluun ja harrastuksiin.


Wanna Kinlek, hotellin osakas: Vuorossa kellon ympäri

Wanna Kinlek, 29, juoksee Sweet Mansion -hotellin vastaanotosta kadulle, jossa paikalliset rouvat ovat pysähtyneet grillikioskin eteen.

Tutut rouvat ovat tulleet ostamaan Na’na tunnetun Wannan kioskilta thaimaalaisten herkkuja: grillimakkaraa ja kanavartaita chilikastikkeessa.

– Tämä kaupanteko kioskilla on minulle harrastus, Na sanoo ja nauraa.

Muille harrastuksille Na’lla ei olekaan aikaa. Hänen elämänsä täällä alkoi kymmenen vuotta sitten, kun Krabin kunnan Ao Nangin kylästä kotoisin oleva Na meni naimisiin kohlantalaisen maanomistajan pojan Teerasut Kokyain kanssa. Nuoret pitivät toisistaan, ja se oli hyvä lähtökohta avioliitolle.

Kaksi vuotta aiemmin Teerasutin isä Teerapug Kokyai oli kävellyt pankkikonttoriin kotinsa vastapäätä ja pyytänyt lainaa. Laina myönnettiin, ja Kokyai rakennutti Koh Lantan saaren päätien varrella olevalle maalleen kolmikerroksisen hotellin.

Tätä hotellia hoitaa nyt koko Na’n perhe. Sweet Mansion -hotelli on edelleen kadunosan maamerkki, jossa viihtyvät varsinkin länsimaalaiset sukelluksenopettajat. Ilmastoidun huoneen sieltä saa vajaalla parillakymmenellä eurolla.

Suku saman katon alla

Na’n yksitoistahenkinen perhe asuu hotellin takana. Sinne on pienen vanhan talon viereen rakennettu thaimaalaisittain komea kaksikerroksinen omakotitalo, jossa riittää tilaa koko porukalle. Huonekaluja ei täälläkään juuri ole, sillä sisällä käydään lähinnä nukkumassa. Pihalle kipaisee usein kylän lapsia leikkimään.

Na kutsuu anoppiaan ja appeaan mamaksi ja papaksi, kälyään siskoksi ja lankoaan veljeksi. Hänellä ja Teerasutilla on poika Katanut ja tytär Keetaput. Yhtä lailla samaa perhettä Na’lle ovat veljen sukulaisten lapset.

Koska hotelli on koko suuren perheen yhteinen projekti, jokainen saa käyttörahaa aina tarpeen mukaan. Kaiken ylimääräisen rahan perhe sijoittaa hotellin ylläpitoon sekä suvun lapsiin.

– Me kaikki teemme kaikkemme hotellin eteen. Minäkin omistan osan siitä. Olemme sopineet, ettei kukaan tee mitään muuta työtä, Na kertoo.

Läksyt ja nukkumaan

Na on perheessä ainoa, joka osaa hiukan englantia, ja hotellin vastaanotto on hänen vastuullaan. Siellä hän päivystää aamukymmenestä iltayhdeksään. Ilman kioskia ja sen asiakkaita päivät kävisivät pitkäveteisiksi.

Iltapäivän viiletessä kioskin katoksen alle kerääntyykin melkein koko perhe. On yhteisen ruuan aika. Appi Teerapug on istunut katoksen alla jo pitkään katselemassa ohikulkijoita.

– Se on hänen paikkansa. Papa istuu aina siinä, Na kuiskaa, ja tarjoaa tulista papaijasalaattia ja kanacurrya tutuimmille hotellivieraillekin.

Ruoka-ajan jälkeen appiukko siirtyy vastaanottotiskin taakse. Hän päivystää siinä aamuisin sekä Na’n taukojen ajan.

Tällä tauollaan Na hyppää tuktukin satulaan, ja poika Katanut kiipeää kyytiin. Äiti vie poikansa iltakouluun moskeijaan. Koulutaksi on juuri tuonut Katanutin ja hänen siskonsa Keetaputin peruskoulusta kotiin.

Na’n perheen hotelli on selvinnyt Thaimaan turismin notkahduksista pienillä vaurioilla. Elokuinen terrori-isku säikäytti eurooppalaisia ja venäläisiä turisteja ja sai monet perumaan matkansa. Lisäksi Venäjän talouden ongelmat ovat näkyneet matkailijamäärissä.

– Meillä on jo niin paljon vakituisia asiakkaita, Na perustelee perheensä pärjäämistä.

"Töiden jälkeen? Nukun tietenkin!"

Paljon työtä se on ainakin vaatinut. Muiden turistityöläisten tavoin Na tuntuu olevan koko ajan työpaikallaan. Mitä hän tekee työpäivänsä jälkeen?

– Töiden jälkeen? Nukun tietenkin, Na sanoo ja nauraa jälleen.

– Paitsi jos lapsilla on läksyjä koulusta. Silloin opetan heitä ennen kuin nukahdan.

Ex-missi Essi Pöysti ja ex-koripalloilija Ville Mäkäläinen saivat kolmannen lapsensa lauantaina.

Lauantaina synnyttänyt Essi Pöysti, 30, on julkaissut ensimmäisestä kuvan hänen ja puolisonsa Ville Mäkäläisen, 32, kolmannesta lapsesta.

– Täydellinen pikkuveli täydensi meidän perheen tänään, Essi on kirjoittanut kuvan yhteyteen. Hän on käyttänyt muun muassa hashtägiä suurirakkaus.

Ville Mäkäläinen kertoi lauantaina Facebook-sivuillaan, että synnytys meni hyvin.

 

Raskaus ei ollut Essille helppo, sillä hän kertoi aikaisemmin tänä syksynä, että pelko varjosti odotusta aikaisempien keskenmenojen takia.

”Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi enkelivauvaa.”

– Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi myöhäistä keskeytynyttä raskautta, kaksi enkelivauvaa. Toivomme sydämestä, että kaikki menee tällä kertaa paremmin ja joulukuussa meitä on viisi, Essi kirjoitti syksyllä Instagramissa.

Hänellä ja Villellä on entuudestaan kaksi lasta: Alma ja Aaro. Vuonna 2015 syntynyt Alma syntyi mummolan eteiseen, mutta kaikki meni lopulta hyvin.

– Siinä tilanteessa en ehtinyt pelätä tai miettiä. Kaikki kävi niin nopeasti, vartissa. Ei ehtinyt tulla edes hiki. Pelko siitä, kuinka olisi voinut käydä, iski vasta jälkeenpäin, Essi muisteli synnytystä Meidän Perhe -lehdelle vuonna 2015.

Ei oikein kukaan, näinä päivinä.

Tiedän! Komerot kuuluu siivota jouluksi vain siinä tapauksessa, että aikoo viettää joulunsa komerossa. Niinhän se marttojen perinteinen adventtiohjeistus kuuluu. Sitä varmasti toistellaan tänäkin vuonna.

Ymmärrän, että joulunaluskiireitä on hyvä kohtuullistaa. Ymmärrän, että armoa tarvitaan tässä sekopäisen suorittamisen ajassa. Mutta komeroni, ne eivät ymmärrä! Jos niitä ei edes joulun alla kuulu siivota, milloin sitten? Jos edes marttoja ei kiinnosta kaappieni tilanne, ne jäävät aivan yksin, sotkuisiksi.

”Seiska miikka riittää” on toinen suosittu sanonta. Niin riittää, ja ei nykyään paljon muuta näykään kuin hutiloituja remontteja, irvistäviä saumoja ja puolivillaisia perusteluja.

En ole ajatellut muuttaa jouluksi komerooni, mutta olen alkanut miettiä, asuuko juuri siellä arjen ja pyhän raja. Jos vain imuroin jouluksi, ansaitsenko karjalanpiirakoita ja after eight -kakkua? Jos en juhlavoita joulunalusaikaa erityissiivouksella, pääsenkö oikeaan tunnelmaan?

”Seiska miikka riittää” on toinen suosittu sanonta. Niin riittää, ja ei nykyään paljon muuta näykään kuin hutiloituja remontteja, irvistäviä saumoja ja puolivillaisia perusteluja. Komeroni, olen sinulle velkaa ainakin ysin.

Vierailija

Joulusiivoaminen uhkaa jättää komeron väliin – kuka ajattelisi komeroa?

Njaah, Haidihou voisi viettää joulunsa rusettipäässä joulupaperissa komerossa syöden vaikka niitä kaupasta ostamiaan retkipiirakoita ihan virkistyksen vuoksi tulisella munatahnalla rämpytellen etusormellaan huuliaan lauleskellen joululauluja niin olisi ehkä jotain jutuntynkääkin kun loppiaisena kannettaisiin kuusen kanssa ulos hankeen jäähtymään.
Lue kommentti