Vapaaherratar Ivy Wrede työskentelee lentokentällä ja neiti Anna Kuusi viettää rauhallisempaa eloa tiiviiden työvuosien jälkeen. Nykypäivän aatelisnaisten elämä ei juuri rahvaasta eroa.

Karoliina Paatos

Ivy Wrede, 38, pahoittelee sotkua kotinsa eteisessä ja siirtää takkikasaa syrjään. Ja kas, kaaoksen alta paljastuu antiikkinen valtaistuin 1800-luvulta. Tai ainakin sellaista se muistuttaa. 

– Tuoli ei ole nyt ihan arvoisessaan käytössä, koska se toimii meillä lähinnä vaatetelineenä, Ivy sanoo ja virnistää
vähän syyllisen näköisenä.

Peremmältä löytyy lisää vanhoja kalusteita. Olohuoneen nurkassa seisoo italialainen barokkikaappi 1500-luvulta, yläkertaan vievän käytävän siro penkki on 1700-luvulta. Perintönä saadut kalusteet ovat niitä harvoja asioita, jotka muistuttavat Ivya hänen korkeasti jalosukuisesta taustastaan.

– Minulla ei olisi ikinä varaa ostaa tällaisia itse.

Taustastaan Ivy voi kiittää esi-isäänsä Henrik Wredeä. Neljäsataa vuotta sitten Liivinmaalla käytiin veristä sotaa, jossa olivat vastakkain protestanttisen Ruotsin kuningas Kaarle IX ja -katolisen Puolan hallitsija Sigismund. Sotajoukkojen miekat kalahtelivat nykyisen Latvian herruudesta ja oman uskon puolesta. Kesken taistelun Kaarle IX:n hevonen lyyhistyi kuolleena maahan. Se oli saanut osuman. Ratsumestari ja palkkasoturi Henrik Wrede näki, mitä tapahtui, ja luovutti kiireesti kuninkaalle oman hevosensa.

Wrede kohtasi loppunsa kuraisella tantereella, mutta kuningas pelastui.

Kiitokseksi ratsumestari aateloitiin kuoleman jälkeen, ja hänen jälkeläisilleen lahjoitettiin laaja maa-alue ja kartano Elimäeltä.

Esi-isänsä uhrautumisen ansiosta Ivy on nyt vapaaherratar.

Wredet ovat yksi Suomen vanhimmista aatelissuvuista. Alun perin sukunimi oli Wrede af Elimä, mutta useimmat suvusta ovat tiputtaneet loppuosan nimestä pois. 

Komeat sukupuut

Suomenruotsalainen ja rikas. Se on monen ensimmäinen mielikuva aatelisesta. Ivynkin äidinkieli on ruotsi, mutta rikkauksia häneltä ei löydy. Ivyn kolmihenkinen perhe viettää Suutarilan lähiössä mukavan keskiluokkaista elämää, mutta se edellyttää sitä, että vapaaherratarkin käy töissä.

Ivy työskentelee Helsinki-Vantaan lentokentällä asiakaspalvelussa, avopuoliso Tom Långstedt on liikunnanopettaja. Ivy herää usein jo aamukolmelta, jotta ehtii kentälle viideksi. Kun työpäivä yhden jälkeen päättyy, hän tulee kotiin laittamaan ruokaa koulusta palaavalle 9-vuotiaalle Lucakselle.

Sitten vuorossa on siivousta ja pyykinpesua, nokkaunet tai lenkki koiran kanssa. Nukkumaan hän menee yhtä aikaa Lucaksen kanssa, jotta jaksaa nousta taas aamuyöllä. 

Suomessa on noin 6 000 aatelista, mutta aatelisia sukujuuria on jopa sadallatuhannella. Lisäksi Suomessa elää paljon eurooppalaisia aatelissukuja, joita ei vain ole liitetty Suomen Ritarihuoneeseen. Ivyssakin virtaa tällaista verta äitinsä puolelta.

Kaikki aateliset eivät myöskään asu jugendlinnassa Helsingin Kaivopuiston rannassa tai ajele bemarilla. Reipas osa aatelisista kuuluu kyllä ylempään keskiluokkaan, mutta nykyään joukossa on ihan tavallisia duunareitakin. Aatelisia myös asuu ympäri Suomen.

Sukupuut ovat kuitenkin usein komeaa luettavaa. Niissä on tutkijoita, taiteilijoita, professoreita, poliitikkoja, ministereitä ja liike-elämän eliittiä. Silti ritarihuonegenealogi Johanna Aminoff-Winberg väittää, ettei aatelisväestö ole enää nykyään sen koulutetumpaa kuin muukaan kansa.

Ivya eivät ole koulut koskaan kiinnostaneet. Lukio meinasi jäädä kesken, kun tyttö karkasi au pairiksi New Yorkiin.
Lopulta Ivy  kävi iltalukion ja kirjoitti ylioppilaaksi, mutta korkeakoulututkinto jäi hankkimatta. Sen sijaan hän on paistanut lettuja Kauppatorilla, myynyt nuudeleita ja ollut sukelluksenopettajana Thaimaassa. Miehensä Tomin hän tapasi ollessaan myyjänä vaatekaupassa. Ivy myi Tomille pikkutakin.

– Olen sukuni musta lammas, kaikki muut ovat jotain diplomi-insinöörejä, Ivy naurahtaa.

Aatelisneidin joutilas arki

Neiti Anna Kuusi, 33, juoksuttaa sormiaan pianon koskettimilla. Lemmikkikissa hyppää soittimen päälle kuuntelemaan. Annan soitto kuuluu rappukäytävään asti, mutta muuten Helsingin Kruununhaassa sijaitsevassa jugendtalossa on keskellä päivää hiljaista. Naapurit ovat kaikki töissä.

Nuorella lakinaisella on ollut aikaa soitella siitä lähtien, kun hän joulukuussa irtisanoi itsensä helsinkiläisestä asianajotoimistosta.

– Olen paiskinut viime vuosina valtavasti töitä, ja nyt tuli tunne, että täytyy hiljentää, Anna sanoo.

Kun työt päättyivät, Anna matkusti ensimmäiseksi Thaimaahan rentoutumaan. Palattuaan hän on käynyt hiihtämässä, järjestänyt illalliskutsuja ystävilleen ja katsonut digiboksilta kaikki suosikkisarjansa Downton Abbeyn jaksot, jotka jäivät viime syksynä ylitöitä puurtaessa katsomatta. Kuulostaa todellakin vapaaherrattaren elämältä!

– Olen kuitenkin ihan vain neiti, Anna korjaa.

Annan isä on aatelisarvoltaan  herra. Kuuset ovat jalosukuisia, eivät korkeasti jalosukuisia kuten vapaaherrat ja kreivit. 

– Aatelisuudella ei ole minulle juuri mitään merkitystä. Tiedän, että joku esi-isä oli joskus 1700-luvulla sotimassa jossakin Venäjällä, ja kun hän palasi, hänet aateloitiin, Anna kertoo.

Se joku oli Porin prikaatin kapteeni Carl Gustav Granfelt, joka aateloitiin vuonna 1756, alun perin Ruotsin ritarihuoneeseen. 1900-luvun alussa osa suvusta suomensi nimensä Kuuseksi, eikä Annan lähisuvusta enää kukaan
puhu ruotsia äidinkielenään.

– Perheemme kesäpaikassa on muotokuvia suvun miehistä 1700-luvulta lähtien, mutta se on ainoa näkyvä muistutus aateluudesta. Joskus kun olimme siskoni kanssa vielä lapsia ja käyttäydyimme huonosti, isä saattoi ojentaa, ettei tuo ole lainkaan aatelisneideille sopivaa käytöstä, Anna sanoo.

Koska Kuuset ovat olleet korkeasti koulutettua sakkia, akateeminen ura oli myös Annalle itsestäänselvyys. Nuorempana hän haaveili muusikon tai näyttelijän ammateista, mutta päätyi  porvarilliselle uralle paljolti näyttämisen halusta. Ammatinvalintapsykologi nimittäin epäili, että taiteellinen nainen olisi liian herkkä juristiksi.

– Mutta minusta tuli lakimies, ja vielä aika hyvä sellainen. Nyt kun se on tullut kokeiltua, voin tehdä jotain luovempaa, Anna tuumii. 

Mutta pakkohan aatelisneidillä on olla rahaa, jos hän voi noin vain jäädä pois töistä. 

– Olen tehnyt niin paljon töitä, että minulla on säästöjä. Myin asuntoni ja hankin tilalle pienemmän. En koe saaneeni mitään sen helpommalla kuin kukaan muukaan. 

Eikä Anna loputtomasti aio lorvia. Hän on jo aloittanut kulttuurintuottamisen opinnot avoimessa yliopistossa. 

– Haluaisin jotenkin yhdistää kulttuurin ja aiemman urani. En voisi kuvitellakaan, että jäisin vain hengailemaan 
yhteiskunnan varoilla.

Nimi, jolla brassailla

Jos aatelisten arvonimiä vielä nykyään myönnettäisiin, sellaisen voisivat saada vaikkapa presidentin adjutantit ja turvamiehet, ehkäpä myös taide-, tiede- tai liikemaailman huiput. Mikseivät myös jääkiekon maailmanmestarit tai muut Suomi-kuvan kirkastajat!

Alun perin aatelisto nimittäin syntyi, kun hallitsijat aateloivat uskollisia alamaisiaan, sotasankareita, maanomistajia ja ylempiä virkamiehiä. Palkkioksi aatelissuvut saivat verovapauksia ja läänityksiä.

Mutta enää hienolla arvonimellä ei voi kuin brassailla. Euroopassa aatelisto on menettänyt erivapautensa sitä mukaa, kun monarkiat ovat demokratisoituneet ja kaikista kansalaisista on tullut ainakin nimellisesti yhdenvertaisia. Verovapaus ja muut edut on viety Suomenkin aatelisilta jo kauan sitten. 

Ei tosin ole merkityksetöntä, että oman suvun tarina ja vaiheet on tarkasti raportoitu ja kirjattu. Aatelisen ei tarvitse juuri sukututkimusta tehdä, sen kun vain menee Ritarihuoneen kirjastoon ja lukee tiedot kirjasta.

Sukututkimus ja historian tallentaminen ovat Ritarihuoneen tehtäviä. Siellä pidetään kirjaa elossa olevista aatelisista, ja heidät luetellaan ammatteineen joka kolmas vuosi julkaistavassa punakantisessa Aateliskalenterissa.

Sormuksesta sen näkee

Vaikka Ivy on ulkoisesti kuin kuka tahansa farkuissa viihtyvä kolmikymppinen, hänet voi tunnistaa aateliseksi vasemman nimettömän sormuksesta. Koska Ivy ei ole naimisissa, hänestä on kiva käyttää suvun vaakunalla koristeltua sinettisormusta vihkisormuksen paikalla.

– Olen ylpeä taustastani. Minusta aateluus velvoittaa tuntemaan oman sukupuunsa ja suvun historian. Jos minulta kysytään, tunnenko jonkun tietyn henkilön, minun täytyy osata kertoa, mitä sukua hän on minulle, Ivy sanoo.

Kodin perintöä ovat myös kauniit käytöstavat. Ne erottavat hänen mielestään aateliset valtaväestöstä. Ei Ivy sitä tarkoita, etteikö rahvaskin osaisi käyttäytyä, mutta hän on huomannut, että aatelisille hyvä kotikasvatus on ehkä vielä tärkeämpää.

Ivy kehaisee, että Lucaskin osasi jo kolmivuotiaana sanoa käsipäivää ja esitellä itsensä koko nimellä. Jotkut pitävät nykyään niiaamista vanhanaikaisena ja jopa alentavana, mutta kun Ivy tapaa vanhempia ihmisiä, hänelle ei tulisi mielenkään olla notkauttamatta polviaan.

Myös Anna mainitsee käytöstavat. Erityisesti päivällispöydässä pidettiin tiukkaa komentoa Annan lapsuudenperheessä. Tv-aterioita ei tunnettu, vaan kaikki ruokailivat aina yhdessä.

Mutta siihen erot rahvaan kanssa sitten jäävätkin. Ivy ei ole edes koskaan käynyt nuorten aatelisten tanssiaisissa Ritarihuoneella, minne hän edelleen saa joka vuosi kutsun. Anna Kuusella ei  ole aatelissormustakaan, mutta nuorten tanssiaisissa hän on käynyt kerran 18-vuotiaana "debytanttina". Siksi nuoria aatelisnaisia ennen kutsuttiin, kun he esittäytyivät ensi kertaa seurapiireissä.

Anna pukeutui tanssiaisiin perinteisen iltapuvun sijasta intialaiseen pitkään juhlapukuun, koska hänen äitinsä on puoliksi intialainen. Anna kuvailee juhlia yliopiston vuosijuhlien kaltaisiksi: syödään, juodaan ja lopuksi humallutaan hienoissa vaatteissa. 

Tanssiaisissa aatelisnuoriso pääsee paitsi tapaamaan toisiaan myös etsimään puolisoa oman säätynsä joukosta.

Vaikka eihän silläkään enää ole niin väliä: suurin osa  aatelisista elää säädyt sekoittavissa liitoissa.
Ivykin on saanut vapaasti valita puolisonsa. Tosin helpolla Tomia ei perheeseen hyväksytty.

– Kyllä se useamman vuoden vei. Mutta ei se johtunut siitä, ettei Tom ole aatelinen, vaan siitä, että isäni on suhtautunut aina kaikkiin poikaystäviini epäilevästi. Hän jaksoi aina muistuttaa, että oven takana on haulikko, Ivy kertoo nauraen.

Lue, mitä tähdet kertovat tänään juuri sinulle.

 

JOUSIMIES

Viimeistään nyt on aika laittaa koti kuntoon joulua varten. Hoida tekemättä jääneet askareet. Rakkauselämääsi on luvassa iloisia yllätyksiä.

 

KAURIS

Ole hyvä kuuntelija. Pidä matalaa profiilia, sillä nyt on huono hetki huomion herättämiseen. Hoida hommasi kaikessa hiljaisuudessa.

 

VESIMIES

Juttele vaihtoehdoistasi luotettavan ystävän kanssa. Maineesi on suojelemisen arvoinen. Älä tee mitään, mikä voisi vaarantaa sen.

 

KALAT

Luota vaistoosi huhujen sijaan. Valitse tarkkaan, kenen juttuja kuuntelet ja otat todesta. Sinun on tiedettävä, mitä haluat.

 

OINAS

Näytä olevasi tosissasi. Epäröinti voi kostautua nopeasti. Hoida tylsät, mutta pakolliset asiat pois päiväjärjestyksestä ennen kuin siirryt vapaalle.

 

HÄRKÄ

Älä yritä etsiä oikoteitä. Tietyt asiat on hoidettava, vaikka se vaatisi aikaa ja energiaa. Ole erityisen harkitsevainen ostoksilla.

 

KAKSONEN

Rahatilanteeseesi on luvassa jotain uutta ja yllättävää. On hyvä hetki miettiä menojasi. Pienillä muutoksilla saat stressin hallintaan.

 

RAPU

Anna sydämesi näyttää tietä. Ihmissuhteissa voi olla turha hakea loogisia ratkaisuja. Älä aja itseäsi vararikkoon joululahjojen takia.

 

LEIJONA

On suurien suunnitelmien aika. Pidä silmät auki ja tarkkaile, mitä muut aikovat. Älä hulluttele rahan kanssa, vaan pysy kohtuuden rajoissa.

 

NEITSYT

Suuntaa katse kauas tulevaisuuteen. Käy läpi mahdollisuuksiasi ja tekojesi seurauksia. Kuuntele itseäsi ja luota arvostelukykyysi.

 

VAAKA

Älä hidasta tahtia väärässä kohdassa. Leikistä kesken kaiken luopuminen vain kaduttaisi sinua myöhemmin. Perhe ja ystävät tarvitsevat sinua.

 

SKORPIONI

Vuoden lopuksi on hyvä miettiä työelämään ja rahaan liittyviä kysymyksiä. Listaa asiat, jotka haluat muuttaa ensi vuonna. Määrätietoisuus vie sinut pitkälle.

 

 

Tiesit. Mutta jos kuitenkin vielä muistutettaisiin. Kävisikö semmoinen?

Väestöliiton perhebarometri julkaistiin juuri. Sen huolenaihe on sama kuin jo monena vuonna: suomalaisia syntyy koko ajan vähemmän. On Väestöliiton ydintehtäviä olla asiasta huolissaan, ja se on aivan ok.

Väestöliiton ydintehtävänä on kai myös olla hiukan ärsyttävä taho, joka harmittelee vuosittain, että lasten tekemistä lykätään liian myöhäiseen ikään. Jo sana ”lykkääminen” saakin perheen perustamisen kuulostamaan yhtä kiinnostavalta velvollisuudelta kuin kellarivaraston siivoaminen tai hammaslääkärin määräaikaistarkastus.

Varsinainen hämmästyttävä pommi on kuitenkin se, että perhebarometrin mukaan Lykkääminen johtuu usein tiedon puutteesta. Naiset eivät hahmota, että hedelmällisyys alkaa laskea 35 ikävuoden jälkeen. Mitä ihmettä? Eivätkö? Tämähän loukkaa paitsi älykkyyttäni, myös niitä monia hienoja ammattilaisia peruskoulussa ja terveydenhuoltoalalla, jotka ovat muistutelleet asiasta koko elämäni ajan. Olen varma siitä, että moni nainen tekee viiden vuoden lykkäämispäätöksen kiusallaan joka kerta, kun joku vihjaa kellon tikittävän.

Suomalaiset nuoret aikuiset vaikuttavat siinä mielessä itsetuhoisilta, että heidän mielestään ideaaliperhe on kaksi lasta, pienellä ikäerolla.

Painostuksen tunne saattaa toki tulla aivan omien korvien välistä. Väestöliittokin on huolissaan ennen kaikkea siitä, että ihmiset eivät saa niin montaa lasta kuin haluaisivat, ja perhebarometrin kanssa on tehty itse asiassa tänä vuonna tosi kiinnostavaa työtä. Nuorilta aikuisilta on kysytty, miksi lisääntyminen ei kiinnosta. Kävi ilmi, että lapsiperheiden elämä näyttää heidän silmissään pelkältä ankealta arjenhallinnalta, ruuanlaitolta ja Prismassa käymiseltä.

Lisäksi vaikuttaa siltä, että tasa-arvotyötä olisi vielä: naiset ovat huolissaan omasta urastaan ja oman elämänsä menettämisestä vauvan myötä. Miehet taas ovat pikkuisen huolissaan siitä, voiko lapsen jälkeen tehdä yhtä paljon ylitöitä kuin ennen. Tässä valossa syntyvyyden pieneneminen alkaakin jo saada selityksensä.

Suomalaiset nuoret aikuiset vaikuttavat siinä mielessä itsetuhoisilta, että heidän mielestään ideaaliperhe on kaksi lasta, pienellä ikäerolla. Väestöliiton Anna Rotkirchkin toteaa, että tällainen perhenormi ei ainoastaan näytä raskaalta setiltä vaan oikeasti on raskas. Olisiko pieni perhekäsityksen laajentaminen paikallaan? Että jospa vaikka yksi lapsi riittäisi? Eipä tällä planeetalla ihmisistä tule pulaa, vaikka muutama suomalainen jäisi syntymättäkin.

Tauno Todellisuus

Nainen! Tiesitkö, että hedelmällisyytesi laskee nelikymppisenä!

Eikö lapsiluvun pienentäminen ja rajojen vartioiminen ole ainut järkevä toiminta tällä hetkellä? Sitten kun ja jos päättäjät heräävät todellisuuteen ymmärtäen että tämä globalismi olikin bankstereiden tilaama ja mainosmiesten luoma kusetus (taas kerran) ja jonkinlaista järkeä ja ennustettavuutta alkaa päätöksissä olemaan niin ehkä sitten voitaisiin harkita lastenkin hankkimista tähän maahan. Ihmisten ruokaketjun tietoinen tuhoaminen, mikrosäröytys ja kuplatalous malli puhumattakaan AI:n...
Lue kommentti