Tällainen on vuoden 2014 Putous-voittaja.
Tällainen on vuoden 2014 Putous-voittaja.

Sketsihahmon tekeminenkö vaikeaa? Kokosimme yhteen ominaisuudet, joilla voitetaan Putous vuonna 2014.

Putouksen viides tuotantokausi käynnistyy lauantaina. Samalla paljastuvat sarjan sketsihahmokilpailun uudet hahmot, jotka ovat olleet valtion tarkimmin varjeltu salaisuus.

Edellisinä vuosina voittoon ovat yltäneet Aku Hirviniemen pallivahalainen leskirouva Marja Tyrni, Riku Niemisen enkeliäänellä laulava Munamies, Armi Toivasen floridalainen pantteripöksy Leena Hefner o.s. Herppeenluoma ja Jussi Vatasen Karim Z. Yskowicz, porilainen, maahanmuuttovastainen kokoomuslainen.

Edellisvuosista viisastuneina selvitimme reseptin, jolla syntyy voittajahahmo.

Vuoden 2014 sketsihahmokilpailun voittajalla on

1. Silmälasit

Hahmolle kannattaa ehdottomasti laittaa rillit. Kolmella neljästä edellisestä voittajasta keikkui nenän päällä kakkulat.

2. Pikkutuhmat jutut

Pallivahalainen leskirouva Marja Tyrni muistutti tortun kostuttamisen tärkeydestä, Munamiehellä oli "pieni muna, iso sielu", Leena Hefner o.s. Herppeenluoman mielestä juontaja Jaakko Saariluoma oli kertakaikkisen "hirrrrweeen, hirrweeen ihana" ja Karim Z.Yskowiczin veti veteläksi "uuh, ihana somelainen muija".

Tätä kohtaa tuskin tarvitsee perustella enempää.

3. Möhömaha

Vatsakumpu vie voittoon. Leena Hefner o.s. Herppeenluoman ja Karimin tyyliin paidan alle kannattaa tunkea fyllinkiä – ja Munamieshän tunki sinne itsensä. 

4. Kiharat

Marja Tyrnin rullakampaus, Leena Hefnerin tupeerattu kiharapilvi ja Karimin niskakiharat toimivat. Käytä peruukkia vain jos siinä on kiharat.

5. Eri voittaja

Joka vuosi kisan on voittanut eri näyttelijä. Joten Iina Kuustonen ja Krista Kosonen, wink wink, tsekatkaa erityistarkasti aiemmat kohdat.

Putous,
MTV3 la klo 19.30

Lue myös:

Putous alkaa tänään: mukana uudet hahmot, vanhat näyttelijät

Lisää Putous-tähdistä:

Armi Toivanen: "Minusta löytyy myös sisukas savolaisakka"

Armi Toivanen ja kaksossisko: "Koemme kaikki fiilikset tuplana"

Iina Kuustonen: "Jatkuva häpeäkynnyksen ylittäminen pistää koville

Iina Kuustonen: "Olen kääntänyt yksinäisyyteni voimaksi"

Krista Kosonen: "Omat asiani ovat aivan rempallaan"

Krista Kososta ja Riku Niemistä yhdistää suorapuheisuus ja rehellisyys

Riku Nieminen lentopuuhissa

Aku Hirviniemi ja Jussi Vatanen ovat perheellisiä kotiuunoja

Aku Hirviniemi: mies mekon alla

Jussi Vatanen: "Tunteet ovat miehelle iso ja vakava asia"

Mielenterveyden ongelmista puhuminen ei ole nyyhkyttämistä, oli diagnoosi mikä tahansa. Milloin ymmärrämme lopettaa kiistelyn siitä, kuka sairastaa oikein?

Viime vuosien aikana lievemmät mielenterveysongelmat ovat arkipäiväistyneet. Niistä kehdataan puhua, ne huomioidaan työpaikoilla ja kynnys hakea apua on madaltunut. On hyvä asia, ettei masennuksesta tai burn outista tarvitse enää potea häpeää.

Suomen psykologiliiton puheenjohtaja Tuomo Tikkanen sanoi muutama vuosi sitten Ylelle, että avoimuuden lisääntymisestä voi kiittää muun muassa julkkiksia.

– Julkisuuden henkilöt ovat kertoneet masennus- tai sairastumisjaksoistaan, ja ne kaikki lieventävät sitä pelkoa, jota on tunnettu mielenterveysongelmia kohtaan.

Sitten tulee psykiatri, Kellokosken sairaalan entinen ylilääkäri Ilkka Taipale ja töräyttää Helsingin Sanomien haastattelussa, että Kansallisteatterin Masennuskomedia-näytelmän päähenkilön tarina on ”tyypillistä naistenlehden kansikuvakamaa”.

– ’Minulla oli burn out, mutta minä toivuin’. Se on ihan eri asia, jos kansikuvajulkkikset kertoisivat sairastuneensa skitsofreniaan ja toipuneensa vähän, mutta sairastavansa sitä edelleen, Taipale sanoo Helsingin Sanomille ja jatkaa:

– En pidä siitä, että julkkikset nyyhkyttävät, hän toteaa tehdäkseen asian vielä selkeämmäksi.

”En pidä siitä, että julkkikset nyyhkyttävät.”

Siinäpä kannustava kommentti kaikille mielenterveytensä kanssa kamppaileville! Julkisuuden henkilö, joka on kohdannut mielenterveyden ongelmia ja saanut niihin mahdollisesti myös diagnoosin ja hoitoa, leimataan nyyhkyttäjäksi. Ikään kuin hän valittaisi turhasta. Jos ei tule verta, ei voi sattua.

Taipaleen kommentti on jatkoa aina silloin tällöin päätään nostavalle väittelylle siitä, kenellä on oikeus valittaa ja kuka on tarpeeksi sairas saadakseen kertoa siitä. Kesällä muun muassa pohdittiin, onko Anna-Leena Härkösen uutuusromaanin päähenkilö ”uskottavasti masentunut”, jos hän käy jumpassa ja elämä näyttää päällisin puolin hyvältä.

Taipale on toki oikeassa siinä, että burn out ja skitsofrenia ovat kaksi eri asiaa, ja hän on tärkeällä asialla vaatiessaan, että vaikeasti mielisairaiden sosiaalinen asema pitää saada kuntoon.

Kummastakaan sairaudesta puhuminen ei silti sulje toista pois. Lievempien mielenterveyden ongelmien esiin tuominen ei ole vakavampia ongelmia väheksyvää, mutta Taipale tulee kyllä nyyhkytyskommentillaan väheksyneeksi kaikkia muita mielenterveyden ongelmia paitsi niitä vaikeimpia.

Aika monelle tulee elämässään vaihe, jolloin mielenterveys joutuu koetukselle. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan joka viides suomalainen sairastuu masennukseen elämänsä aikana. Monella se uusii ja osalla kroonistuu.

Burn out tai raskauden jälkeinen masennus saattaa olla vaikein asia, jonka ihminen joutuu elämässään kokemaan. Vaikka häpeä ei enää niin suuri kuin joskus aiemmin, kynnys hakea apua saattaa silti olla korkea. Nyyhkyttäjäksi leimaaminen ei varsinaisesti auta asiaa.

Burn out tai raskauden jälkeinen masennus saattaa olla vaikein asia, jonka ihminen joutuu kokemaan.

Sillä, että mielenterveytensä kanssa vaikka vain väliaikaisestikin kamppaileva uskaltaa hakea ja saa apua jo varhaisessa vaiheessa, voidaan ehkäistä ongelmien pahenemista ja yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia.

Mielenterveyden ongelmat ovat edelleen yleisin työkyvyttömyyseläkkeiden syy. Niiden vuoksi myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on kuitenkin vähentynyt kymmenen vuoden aikana kolmanneksella, vaikka masennustilastot voivat edelleen paksusti.

Voikin kysyä, kuinka suuri merkitys on sillä, että mielenterveydestä on viime vuosina viimein alettu puhua avoimemmin ja että lieviä tai ohimeneviäkään ongelmia ei väheksytä?

Sitä paitsi sen burn outin syvimmässä alhossa saattaa auttaa jo pelkästään tieto siitä, että muutkin ovat tästä toipuneet.

Perhebarometrin mukaan lastenhankintaa lykätään, sillä keskiluokkainen ”Prisma-perheen” elämä ahdistaa. Mitä ihmettä, sehän on ihmisen parasta aikaa!

  1. Virikkeellistä yhdessäoloa. Kun koko perhe lähtee yhdessä Prismaan, saatte viettää ainutlaatuista laatuaikaa yhdessä. Kukaan ei katso televisiota, pelaa pleikkaa tai syvenny mihinkään vuorovaikutusta haittaavaan asiaan, vaan aikaa vietetään yhdessä esimerkiksi maustehyllyä etsien. 
  2. Zen-hetki. Jälkikasvu pysyy paikallaan, kun yhden istuttaa kärryn penkkiin ja loput sinne ruokatavaroiden joukkoon. Ei tarvitse olla silmät tarkkana vahtaamassa, missä pahanteossa kullannuput ovat. Äärimmäisen kätevää ja rentouttavaa ihmiselle, joka ottaa jatkuvasti koppeja päälleen putoavista rohkelikoista.
  3. Vähän kuin Linnanmäki. Prismoissa on usein pienet leikkipaikat. Tai ainakin yksi karuselli, joka pyörii S-etukorttia vinguttamalla. Eli ilmaiseksi! Parasta huvitusta lapsille ja aikuisten lompakoille.
  4. Aina valitetaan, miten ”aika kuluu niin nopeasti”. Prismassa ei kulu.
  5. Olosuhteet ovat optimaaliset. Saa olla lämpimässä, tuulensuojaisessa ja kirkkaasti valaistussa paikassa, jossa ilmastointi pelaa. 
  6. Apu on lähellä. Nälän iskiessä ruoka on lähellä. Jos housut repeävät, uudet vaan kehiin. Mitä Prismasta ei saa, sitä ihminen ei tarvitse.
  7. Näkee tuttuja. Kun viettää tarpeeksi aikaa jättimarketeissa, huomaa ilokseen/yllätyksekseen, että vastaan alkaa kävellä tuttuja. Joskus aikaisemmin nähtiin ehkä baarissa, mutta hyvin ne kuulumiset saa huikattua kylpypyyhelaarinkin yli. Tästä syystä ei todellakaan kannata lähteä Prisma-radalle missään puutarhavaatteissa, vaan vähän pitää panostaa.
  8. Välillä voi irrotella. Kun elää Prisma-perheen elämää, irrottelu on kaiken lisäksi älyttömän helppoa! Ristely Ruotsiin, kylpyläloma Flamingossa tai sitten ihan vain viaton "Mentäisiinkö sittenkin cittariin?", tuovat jännitystä arkeen. Vaikka vähän hevi-hyllyllä revittelisi, on tämä huvi hirveän paljon halvempaa kuin esimerkiksi kahden ihmisen lentoliput Balille. Muista tämä!
  9. Eikä niistä Balin lipuista muuten saisi mitään bonuspisteitäkään. Muista sekin! Miksi me puhumme koko ajan Balista?