Drussila Hollandan (vas.) viiden hengen tiimi suunnittelee jotain salamyhkäistä uutuutta. Aika näyttää, kehittyykö siitä valmis peli. Pöydän ääressä ohjelmoija Patrick Corander ja pelisuunnittelija Camilla Avellar. Kuvat Karoliina Paatos
Drussila Hollandan (vas.) viiden hengen tiimi suunnittelee jotain salamyhkäistä uutuutta. Aika näyttää, kehittyykö siitä valmis peli. Pöydän ääressä ohjelmoija Patrick Corander ja pelisuunnittelija Camilla Avellar. Kuvat Karoliina Paatos
Supercellillä työpäivä alkaa kenkien riisumisella.
Supercellillä työpäivä alkaa kenkien riisumisella.
He kuuluvat sisustukseen. Lajitovereita on joka sohvalla.
He kuuluvat sisustukseen. Lajitovereita on joka sohvalla.
Heini Vesander (vas.) tekee työtä, joka ei hänestä tunnu edes työltä.
Heini Vesander (vas.) tekee työtä, joka ei hänestä tunnu edes työltä.
Supercellin hahmoja.
Supercellin hahmoja.

Pelialan yrityksillä menee nyt lujaa. Supercellin peliduunari saa tassutella sukkasillaan ja tehdä töitä ihan rauhassa. Täälläkö on Suomen tulevaisuus?

Ensin raahataan tähkän kuva pellon kohdalle ja kylvetään vehnä. Sitten sipaistaan kana aitauksen kohdalle. Heh, se putoaa hassusti selälleen. Mitäs sitten?

– No, ensin pelataan lasten kanssa. 6-vuotias tytär tykkää pelistä kovasti. Sitten kun lapset menevät nukkumaan, minä jatkan pelaamista yksin.

Se on Päivi, 37 vuotta, ihminen pahassa Hay Day -koukussa. Viimeksi hän muistaa pelanneensa joskus lukioikäisenä Tetristä. Sen jälkeen pelaaminen ei ole kiinnostanut, ennen kuin nyt tablettipelin myötä. Päivi pyörittää kanalaa ja leipomoa, kasvattaa maissia ja suunnittelee bisneksen laajentamista kaivostoimintaan.

Päivi on tyypillinen mobiilipelin pelaaja, mutta naisia alkaa löytyä myös pelinkehityspuolelta. Kaikessa hiljaisuudessa pelialasta on tullut viime vuosina jotain ihan muuta kuin juustonaksujen ja kokisröyhtäisyjen hajuinen salaisuus, jota pojat puuhailevat kaihtimien takana.

Malja mokalle

Totta kai jonkun on täytynyt puuhailla kaihtimien takana kuukausikaupalla, ennen kuin kosketusnäytöille on alkanut pötkähdellä kanoja ja lehmiä. Hay Day -peli suunniteltiin pelifirmassa nimeltä Supercell. Sen päämaja on nykyään Helsingin Ruoholahdessa, entisessä Nokian tuotekehitysrakennuksessa.

Kuudennen kerroksen avokonttori on juuri sellainen ihanan rento, leikkisä ja silti tyylikäs työpaikka, jossa luovuuden on syytäkin kukoistaa. Sohvilla lepää pehmoyksisarvisia. Naulakon alla on kenkämeri, koska täällä tassutellaan sukkasillaan.

Sisustuksessa on käytetty kirkkaita värejä... Hetkinen, tämähän on vähän kuin päiväkodissa! Paitsi että Supercellin vesselit eivät näytä juoksevan avokonttorissaan kirkuen ympyrää. Kukaan ei edes istu sohvilla, vaan kaikki leikkivät nätisti työpisteillään. Moni keskittyy kuulokkeet korvillaan, eikä heitä saa häiritä, viestintäpäällikkö Heini Vesander kertoo.

– Jos ohjelmoijan työn keskeyttää kymmeneksi minuutiksi, häneltä kestää puoli tuntia päästä takaisin flow'hun.

Se on siis herkkää työtä, ohjelmointikielellä operointi. Heini kyllä paljastaa, että perjantai-iltapäivisin firma saattaa tarjota kaljaa tai donitseja, ja jossain näkymättömissä toimiston uumenissa on pallomeri. Mutta enimmäkseen tehdään töitä – joskus pitkiäkin päiviä, jos flow jää päälle.

– Me uskomme, että täytyy vain palkata parhaat tyypit ja jättää heidät sitten rauhaan. Silloin tulee parasta jälkeä. Täällä ei ole hierarkiaa, kellään ei ole kaikkia lankoja käsissään – jos luovuutta alkaa manageroida, asiat menevät pieleen.

Oho! Sehän kuulostaa vallankumoukselliselta. Supercellillä pelejä suunnitellaan viiden hengen tiimeissä, joissa jokaisessa on tarvittavat ohjelmoijat, graafikot ja tuottajat. Jos jollain olisi uusi idea vaikka pelistä, jossa sympaattiset kummitukset valtaavat homekouluja, kootaan tiimi tekemään prototyyppiä. Kun demo ehkä kuukauden päästä on valmis, peli annetaan työkavereille testattavaksi. Jos se on kaikkien mielestä mahtava, se menee jatkokehitykseen. Jos se taas on mahtava vain omien tiimiläisten mielestä, he saavat itse päättää, mitä tehdään.

– Jos he uskovat peliinsä täysillä, sille on vihreät valot vaikka tuotantoon asti. Mutta viime vuonnakin tapoimme neljä peliä prototyypin jälkeen. Kun peli tapetaan, tekijät saavat samppanjapullot ja siirtyvät uusiin juttuihin. Vanhoja ei jäädä miettimään.

Häpeän samppanja! Ei, vaan virheistä oppimisen, Heini sanoo.

Supercellillä on kyllä toimitusjohtajakin, firman perustaja Ilkka Paananen, mutta hän antaa alaistensa huseerata rauhassa.

– Usein hän ehdottaa itsekin jotain, ja sitten tiimi sanoo että eiiii!

Brasiliasta Suomeen

Yhden supercelliläisen saa hetkeksi keskeyttää: pelintuottaja Drussila Hollanda on luvannut kertoa työstään. Hän on viiden hengen tiiminsä vetäjä, product lead. Valmistelussa on vielä salainen peliprojekti.

28-vuotias Drussila haki Supercelliin toisesta pelifirmasta. Hänet tiedettiin hyväksi tyypiksi, ja sellaiselle oli tarvetta. Naiset ovat pelialalla vielä vähemmistönä, mutta jos naispuolinen ohjelmoija onkin suht harvinainen näky, naispuolinen tuottaja tai markkinointi-ihminen ei enää ole. Drussila on kotoisin brasilialaisesta Recifen suurkaupungista, eikä siinäkään ole mitään ihmeellistä. Melkein puolet firman työntekijöistä on ulkomaalaisia. Peliala on kansainvälinen, ja tekijät etsivät töitä globaalisti.

Tänään Drussilalla on ollut vähän rasittava päivä, koska kehiteltävän pelin kanssa tuli ongelmia.

– Minun pitäisi kuulemma päättää, haluanko, että pelin alkuperäinen idea säilytetään ja tekniikkaa muutetaan vai päinvastoin. Nyt kyselen kaikilta mielipiteitä ja pelaan muiden pelejä nähdäkseni, miten tällaiset asiat on yleensä ratkaistu.

Pelintuottaja on Drussilan mukaan vähän kuin arkkitehti suurine linjoineen. Muu tiimi miettii, minkä pituisiksi hirret pitää sahata ja miten viemäröinti hoidetaan. Kokonaisuutta hiotaan koko ajan myös yhdessä. Uusi peli lähti liikkeelle markkinatutkimuksesta, joka vihjasi, että tietyntyyppiselle pelille voisi olla tilausta.

– Nyt mietimme, miten pelin perusluuppi olisi hauska ja koukuttava. Ei siihen ole tiettyä kaavaa, onnellakin on osuutensa. Mutta totta kai pelin pitää näyttää hyvältä, hahmojen pitää olla sympaattisia ja niin edelleen.

Miten joku sitten päätyy miettimään työkseen pelihahmoja?

Drussilalla kaikki alkoi Sonic-Siilistä. 7-vuotiaana Drussila rakasti tasohyppelypeliä ja pelasi sen läpi monta kertaa. Vanhempana hän opiskeli taidealaa ja pelasi simulaatiopeli Simsiä. Äiti yritti patistaa pelaavan tyttärensä ulos oikean elämän pariin, mutta Drussilapa sai peliharrastuksensa ansiosta töitä.

– Menin pelifirmaan työhaastatteluun. Kun he kysyivät, pelaanko itse, näytin silmätulehdusta, jonka olin saanut liiasta pelaamisesta. Sain paikan graafikkona.

Aluksi Drussila piirsi hahmoja peliin, jossa piti manipuloida tosi-tv:n tähtiä  rakastumaan toisiinsa. Hän oli hyvä graafikko, mutta ei mahtava. Kun firmassa tuli auki pelisuunnittelijan työ, Drussila haki, sai paikan ja innostui. Tässähän on hänen juttunsa!

Kun peliprojekti loppui, Drussila haeskeli uutta työtä ympäri maailmaa ja päätyi Suomeen. Nyt Drussilan ansioluettelossa on samoja firmoja kuin monilla muillakin pelintekijöillä: Digital Chocolate ja Rovio. Hän on juuri ostanut asunnon läheltä työpaikkaa ja suunnittelee jäävänsä Suomeen. Täällä asiat sujuvat, ihmisillä tuntuisi olevan samanlainen huumorintaju – ja jos nyt jossain maassa on kysyntää pelialan ammattilaisille, niin Suomessa.

Siihen on monta syytä, mutta uljas menneisyys kännykkäbisneksessä on yksi tekijä. Sen perintönä Suomessa on toimivat mobiiliverkot, hyvä it-alan koulutus ja lahjakkaita tekijöitä. Näppärän ohjelmoijan saa täällä töihin kohtuullisella palkalla, ja työmoraalikin on kohdallaan. Lisäksi meneillään on pienehkö hype, ja Suomen peli-innostus on tarttunut kansainvälisiin sijoittajiin ja yrittäjiin.

Turhaa vai tärkeää?

Tiedättekö tunteen: tunnit valuvat tiimalasissa, pyykit pitäisi pestä, tenttiin pitäisi lukea ja piharakennus palaa, mutta olet jumittunut pelaamaan hölmöä peliä, jossa siirrellään kukkia tai tapetaan linnuilla possuja?

Morkkishan siitä tulee, mutta pelissä on vain jotain oudon tyydyttävää. Hay Daykin viehättää siksi, että sen virtuaalimaailmassa saa kokea ihanaa suoriutumisen tunnetta – sitä, mitä reaalimaailmassa kokee harvemmin. Noin! Hienosti toimitin munatilauksen ajoissa lastentarhaan! Kakkukin on uunissa! Vilja kypsyy, maatilani on järjestyksessä! 

Pelien ympäriltä onkin kovaa vauhtia häviämässä ajan tuhlaamisen aura. Pelaaminenhan on selvästi voima, jolla ihmisiä saa liikuteltua.

Supercellillä tiedetään tämä kuvio. Firman ulko-ovessa on viikkokisan excel-taulukko, jossa on työntekijöiden nimet allekkain ja jokaisen nimen vieressä tukkimiehen kirjanpito. Pystyviivan saa merkitä itselleen aina, kun kulkee kuudenteen kerrokseen portaita eikä ota hissiä. Palkinnoksi tulee voittajan olo, hyötyliikunta muuttuu peliksi.

– Olen aika kilpailullinen tyyppi, taidamme kaikki olla, Drussila pohtii.

– Me rakastamme pelaamista, Heini vahvistaa.

Hän puhuu paljon "meistä" ylpeään sävyyn ja vaikuttaa epätodellisen innostuneelta työpaikastaan. Onko jokaisen supercelliläisen lasi aina puoliksi täynnä, tai piripinnassa kuten Heinillä?

– No ei tietenkään, firmahan tämä on siinä missä muutkin. Mutta en tahtoisi enää töihin tavalliseen yritykseen. En voisi kuvitella tekeväni mitään vain rahan takia.

Ilmaiseksikaan ei onneksi tarvitse tehdä. Supercell mainostaa rekrytointisivullaan maksavansa alan huippupalkkoja ja houkuttelee työntekijöitä eduilla, kuten sairaan lapsen hoitopalvelulla.

Max Payne ja muuta muinaista

Aika hassua tämä on. Firman kassaan ei tule rahaa siksi, että ihmiset tarvitsevat vessapaperia tai kolesterolilääkkeitä vaan siksi, että joku tahtoo virtuaalimaissiensa kasvavan nopeammin. Päivi ja monet muut Hay Dayn pelaajat manaavat tälläkin hetkellä sitä, että peli hidastuu pahasti sutjakan alun jälkeen. Silloin tekee mieli ostaa näytön reunasta timantteja, joilla asiat taas nopeutuvat. Samalla Supercell alkaa tienata.

Kun tarpeeksi moni käyttää muutaman euron timantteihin, Supercell alkaa tehdä voittoa – tällä hetkellä lähemmäs kaksi miljoonaa euroa päivässä. Jos joku on joskus naureskellut pelifirmojen ansaintalogiikalle, eipä naureskele enää. Sieltä irtoavat nyt isoimmat talousuutiset ja kovimmat kasvuprosentit.

Hay Dayn lisäksi Supercellin toinenkin viime vuoden tuotos, taistelu- ja strategiapeli Clash of Clans, menestyy hienosti ja komeilee Applen sovelluskaupan latauksissa ykkösenä. Heini ei myönnä, että se lisäisi paineita.

– Tietysti jännittää, mutta koetamme vain keskittyä peleihin. Epäonnistumisiin olemme tottuneet. Mehän teimme kahta menestyspeliä kohden viime vuonna neljä turhaa yritystä, hän toteaa.

Supercellillä menee juuri nyt lujaa, ja niin menee Angry Birdsit kehittäneellä Roviollakin, mutta kahden ison firman ei pidä antaa hämätä. Suuri osa Suomen 150 pelifirmasta on parin propellihattumiehen start up -projekteja. Keskikokoisia yrityksiä on viitisentoista, oikeasti isoja viisi. Monen elinkaari on lyhyt.

Mitähän seuraavaksi käy? Peli­alalla puhutaan aina siitä, että vain muutos on pysyvää. Ehkä kukaan ei enää kolmen vuoden päästä muista Hay Dayn vitsikkäitä kanoja. Ehkä Supercellin uusista projekteista tulee menestyksiä. Kenties firmasta irtoaa tekijöitä perustamaan omia, uusia projektejaan, jotka puolestaan keksivät menestysreseptejä.

Viiden vuoden takaiset pelit ovat muinaishistoriaa ja kymmenvuotiaat peliyritykset harvinaisia. Kun kaivelee muistiaan, tulee mieleen parikin menestystarinaa ajalta ennen Roviota ja Supercelliä: Max Payne ja Habbo Hotel. Pienellä googlaamisella käy ilmi, että Max Paynen luonut Remedy on edelleen olemassa. Se pärjäilee ihan hyvin, vaikka kukaan ei enää hehkuta sen kaltaisia konsolipelejä.

Nyt puhutaan mobiilipeleistä, sellaisista kuin Hay Day, joita voi piipahtaa pelaamassa lyhyen aikaa ja joita pelaavat kaikenikäiset. Kaihtimien takana nuoriso pelaa kuitenkin edelleen myös NHL:ää ja Max Paynea. Konsolipelibisnes ei ole edes pienentymässä.

Habbo Hotelin luonut Sulakekin on vielä olemassa, kolmentoista vuoden jälkeen. Sulakkeella meni pitkään lujaa. Se kasvoi kahden kaveruksen ideasta muutamassa vuodessa parin sadan hengen yritykseksi, ja varhaisnuoret ympäri maailmaa tykkäsivät hengailla virtuaalihotellissa. Mutta kun alkuperäiset omistajat väistyivät ja organisaatio muuttui isoksi, meno jähmettyi, kertoo nimetön sulakelainen. Uudet ideat tukahtuivat lukuisiin palavereihin, projektit alkoivat mutta eivät päättyneet. Työntekijöitä vähennettiin, monet halusivatkin lähteä, ja missäs he ovat nyt? No, Roviolla, Supercellillä, Digital Chocolatella ja pienemmissä firmoissa. Sulakekin muuttui uudestaan pikku­firmaksi, ketteräksi, matalaksi organisaatioksi. Sellaisesta pelialan ihmiset tykkäävät.

Kuka siellä pärjää?

Kaikkihan me tykkäisimme sellaisesta. Työstä, joka olisi hauskaa, johon uppoutua täysillä ja jossa saa tehdä päätöksiä itsenäisesti. Siitä yrittäjä Saku Tuominen aina luennoi: jos työnantajat luottaisivat alaisiinsa, nämä tekisivät hyvää työtä. Jos ei luoteta, alaisista tulee kitiseviä vauvoja.

Mutta entä sitten, kun ihminen vanhenee? Ei kai kukaan jaksa olla hengästyttävän intohimoinen ja syleillä muutosta enää yli viisikymppisenä.

– On totta, että monet alalla ovat alle nelikymppisiä, koska koko ala on Suomessa niin nuori, sanoo pelialan yhdistyksen Neogamesin Suvi Latva.

– Ulkomailla näkyy paljon viisikymppisiä pelialan veteraaneja. Heillä ei ehkä ole nuoruuden paloa, mutta he pitävät työstään. Suomessa olisi kova kysyntä juuri sellaisista tyypeistä, jotka ovat nähneet alalla jo kaikenlaista.

Suvin mukaan Suomessa on kova kysyntä vaikka kuinka monelle peleistä innostuneelle. Tarvitaan ihmisiä, joilla on kaupallista osaamista ja tuotekehittelytaitoa, tarvitaan designereita ja tietysti koodaajia, Suvi kertoo.

Lisää naisiakin tarvittaisiin suunnittelemaan naisia kiinnostavaa pelattavaa. Aalto-yliopistossa ja monessa ammattikorkeakoulussa opetetaan jo pelialaa. On nähtävissä merkkejä, että opiskelupaikat alkavat kiinnostaa muitakin kuin nörttipoikia. Sinne vaan, tytöt. Miksei tänne mahtuisi vielä monta hassua hahmoa ja hauskaa työpaikkaa.

Kevään kuumia mobiilipelejä

Clash of Clans
Keskiaikaista taistelua ja strategianluontia Supercelliltä.

Puzzle & Dragons
Hurjan suosittu yhdistelmä järjestely- ja roolipeliä.

Candy Crush Saga
Järjestelypeli, jossa karkeista tehdään kolmen samanlaisen rivejä.

The Simpsons: Tapped Out
Tutut hahmot ja äänet.

Kindgom of Camelot: Battle of the North
Kuka luo mahtavimman keskiaikaisen valtakunnan?

Real Racing 3
Autopeli.

Minecraft
Suosittu PC-peli on mobiiliversiona vielä suositumpi.

The Hobbit: Kingdoms of Middle-Earth
Strategiapeli Tolkienin maisemissa.

Modern War
Sotapeli.

Angry Birds
Vihaiset linnut ja tuhmat possut innostavat oheistuotteiden lisäksi yhä myös peleinä.

Presidentti Tarja Halonen, laulaja Cheek ja näyttelijä Seela Sella ovat vuodenvaihteen lapsia eli kauriita. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on puolestaan neitsyt. Katso listasta, keillä julkkiksilla on kanssasi sama tähtimerkki!

Vesimies 21.1–19.2.

Sami Kuronen (juontaja) 21.1.1974

Jaana Pelkonen (poliitikko, juontaja) 27.1.1977 

Aino-Kaisa Saarinen (hiihtäjä) 1.2.1979

Jari Tervo (kirjailija ja runoilija) 2.2.1959

Anna Puu (laulaja) 3.2.1982

Juha Tapio (laulaja) 5.2.1974

Jörn Donner (kirjailija, ohjaaja ja poliitikko) 5.2.1933

Anna Abreu (laulaja) 7.2.1990

Kirsi Salo (televisiopersoona, hyvinvointivalmentaja) 7.2.1967

Pete Parkkonen (laulaja) 8.2.1990

Miitta Sorvali (näyttelijä) 10.2.1956

Pelle Miljoona (muusikko) 10.2.1955

Hannu-Pekka Björkman (näyttelijä) 11.2.1969

Anneli Jäätteenmäki (poliitikko ja pääministeri) 11.2.1955

Mauri Kunnas (kuvataiteilija ja sarjakuvapiirtäjä) 11.2.1950

Kirsti Paakkanen (toimitusjohtaja ja yrittäjäneuvos) 12.2.1929

Jouni Hynynen (muusikko) 15.2.1970

Eeva Kilpi (kirjailija) 18.2.1928

Lue lisää: Luova uudistaja, tyly määräilijä – tällainen vesimies (21.1.–19.2.) on luonteeltaan

Kalat 20.2.–20.3.

Jari Litmanen (jalkapalloilija) 20.2.1971

Antti Litja (näyttelijä) 21.2.1938

Outi Mäenpää (näyttelijä) 24.2.1962

Maria Veitola (radio- ja televisiotoimittaja) 26.2.1973

Jaakko Hämeen-Anttila (islamin tutkimuksen professori) 26.2.1963

Paperi T (räppäri) 26.2.1986

Antti Tuisku (laulaja) 27.2.1984

Aira Samulin (yrittäjä) 27.2.1927

Jannika B (laulaja) 28.2.1985

Ville Haapasalo (televisiojuontaja) 28.2.1972

Mikko Kuustonen (laulaja ja lauluntekijä) 4.3.1960

Mari Perankoski (näyttelijä) 10.3.1970

Leena Lehtolainen (kirjailija) 11.3.1964

Peter Vesterbacka (mobiilipelien kehittäjä) 12.3.1968

Sandhja Kuivalainen (laulaja) 16.3.1991

Olli Lindholm (laulaja) 19.3.1964

Jenni Vartiainen (laulaja) 20.3.1983

Lue lisää: Pehmeä herkkis, kateellinen manipuloija – tällainen kalat (20.2.–20.3.) on luonteeltaan

Oinas 21.3.–19.4.

Pekka Haavisto (poliitikko) 23.3.1958

Tommi Uschanov (kirjailija) 27.3.1975

Laura Huhtasaari (poliitikko) 30.3.1979

Klaus Härö (elokuvaohjaaja) 31.3.1971

Samu Haber (laulaja) 2.4.1976

Pirjo Heikkilä (koomikko) 3.4.1980

Toni Wirtanen (muusikko) 4.4.1975

Aki Kaurismäki (elokuvaohjaaja) 4.4.1957

Elisabeth Rehn (poliitikko) 6.4.1935

Jenni Haukio (runoilija, presidentin puoliso) 7.4.1977

Johanna Kurkela (laulaja) 10.4.1985

Katja Kettu (kirjailija ja animaatio-ohjaaja) 10.4.1978

Anna-Leena Härkönen (näyttelijä ja kirjailija) 10.4.1965

Pirkko Saisio (kirjailija, näyttelijä ja ohjaaja) 16.4.1949

Patrik Laine (jääkiekkoilija) 19.4.1998

Lue lisää: Ikuinen innostuja, itsekeskeinen möläyttelijä – tällainen oinas (21.3.–19.4.) on luonteeltaan

Härkä 20.4–20.5.

Arja Koriseva (laulaja) 21.4.1965

Paavo Lipponen (poliitikko, pääministeri ja eduskunnan puhemies) 23.4.1941

Juha Sipilä (poliitikko ja pääministeri) 25.4.1961

Nikke Ankara (räppäri) 26.4.1991

Antti J. Jokinen (elokuvantekijä) 26.4.1968

Jenny Lehtinen (mediapersoona) 28.4.1978

Saara Aalto (laulaja-lauluntekijä) 2.5.1987

Kalle Palander (alppihiihtäjä) 2.5.1977

Jesse Puljujärvi (jääkiekkoilija) 7.5.1998

Hanna Sumari (toimittaja, juontaja) 9.5.1958

Harri Kirvesniemi (hiihtäjä) 10.5.1958

Enni Rukajärvi (lumilautailija) 13.5.1990

Li Andersson (poliitikko) 13.5.1987

Vappu Pimiä (radio- ja tv-juontaja) 16.5.1978

Laura Voutilainen (laulaja) 17.5.1975

Assi Koivisto (ekonomi ja toimitusjohtaja) 20.5.1957

Pekka Pouta (meteorologi) 20.5.1968

Lue lisää: Kärsivällinen nautiskelija, joustamaton jäärä – tällainen härkä (20.4.–20.5.) on luonteeltaan

Kaksonen 21.5.–21.6.

Lauri Markkanen (koripalloilija) 22.5.1997

Anja Snellman (kirjailija) 23.5.1954

Ristomatti Ratia (muotoilija) 23.5.1941

Heli Sutela (näyttelijä ja koomikko) 24.5.1968

Anni Vuohijoki (painonnostaja) 24.5.1988

Reino Nordin (laulaja) 25.5.1983

Eveliina ”Evelina” Tammenlaakso (laulaja ja lauluntekijä) 27.5.1995

Krista Kosonen (näyttelijä) 29.5.1983

Timo Soini (poliitikko, europarlamentaarikko ja ministeri) 30.5.1962

Pirkka-Pekka Petelius (näyttelijä, ohjaaja ja tuottaja) 31.5.1953

Marco Bjurström (tanssija, juontaja) 31.5.1966

Sara Sieppi (vuoden 2011 Miss Suomi) 3.6.1991

Tuomas Kyrö (kirjailija) 4.6.1974

Elina Knihtilä (näyttelijä, professori) 6.6.1971

Laila Hirvisaari (kirjailija) 7.6.1938

Helena Ranta (oikeushammaslääkäri) 11.6.1946

Kerttu Niskanen (hiihtäjä) 13.6.1988

Riitta Uosukainen (eduskunnan ensimmäinen naispuhemies) 18.6.1942

Paula Koivuniemi (laulaja) 19.6.1947

Esko Valtaoja (avaruustähtitieteen professori) 20.6.1951

Lue lisää: Iloinen suupaltti, tunteeton kakara – tällainen kaksonen (21.5.–21.6.) on luonteeltaan

Rapu 22.6.–22.7.

Martti Ahtisaari (presidentti) 23.6.1937

Jorma Uotinen (tanssija ja koreografi) 28.6.1950

Erin Anttila (laulaja) 2.7.1977

Teemu Selänne (jääkiekkoilija) 3.7.1970

Merja Larivaara (näyttelijä) 4.7.1964

Miki Liukkonen (kirjailija, runoilija ja muusikko) 8.7.1989

Martina Aitolehti (malli ja televisioesiintyjä) 16.7.1982

Matti Nykänen (mäkihyppääjä) 17.7.1963

Samuli Edelmann (näyttelijä ja laulaja) 21.7.1968

Hannele Lauri (näyttelijä) 21.7.1952

Lilli Paasikivi (oopperalaulaja ja Kansallisoopperan taiteellinen johtaja) 22.7.1965

Pekka Strang (näyttelijä ja teatterinjohtaja) 23.7.1977

Jarkko Nieminen (tennispelaaja) 23.7.1981

Lue lisää: Ymmärtäväinen huolehtija, oikukas murehtija – tällainen rapu (22.6.–22.7.) on luonteeltaan

Leijona 23.7.–22.8.

Minttu Mustakallio (suomalainen näyttelijä) 23.7.1973

Olavi Uusivirta (muusikko) 28.7.1983

Kaari Utrio (kirjailija) 28.7.1942

Anssi Kela (suomalainen muusikko) 29.7.1972

Johanna Tukiainen (malli, tanssija, juontaja) 29.7.1978

Ville Niinistö (poliitikko) 30.7.1976

Satu Silvo (näyttelijä) 2.8.1962

Jukka Hildén (Duudsoni) 3.8.1980

Jutta Urpilainen (poliitikko) 4.8.1975

Diandra Flores (laulaja) 12.8.1994

Maria Nordin (yrittäjä, arkkitehti) 13.7.1983

Peter Franzén (näyttelijä) 14.8.1971

Jasper Pääkkönen (näyttelijä) 15.7.1989

Jari Sillanpää (laulaja) 16.8.1965

Terhi Kokkonen (laulaja) 16.7.1974

Tarja Turunen (laulaja) 17.8.1977

Kati Outinen (näyttelijä) 17.8.1961

Katri Helena (laulaja) 17.8.1945

Armi Kuusela (vuoden 1952 Miss Universum) 20.8.1934

Lue lisää: Arvokas johtaja, pöyhkeä kaikkitietäjä – tällainen leijona (23.7.–22.8.) on luonteeltaan

Neitsyt 23.8–22.9.

Jarkko Ruutu (jääkiekkoilija) 23.8.1975

Sauli Niinistö (tasavallan presidentti) 24.8.1948

Robin (laulaja) 24.8.1998

Panu Rajala (kirjailija ja tutkija) 27.8.1945

Anne Brunila (ekonomisti) 31.8.1957

Pekka Hyysalo (freestylehiihtäjä) 2.9.1990

Kirsi Alm-Siira (uutistoimittaja) 2.9.1974

Paavo Väyrynen (poliitikko) 2.9.1946

Tiina Lymi (näyttelijä, ohjaaja, käsikirjoittaja) 3.9.1971

Simo Frangén (koomikko, käsikirjoittaja, juontaja) 6.9.1963

Jutta Gustafsberg (hyvinvointiyrittäjä) 6.9.1973

Kaija Koo (laulaja) 10.9.1962

Marja-Liisa Kirvesniemi (hiihtäjä) 10.9.1955

Nasima Razmyar (poliitikko) 13.9.1984

Janni Hussi (fitnessmalli, yrittäjä) 14.9.1991

Arttu Wiskari (muusikko) 16.9.1984

Rakel Liekki (taiteilija, toimittaja) 20.9.1979

Tuomas Enbuske (juontaja, toimittaja, kolumnisti) 22.9.1977

Lue lisää: Tarkkanäköinen älykkö, pikkumainen saivartelija – tällainen neitsyt (23.8–22.9.) on luonteeltaan

Vaaka 23.9.–22.10.

Matleena Kuusniemi (näyttelijä) 24.9.1973

Kiira Korpi (taitoluistelija) 26.9.1988

Peter Nyman (toimittaja, uutisankkuri) 27.9.1966

Pihla Viitala (näyttelijä) 30.9.1982

Anne Kukkohovi (malli, juontaja) 3.10.1970

Kiti Kokkonen (näyttelijä) 4.10.1974

Sami Hyypiä (jalkapalloilija) 7.10.1973

Björn Wahlroos (konsernijohtaja) 10.10.1952

Miia Nuutila (näyttelijä, juontaja) 12.10.1972

Reijo Mäki (dekkarikirjailija) 12.10.1958

Pamela Tola (näyttelijä) 15.10.1981

Virpi Hämeen-Anttila (kirjailija ja tutkija) 15.10.1958

Kimi Räikkönen (Formula 1 -kuljettaja) 17.9.1979

Sanna Stellan (näyttelijä) 19.10.1974

Lue lisää: Ymmärtäväinen sovittelija, oikukas vitkuttelija – tällainen vaaka (23.9.–22.10.) on luonteeltaan

Skorpioni 23.10.–22.11.

Pauli Hanhiniemi (muusikko) 24.10.1964

Laura Malmivaara (näyttelijä) 26.10.1973

Tiina Jylhä (kauneusalan yrittäjä) 26.10.1962

Katariina Souri (kirjailija, kolumnisti) 27.10.1968

Timo Koivusalo (elokuvaohjaaja, lauluntekijä) 31.10.1963

Riku Nieminen (näyttelijä) 1.11.1986

Meeri Koutaniemi (valokuvaaja) 1.11.1987

Hjallis Harkimo (liikemies, poliitikko) 2.11.1953

Antti Rinne (poliitikko) 3.11.1962

Matti Vanhanen (poliitikko) 4.11.1955

Nooralotta Neziri (aitajuoksija) 9.11.1992

Lauri Tähkä (laulaja) 9.11.1973

Maija Vilkkumaa (laulaja) 9.11.1973

Virve Rosti (laulaja) 10.11.1958

Heidi Hautala (poliitikko) 14.11.1955

Aki Palsanmäki (huutokauppayrittäjä) 15.11.1969

Jenni Pääskysaari (toimittaja, juontaja) 18.11.1975

Ulla Tapaninen (näyttelijä) 19.11.1955

Juha Mieto (hiihtäjä) 20.11.1949

Ville Valo (laulaja) 22.11.1976

Lue lisää: Syvällinen älykkö, kostonhimoinen piikittelijä – tällainen skorpioni (23.10.–22.11.) on luonteeltaan

Jousimies 23.11–21.12.

Niina Lahtinen (näyttelijä, ohjaaja, käsikirjoittaja) 23.11.1979

Krista Siegfrids (laulaja) 4.12.1985

Antti Holma (näyttelijä) 6.12.1982

Pentti Linkola (filosofi) 7.12.1932

Heikki Turunen (kirjailija) 9.12.1945

Paula Vesala (muusikko) 10.12.1981

Roope Salminen (näyttelijä) 11.12.1989

Krista Pärmäkoski (maastohiihtäjä) 12.12.1990

Paavo Arhinmäki (poliitikko) 13.12.1976

Siiri Rantanen (hiihtäjä) 14.12.1924

Kirsi Kunnas (lastenkirjailija, runoilija) 14.12.1924

Irja Askola (pappi) 18.12.1952

Tero Pitkämäki (keihäänheittäjä) 19.12.1982

Janna Hurmerinta (laulaja) 20.12.1981

Arvi Lind (uutisankkuri) 21.12.1940

Lue lisää: Suuri optimisti, röyhkeä jäärä – tällainen jousimies (23.11.–21.12.) on luonteeltaan

Kauris 22.12.–20.1.

Jare Tiihonen eli Cheek (räppäri) 22.12.1981

Tarja Halonen (presidentti) 24.12.1943

Isac Elliot (laulaja) 26.12.2000

Dome Karukoski (elokuvaohjaaja) 29.12.1976

Seela Sella (näyttelijä) 30.12.1936

Rosa Meriläinen (kirjailija, poliitikko) 31.12.1975

Lenita Airisto (toimitusjohtaja) 1.1.1937

Tellervo Koivisto (poliitikko ja ekonomisti) 2.1.1929

Christel ”Chisu” Sundberg (muusikko) 3.1.1982

Jari ”Bull” Mentula (ammattilaiskehonrakentaja) 4.1.1976

Vesa-Matti Loiri (näyttelijä, koomikko, laulaja) 4.1.1945

Sofi Oksanen (kirjailija) 7.1.1977

Kari Hotakainen (kirjailija) 9.1.1957

Iivo Niskanen (maastohiihtäjä) 12.1.1992

Anne Berner (yritysjohtaja, poliitikko) 16.1.1964

Alma Miettinen (laulaja) 17.1.1996

Laura Närhi (laulaja) 19.1.1978

Lue lisää: Sinnikäs vastuunkantaja, itsekäs niuhottaja – tällainen kauris (22.12.–20.1.) on luonteeltaan

Saako taksasta tinkiä, mille paikalle tulee istua ja pitääkö tippiä jättää? Taksinkuljettajat kertovat, kuinka voit olla mukava asiakas.

Sirpa, 58, on aina pitänyt autolla ajamisesta. Kun hän aloitti taksinkuljettajana, naiskuljettajat olivat hänen mukaansa taksarien vaimoja, tyttäriä tai leskiä.

– En ollut mitään noista, mutta sulauduin silti porukkaan. Ei haittaa yhtään, että suurin osa kollegoista on miehiä. Minulle on sanottu, että olen ”yksi jätkistä”, ja se on iso kunnianosoitus.

Samanlaisia kokemuksia on 39-vuotiaalla Emmillä, joka on ajanut pirssiä 14 vuotta.

– Alussa vanhat jäärät kuittailivat, että ovat peruuttaneetkin enemmän kuin minä olen ajanut. Nyt voin sanoa, että minulla on alalla useita isähahmoja. He vain olivat hitaasti lämpenevää porukkaa.

Asiakkaista ärsyttävimmiksi Sirpa ja Emmi kokevat ne, jotka tytöttelevät tai kuittailevat auton hinnasta ja omistajasta. Naiset korostavat, että suurin osa asiakkaista on kuitenkin oikein mukavia. Parasta on, kun tervehditään, kerrotaan selkeästi pääteosoite ja käyttäydytään hyvin.

Joitain asioita on silti hyvä tietää, jotta yhteisestä matkasta tulee sujuva.

1. Taksi on kuljettajan työpaikka

Emmi: ”Asiakkaalla on oikeus kritisoida saamaansa palvelua, mutta se tulee tehdä kunnioittavasti. Taksinkuljettajat yrittävät tehdä työnsä hyvin ja matkustajaa kunnioittaen eivätkä ole sylkykuppeja. Toisen työpaikalle ei voi mennä oksentamaan pahaa oloaan pois. Besserwisserit ja ylimieliset ihmiset ovat ärsyttäviä.”

2. Älä syö autossa

Sirpa: ”Eväspaketit on pidettävä kiinni. Kuljettajalta on kohteliasta kysyä, saako autossa juoda, eikä vain sihauttaa tölkkiä auki.”

3. Hintarallia ei kannata käydä tolpalla

Sirpa: ”Taksiasemilla saattaa olla erihintaisia autoja, joista valita. Saattaa syntyä sekamelskaa, kun moni asiakas kävelee ympäriinsä ja kyselee hintoja. Parasta olisi selvittää etukäteen eri yhtiöiden hinnoitteluperusteet, mutta monilla välitysyhtiöillä ne näkyvät myös takasivuikkunoissa tai ovissa. Taksia voi käyttää huoletta, kun valitsee tunnetun välitysyhtiön auton.”

4. Tinkiä voi mutta hienovaraisesti

Sirpa: ”Tinkimistä voi yrittää, mutta aivan ehdottomasti ennen matkaa eikä silloin, kun mittari on jo käynnissä tai tilattu taksi pihassa. Ei saa suuttua tai räyhätä kuljettajalle, jos tinkiminen ei onnistu. Hän saattaa vain noudattaa työantajansa ohjeita. Kannattaa ymmärtää, että taksinkuljettaminen on matalapalkkaista työtä, eikä kukaan anna omasta palkastaan alennusta tuntemattomalle pyytäjälle.

5. Kaikki paikat ovat vapaita

Sirpa: ”Taksissa saa istua vapaasti haluamalleen paikalle, ainoastaan ratin taakse ei pääse. Huonojalkaiset ja jäykkäniveliset istuvat yleensä edessä, sillä siinä on enemmän tilaa. Jos kuskista kaipaa juttuseuraa, kannattaa istua eteen. Bisnesväki haluaa yleensä taakse.”

”Jos kuskista kaipaa juttuseuraa, kannattaa istua eteen.”

6. Musiikkiin voi vaikuttaa

Emmi: ”Kuuntelen yleensä tunteita herättämätöntä radiokanavaa. Autossani asiakas saa päättää kanavan, jos sen tekee kunnioittavasti. Öisin on bileporukoita, jotka haluavat vähän kaikenlaista musiikkia. Päivisin saatan laittaa tutuille asiakkaille valmiiksi heille mieluisen radiokanavan.”

Sirpa: ”Musiikkia saa ilman muuta toivoa, mutta itse laitteisiin ei saa koskea. Jotkut haluavat nupit kaakkoon, mutta volyymin päättää lopulta kuski.”

”Ainakaan tuulettimiin tai kojelaudalle ei kannata oksentaa.”

7. Asiakas aloittaa keskustelun

Sirpa: ”Kuljettajan kanssa ei tarvitse jutella mitään, vaan pelkkä osoite riittää ja sitten voi ottaa nokoset. Kuljettaja ei aloita keskustelua. On mukavaa, jos asiakas kertoo omia juttujaan. Niistä voi saada hauskoja keskustelunaloituksia.”

8. On suotavaa sanoa, jos yrjö yllättää

Emmi: ”Sellaista ihmistä arvostetaan, joka uskaltaa pysäyttää taksin, kun huono olo iskee. Taksiin tullessa huonovointisen kannattaa hakeutua takapenkille, sillä ainakaan tuulettimiin tai kojelaudalle ei kannata oksentaa. Se pilaa kuljettajan vuoron ja käy kalliiksi.”

9. Tippaus on kohteliasta muttei pakollista

Emmi: ”Tippaus ei ole tuttua kulttuurissamme eikä sitä odoteta. Tippiä kuitenkin saa päivittäin. Perusohje voi olla, että kannattaa tipata lähimpään viiteen euroon. 20 sentin tippi on pelkkää kettuilua. Asiakas ei ole pettymys, vaikkei tippaisi ollenkaan.”

10. Ota kuitti

Sirpa: ”Aina pitää ehdottomasti ottaa kyydistä kuitti, vaikka sille ei olisi mitään erityistä tarvetta. Kuitti on kullanarvoinen, jos asiakas on hukannut tavaroitaan tai haluaa antaa palautetta. Ilman kuittia asioiden selvittäminen voi olla mahdotonta.”

Kuljettajat esiintyvät omasta toiveestaan pelkillä etunimillään.

Kohteliaisuus opitaan kotona

Tunnusta, jos oksettaa, tai mene edes takapenkille – 10 asiaa, jotka taksinkuljettaja haluaisi sinun tietävän

Tyttäreni oli ensimmäistä kertaa äitiysloman jälkeen firman juhlissa ja taksilla oli mennyt kotiinsa. Kesken matkan hän oli kohteliaasti sanonut kuskille: "voisitko pysähtyä hetkeksi etten laatoita autoasi?" Minua huvittaa tämä senkin takia etteivät tyttäreni juurikaan juhli.
Lue kommentti